Epävarmuutta luomassa Makedoniassa

Ne, joita kiinnostavat toisenlaisista tulkinnat Kosovon konfliktista, voivat tutustua esim. Transnational Foundation for Peace and Future Research -organisaation johtajan Jan Öbergin käsityksiin asiasta; niitä löytyy mm. TFF:n internet-sivuilta (www.transnational.org). Tässä ennen pommitusten alkua kirjoiteussa jutussa hän esittää näkemyksiään kysymyksestä, josta ei ole paljoa julkisuudessa puhuttu: millä tavalla länsimaiden puuttuminen Kosov@n kriisiin vaikuttaa naapurimaassa Makedoniassa?

"NATOn joukkojen sijoittaminen Makedoniaan etenee uskomattomasti, eikä kukaan kiinnitä siihen huomiota - Makedonian ulkopuolella. Makedonian parlamentti ei ole edes keskustellut yli 12.000 raskaasti aseistetun sotilaan sijoittamisesta maahan ja NATO estää lehtimiehiä tutkimasta, mitä oikein on tekeillä. NATOn joukot Makedoniassa ovat tällä hetkellä vahvemmat kuin maan oma puolustuslaitos.

Kansainväliseltä yhteisöltä - lue ETYJltä - kesti viisi kuukautta saada 1.500 siviilitarkkailijaa Kosovoon, mutta joukkojen sijoittamisen aloittaminen Makedoniaan kesti vain muutaman viikon. Koska joku selvittää miten tämä tapahtui tai kuka maksaa sitä ja NATOn joukkojen sijoittamisesta Jugoslavian ympärille? Tai kysyy mitä USA.n valtiosihteeri Madeleine Albright lupasi Makedonian pääministeri Ljupco Geogievskille, kun he olivat hiljattain aamiaisella Washingtonissa?", kysyy Jan Öberg, TFF:n johtaja, joka on juuri vieraillut Makedoniassa.

"On myös toinen varsin relevantti kysymys: koska Christopher Hill - Kosovon sopimuksen ja rauhanneuvottelujen pääarkkitehti ja diplomaatti, joka valmisteli maaperän noille neuvotteluille - on myös USA:n suurlähettiläs Makedoniassa, osasiko hän laskea Makedonian mukaantulon varaan ja jos niin oli, valmisteliko hän makedonialaisia päätöksentekijöitä siihen etukäteen - vai onko tämä joukkojen sijoittaminen jotakin, joka on vain kehkeytynyt kun asiat ovat menneet eteenpäin? Onko syitä siihen, että normaali kohteliaisuus ja isäntämaan demokraattinen päätöksentekoprosessi on sivuutettu?

Miksi NATO on kaikkialla Makedoniassa, joka on jo valmiiksi ongelmien keskellä oleva ja varsin hauras valtio? Kahdesta syystä, nimittäin a) "vetääkseen pois" ETYJn tarkkailijat Kosovosta; hehän eivät voi jäädä sinne jos NATO päättää pommittaa Jugoslaviaa, ja b) toimiakseen tukikohtana ja vahvistuksena Pariisin Kosovo-dokumenttiin sisällytetyille NATOjoukoille. Jugoslavia pitää ulosvedettyjä joukkoja potentiaalisena hyökkääjänä. Niitä EI mainittu Jugoslavian presidentti Milosevicin ja USAn suurlähettiläs Richard Holbrooken sopimuksessa lokakuussa 1998 - tai ainakin oletamme niin, sillä sopimusta ei ole julkistettu.

Jugoslavian sotilaallisen ja poliittisen johdon silmissä Makedonia toimii isäntänä joukoille, joiden tarkoitus on hyökkäys Jugoslavian alueelle - vihollistesi ystävät ovat myös sinun vihollisiasi. Saksan joukot ovat vahvasti edustettuina ja ne tuovat mukanaan raskasta aseistusta, ja kyseessä on ensimmäinen kerta kun ne saattavat osallistua sodankäyntiin, eivät rauhanturvaamiseen. Tuskin kovinkaan yllättävästi tämä palauttaa jugoslavialaisten historiatietoisuuteen edellisen kerran kun Saksa tuli alueelle (1941).

Jos NATO pommittaa Jugoslaviaa, EI voi sulkea pois mahdollisyytta, että jugoslavialaiset kostavat NATO-joukoille siellä missä ne ovat lähimpänä, Makedoniassa, mm. Kumanovossa, jossa ne on sijoitettu yhteen YK:n sinibarettien kanssa. Niinpä - paradoksaalisesti - pommihyökkäyksiin osallistuvat maat kuten Norja ja Tanska vaarantavat epäsuorasti omien YK:n rauhanturvaajiensa turvallisuuden alueella - ellei niitäkin sitten "vedetä pois". Eivätkö poliitikot näissä maissa näe yhteyttä?

Makedonian uusi koalitiohallitus on kaikkea muuta kuin kokenut ja kiinteä. Kolmen puolu- een hallituskoalitiossa on kaksi perinteisiä "äärimmäisyyspuoluetta", makedonialaisten VMRO ja albaanien DPA. Kolmas on hiljattain muodostettu puolue nimeltään Demokraattinen vaihtoehto. Hallituksen ensimmäinen ulkopoliittinen liike oli tunnustaa Taiwan, jotta Makedonia saisi miljardin USA:n dollarin taloussopimuksen - jota ei ole vielä toteutettu - ja tällä tavalla saada aikaan konflikti Kiinan kanssa.

Makedonia on hauras maa sekä taloudellisesti, perustuslaillisesti että enemmistönä olevien makedonialaisten ja 25-30% väestöstä muodostavan albaanivähemmistön suhteissa olevien ratkaisemattomien ongelmien johdosta. Sillä on vakavia ratkaisemattomia ongelmia koulutuksessa, maan nimen suhteen ja suhteissa naapurimaihinsa Talous on sekoitus pikkumarkkinoita ja jalkakäytävä/pizzataloutta, pimeitä markkinoita ja aivan liian harvoja tuottavia investointeja - voitot ovat pieniä, velat suuria. Kun kolme koalitiokumppania kokoontui hiljattain arvioimaan ensimmäistä 100 päiväänsä hallituksessa, albaanipuolue DPA ei ollut läsnä. Miten ikinä onkaan, ei ole vähiten Makedonian järkevän, herrasmiesmäisen presidentti Kiro Gligorovin, pienen mutta tehokkaan ETYJn lähetystön ja suuresti arvostetun YKn rauhanturvaoperaation ansiota, että Makedoniassa on valinnut ainakin jonkunlainen vakaus verrattuna muihin entisen Jugoslavian osiin. Mutta vallitseeko se enää tulevaisuudessa?

Makedonian kyky vastaanottaa pakolaisia on rajallinen. Sen suunnitelmat ulottuvat 20.000 pakolaisen vastaanottamiseen. Jos asiat kääntyvät todella pahaksi Kosovossa, ainakin kymmenen kertaa enemmän saattaa paeta. Minne? Toisin kuin viime vuonna, taloudellisessa kriisissä oleva Montenegro saattaa sulkea rajansa (se otti vastaan 50.000 pakolaista, 10% omasta väestöstään). Yksikään serbi tai albaani ei pakene Albaniaan, jos he voivat välttää sen. Niinpä useimmat etsivät turvaa Makedoniasta. Noin 7.000-8.000 ihmistä on jo tehnyt niin. Jos määrä nousee 100.000:een tai 200.000:een, muuttuva etninen tasapaino ja yleinen kaaos voivat johtaa levottomuuksiin ja romahdukseen. Lisäksi 12.000 sotilasta miehittää parhaillaan hotelleja, kouluja, kasarmeja ja jopa sairaaloita - paikkoja, joita uskoisi kipeästi tarvittavan, jos pakolaisia alkaa virrata maahan.

"Joka tapauksessa Makedonian hallitus näyttää seuraavan pään pensaaseen painamisen politiikkaa; se toivoo että Kosovossa kaikki menee hyvin, Taiwan antaa rahaa ja NATO turvallisuutta. Tätä voi tuskin kutsua poliittiseksi johtajuudeksi. Kyseessä on oman politiikan ja omien aloitteiden riskialtis korvike - ja se antaa aavistaa pahaa tulevaisuudelta," sanoo tri Öberg, joka on tehnyt satoja haastatteluja kaikilla tasoilla ja kaikissa yhteisöissä Makedoniassa viimeisten kuuden vuoden aikana.

"NATOn uusi joukkojensijoitus merkitsee ainoan - ja menestyksekkään - ennaltaehkäisevän diplomatian esimerkin tuhoutumista, nimittäin YK:n rauhanturvaoperaatio UNPREDEPin. Tämä tapahtuu kahdella tavalla: Makedonian uusi hallitus tunnusti Taiwanin ja näin ollen suututti Kiinan, joka hiljattain esti veto-oikeudellaan turvallisuusneuvostossa UNPREDEPin jatkamisen. Voisi kysyä, oliko kyseessä laskelmoitu riski - YK:n saamiseksi ulos ja NATOn saamiseksi sisään - ja miljardin dollarin saamiseksi Taiwanilta? Oliko Makedonian hallitus yllättynyt Kiinan vetosta?

Niinpä monenkeskiset sopimukset korvattiin kahdenkeskisillä ja alueelliset turvallisuuskysymykset sysättiin karkeasti syrjään. Lännen valtioilla, erityisesti USAlla, voisi epäilemättä olla syynsä hankkiutua eroon YK:sta, niinkuin se teki Kroatiassa, Bosniassa ja muualla - esitellä NATO TODELLISENA rauhanturvaajana. Näin ollen "United Nations" merkitsee - tällä alalla - "United NATOs". Kysymys kuuluu, toimiko Kiina järkevästi pitkällä aikavälillä katsottuna.

Makedonia ei voi liittyä NATOon lähiaikoina, mutta se voi päästää NATOn Makedoniaan. Mutta millä hinnalla? Luopumalla kaikista itsenäisistä ajatuksista talouspolitiikan, turvallisuuspolitiikan ja ulkopolitiikan suhteen ja mukautumalla täysin "kansainvälisen yhteisön" tahtoon. USA ja NATO "unohtivat" kysyä isänniltään, mukaanlukien presidentti Gligorovilta, mitä mieltä makedonialaiset ovat. Asiaa ei koskaan otettu esille Makedonian parlamentissa. Lyhyesti sanottuna, kyseessä on perusteellinen oppitunti länsimaisesta demokratiasta...

Pitkällä aikavälillä katsottuna olemme nyt todistamassa kolmatta kierrosta lännen edesauttamassa entisen Jugoslavian tuhoamisessa. Ensin oli väkivalta Sloveniassa ja Kroatiassa, sitten Bosnia-Hertsegovina ja nyt Jugoslavia/Kosovo, joka ei uhkaa levitä Makedoniaan vaan vetää sen mukaan kansainväliseen sodankäyntiin. Kaikissa tapauksissa länsivallat olivat aseistaneet yhden tai useamman osapuolen, yhdessäkään tapauksessa väkivaltaa ei ehkäisty ajoissa ja kaikissa esiteltiin rauhansuunnitelma, joka turvaa lännen kontrollin ja sallii rajoittamat- toman voimankäytön "jos välttämätöntä" - ja kaikissa tapauksissa tavalliset kansalaiset ovat todellisia uhreja kun kaikki vuoden 1991 presidentit pysyvät vallan kahvassa. Se alkaa näyttää toimintamallilta, strategialta. Ehkäpä, sittenkin, jossakin OLI suunnitelma?

(TFF 1999, PressInfo 59 - 18.3.1999)