Jan Öberg: Pommituksen sijasta

Jan Oberg, 6.10.2014
www.transnational.org


PressInfo 281 – osa A


Tämä kaksiosainen artikkeli tarjoaa näkökulman rauhan puolesta käynnissä olevaan ISIS:n vastaiseen sotaan Irakissa ja Syyriassa.

Ensin esittelen joitakin periaatteita stimuloimaan toisenlaisen puhetavan, toisen ajattelutavan, joka ei ole militaristinen – ja sen jälkeen konkreettisia ehdotuksia – kaikkiaan 27 kappaletta - kaikkien harkittavaksi, keskusteltavaksi ja ehkäpä vaikka sosiaalisissa tai muissa medioissa jaettavaksi.

Ei sodalle, ei minkään tekemättömyydelle

"Periaate silmä silmästä tekee jonain päivänä koko maailman sokeaksi” – sanoi Mohandas K. Gandhi, jonka syntymästä tuli 2. lokakuuta kuluneeksi 145 vuotta. Sen jälkeen inhimillinen sivilisaatio ei ole edistynyt paljoakaan, kun on kyse konfliktien käsittelystä.

Tiedostakaamme, että kyseessä on vaikea tilanne – Lähi-itä on sekasotkussa ja länsi on syvästi osavastuullinen, jos tarkastelet viimeistä noin sataa vuotta – Sykes-Picot, Balfour, vallankaappaukset, miehitykset, pommitukset, tukikohdat, öljynhimo jne.

Siis helppoja ratkaisuja ei ole.

Kuitenkin kolme yksinkertaista periaatetta auttaa meitä kaikkia:
A) ole tietoinen lännen osavastuusta,
B) älä muuta asioita pahemmaksi, ja
C) muista, että väkivalta siittää vihaa, kostonhalua ja lisää väkivaltaa - se luo vastavaikutuksen.

Valitettavasti pommituksiin osallistuvat valtiot - USA, Ranska, Britannia, Belgia ja kotimaani Tanska yhdessä muutamien pienten arabivaltioiden kanssa, jotka paradoksaalisesti ovat rahoittaneet ISIS:iä/Al Qaidaa Irakissa vuosien ajan - jättävät nämä asiat kokonaan huomiotta.

On helppoa tukea sotaa. Se on älyllisesti laiskaa siinä mielessä, että ennen kun sota nähdään ratkaisuna, on harvemmin mietitty tai kokeiltu siviililuontoisia keinoja. On myös melko helppo huutaa ‘Alas kaikki sodat ja aseet! - mutta myöskään rauhantahtoiset sydämet eivät yksin ratkaise ongelmaa, joka meille on edessämme.

Sodan kannattajille ja sen vastustajille on yhteistä keskittyminen sotaan itsessään. Meidän tulee kuitenkin muuttaa tätä painopistettä ja kysyä: mitkä ovat vaihtoehdot sodalle ja militaristisille pseudoratkaisuille?

Useimmat ihmiset eivät näytä tietävän, mitä YK:n peruskirjan johdannossa todetaan – että ihmiskunnan tulee ”säästää tulevat sukupolvet sodan vitsaukselta” – ts. sodista luopuminen kokonaan.

Tämä on visio: mitkä ovat sodan vaihtoehdot? Ja kuinka ihmiset voivat oppia käsittelemään sivistyneillä tavoilla konflikteja, joita - väistämättä - esiintyy kaikissa ihmisten järjestelmissä?

Tähän asiaan ammattinsa ja akateemisen vastuunsa vakavasti ottavat rauhantutkijat tarttuvat. TFF on yksi niistä – rauhan puolesta eikä vain väkivaltaa vastaan.

Kertoo paljon (läntisestä) maailmasta, että sotaan liittyvä tutkimus on suurin yksittäinen tutkimuksen ala, jolla on käytettävissään miljardeja dollareita, että sotilasakatemioita on kaikkialla ja sodasta kertovia kirjoja, elokuvia, viihdettä jne. on lukematon määrä.

Kysy nyt itseltäsi ja maaltasi: kuinka paljon tutkimusta, kuinka monta akatemiaa ja kuinka paljon kirjoja, filmejä ja opetusohjelmia on väkivallattomuudesta, anteeksiannosta, sovinnosta jne., ts. YK:n normin "rauha rauhanomaisin keinoin" puolesta?

Seuraavat ehdotukset eivät ole tärkeysjärjestyksessä – jokaisella on oma merkityksensä ja joitakin niistä voi yhdistää – sillä lineaarinen ajattelu ei toimi kuitenkaan.

Kohti uudenlaista ajattelua ja vähemmän militarisoitua maailmaa

Opi aikaisemmista sodista. Ne eivät ole olleet kovin onnistuneita ja useimmat oletuksista, joihin ne ovat perustuneet, ovat osoittautuneet vääriksi.

Olemme takaisin Irakissa invaasion, miehityksen ja koko maahan kohdistuneen väärinhallinnan takia, johon valitettavan tietämättömät ulkomaalaiset ovat syyllistyneet.

Tiedosta, että terrorismia ei voi hävittää tappamalla terroristeja – yhtä vähän kuin voit päästä eroon rikollisuudesta tappamalla rikollisia. Yritä ymmärtää pinnan alla vaikuttavat voimat ja se, miksi ihmisistä tulee terroristeja.

Tee perusteellinen konfliktianalyysi tai diagnoosi ja tarkastele pikemminkin ratkaistavana olevia ongelmia kuin keskity joihinkin tiettyihin toimijoihin.

Muotoile oma politiikkasi luovasti ja rakenna niiden arvojen varaan, jotka luonnehtivat omaa demokraattista yhteiskuntaasi.

Jos on väärin tappaa naapurisi, miksi on OK tappaa tuhansia jonkun ‘kansallisen edun’ takia?

Toiseksi, pienen maan ulkopolitiikka ei voi muodostua siitä, että pystytetään puhelinvastaaja vain vastaamaan Washingtonista tai Brysselistä tuleviin soittoihin viestillä: me mennään sinne minne te haluatte! (Tanskan ulkopolitiikka pähkinänkuoressa).

Ajattele YK:n peruskirjan mukaisesti (lue se jos et ole jo lukenut). Se toteaa erittäin selvästi, että kaikkia siviililuontoisia keinoja tulisi kokeilla ensin ja sotilaalliset keinot tulisi tuoda mukaan vasta jos ne ovat osoittautuneet toimimattomiksi.

Älä toimi paniikissa – ota pidempi aikaperspektiivi ja määrittele konfliktin osapuolet laajasti (ei ole olemassa konfliktia, jossa on vain kaksi osapuolta). Sisällytä tähän pidempään perspektiiviin lännen rooli, siirtomaavallan perintö, asekauppa ongelmana jne.

Käytä empatiaa – kysy itseltäsi kuinka vastustaja todennäköisesti hahmottaa toimintasi; älä anna toiveajattelusi harhauttaa sinua: jos teemme niille näin, ne luultavasti tottelevat ja tekevät niinkuin me käskemme heidän tehdä! Ajattele useita siirtoja ja vastasiirtoja eteenpäin, älä vain yhtä kierrosta.

Älä innostu sotilaallisesta voimasta/ylivoimasta, joka sinulla saattaa olla - loppujen lopuksi sodat voitetaan ja konfliktit ratkaistaan yksinomaan älyllisen ja moraalisen ylivertaisuuden avulla. Ylimielisyys on hyvin, hyvin vaarallinen kumppani kaikissa kansainvälisissä – ja inhimillisissä – suhteissa.

Yritä ymmärtää, mikä ISIS on, mistä sen viha ja julmuus tulevat – älä näe sitä vain joukkona hulluja, jotka pitää tappaa. Jonkun ymmärtäminen ei merkitse sen puolustamista. Lännellä on tietty vastuu ISIS;in olemassaolosta - vaikka kalifaatti ja julmuus, jolla se on perustettu, saattaa olla puistattavaa, sillä on historialliset juurensa sekä islamissa että lännen omavaltaisessa tavassa kohdella aluetta.

Sotaan lähteminen on tärkein yksittäinen päätös, minkä mikään hallitus voi tehdä. Varmista, että sinulla on erinomainen asiantuntemus – runsas ja monialainen – antamassa sille asian merkitykseen suhteessa olevaa neuvontaa.

Ole varma, että sinulla on parlamentaarikkoja, joilla on tietoa kansainvälisistä suhteista laajassa mielessä ja jotka eivät vain seuraa jonkun muun mielipiteitä tai määräyksiä.


PressInfo 282 -osa B


Jan Oberg, 7.10.2014
Lund, Sweden

Kuinka tehdä pommituksista ja sodista irrelevantteja

Lopettakaa ISIS:in rahoittaminen: surullista kyllä lännen epädemokraattiset liittolaiset – Saudi-Arabia, Qatar, UAE jne. – näyttävät maksavan sen laskut. Joe Biden pyysi anteeksi – sitä että puhui totta.

Väitteiden mukaan ISIS saa nyt kontrolloimistaan öljyvaroista kolmen miljoonan USA:n dollarin tulot päivässä. Öljykentät olisi pitänyt turvata varhaisessa vaiheessa. Erottakaa tiedustelupalvelujenne päälliköt, mikäli ne eivät ennakoineet tämän tapahtuvan.

Sodalla aloittamisen sijasta julista olevasi valmis keskustelemaan ISIS:in ja muiden konfliktin osapuolten edustajien kanssa. Jotkut niistä ovat USA:n kouluttamia, joten niiden kanssa on mitä ilmeisimmin mahdollista keskustella. Ja jos ei ole, siitä pitää jatkaa.

Tunnista – ja jopa pyydä anteeksi – vääriä tekoja, virheitä ja julmuuksia, jotka olet itse tehnyt. Irakin tapauksessa tämä on erityisen relevanttia, koska invaasio, miehitys ja 13 vuotta maailmanhistorian julmimpia talouspakotteita ovat tappaneet noin miljoona viatonta irakilaista ja pakottaneet neljä miljoonaa pakenemaan kodeistaan.

Tanskalainen runoilija ja filosofi Piet Hein on muotoillut asian kauniisti: ”Kasvojen menettämisen jalo taito saattaa eräänä päivänä pelastaa ihmiskunnan ja muuttaa ikuiseksi kunniaksi sen, jota heikommat mielet kutsuisivat häpeäksi.” Älä ole heikompi mieli, sillä jos olet, sinusta tulee ajan kanssa vain peilikuva niistä terroristeista, joita vastaan taistelet – sinusta tulee häpeällinen.

Perusta vahva, puolueeton, maailmanlaajuisesti koostuva YK:n johtama voima, ei taistelemaan ISIS:iä vastaan hyökkäävästi vaan puolustuksellisesti turvaamaan ihmisiä, leirejä, kaupunkeja ja kyliä, öljykenttiä, infrastruktuuria jne. – kuten Bosnia-Hertsegovinan turvavyöhykkeet, mutta sillä erolla, että joukko on riittävän iso ja saa toimintaansa tarvitsemansa rahoituksen.

Turvavyöhykkeet mahdollistaisivat myös – ainakin jollain tavalla – humanitaarisen avun perillepääsyn. Humanitaarinen apu on tärkeää itsessään, mutta myös sen takia, että se antaa meistä myönteisemmän kuvan kuin pommit.

Tee yhteistyötä Iranin ja Venäjän kanssa – ilman niitä mitään poliittista ratkaisua ei voida löytää. Joten lopeta niiden uhkaileminen ja kehittä molempiin kypsä suhde itseään vastaan kääntyvien sanktioiden, vastakkainasettelua henkivien äänensävyjen ja pommitusuhkausten sijaan.

Opi, että meidän tulee pysäyttää kaikki asekauppa konfliktialueille!! Näistä kaikista konflikteista ei olisi koskaan tullut näin pitkittyneitä ja ikäviä, mikäli et olisi vuosien ajan pumpannut sekä hallituksille että pimeille voimille aseita miljoonien ja miljoonien dollarien edestä.

Asekauppiaat tulee nähdä sotarikollisina - olivatpa he kauppiaita tai hallitusten johtajia – ja heitä tulee pitää yhtä lailla vastuullisina kuin näitä aseita käyttäviä sotarikollisia.

Lakkaa puhumasta maltillisista terroristeista. Kyseessä on itsessän ristiriitainen käsite. Terrorismi tarkoittaa konfliktiin osallistumattomien ihmisten, siviilien, tappamista tai vahingoittamista poliittisten tarkoitusperien saavuttamiseksi. Näin toimiessaan myös valtiot ovat terroristeja, kuten ovat myös Al Qaedan ja ISIS:in, Al-Nusran jne, kaltaiset pikkuryhmät. Sen varaan ei voi rakentaa!

Opi valitettavan harhaanmenneestä konfliktin”hallinnasta” Syyriassa. Vapaan Syyrian armeijan (SFA) maanalainen aseistaminen oli ja "Friends of Syria" -huijaus oli täysin itseään vastaan toimivaa konfliktinhallintapuoskarointia.

Niin oli myös pelkästään kepin eikä lainkaan porkkanan käyttäminen Bashar al-Assadin hallitusta kohtaan tilanteessa, jonka olivat aiheuttaneet myös rakenteelliset asiat ja monta vuotta vaikuttaneet ympäristöön liittyvät seikat.

Useimpien odotetusti epäonnistuneissa Geneven neuvotteluissa tavanneiden osapuolien ei olisi pitänyt olla siellä ollenkaan, kun taas Syyrian kansalaisyhteiskunnan visioineen, valituksineen ja rauhantekokykyineen olisi pitänyt.

Ainoa kaikilla väkivallattomilla tavalla tukemisen arvoinen toimija on kansalaisyhteiskunta, ts. se 98%:a minkä tahansa konfliktialueen ihmisistä, jotka eivät koskaan ole tarttuneet aseeseen. Kansalaisyhteiskunta on kaikki muu paitsi valtio ja hallitus – kansalaiset ja ihmisoikeus-, rauhan-, naisten, kouluttajien, kulttuurityöläisten, opettajien jne. yhdistykset…

Jos haluat demokraattista rauhaa, kansalaisyhteiskunnan pitäisi olla polttopisteessä, se pitäisi kutsua konsultaatoihin ja neuvotteluihin – ei pelkästään sotaherroja, joukkomurhaajia ja diplomaatteja, jotka vähintään 90 %:ssä tapauksista ovat aiheuttaneet konfliktit.

Sotilaalliset keinot voivat varmasti olla välttämättömiä tietyissä erityisoloissa, mutta vain viimeisenä keinona. Ilman YK:n mandaattia operoivilla tappajakoalitioilla ei ole sijaa konfliktinratkaisussa, ongelmanratkaisussa ja rauhan rakentamisessa. Mikäli armeijaa käytetään, se tulee tehdä vain määrättyihin tarkoituksiin selkeän ulospääsystrategian kera ja välineenä turvata tie neuvotteluratkaisuun.

Terrorismin vastaisen sodan suuri virhe on sen perusajatus maailman vapauttamisesta terrorismista tappamalla terroristit. Tämä on älyllistä hölynpölyä, joka tuottaa lisää terrorismia ja terroristeja sekä traagisen vastuun viattomien ihmisten joukkotappamisesta.

Avaa maasi konfliktin osapuolille ja isännöi konsultaatioita, fasilitoi tapaamisia, välitä ja edistä neuvotteluja. Maailma on traagisen huonosti valmistautunut siviililuontoiseen rauhanluomiseen, joten kouluta ammattilaisia tekemään sellainen työ - aivan samalla tavoin kuin koulutat sotilaita esittämään omaa rooliaan.

Huolehdi siitä, että on todella riippumattomia tutkimuslaitoksia, jotka työskentelevät siviililuontoisen konfliktinratkaisemisen parissa - instituutteja, jotka kykenevät tarjoamaan rauhantekoehdotuksia tälle päivälle tyypillisten, hallitusten toteuttamaa politiikkaa legitimoivia raportteja ja argumentteja julkaisevien instituuttien ja ajatushautomoiden sijasta.

Ja pidä huolta, että oma mielesi ja asiantuntijasi eivät ole MIMAC:in – sotilaallis-teollis-media-akateemisen kompleksin, joka palvelee systemaattisesti kaikkea muuta kuin rauhaa - vieteltävissä.

Käytä laajasti kuulemisia vaikkapa kansallisissa parlamenteissa, EU:n parlamentissa ja YK:n yleiskokouksessa. Kutsu kaikkien konfliktin osapuolien edustajat kertomaan maailmalle kaksi asiaa: mitä he pelkäävät ja mitä he haluavat tulevaisuudessa?

Kaikkien näiden äänien tarkka kuunteleminen tekisi tidotusvälineiden maalaamasta kuvasta paljon vähemmän mustavalkoisen ja lisäisi todennäköisyyttä sille, että pystytään muotoilemaan kaikkia kunnioittavaa ja monimutkaisuuden huomiovaa älyllistä politiikkaa. Jos totuus on sodan ensimmäinen uhri, kuten tavataan sanoa, asioiden monimutkaisuus ja ongelmien ymmärtäminen ovat toinen ja kolmas. Kaikki kolme muuttuisivat vähemmän ilmeiseksi kuuntelemalla kaikkia konfliktin osapuolia (ja tässä suurlähetystöt ovat harvoin hyödyllisiä).

Vaadi, että tiedotusvälineet tasapainottavat väkivallasta kertovaa materiaalia kertomalla piilevistä konflikteista ja tarjoavat aina tilaa ja aikaa kriittisille kysymyksille. Käytä runsasta internetistä löytyvää sodasta ja rauhasta kertovaa materiaalia sen sijasta, että käyttäisit yksinomaan läntisiä  uutistoimistoja ja valtatiedotusvälineitä, joilta - ikävä kyllä - puuttuu kyky suodattaa propagandaa, petollisuutta, vääriä kertomuksia ja psykologisia vaikuttamispyrkimyksiä, jotka edeltävät useimpia sotia.

Ajattele Lähi-itää – tai mitä tahansa konfliktialuetta – innovatiivisilla tavoilla ja ole tietoinen oman kulttuurisi ja maasi roolista konfliktien ja sotien historiassa.

Älä ajattele liikaa valtioiden kautta – ne muuttuvat koko ajan vähämerkityksemmisiksi globalisoituvassa maailmassa – vaan ajattele luovasti erilaisia rakenteita: liittovaltioita, konfederaatioita, autonomisia alueita, protektoraatteja, itsehallintoa, kantonisointia.

Ajatellessamme Lähi-idän tulevaisuutta ajatelkaamme ETYJ:n tai EU:n kaltaisten - mutta desentralisoidumpien - järjestöjen perustamista alueelle. Ajatelkaamme yhteistyörakenteita ja positiivisia visioita, joiden avulla rauha voidaan kuvitella – ja ajatelkaa enemmän prosessien kuin lopputulosten kautta.

Ajattele kaikkea positiivista, mitä voimme saavuttaa rauhan avulla. Arvioi sitä inhimillistä ja taloudellista taakkaa, jonka tulevat sukupolvet joutuvat kantamaan suoran, epäsuoran, kulttuurisen, taloudellisen, sukupuoliperusteisen väkivaltasi johdosta.

Väkivalta sulkee ovet tulevaisuudelta, väkivallattomuudella on potentiaali avata ovet sinne ja konfliktinratkaisussa on kysymys parempien tulevaisuuksien näkemisestä - ei yrityksestä muuttaa menneisyyttä. Avainsana: molemminpuoliset hyödyt, luottamuksen rakentaminen ja sovittelu istutettuna uusiin yhteistyörakenteisiin.

Lähi-Idän tapauksessa: työskentele sen puolesta, mistä YK on päättänyt kauan aikaa sitten: että alueesta tehdään joukkotuhoaseeton vyöhyke.

Työskennellään luodaksemme väkivallan ja sodankäynnin kielto (helpompaa sen jälkeen kun asekauppa on lopetettu) ja pystyttäksemme neuvottelurakenteen 3-5 vuoden ajaksi – siinä olisivat mukana kaikki relevantit hallitusten ja kansalaisyhteiskunnan osapuolet, sitä johtaisivat YK, Arabiliitto, BRICS ja vastaavat toimijat – mutta ei USA tai muut NATO-maat, koska ne eivät ole puolueettomia eivätkä alueella olevat osapuolet voi niitä sellaisina nähdä, mikä olisi olennaista onnistuneelle välittämiselle.

Globalisaation ja sivilisaation lisääntyessä sota ei ole enää vaihtoehto. Suurin osa sodista ja väkivallasta katoaa sinä päivänä, kun ihmiset alkavat ajatella ja kouluttaa itseään käyttämään älyllisempiä, rationaalisempia ja humaanimpia keinoja.