Ukraina: lopettakaa eskalointi ja ajatelkaa rauhaa

Jan Oberg
TFF:n johtaja

Lund, Ruotsi 9.5.2014

 

1. Toivota de-eskalaatio tervetulleeksi

Vladimir Putinin lausuntoja, joiden mukaan separatistien tulisi jäädyttää kansanäänestykset 11. toukokuuta,  että hän hyväksyy Ukrainan vaalit 25.5. ja että Venäjä on vetämässä joukkonsa Ukrainan rajalta, tulisi pitää tervetulleina.

Jos hän on ollut "aggressiivinen" ja kyseessä on ”täyskäännös”, kuten monet lännessä uskovat, tämä täyskäännös on vieläkin tervetulleempi.

Jos hän ei ole ollut aggressiivinen vaan enemmän puolustuksellinen, se on silti hyödyllistä kriisin laukaisemiseksi.

2. Rakentava vastaus lännestä

ETYJ:n puheenjohtajan Burkhalterin "tiekartta" näyttäisi olevan ainoa rakentava lähestymistapa tähän mennessä. Mutta sen tulisi olla konkreettisempi ja yksityiskohtaisempi.

Tarvitsemme nyt rakentavaa vastausta USA:lta, NATO:lta ja EU:lta. Auttaisi, mikäli ne julistaisivat etteivät pyri saattamaan Ukrainaa NATO:on tai EU:in sen puoleen, vaan kunnioittavat kaikkien ukrainalaisten mielipidettä.

3. Myönnä osavastuu

Lännen osavastuu kriisiin tulisi myöntää. Mutta läntiset johtajat ja päätiedotusvälineet kiistävät - tarkoitukseen sopivasti mutta vastoin totuutta - yhä nämä vaikuttavat tekijät:

a) 20 vuotta hallintaa ja NATO:n laajentumista vastoin kaikkia lupauksia, jotka annettiin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen - politiikka, jonka oli väistämättä päätyttävä Ukrainan rajalle;

b) EU:n vaatimus, jonka mukaan Ukraina voisi lähestyä EU:a vain jos se ei liity tulliunioniin Venäjän kanssa, sekä hyvin dokumentoitu:

c) uuskonservatiivisen USA:n eliitin pyrkimys hallituksen vaihdokseen Kiovassa toimenpiteillä, joita USA ei koskaan hyväksyisi omalla alueellaan.

4. Eskalointi johtaa päinvastaisiin tuloksiin

Vastauksena siihen, jota on kutsuttu Venäjän revisionistisiksi, laajentumishaluisiksi pyrkimyksiksi, länsi ei ole tehnyt juuri muuta kuin eskaloinut jännitystä. Henry Kissinger kirjoitti hiljattain, että tähän saakka tehty on vain pitkän aikavälin politiikan puuteen peittelyä.

Jännityksenkiihdyttämistä? Kyllä - sanktiot, pelotteleva ja riidanhaluinen retoriikka, syyttely, psyko-poliittiset projektiot, joukkojen ja hävittäjälentokoneiden liikuttelu, NATO:n pääsihteerin lausunto, jonka mukaan Venäjä on osa ongelmaa eikä ratkaisua ja hänen apulaisensa lausunto, jonka mukaan Venäjää ei enää nähdä kumppanina vaan vastustajana.

Mikäli tarkoituksena on kaikkien ukrainalaisten hyvinvointi sekä molemminpuolinen luottamus, vakaus ja rauha, tulokset ovat päinvastaisia.

5. Ruotsin rooli

Kuten aikaisemmassa TFF:n PressInfossa on mainittu, jopa Ruotsi muodollisesti NATO:n ulkopuolisena maana on päättänyt useista toimenpiteistä, jotka eivät ole vain turvallisuutta rajoittavia ja haitallisia, vaan pyrkivät myös käyttämään Ukrainan kriisiä toiseen tarkoitukseen - täyden NATO-jäsenyyden edistämiseen.

6. Rauhantekokapasiteetin tarve

Olemme nähneet hallitusten politiikan perusongelman aikaisemmin vaikkapa Somaliassa, 9/11:n ja sodan terrorismia vastaan kohdalla (joka luo vain lisää terrorismia), Afganistanissa, Irakissa, Libyassa, Syyriassa:

Kenelläkään ei ole ajatuksia kriisin hillitsemisestä. Yhdelläkään hallituksella ei ole pitkän tähtäimen suunnitelmaa kestävän rauhan luomiseksi. Laajemman konfliktinymmärtämisen ja rauhantekemisen välineet ovat silmiinpistävästi hukassa.

Vastakkainasettelun ja sotilaallisen ajattelun kieli on se, jonka hallitukset ovat oppineet. Niillä on myös aseet hihassaan, joten ne käyttävät sitä mikä niillä on riippumatta siitä, että se saattaa ajan kanssa aiheuttaa räjähdyksen, jonka kaikki ovat vannoneet haluavansa välttää. 

7. Kyvyttömyys tulkita konflikteja ja rauhaa

Tosiasia on, että siviililuontoinen konfliktinlievittäminen, ammattimainen välitystoiminta, vuoropuhelu, neuvottelu, luottamuksen rakentaminen ja sovittelu - kaikki askeleita pysyvään rauhaan - ovat yhä vieraita kansainvälisten suhteiden ja päivittäisen ulkopolitiikan teon käsittelyssä.

Siihen ei ole välineitä, ei koulutusta eikä instituutioita. Lisäksi:

8. Vertaa!

Euroopassa on lukemattomia sotilasakatemioita, keskuksia ja instituutteja, mutta yhdelläkään hallituksella ei ole rauhanakatemiaa.

Samaan aikaan kun meillä on lukuisia miljardeja käyttävä, ydinaseisiin perustuva sotilasliitto, ei ole olemassa mitään hyvin rahoitettua siviililuontoista, tietoon perustuvaa yhteistyörakennetta rauhan rakentamiseen.

Samaan aikaan kun maailman kansakunnat käyttävät 1700 miljardia USA:n dollaria sotilaalliseen väkivaltaan, YK:iin ja kaikkiin sen järjestöihin käytetään 30 miljardia ja aseidenriisuntaan ja ydinaseiden leviämisen ehkäisemiseen 0,7 miljardia.

9. Sodan herrat eivät ole rauhan herroja

Tällaisissa olosuhteissa Kofi Annanin (ja ehkä tulevaisuudessa Lakhdar Brahimin?) kaltaisten todellisten rauhantekijöiden on pakko luovuttaa, YK sysätään syrjään ja konfliktinhallinnassa ja rauhantekemisessä ammattimaiset kansalaisyhteiskunnan järjestöt jätetään huomiotta.

Hallitukset pitävät virheellisesti itseään sekä sodan että rauhan herroina - joidenkin johtajien jopa uskoessa, että ensimmäinen on tie jälkimmäiseen.

On aika päästää kansalaisyhteiskunnan kyvykkyys rauhanteossa esiin täysin uudella tavalla. Hallituksilla ei ole valmiuksia tehdä rauhaa.

10. Rauhanehdotuksia Ukrainaan

Mitä olisi pitänyt tehdä Ukrainan kriisissä ja mitä voidaan yhä tehdä?

10.1 Empatia ja konfliktin arviointi

Arvioi hyvin, miten toinen osapuoli todennäköisesti käsittää liikkeesi ja miten se vastaa niihin. Olisi pitänyt olla ilmiselvää, että yritykset saada Ukraina läntiseen karsinaan olivat kovan riskin projekti. Mutta tämän näkemiseksi oli liikaa USA:n/NATO:n/EU:n itsen ainutlaatuistamista ja ylimielisyyttä.

10.2 20000 tarkkailijaa ja sovittelijaa

Kun konflikti alkoi muodostua, olisi pitänyt käydä keskusteluja sanokaamme 20-30 000 ETYJ:n tai YK:n siviilitarkkailijan tuomisesta paikalle ymmärtämään kiistakysymyksiä, raportoimaan, tarkkailemaan, edistämään vuoropuhelua ja hajaantumaan tarkkailemaan tilannetta kentällä.

Lisäksi hallitusten olisi tullut mobilisoida ammattimaisten konfliktinratkaisuun keskittyvien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen yhteisö.

10.3 Kattavat konsultaatiot ja keskustelut

Keskustelut, joihin osallistuvat kaikki osapuolet, ts. myös separatistit, uusfasistit jne sekä myös rauhanomaisen kansalaisyhteiskunnan järjestöt - ei vain muutamia ulkoministerien sekavia tapaamisia. Siis kattava määrittely siitä, ketkä ovat osapuolia - ja keskustelut ennen neuvotteluja.

Osapuolet, joita ei kutsuta eikä kuunnella tekevät poikkeuksetta itsensä kuulluksi toisella, väkivaltaisella tavalla. Katso Slovyanskia...

10.4 Oppia aikaisemmista tapauksista - Jugoslavia

Tilanne Ukrainassa vaatisi vain saman kuin se vaati Jugoslaviassa vuonna 1991: vähän lisää eskaloitumista, jakautumista ja sotapropagandaa, muutama rakennuksen valtaus lisää, joitakin ihmisiä kuolee, kosto - ja väkivalta riistäytyy kaikkien käsistä.

Tutustu Kroatiassa sijaitsevaan Pakracin kylään, jossa ensimmäisen laukaukset ammuttiin, ja ota opiksi!

10.5 Rauha on ongelmien ratkaisemista, ei ihmisten rankaisemista

Vältä toimenpiteitä, jotka de facto eskaloivat jännitystä ja antavat toiselle osapuolelle tekosyyn vastatoimiin.

Ennen kaikkia kohtele konflikteja ratkaistavina ongelmina, ei rangaistavina ihmisinä.

Yhtään konfliktia ei ole missään saatu ratkaistua rankaisemalla, vain ymmärtämällä osapuolet erottava asia.

10.6 Uudenlainen asiantuntijakomissio

Lopuksi suosittelisin, että muodotettaisiin 5-10 puolueettoman, lahjomattomuudestaan tunnetun ja eri kulttuurisista taustoista tulevan konfliktin ja rauhan asiantuntijan ryhmä - ryhmä viisaudestaan ja hyvintekemisestään tunnettuja poliitikan, kulttuurielämän ja liike-elemän ihmisiä.

Liike-elämä on hyvin tärkeä ulottuvuus rauhan kannalta eikä vähiten Ukrainan tapauksessa. Ja liike-elämässä toimivat ihmiset ovat tavallisesti luovempia kuin poliitikot.

Komission tulisi tehdä kolme asiaa: 

- Matkustaa ja kuunnella kaikkia Ukrainan konfliktin osallisia, mukaanlukien Kiinaa.

- Laatia ehdotuksia Ukrainan tulevaisuudeksi - tavoilla, joilla se pysyy suvereenina mutta on hyödyllinen sekä Venäjälle että lännelle, joutumatta kummankaan riistämäksi. Avoimella keskustelulla kaikkien kesken, mukaanlukien ukrainalaisten.

- Esittää strategioita sille, kuinka maksimoida kaikkien osapuolten - ennen kaikkea Ukrainan ihmisten - hyödyt ja minimoida joidenkin osapuolten mahdolliset tappiot: kasvojen menettämisen jalo taito saattaa jonakin päivänä pelastaa ihmiskunnan, kuten tanskalainen filosofi Piet Hein asian muotoili.

Sota on dystopiaa, rauha realismia

Mikäli paikallinen väkivalta eskaloituu lisää ja ulkopuoliset voimat jatkavat konfrontationaalista politiikkaansa, tulevaisuus on synkkä meille kaikille: vuosikymmeniä uutta kylmää sotaa ehkäpä yhdessä Jugoslavian kaltaisten sotien kanssa. Tai pahempaa.

Silti, kuten yllä on esitetty, mikäli lakkaamme etenemästä kohti sotaa ja alamme ajatella rauhaa, rauha on yhä mahdollinen Ukrainassa ja sen ympärillä.