ASEISTAKIELTÄYTYJÄLIITTO VAATII VÄLITÖNTÄ POLIITTISTA RATKAISUA KOSOVON KATASTROFIIN

Puolisentoista kuukautta jatkuneen Jugoslavian pommittamisen jälkeen lienee tullut selväksi, että pommitukset ovat epäonnistuneen täydellisesti - ainakin jos niiden tuloksia verrataan tavoitteisiin, joita NATOn johtajat niille sodan alkaessa esittivät. Tuolloin puhuttiin, että pommituksilla on tarkoitus suojella Kosovon albaaniväestöä ja pysäyttää etninen puhdistus. Hyvin pian niiden alettua tuli kuitenkin selväksi, että humantaarisen katastrofin estämisen sijasta ne ovat johtaneet sen hirvittävään eskaloitumiseen.

Pommitusten alkuvaiheessa niihin osallistuvien maiden johtajat selittivät myös, että tarkoitus on tuhota Slobodan Milosevicin käytettävissä olevaa sotilaallista kapasiteettia, ei käydä sotaa Jugoslavian kansaa kohtaan. Viime viikkoina pommitukset ovat kuitenkin - uutistietojen mukaan - kohdistuneet entistä enemmän liikenneyhteyksiä, tiedonvälitystä, energian jakeluverkkoja, tuotantolaitoksia jne. vastaan. Toisin sanoen kohteita, joiden tuhoaminen aiheuttaa Jugoslavian asukkaille, poliittisista mielipiteistään huolimatta, suuria kärsimyksiä paitsi tällä hetkellä, myös pitkälle tulevaisuuteen. Sen sijaan Jugoslavian armeijan toimenpanemia joukkomurhia ja etnistä puhdistusta Kosovossa tämä toiminta ei ole estänyt.

Kaiken kaikkiaan käynnissä oleva sota merkitsee länsimaiden järjettömän Kosovo-politiikan katastrofaalista huipennusta. Ensin konfliktille - jonka kärjistyminen ei todellakaan ole voinut tulla yllätyksenä kenellekään alueen ongelmiin vähänkään perehtyneelle - käännetään selkä vuosikausiksi eikä edes yritetä etsiä vaihtoehtoja sen väkivallattomaksi ratkaisemiseksi. Sen jälkeen esitetään väkivallalla uhkaillen rauhansopimus, joka on toiselle konfliktin osapuolelle mahdoton hyväksyä. Ja lopulta aloitetaan pommitukset, joita jatketaan siitä huolimatta, että ne ovat johtaneet niille julkisuudessa asetettuihin tavoitteisiin nähden täysin päinvastaisiin tuloksiin. Sen pelastaminen, mikä vielä saattaa olla pelastettavissa edellyttääkin pommitusten välitöntä lopettamista ja poliittisen ratkaisun vilpitöntä etsimistä kaikilta osapuolilta, Aseistakieltäytyjäliitto toteaa.

On ilman muuta selvää, että Kosovon tilanteen normalisoiminen ja pakolaisten turvallinen paluu ei voi onnistua ilman voimakasta kansainvälistä läsnäoloa alueella. Viime päivinä julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Jugoslavian hallitus saattaisi olla valmis hyväksymään kansainvälisen rauhanturvajoukon sijoittamisen Kosovoon, mikäli siihen ei osallistu pommituksiin osallistuneiden maiden sotilaita. Aseistakieltäytyjäliitto uskoo, että poliittisen ratkaisun etsiminen voidaan aloittaa tällaiselta pohjalta.

Mikäli rauhaturvajoukkojen tarkoitus on lopettaa väkivalta, luoda edellytykset pakolaisten turvalliselle paluulle ja myötävaikuttaa jälleenrakennustyön aloittamiseen, on vaikea keksiä perusteita, miksi niiden olisi oltava juuri NATOn joukkoja. Monilla pommituksiin osallistumattomilla mailla on pitkä kokemus rauhanturvatehtävissä YK.n puitteissa - sitä paitsi tällaisilla joukoilla olisi mitä ilmeisimmin paremmat edellytykset luoda tilanteen normalisoitumisen kannalta välttämättömät luottamuksilliset suhteet kaikkiin osapuoliin kuin sotaa Jugoslaviaa vastaan käyvien maiden sotilailla. Mikäli tällaisen ratkaisun hyväksyminen on kiinni NATOn suhtautumisesta, herättää se Aseistakieltäytyjäliiton mielestä taas uusia kysymyksiä sotilasliiton todellisista tarkoitusperistä Kosovon konflitissa.

Mikäli lähtökohdat konfliktin ratkaisemiselle onnistutaan löytämään YK:n rauhanturvaoperaation puitteissa, jää tietysti vastaamattomaksi kysymykseksi, olisiko tällainen ratkaisu voitu saavuttaa jo aiemmin; ilman mittaamattomia kärsimyksiä Kosovon albaaniväestölle aiheuttanutta ja Jugoslavian infrastruktuuria vuosiksi - ellei vuosikymmenksi - raunioittanutta sotaa. Tällaista mahdollisuutta ei nimittäin ollut esillä sotaa edeltäneissä Rambouilletin rauhannevotteluissa. Sen sijaan Jugoslavialle tarjottiin rauhansopimusta, joka piti sisällään Kosovon - joka, on se sitten oikeudenmukaista tai ei, on tähän asti ollut kansainvälisesti tunnustettu osa Jugoslavian liittotasavaltaa - tosiasiallisen miehittämisen NATOn sotajoukoilla, joilla olisi ollut laajat toimintavaltuudet myös muualla Jugoslavian alueella. "Ollaanko Kosovossa nyt niittämässä uuden vuosituhannen imperialismin surullista satoa", Aseistakieltäytyjäliitto ihmettelee.

6.5.1999