Läntinen rauhanehkäisy jatkuu entisessä Jugoslaviassa

Jan Öberg

9.6.2006

Jos uskot, että läntisen politiikan tulisi olla esimerkki säädyllisyydestä, oikeudenmukaisuudesta ja periaatteellisesta politiikasta, mietipä näitä entisestä Jugoslaviasta kertovia otsikoita:

• Kofi Annanin Kosovon edustaja, entinen Suomen presidentti Martti Ahtisaari, kertoo saksalaiselle Der Spiegel -lehdelle, että Kosovo on matkalla kohti itsenäisyyttä. Äänensävyllä, jota voi luonnehtia vain röyhkeäksi, hän kertoo serbiosapuolelle, että heidän tulisi tietää pelin säännöt ja tietää mikä on heidän etujensa mukaista. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettei hän ole välittäjä joka kuuntelee ja kunnioittaa kaikkia osapuolia pyrkimyksenään löytää oikeudenmukainen ratkaisu. Sen sijaan hän edustaa voimia, jotka pystyvät sanelemaan ratkaisun. Onko Kofi Annan huolissaan?

• Kosovo, joka pommitettiin eroon Serbiasta ja miehitettiin NATO:n laittomassa sodassa vuonna 1999 näyttää olevan Serbian kannalta menetetty. Mitä tekevät Kosovossa yhä olevat serbit: pakenevat, perustavat sissiliikkeen, yrittävät liittyä Serbiaan? Onko jossain vaiheessa edessä rajasota? Vaikka kaikki asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, etteivät Kosovon johtajat ole viimeisten seitsemän vuoden aikana täyttäneet minimistandardejaankaan ihmisoikeuksien, suvaitsevaisuuden ja pakolaisten paluumahdollisuuden osalta, status on nyt ennen standardeja. Kuitenkin muutama vuosi sitten länsi päätti täysin päinvastaista.

• Kofi Annanin edustaja, tanskalainen diplomaatti Søren Jessen Petersen, joka johtaa YK:n UNMIK-operaatiota alueella, ylistää jo toisen kerran epäiltyä sotarikollista. Onko Kofi Annan huolissaan siitä, että korkea-arvoinen YK.n virkamies tekee niin? Aikaisemmin kyseessä oli Ramush Haradinaj, Haagissa syytetty entinen pääministeri. Nyt taas Agim Ceku, uusi pääministeri. Tanskalla on jo nyt edessään tarpeeksi skandaaleja, joten ehkäpä Jessen Petersenin flirttailu etnisten puhdistajien kanssa ei enää ole niin vakavaa.

• Ceku oli korkea upseeri Kroatian armeijassa kun se – vuonna 1995 CIA:n ja palkkasoturifirmojen avustuksella – etnisesti puhdisti noin 200 000 Kroatian serbikansalaista Kroatiasta. 90% heistä on yhä pakolaisina Serbiassa eikä kukaan tue heidän paluutaan. Niinpä kaikki Jugoslavian vähemmistöt eivät olleet eivätkä ole läntisten ihmisoikeuksien suojaamia; serbit eivät ole arvollisia uhreja.

Ceku matkusti kotiseudulleen Kosovoon ja auttoi alueen kaikkein äärimmäisyysmielisimpiä ihmisiä rakentamaan KLA:n, Kosovon vapautusarmeijan, tri Rugovan – nyt pilkotun maan ainoan pasifistisen johtajan – selän takana. (Tiedän mitä Ceku teki, koska olen saanut hänet itsensä kertomaan tarinan minulle). KLA ja Ceku saivat anteliasta apua Saksan tiedustelupalvelu BND:ltä ja – sen jälkeen kun USA poisti KLA:n terroristijärjestöjen listaltaan – CIA:lta. Maltillinen, pragmaattisen väkivallattomuuden omaksunut kosovonalbaanien johtaja tri Rugova, joka menehtyi hiljattain, oli vaarallinen; ajattele jos hän olisi saavuttanut itsenäisen Kosovon väkivallattomilla keinoilla: mikä katastrofi niille, jotka uskovat väkivaltaiseen interventioon, pommituksiin ja miehitykseen keinona saavuttaa rauha.

• Välittömästi sen jälkeen kun läntinen YK-NATO-EU-ETYJ -miehitys oli tapahtunut, meille kerrottiin että miehittäjät ovat riisuneet KLA:n aseista. Niin ne eivät tehneet, ja kaikki tietävät sen. KLA oli tärkein toimija, kun noin 200 000 serbiä pakotettiin lähtemään Kosovosta; suhteellisesti ottaen kyseessä oli Balkanin suurin etninen puhdistus. Mutta se oli meidän, joten läntinen vapaa lehdistö käänsi selkänsä. KLA:n ihmiset orkestroivat rajan yli myös sodankäyntiä Etelä-Serbiassa sekä kahdeksan kuukautta kestäneen sodan Makedoniassa. Kaikki tämä on tänään mukavasti unohdettu; sen pitää olla koska lännen intressit haluavat itsenäistä Kosovo/aa. Se on looginen seuraus NATO:n pommituksista vuonna 1999. Ei näytä myöskään huolestuttavan kovin monia, että koko tämä prosessi on vastoin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 1244. Kun hra Ceku astuu näyttämölle lännen suosimana valtiomiehenä, tri Rugova on kuollut useammalla kuin yhdellä tavalla.

• Länsi, NATO, YK ja lobbausryhmät kuten International Crisis Group (jonka merkittävä jäsen Ahtisaari on ollut) väittävät, ettei kosovonalbaaneja tulisi kritisoida siitä, että hyvinkin 200 000 serbiä pakotettiin pois Kosovosta NATO:n KLA:n avustuksella toteuttamaa Kosovon ja Serbian tuhoamista seuranneina kuukausina. Mistä syystä? He ovat kärsineet niin paljon Milosevicin aikana. Vaikka onkin kiistatonta, että albanialaiset kärsivät raskaasti Milosevicin poliisivaltio-sorron aikana Kosovossa, on myöskin kiistatonta, että a) Serbia on ainoa maa, joka on syrjäyttänyt vanhan johtajansa väkivallattoman kamppailun menetelmillä ja että b) etninen vastapuhdistus on inhottavaa eikä sitä voi hyväksyä. Kuten Kroatiasta ja Bosniasta paenneet serbit, nämä Kosovon serbit elävät yhä vailla huomiota ja unohdettuina pakolaisina Serbiassa, heitä on noin 500 000.

• Haagin sotarikostuomioistuin on sallinut entisen Kosovon pääministerin Ramush Haradinajin – jota on syytetty useista vakavista sotarikoksista – asua Kosovossa. Sitä vastoin Milosevicin pyyntöä saada lupa matkustaa Venäjälle saamaan kiireellistä lääketieteellistä hoitoa ei hyväksytty.

• Länsi vaatii Serbian luovuttamaan Karadzicin ja Mladicin Haagiin. Ongelma on, että sekä CIA:lle että FBI:lle on sallittu pääsy Serbiaan kauan sitten eivätkä ne ole kyenneet paikallistamaan heitä. Mitä peliä läntiset vallat pelaavat teeskennellessään, etteivät ole kyenneet pidättämään näitä kahta ihmistä Bosniassa tai muualla vuoden 1995 jälkeen?

• Vain muutamia päiviä sitten EU päätti, että Montenegro, tämän päivän Serbia-Montenegron pienempi osa, voi pitää kansanäänestyksen itsenäisyydestä. Muista, että EU:n ulkopolitiikan johtaja Javier Solana oli NATO:n pääsihteeri pommitusten aikaan ja korkein siviilihenkilö Jugoslavian tuhon taustalla.

The International Herald Tribune kirjoittaa, että EU:n ehdotuksen mukaan "Montenegron sallitaan eroavan kahden valtion liittovaltiosta mikäli 50% äänioikeutetuista osallistuu äänestykseen ja 55% äänestäjistä kannattaa itsenäisyyttä." Tämä on todellakin hämmästyttävää: uusi eurooppalainen valtio voi syntyä, jos 27,5% - tai alle 200 000 henkeä – äänioikeutetuista tukee sitä. Ja on syytä muistaa, että Serbiassa asuu enemmän montenegrolaisia kuin itse Montenegrossa. Niinpä länsi käyttää tässä reseptiä, joka johtaa a) syviin jakoihin tai sisällissotaan, ja b) väestönsiirtoihin – Serbiassa asuvien montenegrolaisten Montenegroon, Montenegrossa asuvien serbialaisten Serbiaan.

Lisäksi Montenegron ja Kosovon itsenäistyminen saisi Bosnian serbit kysymään, miksi heidän tulisi olla lojaaleja itsenäiselle "Daytonin" Bosnialle, jonka puolesta 99% heistä ei koskaan äänestänyt ja jota heitä – kuten ei ketään muutakaan Bosnian kansalaista – ei koskaan pyydetty hyväksymään kansanäänestyksessä.

Kansainvälisen "yhteisön" rauhanehkäisy jatkuu

Tänään vain harvat muistavat tai tietävät mitä Balkanilla tapahtui 15-25 vuotta sitten. Harva jos kukaan vaivautuu tarkastelemaan menettelytapoja ja tapahtumien taustalla olevia rakenteita. Harvat uskaltavat olla poliittisesti epäkorrekteja ja kyseenalaistaa “kansainvälisen yhteisön” perusselitykset ja konfliktin(väärin)hallinnan tai EU:n ja USA:n balkanisaation. Rauhanteosta on tullut interventionismia ja miehitystä valepuvussa. Vapaa läntinen media kääntää vapaasti selkänsä mielettömyyksille ja periaatteettomuudelle, joista on tullut läntisen politiikan brändi. Jos ne eivät kääntäisi, joku saattaisi kiinnittää huomiota siihen täydelliseen moraaliseen konkurssiin, johon yllä mainitut poliittiset aloitteet perustuvat.

Kuvittele, että Serbia – odotusten mukainen nettohäviäjä par excellence Jugoslavian hajoamisprosessissa 1980-luvulta lähtien – reagoisi kaikkeen yllämainittuun vältellen, omiin jalansijoihinsa jähmettyen, näyttäisi yhteistyöhaluttomalta ja jopa katkeroituneelta. Kuvittele, että nämä kehityssuuntaukset tekisivät elämän mahdottomaksi Serbian maltillisille ja länsisuuntautuneille toimijoille ja pelaisivat radikaalipuolueen kaltaisten kovalinjaisten nationalistien pussiin ja että se yhdessä muiden tshetnikki-suuntaisten kanssa voittaisi seuraavat vaalit. Kuvittele, että Serbia ja sen kansalaiset kääntyvät sisäänpäin, kokevat itsensä nöyryytetyiksi ja ryhtyvät uudelleen nationalisteiksi.

Sitten kaikki ne jotka eivät ole ymmärtäneet Jugoslaviasta yhtään mitään viimeisten 15 vuoden aikana kysyvät oi-niin-viattomasti: miten ihmeessä nämä serbit ovat niin jääräpäisiä? Mikseivät he modernisoidu ja muutu kunnon eurooppalaisiksi kuten kaikki muutkin? Mikseivät he näe omaa parastaan, mikä on se mitä me heille tarjoamme? Kuinka outoa, etteivät he vain luovu kaikesta mitä ovat vaalineet – Jugoslaviasta, Kroatian serbien autonomiasta, Bosnian serbitasavallasta, Kosovosta, Montenegrosta ja – kuka tietää koska tulevaisuudessa – Vojvodinasta ja Sandjakista saadakseen takaisin – niin, aivan oikein – ei mitään!

Viisitoista vuotta jatkuneen konfliktin väärinhallinnan jälkeen länsi ei edelleenkään näytä ymmärtävän mitään tämän asian monimutkaisuudesta, psykologiasta tai historiasta. Niinpä voimme olla varmoja kahdesta asiasta: USA:lla ja useilla EU:n jäsenillä on omat etunsa ja kun seuraava Balkanin kriisi puhkeaa, ne seisovat yhtenäisinä kahden argumentin takana: 1) me emme tehneet mitään väärää 2) serbit ovat yhä ongelma! Muista kuinka Ahtisaari – YK ja USA:n ulkoministeriö samassa persoonassa – sanoo asian tylysti: on Serbian etujen mukaista pelata meidän säännöillä ja unohtaa kaikki intressit, joita sillä itsellään saattaa olla.

Emme ole nähneet entisen Jugoslavian kärsimysten loppua. Muutaman kymmenen vuoden sisällä tai aikaisemmin väkivalta leimahtaa todennäköisesti uudelleen liekkeihin.

Holbrooket, Ahtisaaret ja Jessen-Petersenit – samoin kuin ne, jotka vetelevät näiden sätkynukkejen naruista – osaavat syyttää yhtä tai useampaa paikallista osapuolta eivätkä kysy koskaan: vahvistimmeko me, kansainvälinen yhteisö, Balkanin tragedian?

Ehkäpä Slovenian muodostamaa poikkeusta lukuun ottamatta aitoa rauhaa ei ole missään entisessä Jugoslaviassa. Jos läntiset toimijat pystyisivät oppimaan mitään, saisimme todistaa muutosta alueen konfliktin"ratkaisu"politiikassa. Mutta niin ei käy, sillä se merkitsisi sen tunnustamista, että viimeisten 15 vuoden aikana on harjoitettu täysin vastakkaisia tuloksia tuottavaa politiikkaa. Niinpä läntinen rauhanehkäisy oletettavasti jatkuu ja – niin julmaa kuin se onkin! – viattomat Balkanin asukkaat, eivät konfliktin väärinhoitajat, joutuvat maksamaan hinnan.

Jan Öberg

TFF:n johtaja

PressInfo #234

9.3.2006

http://www.transnational.org