Lausunto luonnoksesta siviilipalveluslain muuttamiseksi

Helsinki 20.8.2018

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi siviilipalveluslain muuttamiseksi sekä siviilipalveluslain muutostarpeita selvittäneen työryhmän muistiosta.

1. Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi siviilipalveluslain muuttamiseksi

Käytännössä luonnos hallituksen esitykseksi siviilipalveluslain muuttamiseksi ei tuo mukanaan suuria, siviilipalveluksen suorittamiseen vaikuttavia muutoksia. Käytännössä tämä tarkoittaa myös sitä, että suurin osa välttämättömistä muutoksista jää tämän esityksen perusteella toteutumatta. Ratkaisematta jäävät mm. rangaistuksenomainen siviilipalveluksen kesto sekä totaalikieltäytyjien asema.

a) Täydennyspavelukseen hakeneiden aseman yhdenmukaistaminen ja vakaumuksentutkinta

Pykäliin 13 ja 18 ehdotetut muutokset merkitsee täydennyspalvelukseen hakeneiden reservinkieltäytyjien aseman keskinäistä yhdenmukaistamista. Nykyisin ne täydennyspalvelukseen rauhan aikana hakeneet, jotka eivät ole aloittaneet sen suorittamista, on mahdollista sodan aikana määrätä vakaumuksentutkintaan ja hylkäävän päätöksen sattuessa palvelemaan armeijassa. Lainmuutoksen jälkeen kaikki rauhan aikana ilmoittautuneet reservinkieltäytyjät on vapautettu armeijan palveluksesta kaikissa olosuhteissa.

Aseistakieltäytyjäliiton ehdotuksesta muutosluonnoksen laatineen työryhmän käsittelyyn tullut muutos toteuttaa rauhan aikana täydennyspalvelukseen hakeneiden aseistakieltäytymisoikeuden yhdenvertaisesti ja se on välttämätön toteuttaa.

Aseistakieltäytyjäliitto haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että puolustusministeriön suhtaututuminen vakaumuksentutkintaan on ilmeisesti muuttunut. Vielä siviilipalveluslain muutostarpeita käsittelevän työryhmän toiminnan aikana puolustusministeriö ehdotti vakaumuksentutkintamenettelyn laajentamista koskemaan myös ”valmiusperusteisten kertausharjoitusten” tilannetta (muistio s. 6).

Nyt kuitenkin puolustusministeriön asettamassa, yksinomaan puolustushallinnon edustajista koostuneessa, Jehovan todistajien vapauttamismenettelyn tulevaisuutta pohtivan työryhmän laatimassa ehdotuksessa lakiesitykseksi torjutaan mahdollisuus vapaustusmenettelyn laajentamisesta vakaumuksentutkintamenettelyn kautta seuraavasti: ”Puhtaasti yksilön henkilökohtaisen vakaumuksen arviointi, joka ei kytkeytyisi jäsenyyteen uskonnollisessa tai muussa yhteisössä taikka muihin selkeästi ulkoisesti havaittaviin seikkoihin, olisi puolestaan käytännössä täysin mahdotonta.” (PLM001:00/2018; liite 1)

Siviilipalveluslain 4 luvussa Siviilipalvelushakemuksen käsittely erityisoloissa (§ 18-22) säädetään kuitenkin, että ”ylimääräisen palveluksen” tai ”osittaisen tai yleisen liikekannallepanon” aikana jätetyt siviilipalvelushakemukset käsiteltäisiin vakaumuksentutkintamenettelyssä, joka perustuisi juuri tällaiseen ”käytännössä täysin mahdottomaan” henkilökohtaisen vakaumuksen arviointiin.

Koska pykälät § 18-22 on sisällytetty siviilipalveluslakiin suurelta osin puolustushallinnon vaatimuksesta ja koska se on nyt kääntynyt pitämään niiden sisältämää vakaumuksentutkintamenettelyä mahdottomana, on kyseiset pykälät syytä viipymättä poistaa siviilipalveluslaista. Tällöin siviilipalvelushakemukset käsiteltäisiin kriisin aikana samalla tavalla kuin rauhan aikanakin.

b) Majoituskorvaukset

Myös Aseistakieltäytyjäliiton ehdotuksesta työryhmän käsiteltäväksi tullut valtion korvausosuuden korottaminen (§ 47) on erittäin tarpeellinen muutos. Edistysaskel on myös korvattavan osuuden sitominen yleiseen asumiskustannusten tasoon ja niiden säännöllinen tarkistaminen.

c) Palveluspaikat

Aseistakieltäytyjäliitto ihmettelee tarvetta mainita pelastusopisto erikseen yhtenä palveluspaikkana. Asiaa ei myöskään erityisesti perustella esityksessä mitenkään. Kuten hallituksen esityksessä tulee esille, pelastusopistolla on ollut siviilipalvelusvelvollisia aikaisemminkin – vaikkakin kokonaisuudessa pelastusalalla palveluksen suorittaneiden siviilipalvelusvelvollisten määrä on ollut vähäinen - joten sen mainitseminen erikseen ei liene välttämätöntä palveluspaikkana toimimisen kannalta.

Aseistakieltäytyjäliitto epäilee, että pelastusopiston erikseen mainitsemisen taustalla on lähinnä ideologisperusteinen halu korostaa pelastusalan roolia siviilipalveluksessa. Valitettavasti tällainen korostus kuitenkin vaarantaa siviilipalveluksen keskeisen – ja pohjimmiltaan ainoan – funktion toimia vakaumuksellisille aseistakieltäytyjille soveliaana palvelusmuotona kytkiessään mahdollisesti järjestelmää valtion valmisteluihin sotilaallisen kriisin varalta. Tämä aspekti tulisi ottaa erityisen voimakkaasti huomioon sen johdosta, että Jehovan todistajien vapautuslain mahdollisen kumoamisen myötä järjestelmän piiriin tulisi lisää aseistakieltäytyjiä, joille siviilipalveluksen kytkentä ”maanpuolustusvelvollisuuteen” saattaa olla erityisen vaikea omantunnonkysymys. Aseistakieltäytyjäliitto vaatii näin ollen pelastusopiston poistamista 8 §:ssä luetteloitujen palveluspaikkojen joukosta.

d) Liikekannallepanon aikainen palvelus

Aseistakieltäytyjäliitto toteaa, että liikekannallepanon aikaista palvelusta koskevat säännökset ovat tarpeettomia ja ne tulisi poistaa siviilipalveluslaista. Siviilipalveluslain muutostarpeita käsitellyt työryhmä ei ole työnsä yhteydessä kyennyt esittämään järkeviä perusteluja sille, miksi siviilipalvelusvelvollisten kriisiaikaista palvelusta koskevat säädökset tulee olla siviilipalveluslaissa ja mikseivät siviilipalvelusvelvollisten kriisiaikaiset tehtävät voisi määräytyä valmiuslain kautta, kuten Siviilipalvelus 2020 -työryhmä esitti.

Aseistakieltäytyjäliitto ihmettelee luonnoksen hallituksen esitykseksi yleisperustelujen kohtaa 4.5. ”Muut yhteiskunnalliset vaikutukset”. Tosiasiassa selvä enemmistö Suomen kansalaisista ei suorita rauhan aikana mitään maapuolustusvelvollisuuteen sisältyvää palvelusta, eikä enemmistöä ole tarkoitus kutsua tekemään sitä myöskään kriisin aikana. Perustelujen mukaan: ”Siviilipalveluslain poikkeusolojen palvelusta koskevien säännösten selkeyttäminen korostaisi siviilipalveluksen yhteiskunnallista merkitystä ja vahvistaisi luottamusta siviilipalvelusjärjestelmään varsinkin niiden henkilöiden keskuudessa, jotka valitsevat siviilipalveluksen täyttääkseen maanpuolustusvelvollisuutensa.” Lause on jo itsessään perustelematonta spekulaatiota, jollaista ei jo senkään takia tulisi löytyä hallituksen esityksestä. Lisäksi jälleen unohdetaan se, että siviilipalvelus on tarkoitettu nimenomaan vakaumuksellisten aseistakieltäytyjien palvelusmuodoksi, ja monen aseistakieltäytyjävakaumuksen omaavalle siviilipalveluksen kytkeminen valtion kriisivalmisteluihin olisi hyvin ongelmallista. Myös tässä kohdassa on syytä ottaa huomioon Jehovan todistajien vapautuslain mahdollisen kumoamisen seutaukset.

e) Muut muutosesitykset

Muihin muutosesityksiin ei Aseistakieltäytyjäliitolla ole kommentoitavaa.


2. Lausunto muistiosta

Lukujen 1, 8, 9 ja 13 osalta Aseistakieltäytyjäliitto viittaa Esa Noresvuon eriävässä mielipiteessä esittämiin näkemyksiin.

Lukujen 2-4 osalta liitolla ei ole huomauttamissa. Lukua 3. koskevan puolustusministeriön eriävän mielipiteen osalta liitto haluaa kuitenkin tuoda esiin, ettei varusmiespalvelusta suorittavan oikeutta hakea siviilipalvelukseen ja siviilipalvelusta suorittavan oikeutta palata varusmiespalvelukseen voi suoraan rinnastaa eikä erilainen asema tässä tilanteessa merkitse yhdenvertaisuusperiaatteen rikkomista.

Oikeus kieltäytyä aseista sisältyy ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen, jotka on turvattu Suomea sitovissa ihmisoikeussopimuksissa (Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus 18. artikla, Euroopan ihmisoikeussopimus 9. artikla). Aseistakieltäytymisessä on siis kysymys ihmisoikeudesta ja aseellista palvelusta suorittavan oikeuden hakea siviilipalvelukseen rajoittaminen merkitsisi tämän oikeuden loukkaamista. Sen sijaan aseellisen palveluksen suorittamisessa ei ole kysymys ihmisoikeudesta, joten vaihtomahdollisuuden puuttuminen siviilipalvelusta suorittavalta ei merkitse ihmisoikeuksien loukkaamista.

Luvun 5 ja asiaa koskevan puolustusministeriön eriävän mielipiteen osalta liitto toteaa, että siviilipalveluksen muuttaminen enemmän ”kokonaisturvallisuutta hyödyttävissä palveluspaikoissa” suoritettavaksi vaarantaisi sen luonteen vakaumuksellisille aseistakieltäytyjille sopivana palvelusmuotona, eikä tällaiselle muutokselle ole muutenkin osoitettu mitään todellisia perusteita. Liitto yhtyy muistion näkemykseen, jonka mukaan asiaa koskevalle lainmuutokselle ei ole perusteita.

Lukujen 6 ja 7 kohdalla liitto viittaa puolustushallinnon ilmeisesti muuttuneeseen näkemykseen vakaumuksentutkintamenettelystä ja toteaa, ettei vakaumuksentutkintaa koskevien säännösten poistamiselle siviilipalveluslaista ilmeisesti enää ole estettä.

Luvun 10 osalta liitto viittaa jälleen puolustusministeriön julkaisuun ”Jehovan todistajien asevelvollisuudesta vapauttamista koskevaa lainsäädäntöä arvioineen työryhmän mietintö” (PLM001:00/2018) , jossa esitetään jatkoselvityksiä ”siviilipalveluksen puolustushallinnollisten liittymien vähentämisestä” (s. 20). ja ehdotetaan, että puolustushallinnon edustuksen Siviilipalvelusasiain neuvottelukunnassa ”todellinen tarpeellisuus tulisi selvittää ja tarvittaessa puolustushallinnon edustus neuvottelukunnassa lakkauttaa”.(s. 18). Koska puolustushallinnon kanta asiaan on ilmeisesti muuttunut aikaisempaa avoimemmaksi, Aseistakieltäytyjäliitto katsoo että mainittu selvitystyö on syytä aloittaa viipymättä. Samassa yhteydessä on turvattava, että aseistakieltäytymisen ja aseistakieltäytymisoikeuden tuntemus neuvottelukunnassa säilyy ja laajenee.

Lukujen 11, 12 ja 14-16 osalta liitolla ei ole huomautettavaa.


Kaj Raninen
Aseistakieltäytyjäliitto ry