Srebrenican muslimit muistetaan, muista vaietaan

On todellakin hyvä syy muistaa serbisotilaiden tekemää, viattomiin muslimisiviileihin kohdistunutta joukkomurhaa Srebrenicassa 11.7.1995. Mutta niin kauan kuin rikosten arvioimista eri mittareilla tekijästä riippuen ja inhimillisten kärsimysten poliittista väärinkäyttämistä ei pidetä hyväksyttävänä, ei ole uskottavaa syytä unohtaa tai olla hiljaa muista joukkomurhista, etnisistä puhdistuksista ja terroripommituksista, joissa toiset yhtä viattomat ihmiset menettävät henkensä.

Muista rikoksista vaietaan

Syyskuussa 2003 maailman valtamediat unohtivat muistaa Kroatian armeijan Medakin kielekkeessä Kroatiassa toteuttaman serbisiviilien murhaamisen kymmenettä vuosipäivää.

Toukokuussa 2005 ne unohtivat muistaa Kroatian operaatio Salaman kymmenettä vuosipäivää ja elokuussa ne tulevat suurella todennäköisyydellä pysymään hiljaa Kroatian operaatio Myrskystä. Vuosina 1991-95 300 000 Kroatian serbiä pakotettiin lähtemään ja/tai aktiivisesti väkivalloin ajettiin pois maastaan. Tänään Kroatian johtajat ovat tapahtumista ylpeitä - ja tietenkin he olivat läsnä Srebrenican seremonioissa yhdessä yhdysvaltalaisten diplomaattien kanssa, joka tuohon aikaan auttoi Kroatian armeijaa sen rikoksissa.

Maaliskuun 24. päivänä tänä vuonna kansainvälinen yhteisö sivuutti NATO:n toteuttaman Serbian ja Kosovon pommittamisen kuudennen vuosipäivän hiljaisuuden vallitessa. Nämä pommit tappoivat suhteellisesti enemmän ihmisiä kuin syyskuun 11. päivän terrori-iskut USA:ssa vuonna 2001. Niiden takia kärsineiden viattomien koettelemuksia ei ole käsitelty, ei ole pidetty hiljaisia hetkiä eikä solidaarisuuspuheita - niin kuin ei Afganistanin ja Irakinkaan kärsimysten tapauksessa.

Pommitukset loppuivat 78 päivää myöhemmin, jonka jälkeen sama kansainvälinen yhteisö ummisti silmänsä siltä, että noin 200 000 viatonta kosovonserbiä ja romania joutui lähtemään Kosovosta lännen tukeman nationalistisen kosovonalbaanijohdon toteuttaman etnisen puhdistuksen takia. Jotkut näistä johtajista ovat olleet YK:n, ETYJ:n, NATO:n ja EU:n valtuuskuntien läheisiä yhteistyökumppaneita siitä lähtien. Käytännössä yksikään serbi tai romani ei ole palannut eikä heitä ole autettu palaamaan Kosovoon. Sen sijasta Serbiaa painostetaan antamaan heille Serbian kansalaisuus - jolloin heillä ei ole oikeutta palata Kosovoon tulevaisuudessa.

Syyttämällä systemaattisesti serbiosapuolta entisen Jugoslavian tapahtumista kansainvälinen yhteisö - hallitukset, diplomaatit ja tiedotusvälineet - on tarkoituksenmukaisesti sivuuttanut serbisiviilien kohtaaman väkivallan ja jättänyt käyttämättä jokaisen tilaisuuden osoittaa myötätuntoa heidän kärsimystensä johdosta.

Srebrenica tiedotusvälineissä - mitään ei ole opittu vuoden 1990 jälkeen

Ja mitä voidaan sanoa siitä tavasta, jolla Srebrenicaa näinä päivinä käsitellään tiedotusvälineissä? Kyseessä on näytös siitä, että tiedotusvälineet eivät ole oppineet läksyjään vieläkään, kun Balkanin kriisin alkamisesta on jo yli 15 vuotta.

Srebrenican joukkomurhan monimutkainen tausta jätetään huomiotta. Tosiasia, että kaikki liittyy toisiinsa Bosniassa - samoin kuin koko entisessä Jugoslaviassa - jää huomiotta. Tosiasia, että ennen serbien kauhutekoja muslimeja vastaan muslimit olivat tehneet samanlaisia tekoja serbeille, jää huomiotta. Tosiasiaa, että vaikka Srebrenica oli yksi pakolaisille ja kodeistaan lähtemään pakotetuille tarkoitetuista "turva-alueista", se oli myös militarisoitu USA:n ja muiden suostumuksella, ei koskaan mainita. Se, että bosniakit luopuivat siitä sen takia, että oli suunnitelma antaa se serbien hallintaan vaihtokauppana, jossa muslimit puolestaan ottaisivat serbien hallitsemat osat Sarajevoa - jää, niin, myös mainitsematta.

Tosiasia, että kadonneiden, tapettujen ja kodeistaan karkotettujen kohtalosta ja lukumäärästä on erilaisia lähteitä, jää huomiotta. Samoin jää se, että on useita raportteja ja erilaisia näkemyksiä siitä, mitä todella tapahtui ja miksi. Tosiasia, että Bosnian armeijan Srebrenican komentaja Naser Oric on syytteessä Haagin sotarikostuomioistuimessa, jää huomiotta. Hollantilaisen YK-pataljoonan sotilaiden antamien kuvausten mukaan hän on "roisto, ryöstäjä, sutenööri ja murhaaja". Hän on ainoa Srebrenican muslimi, joka on joutunut syytetyksi sotarikostuomioistuimessa. Hänen oikeudenkäyntinsä, joka alkoi 6.10.2004, on tarjonnut lisävalaistusta Srebrenican historian vähemmän tunnettuihin osiin. Lisätietoja löytyy myös Carl Bildtin selvityksestä Srebrenican ja sen ympäristön tapahtumista.

Ja huomiotta jää bosniakkien poliittisen ja sotilaallisen johdon ja Al Qaidan ja islamilaisten verkostojen välinen suhde. Pitäisikö meidän todella uskoa, että lännellä, joka on tappanut satoja tuhansia viattomia Irakin muslimeja viimeisten 14 vuoden aikana, tunsi todellakin tuollaista intohimoa ja solidaarisuutta Bosnian muslimeita kohtaan? Tuskinpa vain, on luultavampaa, että heidän täytyy yhä demonisoida serbejä, koska mikä tahansa muu suhtautuminen ja Balkanin tilanteen monimutkaisuuksien avoin tunnustaminen asettaisi epäilyksenalaiseksi sen yksinkertaisen mustavalkoisen kuvan, jonka perusteella kansainvälinen yhteisö on toiminut entisessä Jugoslaviassa vuodesta 1991 alkaen.

Näin ollen Yhdysvaltojen ja Euroopan maiden osallisuus, joka poliittisesti ja sotilaallisesti mahdollisti joukkomurhan, jätetään huomiotta - koska se täytyy jättää huomiotta. YK:n asettaman aseidenvientikiellon valtoimenaan rehottanut rikkominen ja USA:n toteuttama muslimien salainen aseistaminen on taas yksi ulottuvuus, joka jätetään sopivasti mainitsematta Srebrenicaa käsiteltäessä. Katso Hollannin hallituksen raportti linkkikokoelmassa alla.

Ainoat henkilöt, jotka tiedotusvälineet mainitsevat - ja tuomitsevat - ovat Karadzic, Mladic ja Milosevic - joista ketään ei ole toistaiseksi tuomittu syylliseksi. Ei ole mitään syytä olettaa, että he olisivat viattomia, mutta eikö ole yleinen sääntö, että epäiltyjä pidetään syyttöminä kunnes heidät on osoitettu syyllisiksi?

Richard Holbrooke, Pierre-Richard Prosper ja CNN:n Christiane Amanpour sekä jokainen, joka puhuu asiasta vaikkapa Ruotsin radiossa ja televisiossa, tietää että Karadzic ja Mladic ovat Serbia-Montenegron alueella ja Belgradin hallituksen tulisi luovuttaa heidät. Mutta miksi heidän pitäisi tietää, että NATO - maailman voimakkain sotilasliitto, jolla on maailman kehittynein tiedusteluverkosto - ei ole kyennyt löytämään näitä kahta miestä viimeisten 3650 päivän aikana? Ja ovatko he tietämättömiä siitä, että Serbian on antanut FBI:lle ja CIA:lle luvan etsiä heitä Serbiasta jo useiden kuukausien ajan ilman että ne ovat toistaiseksi kyenneet löytämään heitä sieltä?

Ei YK:n, vaan jäsenvaltioiden ja Clintonin hallinnon epäonnistuminen

Kuten tavallista, meille kerrotaan että kyseessä oli Yhdistyneiden kansakuntien epäonnistuminen. Mutta ei asia ole näin yksinkertainen. Kyseessä oli joka ainoan YK:n jäsenvaltion epäonnistuminen. Miksi? Koska sen sijasta että käyttöön olisi annettu yli 30 000 sotilasta, mikä olisi tarvittu määrättyjen turva-alueiden turvaamiseksi, vain Turkki tarjosi joukkoja - ja vain 1300. Ja jotkut - erityisesti Clintonin hallinto - antoivat Bosnian armeijan täyttää nämä alueet sotilaillaan, aseillaan ja ammuksillaan. Niinpä kaikkialla ympärillään olevien pakolaisten suojelemina muslimit pystyivät ampumaan "turva-alueilta" serbikyliin ja serbisotilaita ilman että näiden oletettiin vastaavan samalla tavalla.

Tämä ei tarkoita sitä, että median tarjoamat tiedot Srebrenican tapahtumista heinäkuun 11. päivään saakka olisivat vääriä tai puhdasta propagandaa. Serbijoukot tekivät kammottavan rikoksen ja vastuulliset on saatettava oikeuteen. Tarvitsemme kuitenkin toisenlaisiakin näkökulmia sekä ymmärtääksemme historiaa että edistääksemme sovintoa.

On olemassa laajempi kuva, ja kiinnostuneet voivat sen löytää

On olemassa laajempi kuva. Se on vähemmän mustavalkoinen eikä sitä ole yksinkertaistettu tunnistamattomaksi. Sellainen, joka ei peittele läntistä rauhanehkäisyä Balkanilla. Sellainen, joka on tarpeeksi laaja auttamaan meitä ymmärtämään, kuinka tulevat Srebrenicat voitaisiin välttää.

Uskon, että jokainen ihmiselämä - eikä pelkästään joidenkin - on pyhä. Srebrenican muistaminen on moraalisesti oikein, muiden ihmisten ja kansakuntien kärsimysten unohtaminen ja niistä vaikeneminen on väärin. On myös sopimatonta ja epäoikeudenmukaista asettaa kollektiivinen vastuu yhden äärimmäisen monimutkaisen ja moniulotteisen sisällissodan, joka liittyi suuresti kansainvälisiin intresseihin, osapuolen kannettavaksi.

Ja muistakaamme tänään myös, että politisoidut ja katkelmalliset medioiden tuottamat "totuudet" muuttuvat helposti puolittaisiksi valheiksi, jotka saattavat palvella mitä tahansa muuta, mutteivät inhimillisen myötätunnon ja solidaarisuuden tarpeita.

Mikäli olet kiinnostunut tietämään Srebrenicasta enemmän kuin valtavirran tiedotusvälineet ja kansainvälinen niin kutsuttu "yhteisö" antaa sinut tietää, suosittelisin että kävisit katsomassa joitakin alla olevista linkeistä. Ne ovat vain pieni valikoima kaikesta mitä on saatavilla. Jotkut niistä tarjoavat serbinäkökulman, useimmat ei. Jotkut ovat hallitusten raportteja, jotkut YK:n ja jotkut yksittäisten silminnäkijöiden todistuksia. Ainoa totuus on se, jonka itse kokoamme käyttämällä niin useita lähteitä kuin mahdollista. Pyrkimällä järkeviin arvioihin ympärillämme - koko ajan - riehuvasta mediasodasta huolimatta.

Jan Öberg
TFF:n johtaja
PressInfo no 222, 11.7.2005
http://www.transnational.org
© TFF ja kirjoittaja 2005