Samettivallankumous Georgiassa?

Muutokset Georgiassa eivät ehkä ole niin positiivisia kuin ensisilmäyksellä vaikuttaa

2. marraskuuta järjestettyjen Georgian parlamenttivaalien jälkeen oppositio esitti heti syytöksiä vaalivilpistä. Seurasi hyvin orkestroitu protestiaalto, joka ajoi Kaukasuksella sijaitsevan valtion sisällissodan partaalle ja johti lopulta presidentti Eduard Shevardnadzen eroon. Tammikuussa järjestettävissä uusintavaaleissa on kuitenkin vain yksi vakavasti otettava ehdokas uudeksi presidentiksi: oppositioliikkeen johtaja Sakashvili. Vallankumous Georgiassa? Tuskin. WRI:n toimitsija Andreas Speck luo tarkemman katsauksen. (Graswurzelrevolution)

Lyhyen aikaa Georgia oli uutisissa lännessä. Vaalivilpin, sisällissodan uhkan ja kansan samettivallankumouksen yhdistelmä sinkautti tämän melkein unohdetun maan läntisten uutisjulkaisujen etusivuille. Se seikka, että henkilö jonka syytettiin hyötyneen vaalivilpistä oli Eduard Shevardnadze, Neuvostoliiton ulkoministeri Mihail Gorbatshovin kaudella ja näin ollen osallinen Saksan "jälleenyhdistymiseen" ja aseriisuntasopimuksiin - kylmän sodan loppumiseen - on myös saattanut vaikuttaa. Nyt, muutamaa viikkoa myöhemmin, Georgia on taas unohdettu.

Lähempi tarkastelu paljastaa paljon monimutkaisemman tilanteen, jossa vaikuttaa muitakin tekijöitä kuin vain Shevardnadze, Sakashvili ja Georgian kansa.

Mitä tapahtui?

Puhtaat tosiasiat ovat tiedossa. 2.11. järjestettyjen parlamenttivaalien jälkeen oppositio aloitti nopeasti syytöksensä vaalivilpistä. Kaksi ryhmää teki ovensuukyselyjä vaalien yhteydessä: "Oikeudenmukaiset vaalit" -niminen ryhmä ja USA:lainen yritys nimeltään The Global Strategy Group1. Virallisen vaalikomission julkaisemien alustavien tulosten mukaan hallituspuolueet voittivat vaalit. Ovensuukyselyt taas kertoivat opposition voitosta ja Mihail Sakashvili julistautui vaalien voittajaksi samana päivänä2. Hän kutsui koolle myös vastalausetapahtumia ja katumielenosoituksia, jotka lopulta johtivat Eduard Shevardnadzen eroon 23.11.20033. Ennen eroilmoitustaan Shevardnadze yritti murskata oppositioliikkeen julistamalla "hätätilan". Kuitenkin tuli ilmi, etteivät hänen omat turvallisuusjoukkonsa enää tukeneet häntä.

Voitto kansalle?

Näyttämön takana asiat näyttivät toisenlaisilta. Oikeudenmukaiset vaalit -ryhmän vaalitarkkailu toteutettiin Sorosin Avoin Yhteiskunta-instituutin Georgian Foundationin rahoituksella, samoin Global Strategy Groupin4. Asiaan liittyy monia muitakin ongelmia. Vaikkakin on varsin selvää, että vaalien yhteydessä esiintyi "epäselvyyksiä" - ETYJ:n tarkkailijaryhmä antoi 3. marraskuuta lausunnon, jonka mukaan vaalipäivänä esiintyi vakavia epäselvyyksiä, vaikkakin verraten harvoilla äänestyspaikoilla Ryhmä esitti suoria syytöksiä äänestysuurnien ja äänestyslappujen täyttämisestä etukäteen, monenkertaisestä äänestämisestä ja äänestysuurnien tuhoamisesta ja epäuskottavista äänestysprosenteista sellaisissa vaalipiireissä, jotka mahdollisesti vaikuttivat kansalliseen vaalitulokseen. ETYJ-ryhmä totesi että vaalit eivät täyttäneet monia ETYJ:n vaatimuksia ja kansainvälisiä kriteerejä demokraattisista vaaleista.5. Jopa virallinen hallituksen vaalikomission julisti 2.11. illalla, että vaalitulos oli hylätty ainakin kahdeksalla äänestyspaikalla eri puolilla maata. Vaalikomission puheenjohtaja Nana Devdariani kuvasi vaalien epäselvyyksiä sekä menettelytavoista johtuviksi että luonteeltaan laittomiksi6. Kuitenkaan alustavat tulokset eivät lopulta eronneet kovin paljon ovensuukyselyiden tuloksista - erot olivat ilmeisesti kyselyiden virhemarginaalin sisällä, erityisesti koska kyselyitä pidettiin poliittisesti motivoituneina (poikkeuksena oli kuitenkin Shevardnadzen "Uuden Georgian puolesta" -vaaliliitto, joka sai virallisissa tuloksissa noin 6% enemmän ääniä kuin ovensuukyselyissä). Yllätyksen aiheuttivat viralliset lopputulokset, jotka julkistettiin 20.11.2003. Yhtäkkiä Adjarian Revival Partyn johtaja Aslan Abashidze olikin saamassa 18.8%:a alustavan 8%:n sijaan. Nimenomaan Adjarian alueella on raportoitu merkittäviä epäselvyyksiä sekä äänestäjien pelottelua. Ja vaikka Abashidze muodollisesti kuului oppositioon, Shevardnadze onnistui saamaan hänen tukensa ennen vaaleja..

Ulkopuolinen vaikutus

Avoin yhteiskunta -instituutti, joka osittain rahoitti ovensuukyselyt, on myös yksi Vapaus-instituutin rahoittajista, jolla taas on läheiset yhteydet Mikhail Sakashviliin ja erääseen katumielenosoituksen pääjärjestäjistä. Soros rahoitti myös oppositiota tukeneita tiedotusvälineitä7, ja - georgialaisten tiedotusvälineiden mukaan - auttoi georgialaista opiskeliijajärjestö Kmaraa (Riittää!) 500,000 USA:n dollarin starttirahalla.. Avoin yhteiskunta rahoitti myös kokemukstenvaihdon serbialaisten Otpor-aktivistien, jotka olivat mukana syrjäyttämässä Milosevicia, ja Kmaran and Vapaus-instituutin aktivistien välillä8.Toukokuussa 2003, Mikhail Sakashvili ja Zurab Zhvania matkustivat Serbiaan tapaamaan paikallisia demokratialiikkeen edustajia. He kutsuivat heidät Georgiaan kouluttamaan 1,500 kansallisen liikkeen jäsentä kahden päivän poliittisen aktivismin harjoituskurssille. Myös Kmara, joka oli perustettu vasta huhtikuussa 2003, koulutti noin 2,000 opiskelijaa poliittiseen toimintaan9. Huhtikuussa 2003 Sakashvili viittasi Nixon-keskuksessa järjestetyssä kokouksessa toistuvasti Serbiaan puhuessaan Georgian tilanteesta10. Vuonna 2002, Mikhael Saakashvili ja Zurab Zhvania - joka on tällä hetkellä väliaikainen pääministeri ja näin ollen hallituksen johtaja - saivat molemmat Sorosin rahoittaman Keski-Euroopan Yliopiston Avoin yhteiskunta -palkinnon Budapestissa11.

Mielenkiintoinen seikka on se, että Richard Miles, USA:n suurlähettiläs Georgiassa, toimi lähetystön johtajana (käytännössä suurlähettiläänä) Jugoslaviassa 1996-199912, ja teki perustyötä Milosevicin syrjäyttämiseksi vuonna 200013. Toinen yhteensattuma:Serbian vapaiden vaalien ja demokratian keskus (CESiD), joka tarkkaili vaaleja Serbiassa, sai rahoitusta USAid:lta National Democratic Institute for International Affairs (NDI) -järjestön kautta vuodesta 1997 lähtien14. CESID tuomitsi Jugoslavian vaalit vuonna 2000 as fraudulent, ja - yllätys, yllätys - osallistui georgialaisten Oikeudenmukaiset vaalit -aktivistien kouluttamiseen ennen vuoden 2003 vaaleja15.

Sisäiset tekijät

Shevardnadze ei varmastikaan ollut kovin suosittu Georgiassa hallittuaan itsenäistä valtiota vuosikymmenen ja dominoituaan Georgian politiikkaa yli 30 vuoden ajan. Maan talous ei koskaan toipunut 1990-luvun alkupuolen sisällissodasta. Toukokuussa 2003 Kansainvälinen valuuttarahasto julkitoi huolensa siitä, että Georgia on vararikon partaalla, ja vaati jälleen Georgian hallitukselta budjettileikkauksia16. Maan ulkomaanvelka on yhteensä 1,7 miljardia USA:n dollaria, josta 40% on Kansainväliselle valuuttarahastolle, Maailmanpankille ja Euroopan kehitys- ja jälleenrakennuspankille. Loput 60% ovat bilateraalista velkaa muille IVY-maille17 Turkmenistanin ollessa suurin velkoja. Virallinen työttömyysaste Georgiassa on 30%, keskimääräinen kuukausipalkka - niille jotka sellaisen saavat - noin 20 USA:n dollaria18. Taloudellisen tilanteen paranemista ei ole näköpiirissä.

Korruptio on laajalle levinnyttä ja näkyvää. Poliisiviranomaiset pysäyttävät usein autoja ja vaativat 2-5 laria (1 lari on noin 50 senttiä) ja asepalveluksen voi välttää etupäässä korruption avulla. Myös hallinnon korkeimmilla tasoilla korruptio on sääntö eikä poikkeus.

Abhasian ja Etelä-Ossetian konflikteja ei ole ratkaistu ja ne ovat "ei sotaa eikä rauhaa" -tilanteessa. ,Maan sisäiset pakolaiset - jotka ovat etnisesti georgialaisia näiltä kahdelta alueelta - vaativat konfliktin väkivaltaista ratkaisemista; erityisesti Abhasiasta paenneilla georgialaisilla ei ole edelleenkään minkäänlaisia mahdollisuuksia palata koteihinsa. Shevardnadzea pidettiin liian heikkona, vaikka hänen maltillisempi suhtautumisensa luultavasti esti konfliktien eskaloitumisen ja toi hänelle tukea lännestä.

Turhautumiseen on siis paljon syitä, ja oppositiolle löytyi enemmän kuin tarpeeksi kortteja joilla pelata - ja he pelasivat niillä menestyksekkäästi.

Energia Georgiassa

Georgian naapureita ovat Venäjä (osa rajasta on Tshetshenian kanssa) pohjoisessa ja Armenia ja Azerbaidzhan etelässä. Vaikka Georgian alueella ei ole paljoakaan öljyä, Bakun (Azerbaidzhanissa) ja Ceyhanin (Turkissa) välinen öljyputki, joka on parhaillaan rakenteilla, kulkee Tbilisin kautta. Tämän johdosta Georgia on tärkeä kuljetusreitti Kaukasian ja Keski-Aasian öljyvaroille (erityisesti Azerbaidzhanin ja Kazakstanin), joita tähän mennessä on voitu hyödyntää vain Venäjän öljyputkiverkostoa käyttämällä.. Sama pätee myös maakaasuvaroihin ja uusi putki aiotaan rakentaa Bakusta Tbilisin kautta Erzurumiin Turkkiin19. Tämäkin reitti sivuuttaisi Venäjän ja kilpailisi olemassa olevan Gazpromin putken kanssa. Gazpromin Samsuniin Turkissa vievä putki lakkasi toimimasta viime vuonna,.koska Turkki halusi neuvotella kannaltaan paremman sopimuksen20.

Georgian energiamarkkinat olivat viime kesään saakka USA:laisten yritysten käsissä. 6. elokuuta venäläinen sähköalan monopoli RAO Unified Energy Systems osti 75% georgialaisen AES Telasin osakkeista, joka on yhdysvaltalaisen AES Corp:in tytäryhtiö21. Aikaisemmin toukokuussa 2003 Georgia ja venäläinen maakaasujättiläinen Gazprom solmivat strategisen kumppanuussopimuksen, jonka mukaan Gazprom kehittäisi Georgian kaasuputkiverkostoa ja kontrolloisi kaasun jakelua Georgiassa22. Tämä laittoi hälytyskellot soimaan USA:ssa ja George W. Bush jr lähetti Kaspian alueen energiakysymysten erityislähettilään Steven Mannin Georgiaan varoittamaan, että ehdotettu kaasualan yhteistyö Georgian ja Gazpromin välillä voisi estää Azerbaidzanin Shah Deniz Caspian kaasuvarantojen hyväksikäytön ja tämän kaasun viennin Bakustaa Tbilisin kautta Erzurumiin vievän kaasuputken avulla23. Toisaalta silloinen oppositio ja nykyinen hallitus protestoi näitä energiasopimuksia vastaan24 - sattumalta?

NATO

Georgia on myös NATO:n huomion kohteena. Se on mukana NATO:n "rauhankumppanuusohjelmassa" ja sekä vanha25 että väliaikainen hallitus26 ovat julistaneet haluavansa liittyä NATO:on niin pian kuin mahdollista. Jo nyt Georgia osallistuu NATO:n KFOR-operaatioon Kosovossa27. Mihail Sakashvili, todennäköisin maan seuraava presidentti, kirjoitti kolumnissa Financial Times -lehdessä 2.12.03: Mr Shevardnadzen aikana Georgia osallistui NATO:n rauhankumppanuusohjelmaan ja tämä tulee jatkumaan, mutta on tullut aika myös kehittää tätä suhdetta pidemmälle.28

Gasandoil.comin artikkeli(Global Energy and Security Analysis) kertoo NATOn intresseistä seuraavaa: Liittoumalla on itäiseltä Balkanilta hyvät asemat ponnistaa suoraan Georgiaan ja energiavaroiltaan rikkaalle Kaspian merelle, joista on tullut Lännen uusi lähialue. NATOn on siksi kiireellisesti luotava strategia joka antaa pysyvät takeet Lännen eduille Etelä-Kaukasuksella ja Keski-Aasiassa. Näitä etuja ovat: suora yhteys energiavaroihin länteen suuntautuvan öljyputken kautta; Länne ja Idän väliset kauppareitit; ja eteentyönnetyt tukikohdat liittouman terroristiryhmiä ja joukkotuhoaseita tuottavia valtioita vastaan suuntautuville operaatioille.29

USA

USA kiinnostui Georgiasta varsin pian kylmän sodan päättymisen jälkeen. Georgia vastaanottaa USA:n apua enemmän kuin kuin mikään muu maa Israelia lukuunottamatta. 1992-2000 Georgia sai USA:lta apua 778 miljoonaa dollaria, karkeaasti viisi kertaa sen määrän kuin naapurimaa Azerbaidzhan. Kuitenkin 24. marraskuuta Yhdysvallat ilmoitti Georgian apu vuodelle 2004 olisi vähemmän kuin 100 miljoonaa dollaria, jonka Georgia sai vuonna 2003. Mielenkiintoista on huomata, että USA leikkasi energiaan liittyvien projektien tukeaan 34 miljoonalla dollarilla Georgian tehtyä sopimuksen Gazpromin kanssa30. "Samettivallankumouksen" jälkeen USA on taas lisäämässä apuaan Georgialle31.

Taloudellisen avun lisäksi USA pyrki sotilaalliseen yhteistyöhön Georgian kanssa jo varhain. Georgia sai sotilaallista koulutusapua vuodesta 1994 alkaen32. Huhtikuussa 2002, Georgia ja USA käynnistivät "Georgian koulutus- ja varisteluohjelman" (GTEP), jonka puitteissa USA:n eikoisjoukot kouluttavat Georgian armeijaa. Tämä perustuu aikaisemmalle sotilaalliselle yhteistyölle, erityisesti rajavartiolaitoksen tukemiselle, tarkoituksena valvoa Georgian ja Tshetshenian välistä rajaa33.

Elokuussa 2003 60 georgialaista sotilasta lähetettiin Irakiin osaksi USA:n ja Britannian miehitysjoukkoja. Mielenkiintoista on että USA maksoi kuljetus-, ruoka, logistiikka- ja muut ulkomaankulut, kun Georgia vastaa etupäässä sotilaidensa palkoista - jotka ovat huomattavasti korkeammat kuin sotilaiden palkat Georgian sisällä34. Maan on tarkoitus lähettää 500 sotilasta lisää vuonna 200435.

Venäjä

Sekä Venäjä että Yhdysvallat ovat tärkeitä tekijöitä Georgiassa - Eurooppa taas paljon vähäisemmässä määrin. Venäjällä on yhä muutamia sotilastukikohtia Georgiassa, jotka sen odotetaan sulkevan Euroopan tavanomaisia joukkoja koskevan sopimuksen (CFE) perusteella. Tämä vahvistettiin Georgian ja Venäjän marraskuussa 1999 tekemässä sopimuksessa. Venäjä toimii myös "rauhanturvaajana" itsenäiseksi julistautuneessa Georgiaan kuuluvassa Abhasian tasavallassa sekä varsinaisessa Georgiassa. Venäjä tukee myös Georgian eteläpuolella sijaitsevaa Armeniaa.

Venäjän tukikohdat Georgiassa ovat muutakin kuin ei-toivottuja sotilastukikohtia.Ne esittävät merkittävää roolia Georgian keskusvaltion ja alueiden välisessä monimutkaisessa dynamiikassa, erityisesti koskien irrottautumishaluista Abhasiaa ja Adjariaa, joka tuki pitkään Shevardnardzea, mutta muuten pyrki kulkemaan omaa tietään Venäjän armeija ei osallistu tapahtumiin aktiivisesti, mutta se on silti Georgian keskusvallanvastaisuuden voimanlähde ja heikentää Tbilisin auktoritettia36.

"Samettivallankumous" ja Georgian konfliktit

"Samettivallankumous" vahvisti hajaannusvoimia Georgiassa. Adjaria sulki rajansa Georgiaan pian "vallankumouksen" jälkeen, ja Adjarian johtaja Abashidze julisti hiljattain vastustavansa Venäjän sotilastukikohdan sulkemista Batumissa ja boikotoivansa presidentinvaaleja tammikuussa. Abhasia taas pani joukkonsa hälytystilaan heti kun uutinen Shevardnadzen erosta tuli julki. Abhasian pää- ja ulkoministerit matkustivat Moskovaan, jossa heidän uskotaan tavanneen Adjarian ja Etelä-Ossetian johtajat, Abashidzen ja Eduard Kokoityn, jotka olivat keskustelleet siellä 26.11.200337. St Petersburg Times -lehti kertoi,.että kaikki kolme kävivät keskusteluja keskenään ja Venäjän ulkoministerin Igor Ivanovin kanssa38. Adjaria ilmoitti pyrkivänsä samanlaiseen erityissuhteeseen Venäjän kanssa kuin Abhasia ja Etelä-Ossetia39.

Sakashvili ja Bujarnadze ovat nationalisteja ja kannattavat kovaa linjaa Abhasiaa kohtaan. Abhasian ja Georgian sodan muistojuhlassa Tbilisissä 27. syyskuuta Sakashvili julisti, että hänen Kansallinen liikkeensä edistäisi Georgian kansallista integriteettiä40. "Samettivallankumouksen" jälkeen he ovat kuitenkin hillinneet retoriikkaansa - ehkäpä merkkinä siitä, että nyt vallassa ollessaan he ovat valmiita ottamaan maltillisemman suhtautumistavan.

Yhteenveto

Kyseessä ei ollut kansanvallankumous. Se oli vallankaappaus,. jota naamioi Tbilisin historian suurin katujuhla, kirjoitti Charlotte Keatley Guardianissa 6.12.41 Hän näkee Georgian kansan "samettivallankumouksen" suurimpana häviäjänä. Monissa suhteissa tämä on luultavasti totta. Sakashvili, Zhvania, Burdzhanadze ja kumppanit nousivat valtaan USA:n tuella ja vallassa ollessaan he ovat entistäkin riippuvaisempia USA:n tuesta, sillä maa on käytännössä vararikossa.

Tämä jättää heille vain vähän tilaa operoida, mikä ei ole pelkästään huono asia. Se saattaa olla hyväksi Georgian sisäisten alueellisten konfliktien suhteen, sillä USA:n intresseissä ei ole niiden eskaloituminen ja se on luultavasti kiinnostuneempi neuvottelemaan sovintoratkaisun, johon saattaa sisältyä jonkunlainen vallanjako, kuin mitä Sakashvili ja kumppanit ehkä ovat. Samalla Georgian alueelliset konfliktit ovat Venäjälle valttikortti - ja luovat Georgiasta näyttämön USA:n ja Venäjän väliselle kiivaalle valtataistelulle Kaukasiassa.

Demokratia ei välttämättä ole voittaja Georgiassa. "Samettivallankumous" ei ollut vain perustuslainvastainen, vaikkakin pääasiassa väkivallaton. Tärkeämpiä ja huolestuttavampia ovat viimeaikaiset raportit kostotoimista ja väkivallasta entisen hallituksen viranomaisia ja Sakashvilia ja kumppaneita tukematonta riippumatonta lehdistöä vastaan.

Kuitenkin on toivoa. Vaikkei kyseessä ollut kansanvallankumous, vallankaappauksen onnistuminen riippui Georgian kansasta. Ghia Nodia, Kaukasuksen rauhan- ja kehitysinstituutin tutkija, toi julki toivonsa, että kansalaisyhteiskunta, joka auttoi muutosta toteutumaan, tulee jatkossa valvomaan jaa kritisoimaan uutta hallitusta, jonka se auttoi valtaan43. Tämä toivo on pieni, lähinnä vain oljenkorsi, sillä seuraavalla kerralla Georgian kansalla ei ehkä ole Sorosin ja USA:n hallituksen tukea.

Andreas Speck
andreas@wri-irg.org

Notes

  1. Global Strategy Group
  2. Dan Sershen: Chaotic election day in Georgia produces contradictory results. EurasiaNet.org, 3 November 2003
  3. Georgia: President Shevardnadze Resigns Radio Free Europe/Radio Liberty, 23 November 2003
  4. Exit polls outside polling stations at November 2 parliamentary election, other financies were Eurasia Foundation (financed partly by USAid), and The British Council.
  5. International Election Observer Mission: Parliamentary Elections, Georgia - 2 November 2003, Statement of Preliminary Findings and Conclusions, Tbilisi, 3 November 2003
  6. Dan Sershen: Chaotic election day in Georgia produces contradictory results. EurasiaNet.org, 3 November 2003
  7. Mark McKinnon: Georgia revolt carried mark of Soros, The Globe and Mail, 26 November 2003
  8. Mark McKinnon, 26 November 2003
  9. Peter Baker: Tbilisi's 'Revolution of Roses' Mentored by Serbian Activists, The Washington Post, 25 November 2003
  10. Stability in Georgia: After the War in Iraq, Prior to Elections
  11. Facts and Figures
  12. Richard Miles, Ambassador of the United States to Georgia
  13. Globalsecurity.org: Georgia Train and Equip Program (GTEP), accessed 08.12.03
  14. National Democratic Institute For International Affairs; Europe: Central & Eastern: Serbia
  15. Fair Elections Campaign Presentation Guide
  16. Georgia on brink of bankruptcy, IMF says, RUSNET, 24 May 2003
  17. USAid: Georgia
  18. Anna Badhken: Brutal poverty stalks Georgia, where 30 percent are jobless; St Petersburg Times, 28 November 2003
  19.  
  20. Jean-Christophe Peuch: Georgia: Smell Of Russian Gas Hangs Over Election Campaign, Radio Free Europe/Radio Liberty, 13 June 2003
  21. Zeyno Baran: Deals give Russian companies influence over Georgia's energy infrastructure, EurasiaNet.org; 18 August 2003
  22. Jaba Devdarani: Potential deal with Russian gas conglomerate sparks controversy in Georgia, EurasiaNet.org, 6 June 2003
  23. Radio Free Europe/Radio Liberty, Newsline, 06 June 2003
  24. Christina Tashkevich: Confusion over Gazprom deal. The Messenger, 28 July 2003 (Georgian English language paper); Maia Misheladze: Russians to seize the Georgian energy field, The Georgian Times, 28 July 2003
  25. Jean-Christophe Peuch: Georgia: Shevardnadze Officially Requests Invitation To Join NATO, Radio Free Europe/Radio Liberty, 22 November 2002
  26. GEORGIA TO MAKE SPECIFIC PLAN FOR JOINING NATO, Xinhua News Agency, 27 November 2003
  27. NATO: The Prague Summit and NATO's Transformation. A Readers Guide. NATO 2003
  28. Mikhail Saakashvili: Why Georgia is serious about democracy? Financial Times, 2 December 2003
  29. Terrorism and security of energy supply forming NATO
  30. Natalia Antelava: United States cuts development aid to Georgia, EurasiaNet.org, 29 September 2003
  31. Ken Stier: Georgia will get more U.S. aid, The Washington Times, 05 December 2003
  32. Foreign Aid Watch
  33. Georgia Train and Equip Program (GTEP)
  34. Georgia Sends Peacekeepers to Iraq, Civil Georgia online magazine, 3 August 2003
  35. Georgia to Dispatch 500 More Soldiers to Iraq, Civil Georgia online magazine, 14 December 2003
  36. Robert M. Cutler: Ajaria, the Russian Military in Georgia, and Stability in the South Caucasus. 29 January 2000
  37. Inal Khashig: Fearful Abkhazia talks to allies. Institute for War and Peace Reporting, Georgia Alert No 4, 27 November 2003
  38. Simon Saradzhyan: Georgian Hopefuls Eye Moscow, St Petersburg Times, 28 November 2003
  39. Optusnet News: Georgian opposition prepares for power, 27 November 2003
  40. Till the history sorts out? or remember Abkhazia! Batuminews, 28 September 2003
  41. Charlotte Keatley: A very Georgian coup. The Guardian, 6 December 2003
  42. Zaza Baazov: Violence and fear tarnishes Georgia's bloodless overthrow of Shevardnadze. Institute for War and Peace Reporting, Caucasus Reporting Service No. 208, 4 December 2003
  43. Thomas de Waal, Institute for War and Peace Reporting, Georgia Alert No 5, 28 November 2003