Kutsunnat – tuulahdus menneisyydestä

Suomessa kaikkien juridisten miesten on osallistuttava kutsuntoihin sakkorangaistuksen uhalla. Sen vuoksi itsekin jouduin antimilitaristisesta vakaumuksestani huolimatta osallistumaan kutsuntoihin syksyllä 2012 ollessani 18-vuotias.

Jännitin tilaisuutta ja istuin paikalle hyvissä ajoin saavuttuani hiljaa muiden joukossa suureen saliin, jossa tuolit oli järjestetty pikkutarkasti suoriin riveihin. Salissa roikkui useita Suomen lippuja ja tilasta huokui keinotekoinen isänmaallinen ylpeys. Kutsuntavelvollisia vaadittiin nousemaan seisomaan, kun puolustusvoimien iso pomo käveli saliin ryhdikkäästi marssien ja antoi lopulta velvollisille luvan istua takaisin alas.

Tilaisuus jatkui samoilla raiteilla. Puolustusvoimien korkea-arvoiset päälliköt pitivät pitkiä puheita, joissa viitattiin suomalaiseen sisuun ja veteraanien työhön. Puheissa sota-aikoja glorifioitiin, eikä sodan ja väkivallan tuhoisia vaikutuksia mainittu sanallakaan. Kutsuntavelvollisille näytettiin myös puolustusvoimien taitavasti tuottamia videoita, joissa mässäiltiin aseilla, väkivallalla ja vaarallisilla tilanteilla. Kutsunnat toimivatkin luontevana jatkumona sille valtiojohtoiselle militarismille, jota kouluissa ja muissa instituutiossa lapsiin ja nuoriin iskostetaan. Mediassa toistetaan myyttiä talvisodan hengestä ja alakoulujen pihoilla raikuu "sinun puolestas elää ja kuolla, on halumme korkehin".

Koska itse olin jo ennen tilaisuutta päättänyt totaalikieltäytyä, seurasin tarkalla silmällä, miten palveluksen vaihtoehdoista puhuttiin. Vaikka tilaisuus kesti monta tuntia, mainittiin siviilipalvelus ainoastaan kerran. Lisäksi siviilipalveluksesta puhuttaessa puhujan sävy oli todella alentava, ja sivari esitettiin lähinnä pakollisena pahana, jota kukaan ei halua valita. Koska puolustusvoimat ei itse anna oikeaa tietoa armeijan vaihtoehdoista, täytyy Aseistakieltäytyjäliiton järjestää vuosittain vapaaehtoisia kutsuntapaikkojen eteen kertomaan armeijan vaihtoehdoista.

Yhteisen kutsuntatilaisuuden jälkeen odotin omaa vuoroani päästä kutsuntalautakunnan eteen. En ollut halukas aloittamaan totaaliprosessia vielä tuolloin, joten olin päättänyt hakeutua siviilipalvelukseen, josta voisin myöhemmin kieltäytyä. Sivariin hakeutuessa kutsuntalautakunnalle pitää toimittaa hakemus, jossa vakuutetaan henkilökohtaisen vakaumuksen estävän armeijaan menemisen. Vaikka lautakunnan eteen meneminen on toki kuumottavaa, on nykyään onneksi sivariin pääsy ilmoitusasia, eikä lautakunnalle tarvitse perustella vakaumustaan.

Lautakunnan edessä ollessani luulin jo kutsuntatilaisuuden päättyvän, mutta lautakunnan johtaja määräsi minut vielä etsivän nuorisotyöntekijän luokse ennen paikalta poistumista. En ollut kuullut tällaisesta käytännöstä aiemmin, joten kysyin määräykselle perusteita. Ilmeisesti puolustusvoimat profiloi sivarit sosiaalisista ongelmista kärsiviksi ressukoiksi, sillä johtaja kertoi, että kaikkien sivareiden tulee mennä "juttelemaan omasta elämänhallinnastaan". Armeijaan hakeutuville tällaista määräystä ei annettu.

Kutsuntojen jälkeen oloni oli epäuskoinen ja ahdistunut. Ilmeisesti puolustusvoimat ei halua tai osaa päivittää toimintaansa 2000-luvulle vaan pohjaa menetelmänsä ja asenteensa jonnekin sotien aikakaudelle. On korkea aika päivittää kutsunnat nykyaikaan ja pohtia vakavasti koko asevelvollisuusjärjestelmän romuttamista.

Visa Savolainen

Kirjoittaja suorittaa parhaillaan 173 päivän totaalikieltäytymisestään saamaa ehdotonta vankeusrangaistusta valvontarangaistuksena.  Laajemmin aiheesta Visan blogissa puolivuottapannassa.wordpress.com

HUOM!

AKL suunnittelee oikeuskanslerille kantelua koskien armeijan aluetoimistojen tiedotuslinjaa kutsunnoissa. Jos et ole saanut mielestäsi tarpeeksi tietoa aseistakieltäytymisestä kutsunnoissa, ja haluat kertomuksellasi edesauttaa ota yhteyttä AKL:n toimistolle!