Öberg: Kylmän sodan varoituksia 1998 - 2014

Laadukas tutkimus johtaa parempiin ennusteisiin

Yksi laadukkaan tutkimuksen kriteereistä on se, että se ennustaa tulevaisuutta paremmin kuin epäpätevä tutkimus.

TFF on riippumaton hallituksista ja suuryrityksistä, joten sen ei tarvitse ottaa huomioon poliittisia tarkoituksenmukaisuuksia tai sulkea pois tiettyjä teorioita, käsitteitä ja arvoja. Tämä vapaa tutkimus mahdollisti sille läpi vuosien varsin tarkkojen ennustusten tekemisen mm. entisestä Jugoslaviasta, Irakin sodasta ja itä-länsi -suhteista.

Vuonna 1998 - kuusitoista vuotta sitten - varoitimme, että NATO:n laajentuminen johtaisi ongelmiin Venäjän kanssa. Voit lukea tekstin täältä.

NATO:n ei olisi koskaan pitänyt laajentua

Esitimme tämän ennustuksen tueksi 46 argumenttia ja väitimme, että olisi niin monia viisampia tapoja kuin Venäjän ulossulkeminen aina Baltian tasavalloista Georgiaan saakka - mikä oli Bill Clinton strategia, joka rikkoi kaikkia Neuvostoliitolle/Venäjälle kylmän sodan loppuessa kymmenisen vuotta aikaisemmin annettuja lupauksia.

Tämä haitallinen ja piittaamaton ekspansio on nyt iskenyt Ukrainaan. Uusi kylmä sota on saapumassa Euroopan ylle. Sen olisi pitänyt olla neuvonantajien, tiedustelupalveluiden, suurten tutkimuslaitosten ja kolumnistien ennustettavissa.

Mutta se ei ollut.

Kylmän sodan lopussa NATO/länsi sai kaiken mitä oli ikinä voinut toivoa - ilman sotaa. Mutta se halusi lisää: pitää Venäjän maassa, tehdä NATO:sta suuremman ja "rauhantekijän" sekä löytää uusia vihollisia pitäkseen sotilaallis-teollis-media-akateemisen kompleksin (MIMAC) elossa ja tyytyväisenä: Saddam, Milosevic, islamilainen maailma, terrorismi ja - nyt kierrätettynä - Venäjä.

Itä oli aina heikompi

Ne meistä, jotka ovat tarpeeksi vanhoja elääkseen jo vanhan kylmän sodan aikana, tuntevat tuskaa todistaessaan tänään tapahtumia, jotka ovat tulosta vuoden 1989 jälkeisestä läntisestä triumfalismista sekä tietämättömyydestä niistä vaihtoehdoista, joita Neuvostoliiton ja Varsovan liiton hajoaminen tarjosi NATO:lle ja sen laajentumiselle.

NATO perustettiin vuonna 1949. Neuvostoliitto haki sen jäsenyyttä 1954 ja hylättiin. Länsi-Saksa tuli mukaan NATO:on samana vuonna ja Varsovan liitto perustettiin - osittain vastatoimena tähän - vuonna 1955. Itä on lähtökohtaisesti ollut reaktiivinen.

Tänään Venäjän sotilasmenot ovat noin 8% NATO:n vastaavista. Mikäli ei pidä Putinia mielisairaana tai itsemurhahakuisena, vaatimukset militarisoinnista tai NATO:n uusista laajennuksista liikkuvat hysterian rajoilla.

Yksikään NATO:n kenraali ei mieluummin siirtyisi Venäjän armeijan palvelukseen.

Itäinen puoli on aina ollut suhteellisen heikko - sotilaallisesti, taloudellisesti ja kykynsä tarjota suojelua maailmanlaajuisesti perusteella. NATO pyörittää yhä showta - mutta se ei voi tehdä niin,  mikäli ei löydä vihollisia joilla oikeuttaa politiikkansa.

Vain Venäjän syyttäminen: projektio, tekosyyt ja eskalointi

Vaikka presidentti Putinin Venäjällä on osansa nykyisessä kriisissä - kuten Krimin haltuunotto sekä se, ettei siellä asuville ei-venäläisille ole turvattu autonomiaa - Venäjän syyttäminen ja rankaiseminen kriisistä on esimerkki psyko-poliittisesta projektiosta.

Jotta on mahdollista laajentaa NATO:a ja saada Ukraina sen kiertoradalle, on syytettävä Venäjää ja kutsuttava sitä suureksi uhkaksi, jota vastaan me urheasti tarjoamme Ukrainalle suojelusta.

Tämä on harhaista.

Venäjä ei aiheuttanut Ukrainan kriisiä, kuten vakuuttavasti argumentoi myös maailmanlaajuisesti tunnettu amerikkalainen kolumnisti William Pfaff.

Lisäksi tämä vain kiihdyttää jännitystä ja tekee paluun normaaleihin suhteisiin ja yhteistyöhön vieläkin pidemmäksi.

Lännen tulisi tarjota johtajuutta luottamuksenrakentamisessa eskaloinnin sijaan

Viimeisin NATO:n ja EU:n provokatiivinen lausunto - oman laajentumismöhlintänsä ja hallituksenvaihdoksen Kievissä peittelemiseksi - on argumentti, että jos Venäjä toimittaa humanitaarista apua Iä-Ukrainaan, sitä pidetään "invaasiona".

Tämä tapahtuu samaan aikaan kun Ukrainan armeija - EU:n ja NATO:n täydellä tuella - on aloittamaisillaan suuren hyökkäyksen vallatakseen Donetskin takaisin ja aiheuttaakseen näin vieläkin suuremman humanitaarisen katastrofin.

Lännen tukema presidentti Poroshenko ilmeisesti petti kaikkia sanoessaan, että hänellä on rauhansuunnitelma.

Venäjä ei aloita sotaa Ukrainan takia. Se ei ole sen intresseissä eikä sillä ole kapasiteettia taistella NATO:a vastaan, sillä voimatasapainoa on nykyään vielä vähemmän kuin vanhan kylmän sodan päivinä.

Mutta jossain vaiheessa se reagoi uusiin yrityksiin tuoda NATO:n joukkoja sen rajoille - kuten Washington reagoisi, jos Venäjän joukkoja sijoitettaisiin sen rajoille Kanadaan tai Meksikoon.

Jos niin tapahtuu, synkät pilvet jäävät Euroopan ylle vuosikymmeniksi.

Jäädyttäkää eskalointi nyt: kaikkien osapuolten rauhanprosessi

Kaikkien eurooppalaisten tulisi olla syvästi huolissaan NATO:n ja EU:n käynnissä olevasta militarisoinnista ja laajenemisesta tässä perustavanlaatuisesti epäsymmetrisessä konfliktissa.

On turvallista ennustaa, ettei yksikään Euroopan kansalainen hyödy sen seurauksista.

Ainoa rakentava tapa on jäädyttää tilanne nyt, demilitarisoida remilitarisoinnin sijaan, tavata ja keskustella - ja juuri tämän takia TFF on jo ehdottanut kaikkien osapuolten rauhanprosessia.

http://www.transnational.org/

 

Jan Oberg
Lund, Ruotsi 11.8.2014