Ihmisoikeudet unohdettu siviilipalvelusselvityksessä

Tiedotusvälineille 15.6.2015 klo 13.30

Kymenlaakson ammattikorkeakoulun dosentti Valdemar Kallunki esittää tänään julkaistussa työ- ja elinkeinoministeriön tilaamassa selvityksessä, että kaikilta siviilipalvelukseen hakevilta ei enää tulisi vaatia vakaumusta. Hän ehdottaa, että siviilipalveluksen voisivat suorittaa myös sellaiset nuoret, joilla ei ole terveydellisiä edellytyksiä suorittaa varusmiespalveluksesta.

Selvityksen mukaan siviilipalvelukseen hakeutuminen ei suuren osan sivareista kohdalla perustu vakaumukseen. Tämän asian korostaminen vaikuttaa tarkoitushakuisilta, sillä selvityksessä todetaan myös (s. 60), että arvot ovat vaikuttaneet päätöksen hakeutua siviilipalveluksen noin kahden kolmasosan sivareita kohdalla.

Aseistakieltäytyjäliitto toteaa, että ehdotus luopua vakaumuksen vaatimisesta kytkeytyy asevelvollisuusjärjestelmän kriisiytymiseen. Noin kolmasosa asevelvollisuusikäisistä miehistä ei enää suorita armeijapalvelusta loppuun, ja noin neljäsosa ei mitään asevelvollisuusjärjestelmään sisältyvää palvelusta. Armeijan käyvien määrä pienenee erittäin todennäköisesti myös jatkossa, joten ainoa tapa pelastaa miehiä koskeva yleinen asevelvollisuus olisi lisätä palveluksen armeijan ulkopuolella suorittavien määrää.

Ihmisoikeudet unohdettu

Tällainen pyrkimys on kuitenkin hyvin ongelmallinen ihmisoikeuksien kannalta. YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen sisältämä orjuuden ja pakkotyön kielto estää siviilipalveluksen muuttamisen muita kun vakaumuksellisia aseistakieltäytyjiä koskevaksi palvelusmuodoksi. Asevelvollisuus on toki sopimuksessa rajattu pakkotyön ulkopuolelle, mutta rajaus koskee vain ”asepalvelun luonteista palvelusta” ja ”palvelua, joka lain mukaan vaaditaan omantunnonsyistä kieltäytyjältä” (artikla 8).

Siviilipalvelus, johon voisi hakea ja johon mahdollisesti voitaisiin myös määrätä muitakin kuin vakaumuksellisia aseistakieltäytyjiä, ei tämän poikkeaman sisään mahdu ja merkitsisi kiellettyä pakkotyötä. Samankaltainen säännös sisältyy myös Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja ILO:n pakkotyön kieltävään sopimukseen. Asevelvollisuuden ylläpitäminen ja siviilipalveluksen järjestäminen siitä vakaumuksen perusteella kieltäytyville on siis sopimuksen perusteella sallittua, mutta sitä ei saa muuttaa laajasti siviiliyhteiskunnassa toteutettavaksi rauhan aikaiseksi työvelvollisuudeksi.

Siviilipalvelus rikkoo jo nyt Suomen kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita. YK:n ihmisoikeuskomitea vaati viimeksi heinäkuussa 2013 Suomea lyhentämään siviilipalveluksen kestoa. Samalla se vaati Suomea laajentamaan palveluksesta rauhan aikana vapautetuille Jehovan todistajille myönnettyä erikoiskohtelua koskemaan myös muita aseistakieltäytyjäryhmiä. Suomi ei ole kuitenkaan tehnyt asialla mitään.

Kallungin ehdotus olisi vaikeasti toteutettavissa myös sen takia, että siviilipalveluspaikoista on jo nyt pula. On vaikea nähdä, miten järjestelmä voisi toimia, jos sen pariin tulisi huomattavasti nykyistä enemmän asevelvollisia.

Siviilipalveluksesta voidaan luopua

Reserviläiskirje lähetettiin toukokuussa 900 000 armeijan käyneelle reserviläiselle, kun armeijan sodanaikainen vahvuus on noin neljäsosa tästä. Armeijan käy siis edelleen huomattavasti enemmän nuoria miehiä kuin mistään näkökulmasta olisi tarpeellista. Vaikeasti toteutettavan ja ihmisoikeuksien kannalta hyvin kyseenalaisen siviilipalveluksen muuttamisen sijasta parempi ja realistisempi tapa uudistaa asevelvollisuutta olisi suhteuttaa armeijan käyvien määrä sodanaikaisen armeijan kokoon. Tämä voi tapahtua muuttamalla järjestelmää vapaaehtoisuuden suuntaan. Samalla siviilipalveluksen järjestämisestä voidaan luopua, kuten on tehty Norjassa.

Lisätietoja: Aseistakieltäytyäliitto ry, 040-8362786