Siviilipalvelusta koskevan lainsäädännön muutostarpeista

Muistio työ- ja elinkeinoministeriölle 2.12.2015

Siviilipalvelusta koskevan lainsäädännön muutostarpeista


Aseistakieltäytyjäliitto näkee, että asevelvollisuusjärjestelmästä tulee luopua. Jo tällä hetkellä noin kolmasosa asevelvollisuusikäisistä miehistä ei suorita armeijapalvelusta loppuun ja neljäsosa ei mitään asevelvollisuusjärjestelmään sisältyvää palvelusta. Tästä huolimatta asevelvollisuuden suorittavien määrä on irrationaalisen suuri: kuten viime keväänä lähetetyn ”reserviläiskirjeen” yhteydessä tuli ilmi, sotilaallisesti koulutettuja reserviläisikäisiä on yli 900 000, kun armeijan sodanaikaiseen kokoonpanoon kuuluu 230 000 sotilasta. Osana pakkoon perustuvan järjestelmän alasajoa siviilipalvelus voidaan lakkauttaa ja kieltäytymisistä langetettavista vapausrangaistuksista luopua. Niin kauan kuin siviilipalvelusjärjestelmä vielä on olemassa, Suomen tulee huolehtia siitä että se on Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukainen ja mielekäs sekä palvelusta suorittavien yksilöiden että yhteiskunnan kannalta.

 

1. Palvelusaika

 

Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitea on kiinnittänyt toistuvasti huomiota siviilipalveluksen kestoon ja pitää sitä syrjivänä kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen perusteella. Komitea omaa tulkintavallan sopimukseen, joka sitoo Suomea. Viimeisen kannanotto on heinäkuulta 2013, jolloin komitea totesi Suomen määräaikaisraportista antamassaan lausunnossa: ”Komitea toistaa huolensa siitä, että siviilipalvelus on lähes kaksi kertaa pidempi kuin varusmiespalvelu (…) Sopimusvaltion olisi täysimääräisesti tunnustettava oikeus kieltäytyä aseista ja varmistaa, että vaihtoehtoisen palveluksen pituus ja luonne eivät ole luonteeltaan rankaisevia.”

Ei ole kestävä tilanne, että Suomi rikkoo jatkuvasti ihmisoikeussitoumuksiaan aseistakieltäytyjien kohtelun osalta. Tämän johdosta siviilipalvelusajan lyhentäminen on välttämätöntä. Aseistakieltäytyjäliitto toteaa, että palveluksen kokonaiskesto on ainoa objektiivinen mittari verrattaessa palvelusaikoja varusmies- ja siviilipalveluksen välillä, sillä se määrittää ajan, jonka asianomainen on sidoksissa palveluksen suorittamiseen ja poissa normaalin kokoaikatyön tai opiskelun piiristä. Ottaen huomioon sen, että asevelvollisen palvelusaika varusmiespalveluksessa on pitkälti seurausta hänen omasta toiminnastaan palveluksen aikana, lähtökohtana vertailussa on oltava varusmiespalveluksen lyhin kesto (165 vrk). Aseistakieltäytyjäliitto ei näe järkeviä perusteluja sille, miksi siviilipalveluksen tulisi olla varusmiespalvelun lyhintä kestoa pidempi.


2. Siviilipalvelusvelvollisten kriisinaikainen asema


Nykyisessä siviilipalveluslaissa aseistakieltäytymisoikeus ulotettiin koskemaan myös kriisin aikaa, kun aikaisemmin se oli rajattu vain rauhan aikaan. Muutoksen yhteydessä siviilipalveluslakiin kirjattiin säädökset siviilipalvelusmiesten ylimääräisestä palveluksesta ”normaaliolojen vakavan häiriötilanteen” aikana ja palveluksesta liikekannallepanon aikana. Liitto pitää näitä säännöksiä tarpeettomina ja näkee perusteltuna Siviilipalveluksen kehittämistyöryhmän vuonna 2011 antamassa mietinnössään tekemän esityksen, jonka mukaan tulisi luopua tavoitteesta käyttää siviilipalvelusvelvollisia kriisiaikana joissain erityisissä tehtävissä. Tällöin heidän kriisinaikaiset velvollisuutensa tulisivat määritellyksi kaikkia Suomessa asuvia koskevan valmiuslain perusteella.

Tällainen muutos ei luonnollisestikaan saisi vaarantaa siviilipalvelusvelvollisten  vakaumuksen turvaa kriisin aikana. Aseistakieltäytymisoikeuden laajentaminen koskemaan myös kriisin aikaa oli suurelta osin seurausta siitä, että YK:n ihmisoikeuskomitea piti marraskuussa 2004 antamassaan lausunnossa sen rajaamista vain rauhan aikaan aseistakieltäytymisoikeuden perusteettomana rajoittamisena ja vaati Suomea tunnustamaan sen kaikissa tilanteissa. Mahdollisuuden, että siviilipalvelusvelvollisia määrättäisiin vakaumustensa vastaisiin tehtäviin kriisin aikana, tulee olla poissuljettu myös jatkossa.

Nykyisen lain siviilipalvelusvelvollisten sodanaikaista asemaa koskevat säädökset pitävät sisällään myös eräitä muita ongelmia. Lain mukaan armeijapalveluksen suorittaneiden siviilipalvelusvelvollisten vapautus aseellisista tehtävistä kriisin aikana koskee automaattisesti vain niitä, jotka ovat suorittaneet täydennyspalveluksen rauhan aikana. Tällainen rajaus on Aseistakieltäytyjäliiton näkemyksen mukaan perusteeton ja saattaa asettaa aseistakieltäytyjiä eri asemaan käytännössä sen perusteella, millä aikataululla viranomaiset ovat rauhan aikana määränneet heidät suorittamaan täydennyspalvelusta – ts. perusteella, jolla ei ole mitään tekemistä heidän vakaumuksensa ja kieltäytymisenä perusteiden johdosta. Aseistakieltäytyjäliiton mielestä vapautuksen aseellisista tehtävistä kriisin aikana tulisi koskea ehdottomana kaikkia täydennyspalvelukseen hakeutuneita.

Täydennyspalvelusta suorittamattomien ja poikkeusoloissa siviilipalvelushakemuksen jättäneiden hakemukset käsitellään nykyisen siviilipalveluslain perusteella poikkeusolojen aikana vakaumuksentutkintalautakunnassa. Vakaumuksentutkintamenettely on käytännössä osoittautunut erittäin ongelmalliseksi tutkittavien vakaumuksen objektiivisen arvioinnin kannalta, mikä olikin keskeinen peruste sille, että aseistakieltäytyjien vakaumuksen tutkinnasta rauhan aikana luovuttiin vuonna 1987.  Aseistakieltäytyjäliiton näkemyksen mukaan tästä menettelystä tulisi luopua myös poikkeusoloissa.


3. Vapausrangaistukset

 

Totaalikieltäytyjien vaihtoehdottomat vapausrangaistukset ovat saaneet osakseen paljon kansainvälistä arvostelua. Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitea on kiinnittänyt asiaan huomiota viimeksi heinäkuussa 2013, jolloin se kehotti Suomea laajentamaan palveluksesta rauhan aikana vapautetuille Jehovan todistajille myönnettyä erityiskohtelua koskemaan myös muita aseistakieltäytyjäryhmiä. Suomen tulee kyetä ratkaisemaan tämä ongelma mahdollisimman pikaisesti, ja Aseistakieltäytyjäliitto näkee ainoaksi ratkaisuvaihtoehdoksi ihmisoikeuskomitean esittämän vapautusmahdollisuuden laajentamisen.

4. Muut Aseistakieltäytyjäliiton näkemät muutostarpeet


Rangaistussäännökset

Siviilipalveluksesta vakaumuksellisten tai mielipiteisiin perustuvien syiden johdosta kieltäytyvien totaalikieltäytyjien lisäksi ehdottomat vankeus- tai valvontarangaistukset ovat ainoa mahdollinen seuraamus myös muista syistä siviilipalvelusvelvoitettaan laiminlyöville. Tämä on paitsi johtanut useissa tapauksissa kohtuuttomiin seuraamuksiin, myös asettaa siviilipalvelusmiehet eri asemaan varusmiehiin verrattuna, joiden kohdalla mahdollisten rangaistusseuraamusten valikoima on laajempi ja ehdottomat vankeusrangaistukset seurauksena vastaavankaltaisista poissaolo- tai palvelusrikoksista ovat nykyään käytännössä varsin harvinaisia.

Majoituskustannusten korvaaminen ja siviilipalvelusmiesten oikeuksien toteutuminen

Siviilipalveluslain mukaan siviilipalvelusmiehillä on palveluksensa aikana oikeus ilmaiseen majoitukseen, ruokailuun ja terveydenhoitoon. Näiden järjestäminen ja kustantaminen on palveluspaikkojen tehtävä. Erityisesti majoituksen osalta esiintyneiden laiminlyöntien lopettamiseksi valtio alkoi vuoden 2008 alusta korvata osan asumiskustannuksista. Korvausosuus on kuitenkin nostettava realistiselle tasolle, huomioiden yleinen asumiskustannusten taso. Se parantaisi myös palveluspaikkatilannetta, joka on ollut viime aikoina varsin vaikea. Viime ja tämän vuoden aikana sadat siviilipalvelusvelvolliset ovat joutuneet hakemaan henkilökohtaista syylomaa palveluksen alussa olevan koulutusjakson jälkeen, koska heillä ei ole ollut työpalveluspaikkaa. Siviilipalvelusvelvollisen henkilökohtaisten asioiden hoitamiseen tarkoitettua syylomaa ei kuitenkaan voi käyttää palveluspaikkojen puutteesta aiheutuvien ongelmien ratkaisemiseen, vaan asia on hoidettava lisäämällä palveluspaikkojen tarjontaa, missä majoituskustannusten nykyistä laajempi korvaaminen on yksi tapa. Siviilipalvelusmiesten oikeuksiin kohdistuvat loukkaukset on ehkäistävä myös valvontaa tehostamalla.

Siviilipalveluksesta tiedottaminen kutsunnoissa

Aseistakieltäytyjäliiton Lapinjärven siviilipalveluskeskuksessa tekemien kyselyjen mukaan siviilipalvelusta parhaillaan suorittavat sivarit eivät ole saaneet mielestään riittäviä tietoja siviilipalveluksesta ja sen sisällöstä ennen kutsuntoja tai kutsuntatilaisuudessa. Siviilipalveluksesta tiedottaminen kuuluu työministeriön vastuulle, ja haluaisimmekin tietää onko ministeriöllä aikomusta puuttua tähän jo pitkään jatkuneeseen ongelmaan itse tai yhteistyössä Aseistakieltäytyjäliiton kanssa.

Siviilipalvelusmiesten taloudellinen asema

Palveluksensa lopettaville siviilipalvelusmiehille on maksettava kotiuttamisraha, joka turvaa noin kuukauden toimeentulon palveluksen lopettaville. Oikeutta ruokarahaan on laajennettava niin, että se koskee myös niitä loma- ja vapaapäiviä, jolloin sivari ei oleskele palveluspaikan osoittamassa majoituksessa. Kuuden ensimmäisen palveluskuukauden aikana maksettavaa päivärahaa on korotettava. Vastaavat uudistukset tulee luonnollisesti toteuttaa myös varusmiesten osalta.

Siviilipalveluksen tai sitä korvaavan palveluksen suorittaminen ulkomailla

Nykyisen siviilipalveluslain mukaan siviilipalvelusta voi suorittaa ulkomailla luvanvaraisesti kahden kuukauden mittaisen jakson. Siviilipalveluksen suorittaminen kokonaisuudessaan ulkomailla tai siviilipalveluksen korvaaminen vastaavalla ulkomaanpalveluksella esimerkiksi kehitysyhteistyötehtävissä, kulttuurivaihdon alalla tai kansalaisjärjestöjen palveluksessa on mahdollistettava. Tässä olisi usein kysymys käytännön työstä yhteisymmärryksen ja vakauden lisäämiseksi, mikä globalisoituneiden uhkien maailmassa vaikuttaisi luonnollisesti myönteisesti myös Suomen turvallisuuteen.


Helsinki 2.12.2015


Aseistakieltäytyjäliitto ry