Mielipidevangin opas (päivitetty)

Alla on Mielipidevangin oppaan seitsemäs painos. Se on julkaistu alunperin elokuussa 2011 ja sitä on päivitetty useaan otteeseen vuosien 2012-16 aikana.

 

ALKUSANAT

Mielipidevangin oppaan tarkoitus on olla mahdollisimman kattava ja ajantasainen tietopaketti kaikille totaalikieltäytymistä harkitseville - ja tietysti myös muille, joita elämä ja olosuhteet vankilassa syystä tai toisesta kiinnostavat. Opas keskittyy ensisijaisesti totaalikieltäytymisen ”käytännölliseen puoleen”, päähuomion saavat oikeusprosessi sekä tuomion suorittaminen.

Tarkoituksemme on julkaista oppaasta jatkossakin uusia, päivitettyjä painoksia säännöllisesti, tuleehan sekä vankeusrangaistusten täytäntöönpanoa koskeviin säännöksiin että käytäntöihin muutoksia koko ajan. Jotta se pystyisi täyttämään tarkoituksensa mahdollisimman hyvin, myös kaikenlainen lukijanpalaute on enemmän kuin tervetullutta: mikä on väärin, mitä puuttuu ja mikä ilmaistu epäselvästi.

Seitsemänteen painokseen on päivitetty uusitun lainsäädännön aiheuttamat muutokset, keskeisimpinä uusi valvontarangaistusmahdollisuus sekä oikeusprosessiin tulleet muutokset. Lisäksi muutamia oppaassa aikaisemmin olleita virheitä ja puutteellisuuksia on korjattu.

Mielipidevangin oppaan” on toimittanut ja suurimmaksi osaksi kirjoittanut Kaj Raninen. Oikeusprosessia käsittelevät osuudet viidennessä luvussa ovat pääosin Juha Keltin käsialaa. Kieltäytymisilmoituksia käsittelevän alaluvun 5b on kirjoittanut Hans Hellén. Lisäksi oppaan sisältöön ovat vuosien varrella vaikuttaneet kommenteilla ja teksteillä lukuisat muut totaalikieltäytyjät ja antimilitaristit.

Helsinki 9.8.2011

Kaj Raninen

 

-ensimmäinen painos 14.1.1998
-toinen painos 7.12.1998
-kolmas painos 18.10.1999
-neljäs painos 17.8.2003

-viides painos 19.12.2005

-kuudes painos 4.1.2008

-seitsemäs painos 9.8.2011

 

1. MITÄ ON TOTAALIKIELTÄYTYMINEN?

Totaalikieltäytyminen tarkoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi kieltäytymistä kaikesta asevelvollisuusjärjestelmään sisältyvästä palveluksesta: aseellisesta palveluksesta, aseettomasta palveluksesta armeijassa ja siviilipalveluksesta.

Totaalikieltäytyjät voidaan motiiviensa puolesta jakaa karkeasti kahteen ryhmään, ehdollisiin ja ehdottomiin. Jako ei missään tapauksessa ole ehdoton, sillä useimpien totaalien perusteluista löytyy molemmanlaisia argumentteja.

 

a) Ehdolliset totaalit

Osa totaalikieltäytyjistä protestoi teollaan esimerkiksi olemassa olevan siviilipalvelusjärjestelmän epäkohtia vastaan. He suostuisivat suorittamaan sen, mikäli se olisi samanpituinen kuin varusmiespalvelus, mikäli palvelustehtävät olisivat mielekkäämpiä, mikäli sitä ei olisi kytketty laissa maanpuolustusvelvollisuuteen jne. Monet tällaiset totaalit kieltäytyvät vasta suoritettuaan osan siviilipalveluksesta - esim. lyhimmän asepalvelusajan verran. Sivarin keskeyttäneitä totaaleja kutsutaan osittaiskieltäytyjiksi.

b) Ehdottomat totaalit

Osa totaaleista taas ei suostuisi suorittamaan siviilipalvelusta missään olosuhteissa. He saattavat esim. kiistää valtion oikeuden asettaa ihmisille asevelvollisuuden kaltaisia pakkoja. Jotkut heistä taas katsovat, että siviilipalvelusjärjestelmä viime kädessä tukee armeijalaitosta ja asevelvollisuutta: he saattavat nähdä sen pyrkivän kanavoimaan aseistakieltäytyjien protestin “vaarattomiin uomiin”, saada myös sotalaitokseen kielteisesti suhtautuvat ihmiset osallistumaan asevelvollisuusjärjestelmään. Siviilipalvelus ei tällöin merkitsisi todellista vastalausetta armeijalle ja militarismille.

Perinteisesti suurin osa totaalikieltäytyjistä on ensin hakeutunut siviilipalvelukseen ja sitten kieltäytynyt siitä. Tavallaan johdonmukaisempi totaalikieltäytymisen muoto on kuitenkin kieltäytyä suoraan armeijasta, jolloin protesti kohdistuu suoraan armeijalaitokseen. Molemmista kieltäytymistavoista seuraava tuomio on lähtökohtaisesti sama: puolet jäljellä olevasta henkilökohtaisesta palvelusajasta siviilipalvelusajaksi muutettuna. Suoraan armeijasta kieltäytyvät voivat saada kuitenkin lisätuomion luvattomasta poissaolosta tai karkaamisesta. Myös mahdollisen kriisin aikana siviilipalveluksesta ja suoraan armeijasta kieltäytyneet totaalikieltäytyjät ovat keskenään eri asemassa.

 

2. TOTAALIKIELTÄYTYMISEN MUOTOJA

Perinteisesti ajatellaan, että totaalikieltäytyjät ovat vankilassa - tai marraskuusta 2011 alkaen kotiarestissa - olevia aseistakieltäytyjiä. Myös tämä vihko keskittyy lähinnä vapausrangaistuksiin tuomittuihin aseistakieltäytyjiin. Tämä kuva on kuitenkin epätarkka ainakin kahdella tavalla: ensinnäkin kaikki vapausrangaistusta kärsivät aseistakieltäytyjät eivät ole totaalikieltäytyjiä ja toisekseen kaikki totaalikieltäytyjiksi luonnehdittavat eivät ole saaneet vapausrangaistusta.

Vaikkei vakaumuksentutkintalautakuntia enää rauhan aikana olekaan, istuu vankiloissa aseistakieltäytyjiä, jotka eivät ole kieltäytyneet sivarista vakaumuksellisista syistä. He ovat vain jättäneet menemättä palvelukseen tai keskeyttäneet sen omin luvin esim. palveluksen ulkopuolisen elämän ongelmien takia tai koska eivät ole tulleet toimeen palveluspaikassaan. Myös heidän kohdallaan ehdoton vapausrangaistus on ainoa lain tuntema seuraamisvaihtoehto, vaikkakaan vuodesta 2008 alkaen kaikkia heitä ei ole enää tuomittu totaalikieltäytymispykälän mukaan. Ja toisaalta tavallaan totaalikieltäytyjiä ovat myös ne, jotka joko laillisin tai laittomin menettelytavoin “luistavat” asevelvollisuuden suorittamisesta.

 

a) Vapautuksen hankkiminen

Vapautuksen hankkiminen on tavallisin tapa “totaalikieltäytyä”, lisäksi se on täysin laillinen eikä johda mihinkään virallisiin sanktioihin. Vapautuksen rauhan ajaksi (C-luokka, “vihreät paperit”) voi hankkia joko sotilasviranomaisilta tai siviilipalveluskeskuksesta, riippuen siitä onko hakenut siviilipalvelukseen. Vapautus rauhan ajaksi voidaan myöntää myös määräaikaisena (E-luokka), jolloin palveluskelpoisuus ratkaistaan lopullisesti vasta myöhemmin. Jos henkilö on todettu palveluskelvottomaksi jokaisessa tarkastuksessa siihen vuoteen saakka jona hän täyttää 25, määräaikaisia vapautuksia ei enää myönnetä. Tällöin viranomaisten on tehtävä lopullinen vapauttamispäätös, mikäli henkilö todetaan edelleen palveluskelvottomaksi.

Vuoden 2008 alussa voimaan astunut asevelvollisuuslaki ei enää tunne rauhan aikana myönnettävää, myös sodan aikaa koskevaa vapautusta. Kaikkien vapautus koskee vain rauhan aikaa, ja jokainen vapautettu voidaan määrätä kriisin aikana uudelleen tarkastettavaksi ja palvelemaan, mikäli hänet todetaan palveluskelpoiseksi.

Helpoin tapa hankkia vapautus on hankkia siviililääkäriltä vapautusta puoltava lausunto ja toimittaa se eteenpäin mahdollisen vapautuspäätöksen tekoa varten joko siviilipalveluskeskukseen (jos on hakeutunut sivariin) tai armeijan aluetoimistoon (jos on armeijan kirjoissa). Erilaisia lääketieteellisiä diagnooseja, joiden perusteella vapautuksen voi hankkia, on useita satoja. Jos päätös on kielteinen, siitä voi valittaa.

Vapautusten myöntämiskäytäntö on löyhentynyt tuntuvasti viime vuosina ja vapautettavien määrä kasvanut voimakkaasti.

 

b) Maastapako ja maan alle meneminen

Mikäli haluaa vältellä asevelvollisuutta, oikea menettelytapa riippuu siitä, missä vaiheessa välttelyn aloittaa.

1) Jos ei ole vielä kutsuttu palvelukseen, sotilasviranomaisten tavoittamattomissa on oleskeltava sen vuoden loppuun, jona täyttää 30 vuotta. Jos ei ole käynyt kutsunnoissakaan, riittää 30-vuotissyntymäpäivä. Tämän jälkeen ei voi enää tulla kutsutuksi palvelukseen. Mikäli on antanut sotilasviranomaisille "valheellisen tiedon" palvelukseenastumismääräystä vältellessään, voi kuitenkin saada syytteen “asevelvollisuuden välttämisestä”, josta rangaistus on sakko tai enintään kolme kuukautta vankeutta. Riski tästä rangaistuksesta loppuu sen vuoden lopussa, jona asianomainen täyttää 32 vuotta.

2) Mikäli on jo saanut määräyksen palvelukseen, mutta katoaa eikä mene palvelukseen, tilanne on hieman erilainen. Palvelukseenastumismääräys on voimassa sen vuoden loppuun, jona täyttää 30. Palveluksesta pois jäänyt etsintäkuulutetaan, ja myös etsintäkuulutus on voimassa niin kauan kuin palvelusvelvollisuuskin. Rikoksen vanhenemisaika on kaksi vuotta, joten viranomaisten näkyville voi tulla sinä vuonna, jona täyttää 33 vuotta.

3) Jos on jo ehtinyt kieltäytyä, muttei ole haastettu oikeuteen. Tällöin on mahdollisuus pakoilla haastetta. Se täytyy saada toimitettua syytetylle kahden vuoden aikana rikoksen tapahtumisesta, muuten asia raukeaa. Pelkkä yhden haasteen väistäminen ei kuitenkaan riitä, vaan tämän jälkeen on pysyttävä poissa viranomaisten ulottuvilta sen vuoden loppuun, jona täyttää 30 vuotta - muutoin voi tulla uusi kutsu palvelukseen.

4) Jos kieltäytyy ja ottaa vastaan haasteen, mutta katoaa ennen oikeudenkäyntiä. Nykyään voidaan tuomita poissaolevanakin vankeuteen, eli tilanne on sama kuin seuraavassa kohdassa.

5) Jos on jo ehtinyt saada tuomion ja alkaa pakoilla vasta sen täytäntöönpanoa tai jos tuomitaan poissaolevana. Vankeustuomio raukeaa viiden vuoden kuluttua lainvoimaisen tuomion antamispäivästä, mikäli sen suorittamista ei ole aloitettu. Jos vankeustuomio on rauennut, ei voi lain mukaan enää tulla kutsutuksi palvelukseen rauhan aikana. Toisin sanoen, jos onnistuu välttelemään lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanoa viisi vuotta, vapautuu sekä vankilassa istumisesta että palveluksen suorittamisesta. Raukeamissäännös koskee myös valvontarangaistukseen tuomittuja.

Passilain mukaan uusi passi voidaan evätä 28-30 -vuotiaalta henkilöltä, joka ei ole suorittanut asevelvollisuuspalvelusta (tai totaalikieltäytymisestä langetettavaa tuomiota). Jos tarkoituksesi on pakoilla asevelvollisuutta ulkomailla 28-30 -vuotiaana (vain) Suomen kansalaisena, tuon ajanjakson voimassa olevasta virallisesta henkilökortista voi olla hyötyä. Sillä voi todistaa henkilöllisyytensä ja matkustaa EU:n alueella. Henkilökortti on voimassa viisi vuotta, sen myöntämisessä ei ole asevelvollisuuden suorittamiseen liittyviä ehtoja ja sitä voi hakea vain henkilökohtaisesti käymällä poliisilaitoksella Suomessa, eli hakeminen pitäisi tehdä ennen kieltäytymisen tapahtumista.

 

3. HIEMAN TOTAALIKIELTÄYTYMISEN HISTORIAA SUOMESSA

Modernin aseistakieltäytyjäliikkeen historia Suomessa alkaa vuonna 1901. Tuolloin Venäjän hallitus päätti osana ns. ensimmäisen sortokauden politiikkaa sulauttaa vuonna 1878 perustetun Suomen armeijan erilliset joukko-osastot venäläisiin yksikköihin. Protestiksi tälle nousi Kagaali-niminen, kutsuntalakkoja organisoinut kansalaiselin. Lakot osoittautuivat menestyksekkäiksi: enimmillään yli puolet kutsuntavelvollisista osallistui niihin. Sortokausi päättyi Venäjän tappioon sodassa Japania vastaan vuosina 1904-05 ja siitä seuranneeseen yhteiskunnalliseen kuohuntaan valtakunnassa - osana sen seurauksia asevelvollisuus lakkautettiin Suomessa.

Kagaalin toiminnan ideologisina lähtökohtina olivat kansallisuusaate ja tsaarin vallan vastaiset demokraattiset pyrkimykset, ei rauhanaate. Antimilitaristinen aseistakieltäytyminen tuli Suomessa tunnetuksi asiaksi vuonna 1929, jolloin armeijapalveluksesta kieltäytynyt Arndt Pekurinen vangittiin. Hieman myöhemmin vankilaan joutui myös mm. Tauno Tamme. Pekurinen olisi suostunut siviilipalvelukseen, jos sellainen mahdollisuus olisi ollut olemassa (siviilipalveluslaki säädettiin Pekurisen tapauksen seurauksena vuonna 1931). Sen sijaan uskonnollisista syistä kieltäytynyt Tamme kieltäytyi sivaristakin ja oli näin ollen Suomen ensimmäinen totaalikieltäytyjä sanan nykyisessä merkityksessä.

Talvisodan aikana useimmille 1930-luvulla siviilipalveluksen suorittaneille aseistakieltäytyjille tarjottiin siviililuontoisia tehtäviä entisissä palveluspaikoissa, jatkosodan aikana tällaista mahdollisuutta ei enää ollut. Aseistakieltäytyjille tarjottiin useimmiten aseettomia tehtäviä armeijassa. Jos he kieltäytyivät, heidät sijoitettiin joko rangaistuskomppaniaan tai vangittiin, jotkut ammuttiin (mm. äsken mainittu Pekurinen).

Toisen maailmansodan jälkeen merkittävimmän totaalikieltäytyjäryhmän muodostivat Jehovan todistajat. Vuonna 1961 heitä varten perustettiin keskitysleiriä muistuttanut Karvian erityistyölaitos. Se lakkautettiin vuonna 1969, jonka jälkeen jehovia alettiin tuomita ehdottomiin vankeusrangaistuksiin. Jehovan todistajat vapautettiin rauhanaikaisesta asevelvollisuuspalveluksesta vuonna 1987.

Maallisen” totaalikieltäytyjäliikkeen siemenet laskettiin maahan 1960-luvun lopulla, jolloin aseistakieltäytymisestä tuli merkittävä yhteiskunnallinen kysymys muun radikalismin myötä. Tuolloin oli voimassa siviilipalvelukseen hakeutuneiden vakaumuksentutkintajärjestelmä. Vankilaan joutuneet aseistakieltäytyjät (Jehovan todistajia lukuunottamatta) olivat pitkälle 1980-luvulle useimmiten siviilipalvelusmiehiä, joiden vakaumusta tutkintalautakunta ei pitänyt riittävänä. He eivät siis varsinaisesti olleet totaalikieltäytyjiä: he olisivat suostuneet suorittamaan siviilipalveluksen, mutta heitä ei huolittu sinne.

Vakaumuksentutkintamenettely lakkautettiin vuoden 1987 alussa väliaikaisen (1987-91) siviilipalveluslain myötä. Samaan aikaan siviilipalvelusaikaa pidennettiin 12 kuukaudesta 16 kuukauteen. Tämä merkitsi myös totaalikieltäytyjäliikkeen syntyä Suomessa. Vuosina 1987-91 yhteensä yli 100 nuorta suomalaista kieltäytyi siviilipalveluksesta tai keskeytti sen protestina siviilipalveluksen huonontamista vastaan. Kyseessä oli siis tavallaan “ehdollinen totaalikieltäytyminen”. Ainakin julkisuudessa totaalit esiintyivät henkilöinä, jotka olisivat suostuneet sivariin, mikäli se olisi yhtä pitkä kuin armeijapalvelus ja täysin siviililuontoinen.

Vuonna 1992 siviilipalveluslakia parannettiin – suureksi osaksi totaaliliikkeen työn tuloksena. Lainmuutos ei kuitenkaan merkinnyt totaalikieltäytymisen loppua, se vain antoi sille uuden muodon. Yhä useampi totaali ilmoitti vastustavansa koko asevelvollisuusjärjestelmää ja kiistävänsä sen oikeutuksen. Uusi sivarilaki toki johti totaalien määrän väliaikaiseen vähenemiseen, mutta 1990-luvun jälkipuoliskolla kiinnostus totaalikieltäytymistä kohtaan kääntyi toisaalta nuoren kansalaisaktivismin nousun, toisaalta siviilipalveluksen ongelmien kärjistymisen takia uuteen kasvuun. Tähän mennessä suurin totaalikieltäytyjien vuosittainen määrä, 76, on vuodelta 2002. Määrä on siis selvästi korkeampi kuin aikaisempi huippu väliaikaislain aikana.

Totaalikieltäytymisellä oli selvä vaikutuksensa myös vuonna 2008 voimaan astuneeseen, kokonaisuutena aikaisempaa parempaan siviilipalveluslakiin. Uuden siviilipalveluslain voimaanastumisen jälkeen totaalien määrä on toki jonkun verran pudonnet vuosikymmenen alun huippuvuosista, mutta vapausrangaistuksiin tuomitaan edelleen vuosittain kymmeniä totaalikieltäytyjiä.

 

4. TUOMION PITUUS JA TOTAALIKIELTÄYTYJIEN SODANAIKAINEN ASEMA

Kieltäytymisen voi suorittaa joko hakeutumalla siviilipalvelukseen ja sen jälkeen kieltäytymällä siitä tai kieltäytymällä suoraan armeijasta. Ensimmäisessä tapauksessa totaali tuomitaan “siviilipalveluksesta kieltäytymisestä” (siviilipalveluslaki 73 §), jälkimmäisessä “asevelvollisuudesta kieltäytymisestä” (asevelvollisuuslaki 118 §).

Siviilipalvelusrikoksesta syytetty tuomitaan tuomioistuimen “normaalikokoonpanossa” (oikeusoppinut siviilipuheenjohtaja ja lautamiehet), asevelvollisuudesta kieltäytynyt taas sotilaskokoonpanossa (siviilipuheenjohtaja ja kaksi sotilasta). Kummassakaan tapauksessa rangaistuksesta ei tule merkintää rikosrekisteriin. Sen sijaan mikäli suoraan armeijasta kieltäytyvä saa tuomion myös luvattomasta poissaolosta tai (tavallisemmin) karkaamisesta, siitä tulee merkintä (ks. tarkemmin 5a). Suojelupoliisi saattaa kuitenkin tehdä totaalikieltäytymisestä merkinnän omaan tietojärjestelmäänsä. Tästä voi olla haittaa työnhaussa, mikäli työnantaja pyytää työnhakijasta turvallisuusselvityksen (ks. laki turvallisuuselvityksistä). Ei kuitenkaan ole varmuutta, tekeekö Supokaan merkintää enää nykyään (lähivuosilta ei ole tiedossamme tapauksia, jotka viittaisivat siihen).

 
a) Tuomion pituus

Totaalikieltäytymisestä langetettava vapausrangaistus on puolet jäljellä olevasta henkilökohtaisesta palvelusajasta siviilipalvelusajaksi muutettuna, 1.2.2013 voimaan astuneen siviilipalvelusajan lyhennyksen jälkeen enimmillään 173 vuorokautta. Mikäli on ennen kieltäytymistä ehtinyt suorittaa siviili- tai varusmiespalvelusta, tuomio on vastaavasti lyhyempi. Sekä vankeusrangaistukseen että valvontarangaistukseen määrättävien tuomio lasketaan samalla tavalla.

Jos on esimerkiksi suorittanut sivaria 100 päivää ennen kieltäytymistään, tulee rangaistuksen pituudeksi (347/100):2 = 123 vrk. Mikäli jäljellä olevien palveluspäivien määrä on pariton, vankeustuomion pituus pyöristetään alaspäin.

Armeijassa suoritettu palvelus taas muutetaan siviilipalvelukseksi tiettyjä kertoimia käyttäen ja sen jälkeen vapausrangaistukseksi äsken mainitulla kaavalla. Kertoimet riippuvat siitä, mikä on määrätty henkilökohtaiseksi palvelusajaksi armeijassa. Esimerkiksi jos 165 vrk:ksi armeijaan määrätty henkilö ryhtyy totaalikieltäytyjäksi suoritettuaan varusmiespalvelusta 100 vrk, hän tuomionsa on [347-(347:165)x100]:2 =  68 vrk. 347 vrk:ksi määrätyillä henkilöillä taas tuomio on puolet jäljellä olevasta palvelusajasta, koska pisin varusmiespalvelus kestää nykyään yhtä pitkään kuin siviilipalvelus:  [347-(347:347)x100]:2 = 123 vrk. Jos henkilökohtaista palvelusaikaa armeijassa ei ole ehditty määrätä ennen kieltäytymistä, laskelmassa käytetään lyhyimmän palvelusajan mukaista kerrointa. Myös armeijan palvelusaikoja vankeustuomioksi muutettaessa pyöristykset tehdään alaspäin.

Totaalikieltäytymisestä ja muusta rikoksesta ei saa määrätä yhteistä vankeusrangaistusta, eikä rangaistuksia myöskään saa laskea yhteen. Jos siviilipalveluksesta tai asevelvollisuudesta kieltäytymisestä syytettyä ei tuomita lainkaan vankeusrangaistukseen tai mikäli syytettä ei nosteta, siviilipalveluskeskus tai armeijan aluetoimisto lähettää hänelle lain mukaan uuden palvelukseenastumismääräyksen.

Todellisuudessa totaali joutuu tavallisesti istumaan muutaman päivän tuomiotaan pidempään, sillä täytäntöönpanovaiheessa tuomioistuimen päivinä langettama tuomio muutetaan kuukausiksi niin, että 30 vrk vastaa yhtä kuukautta. Näin 173 vrk:n tuomio onkin 5 kk 23 vrk ja todellisuudessa 174-177 vrk.

Rikosoikeuteen sisältyvän lievemmän lain periaatteen perusteella tuomio tulee langettaa tuomitsemisen hetkellä voimassa olevan palvelusajan mukaan silloinkin, kun  kieltäytyminen on tapahtunut ennen nykyisen palvelusajan voimaanastumista.

 
b) Totaalikieltäytyjien asema sodan aikana

Aseistakieltäytymisoikeus sodan aikana tunnustettiin vuonna 2008 voimaan astuneen siviilipalveluslain myötä. Muutos saattoi samalla siviilipalveluksesta kieltäytymisestä ja asevelvollisuudesta kieltäytymisestä tuomitut keskenään jossain määrin erilaiseen tilanteeseen sodan aikaisen statuksen osalta. Muutokset koskevat myös aikaisemmin tuomionsa suorittaneita.

Siviilipalvelukseen hakeneet ja siitä kieltäytymisestä tuomitut totaalikieltäytyjät on vapautettu armeijapalveluksesta sodan aikana samalla tavalla kuin siviilipalveluksen suorittaneetkin. Poikkeusoloissa heidät voidaan määrätä ”ylimääräiseen palvelukseen”, mikäli kyse on ”normaaliolojen vakavasta häiriötilasta”, tai ”liikekannallepanon aikaiseen palvelukseen”, mikäli armeija pannaan osittain tai kokonaan liikekannalle. Palvelustehtävät ovat armeijan ulkopuolella ja palvelus toteutetaan siviiliviranomaisten (siviilipalveluskeskuksen, pelastus- ja väestönsuojeluviranomaisten tai opetusministeriön) alaisuudessa. Poikkeusoloissa siviilipalveluksesta kieltäytymisestä voidaan tuomita vankeuteen enimmillään kahdeksi vuodeksi.

Asevelvollisuudesta kieltäytyneiden tilanne taas on astetta epäselvempi. Tuomion suorittaminen korvaa palvelusvelvollisuuden vain rauhan aikana. Asevelvollisuudesta kieltäytymisestä langetetun tuomion suorittaneita ja niitä joiden tuomio on rauennut kuitenkin koskee (tämä on nimenomaan mainittu kyseisessä pykälässä) asevelvollisuuslain 88§, jonka mukaan ”asevelvollinen, joka on vapautettu tämän lain mukaisesta palveluksesta rauhan aikana vakaumukseen perustuvien omantunnonsyiden takia, voidaan liikekannallepanon aikana määrätä valmiuslaissa tarkoitettuun työhön.” Sen sijaan niitä asevelvollisuudesta kieltäytymisestä tuomittuja, joiden tuomion suorittaminen on kesken tai jotka odottavat tuomion alkua sodan alkaessa, tämä pykälä ei suoraan koske. Valmiuslain mukaan valtioneuvosto voi sodan tai sodan uhan aikana määrätä 17-65 -vuotiaita, Suomessa asuvia koskevan työvelvollisuuden, josta kieltäytymisestä voidaan langettaa sakkoja.

Mikäli asevelvollisuudesta kieltäytymisestä tuomittu edellämainitusta lakipykälästä huolimatta määrättäisiin armeijapalvelukseen, siitä kieltäytyminen merkitsisi sota-ajan sotilasrikosta, josta langetettava lainmukainen maksimirangaistus on nimikkeestä riippuen 2-6 vuotta. Asevelvollisuudesta kieltäytyneellä olisi sodan aikana mahdollisuus hakea myös siviilipalvelukseen, mutta tuolloin hakemus käsiteltäisiin muiden poikkeusoloissa jätettyjen hakemusten tavoin erityisessä vakaumuksentutkintalautakunnassa, jonka kokoonpano ja toimenkuva on määritelty uudessa siviilipalveluslaissa. Rauhan aikana suoritetun vapausrangaistuksen luulisi toki olevan varsin vankka näyttö vakaumuksen olemassaolosta myös ko. lautakunnan silmissä.. Mikäli siviilipalvelushakemus hyväksytään, asevelvollisuudesta kieltäytynyt on sodan tai sodan uhan aikana palvelusvelvollinen muiden siviilipalvelukseen hakeutuneiden tavoin, ja tämän alaluvun toisessa kappaleessa mainitut säännökset koskevat myös häntä.

 

5. KIELTÄYTYMISPROSESSI

a) Kieltäytyminen

Siviilipalvelukseen hakeutunut ja siitä kieltäytyvä voi lähettää kieltäytymisilmoituksen kirjallisesti Lapinjärven siviilipalveluskeskukseen jo ennen määrättyä palvelukseenastumispäivää. 1.2.2013 voimaan astuneen siviilipalvelusajan lyhennyksen jälkeen valvontarangaistus on mahdollinen seuraamus myös ennen palveluksen alkua kieltäydyttäessä.

Kirjallisen kieltäytymisilmoituksen tekeminen ja siviilipalveluskeskukseen toimittaminen on jo itsessään siviilipalveluksesta kieltäytyminen, joten totaali voidaan haastaa oikeuteen ja tuomita ennen kuin hänet on edes määrätty astumaan siviilipalvelukseen. Nopein tapa hankkiutua totaalikieltäytyjänä vankilaan onkin hakea siviilipalvelukseen kutsunnoissa ja lähettää kieltäytymisilmoitus siviilipalveluskeskukseen pian tämän jälkeen.

Kieltäytymisen jälkeen siviilipalveluskeskus tekee totaalikieltäytyjästä rikosilmoituksen ja hän voi rauhassa jäädä odottamaan kuulustelua ja oikeudenkäyntiä. Mitään etsintäkuulutuksia, matkustuskieltoja tms. ei aseteta. Sen sijaan jos totaali ei tee kieltäytymisilmoitusta, vaan jättää menemättä palvelukseen tai keskeyttää sen luvatta, siviilipalveluskeskus tekee virka-avunpyynnön poliisille. Toisin sanoen totaali etsintäkuulutetaan ja poliisit tulevat jossain vaiheessa noutamaan hänet kotoa tai työpaikalta, tarkoituksenaan kuljettaa totaali hänelle määrättyyn palveluspaikkaan. Kieltäytymisen voi suorittaa kirjallisena tällöinkin, minkä jälkeen kuljetusoperaatio peruuntuu ja syyteprosessi käynnistyy. Toisaalta palveluksesta poisjäänti on yksi siviilipalveluksesta kieltäytymisen tunnusmerkki uudessa siviilipalveluslaissa, joten on myös mahdollista, että ilmoittamatta poisjääneestä tehdään suoraan rikosilmoitus.

Tätä kirjoitettaessa (alkuvuonna 2016) Lapinjärven siviilipalveluskeskus on ottanut tavakseen soittaa kaikille siviilipalveluksesta kieltäytyville ennen rikosilmoituksen tekemistä. Tämä on siinä mielessä myönteinen asia, että se voi ehkäistä tarpeettomien rikosilmoitusten tekemistä. Jos olet kuitenkin päättänyt kieltäytyä ja tiedät mitä siitä seuraa, puhelinsoitolla ei ole merkitystä prosessin etenemisen kannalta: voit keskustella tai olla keskustelematta siviilipalveluskeskuksen edustajan kanssa sen mukaan mitä itse sopivaksi katsot. 

Armeijasta kieltäytyvien kohtelussa noudatetaan “soveltuvilta osin” siviilipalveluksesta kieltäytyviä koskevia määräyksiä. Tilanne on sikäli erilainen, että armeijasta kieltäytyvä ei voi jättää ilmoitusta kieltäytymisestään kirjallisesti etukäteen. “Asevelvollisuudesta kieltäytymiseen” voi lain mukaan syyllistyä vain varusmies, toisin sanoen henkilö, joka on ainakin muodollisesti aloittanut palveluksen suorittamisen. Mikäli armeijasta kieltäytyvä totaali haluaa välttää karkaamisesta langetettavan lisätuomion, hänen on käytävä ilmoittamassa kieltäytymisestään hänelle määrätyssä palveluspaikassa palvelukseenastumispäivänä, vaikka olisikin toimittanut sinne etukäteen kirjallisen kieltäytymisilmoituksen (mikä silti kannattaa tehdä, jotta kasarmilla osataan varautua tapahtumaan). Päivä, jona käy kieltäytymässä, lasketaan virallisesti palveluspäiväksi (tämän suhteen ei ole merkitystä, meneekö kasarmille vapaaehtoisesti vai virkavallan viemänä). Täten asevelvollisuudesta palveluksen alussa kieltäytyvien tuomio on tavallisesti kaksi päivää maksimirangaistusta lyhyempi.

Jos armeijan kirjoilla oleva totaalikieltäytyjä jättää menemättä, hänet etsintäkuulutetaan. Joutuessaan tekemisiin poliisin kanssa hänet kuljetetaan varuskuntaan, jossa hän voi ilmoittaa kieltäytyvänsä. Etsintäkuulutuksen voimaan saattamisessa kestää normaalisti ainakin pari viikkoa. Useimmissa tapauksissa alussa kyseessä on niin kutsuttu ”kakkoshaku” (poliisi ottaa kiinni tavattaessa, mutta ei etsi aktiivisesti). Näissä tapauksissa sotilaskokoonpanossa kokoontuva käräjäoikeus tuomitsee asevelvollisuudesta kieltäytymisen lisäksi myös poissaolorikoksesta: joko karkaamisesta (jos poissaolo on kestänyt vähintään viisi vuorokautta) tai luvattomasta poissaolosta (jos poissaolo on kestänyt alle 5 vuorokautta). Korkein oikeus on ennakkopäätöksellään luonut tällaisen käytännön, vaikka eduskunta pyrki yhdenmukaistamaan suoraan armeijasta kieltäytyvien totaalien kohtelun siviilipalveluksesta kieltäytyvien kanssa 1994. Ennen lainmuutosta sotaväessä kieltäytyminen johti toistuvaan rankaisemiseen “tavallisista” sotilasrikoksista. Siksi ”asevelvollisuudesta kieltäytyminen” otettiin käyttöön uutena rikosnimikkeenä ja laki kirjoitettiin viittauksin siviilipalveluslakiin.

Karkaamisesta langetettava rangaistus on maksimissaan yksi vuosi vankeutta, mutta käytännössä tavallisesti huomattavasti vähemmän (usein 30-40 vrk) vankeutta, normaalisti ehdollisena. Lievimmissä tapauksissa tulee sakkoa. Rangaistuksen pituus riippuu keskeisesti poissaolon kestosta, mutta muutkin seikat voivat vaikuttaa. Karkaamisen tunnusmerkistöön kuuluu myös se, että on aiheutunut tai voinut aiheutua keskeytys koulutuksessa tai haittaa palvelukselle. Rangaistuksen mittaamisessa voidaan ottaa huomioon muitakin seikkoja. Käytännössä noudatetaan melko vakiintunutta, poissaolon pituudesta määräytyvää asteikkoa, ellei kenties syytetyn avustaja löydä jotain syytetyn puolesta puhuvaa. Luvattomasta poissaolosta taas selviää normaalisti sakolla. Kuten edellä jo todettiin, poissaolorikoksesta langetetusta vankeustuomiosta tulee merkintä rikosrekisteriin.

b) Kieltäytymisilmoitus

Tämä kirjoitus on laadittu sekä antamaan vinkkejä ja inspiraatiota totaalikieltäytymisilmoituksen laatimiseen että hieman yleisemminkin kuvailemaan viime aikaisten totaalien julkilausumia ja perusteluja. Esimerkkimateriaalina ja lähteinä käytettiin vain pientä osaa (12 kpl) kaikista 1990-luvun loppupuolen ja vuoden 2006 välin ilmoituksista (vuosina 1996–2006 vankeuteen tuomittuja totaaleja oli 542). Nämä kirjoittajiensa julkaistavaksi haluamansa ilmoitukset vaihtelivat muutaman vaatimuksen sisältäneestä ytimekkäästä tiedonannosta kuusisivuiseen, huolellisesti laadittuun esseeseen.

Yksi keskeinen ilmoitusta määrittävä tekijä oli se, kieltäydyttiinkö siinä armeijasta ja asevelvollisuudesta ehdottomasti ja aina vai siviilipalvelun suorittamisesta (kokonaan tai osittain) nykyisen sivarijärjestelmän epäkohtien takia. Usein kirjoituksen otsikkona oli "Kieltäytymisilmoitus" ja ensimmäinen kappale alkoi: "Minä, 'oma nimi', kieltäydyn tällä ilmoituksella suorittamasta / jatkamasta asevelvollisuuslain mukaista palvelusta ja/tai siviilipalvelusta". Lyhyiksi perusteluiksi saatettiin lisätä jo ensimmäiseen virkkeeseen muun muassa eettinen ja poliittinen vakaumus ja omatunto sekä asevelvollisuusjärjestelmän epäkohdat.

Ilmoituksissa käytettiin sekä fakta- ja lakipohjaisia että maailmankatsomuksellisia perusteluja. Ensin mainittuihin lukeutuivat: sivari ei ole oikeudenmukainen vaihtoehto varusmiespalvelulle, sivarin rangaistuksenomaisesta luonteesta ja kestosta johtuva vakaumukseen perustuva syrjintä, sukupuolten välisen tasa-arvon puute, sivarien vapauttaminen aseellisesta palveluksesta vain rauhan ajaksi, vakaumuksellisten totaalien tuomitsemisen syrjivyys vapautettuihin Jehovan todistajiin verrattuna, asuinpaikkaan perustuva syrjintä ahvenanmaalaisten miesten ollessa vapautettuja asevelvollisuudesta.

Kieltäytymisilmoitusta laatiessa kannattaa perusteluiden yhteydessä viitata viime aikaisiin, Suomelle osoitettuihin kannanottoihin ja vaatimuksiin YK:n ihmisoikeuskomitealta, Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetulta ja Sosiaalisten oikeuksien komitealta ja Amnesty Internationalilta. Lisäksi kannattaa tietysti viitata laajemminkin Suomen perustuslakiin ja Suomea sitoviin ihmisoikeussopimuksiin. Halutessasi näihin ja muihinkin lähteisiin tullaan joka tapauksessa viittaaman oikeudenkäynnissä, jos hankit oikeusavustajan AKL:n kautta, mikä on erittäin suositeltavaa. Joka tapauksessa koko oikeusprosessia ajatellen jo kieltäytymisilmoituksessasi on tärkeää perustella, miksi et voi vakaumuksesi vuoksi toimia muulla tavalla. Vaikka siviilipalveluslain useita keskeisimpiä epäkohtia on uudessa laissa enemmän tai vähemmän pyritty korjaamaan, ihmisoikeuselimet eivät ole vielä ottaneet kantaa tehtyjen toimenpiteiden riittävyyteen. AKL:n näkemyksen mukaan nyt uudistettunakaan sivarilaki ei luo yhdenvertaista vaihtoehtoa asepalvelukselle.

Maailmankatsomuksellisia ja yleisempiä perusteluita olivat muun muassa seuraavat:

  • asevelvollisuusjärjestelmässä pitäytyminen on poikkeus muihin maihin verrattuna ja järjestelmä on lakkautettava: ”Minusta on kovin surullista elää maassa, jossa arvostetaan muiden ihmisten tappamista enemmän kuin missään muualla lähikulttuuripiirissämme.”

  • Sivari on vain yksi varusmiespalveluksen muoto / osa väkivaltakoneistoa / vakaumukseen perustuva rangaistus.

  • Rohkeus kieltäytyä tuotiin keskeisesti usein esiin. Totaali on rohkea ja myönteisessä mielessä miehinen teko. ”Inhimillinen velvollisuuteni on kritisoida ihmisyyttä vastustavia yhteiskunnallisia instituutioita ja kulttuurisia ilmiöitä, ei hyväksyä niitä.”

  • Peräänkuulutettiin yksilön päätöstä rauhan puolesta.

  • Inhimillisten ja materiaalisten voimavarojen järjetön haaskaaminen asevarusteluun ja -teollisuuteen ja siitä syntyvät ympäristöongelmat.

  • Aseisiin perustuva "turvallisuus" ei ole vastaus nykyisiin turvallisuuspoliittisiin ongelmiin.

  • Ihmiselämän ihme edellyttää sodatonta elämää.

  • Maailmanlaajuinen näkökulma.

  • Rauha ja rakkaus.

  • Armeija todellinen ongelma.

  • Vaatimus vapaaehtoiseen asevelvollisuuteen siirtymisestä.

  • Asevelvollisuus ja paraatit – kuten myös totaalien tuomitseminen vankilaan – pitävät yllä vääristynyttä sotamyyttiä.

  • Huolestuneisuus yhteiskunnan arvomaailmasta ja henkisestä hyvinvoinnista. Esimerkkinä ja ihmisyyden puolesta toimiminen.

  • Kritiikki aseisiin, uhkailuun ja jännitteisiin perustuvaa turvallisuusajattelua kohtaan. Parempaa maailmaa rakennetaan rauhanomaisin keinoin.

  • Kun sinua lyödään, käännä toinen poskesi – älä alistu väkivallalle.

  • Valtion hallinnon halu edelleen huonontaa sivaria.

  • Aseistariisunta on jokaisen velvollisuus.

  • Vaatimus armeijan lakkauttamisesta.

  • Kerrottiin aiottavan jatkossakin toimia tappamisen ja sotien kaikkien syiden poistamiseksi.

  • Joissakin ilmoituksissa kuvailtiin oman vakaumuksen ja kieltäytymispäätöksen syntyä ja kehittymistä. Seuraukset (mielipiteiden takia vankilaan joutuminen) ilmoitettiin usein tiedostetuiksi, muttei hyväksyttäviksi, ja samalla vakuutettiin valmiutta kohdata ne niin kauan kunnes poliittisiin vaatimuksiin suostutaan.

Lähteinä käytetyistä totaalien julkilausumista nousi esille yksi mielenkiintoinen, usein esiintyvä piirre. Niissä ei haluttu asettua tai joutua täysin tai edes juurikaan ”valtionvastaiseksi”, vaan asevelvollisuus – väkivaltaisiin toimintamalleihin ja tappamiseen opettaminen ja siviilipalvelus tämän järjestelmän osana – tuotiin esille yksittäisenä, mutta oleellisena epäkohtana yhteiskunnassamme. Tässä yhteydessä saatettiin mainita positiivisia asioita yhteiskunnasta ikään kuin loiventamaan sotalaitosta kohtaan esitettyä peräänantamatonta kritiikkiä. Jotkut siviilipalvelusjärjestelmän epäkohtia kritisoineet oivallisesti argumentoivat toimivansa laillisen yhteiskuntajärjestelmän ja oikeusvaltion ja jopa isänmaankin (!) puolesta viitaten sivarijärjestelmän oikeudellisesti kyseenalaiseen ja laittomaan tilaan sekä Suomea sitovien ihmisoikeusnormien vastaiseen luonteeseen. Tällainen sovitteleva asenne onkin rauhantyölle varsin ominainen lähtökohta. Toisaalta sen voi myös nähdä kommentoivan suomalaisen yhteiskuntamme syvää, kaikkialla läsnäolevaa militaristisuutta ja armeijan erikoisen vankkaa asemaa. Tai sitten lähdemateriaaliksi vain valikoitui keskimääräistä useampia tämäntyylisiä ilmoituksia.

Paperin viimeistelemiseksi sen loppuun tulee paikka ja päivämäärä sekä allekirjoitus ja nimenselvennös. Jotkut olivat laittaneet myös joulun ja rauhallisen uuden vuoden toivotukset.

Jo kieltäytymisilmoitusta laatiessasi kannattaa olla yhteydessä Aseistakieltäytyjäliittoon, erityisesti jos aiot käyttää kaikki kansalliset oikeuskeinot eli valittaa langettavista tuomioista ja sitten jopa viedä epäoikeudenmukaisen tuomion kansainvälisiin ihmisoikeuselimiin käsiteltäväksi.

 
c) Kuulustelu

Asevelvollisuudesta kieltäytyvä kuulustellaan palveluspaikassa. Sotilasviranomaisten on varmistettava, että kysymyksessä on henkilö, joka ”ei ojentuisi”, jos hän saisi seuraamuksen niskoittelusta tms. Mahdollisesti kieltäytyjää käskytetään ja hänen kieltäytyessään esimerkiksi ottamasta sotilasvaatteita katsotaan vakaan kieltäytymistahdon, “ojentumattomuuden” tulleen osoitetuksi. Siviilipalvelukseen hakemistakin tarjotaan, koska siitä on asevelvollisuuslain 118§:ssä maininta. Kenties lääkärikin selvittelee mielenterveyttä. Koska syytepyynnön tekemiseksi asia menee vielä joukko-osaston komentajalle (siis everstitasolle), nopeaa ulospääsyä toivovan totaalikieltäytyjän kannattaa jättää ilmoitus etukäteen ja mennä paikalle hyvissä ajoin ennen määrättyä aikaa. Jos näin ei halua toimia, saattaa joutua olemaan kasarmilla yön tai viikonlopun (jos kyseessä on perjantai) yli.

Siviilipalveluksesta kieltäytymisestä epäillyn ei tarvitse kohdata sotilasviranomaisia. Odottelua on luvassa sen jälkeen, kun siviilipalveluskeskus on tehnyt rikosilmoituksen. Kieltäytymisen jälkeen seuraava viranomaisten toimenpide totaalikieltäytyjää kohtaan on poliisikuulustelu. Se on tavallisesti lähinnä muodollisuus. Kuulusteluun on mahdollisuus pyytää oikeusavustaja, mutta se ei ole välttämätöntä. Tavallisesti kuulustelussa vain kysellään, onko tehnyt näin ja miksi on, ja pysyykö kannassaan.

Avustajasta voi olla hyötyä, jos asiassa on jotain epäselvää. Tarve kannattaa selvittää ajoissa, jos tällaista epäilee. Kuulustelussa on järkevää varmistaa, että rikosilmoitukseen on liitetty palvelusaikalaskelma ja että jäljellä oleva palvelusaika on siinä oikein laskettu (jos on jotain palvelusta suorittanut). Monelle osittaiskieltäytyjälle on käynyt niin, että palvelusaika on ilmoitettu väärin.

Esitutkintapöytäkirjaa ei nykyään lueta oikeudessa. Jos jotain periaatteellista haluaa tuoda painokkaasti esiin, sen voi hyvin säästää oikeudenkäyntiin.

 
d) Maksuton oikeusapu

Nykyään maksuttomasta oikeusavusta päättäminen on monopolisoitu oikeusaputoimistoille. Sivaripäivärahan, perusturvan tai opintotuen tasoisilla tuloilla  oikeusapu myönnetään kokonaan maksuttomana. Tarkoista tulorajoista on säädetty asetuksessa oikeusavusta. Oikeusaputoimisto ei peri pienituloisimmilta myöskään maksua päätöksestä. Oikeusapupäätös vapauttaa omista kuluista kuten mm. mahdollisesta pöytäkirjojen lunastamisesta ja mahdollisista omista todistelukuluista.

Oikeusapupäätöksen tärkein hyöty on avustajan palkkion saaminen valtion varoista. Lähes poikkeuksetta totaalit ovat uudenkin lain aikana saaneet valtion maksaman avustajan oikeudenkäyntiin. Maksuttomuutta ja avustajaa koskevissa asioissa saat lisätietoja mm. AKL:sta, josta voit saada totaalikysymyksiin perehtyneen avustajan. Oikeusapuhakemukseen tarvitaan erilaisten tulo- ym. selvitysten lisäksi avustajan suostumus. Autamme selvittämään kohtuullisia vaihtoehtoja myös siinä tapauksessa, että tulosi ovat tulorajoihin nähden liian suuret. Nykyinen menettely on aika byrokraattinen - toimi ajoissa, jos mahdollista!

e) Oikeudenkäynti ja valvontarangaistuksen soveltuvuusselvitys

Totaalikieltäytyjällä ei ole pakkoa osallistua oikeudenkäyntiin henkilökohtaisesti, koska tällä hetkellä haasteessa vaadittava tuomio on aina alle puoli vuotta.

Kieltäytyneelle toimitetaan ensin haaste. Oikeuteen haastaminen saattaa kestää hyvin eripituisia aikoja eri puolilla Suomea. Nopeimmillaan se on seurannut 3-4 kuukauden kuluttua kieltäytymisestä, pisimmillään vienyt yli vuoden. Siviilipalveluksesta kieltäytymiset käsitellään Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa, joka on viime aikoina (kirjoitettu syyskuussa 2014) toiminut varsin hitaasti: tavallisesti oikeudenkäynti on tullut vasta 8-9 kuukauden kuluttua kieltäytymisestä, joskus sitä on saanut odottaa pidempäänkin.

Nykyään totaalikieltäytyjille tarjotaan usein mahdollisuutta nk. kirjalliseen käsittelyyn.  Tällöin suullista oikeuskäsittelyä ei järjestetä ollenkaan. Syytetyn suostumus on kirjallisen käsittelyn edellytys. Suostumusta kysyvät sekä poliisi esitutkinnassa että käräjäoikeus haastamisen yhteydessä. Ennen asian ratkaisemista syytetty voi peruuttaa suostumuksensa, vaikka sen olisi antanutkin (peruuttamisesta voi ilmoittaa käräjäoikeudelle tai syyttäjälle). Syytetyllä on oikeus vastata kirjallisesti syytteeseen ja halutessaan antaa myös suullinen lausumansa käräjäoikeudelle. Mikäli syyttäjä vaatii ehdotonta vankeusrangaistusta ja totaali suorittaisi tuomion mieluummin valvontarangaistuksena kotiarestissa, kirjalliseen käsittelyyn ei kannata suostua. Mahdollisuudet saada tuomio muutetuksi valvontarangaistukseksi ovat suullisessa käsittelyssä avustajan kanssa paremmat. Mikäli suostuu kirjalliseen menettelyyn, tuomitsemisprosessi on todennäköisesti nopeampi kuin suullisen käsittelytn kautta mentäessä. Useita kuukausia se kestää silti joka tapauksessa.

Jos haluat valvontarangaistukseen, Rikosseuraamusviraston tulee tehdä ennen oikeuskäsittelyä (olipa se sitten suullinen tai kirjallinen) selvitys tuomittavan soveltuvuudesta siihen. Ilman tällaisen selvityksen tekemistä ei valvontarangaistusta voida langettaa. Lain mukaan joko tuomioistuin tai syyttäjä voi pyytää selvityksen tekemistä ja käytännössä useimmissa tapauksissa tuomioistuin on pyytänyt selvityksen tekemistä oma-aloitteisesti. Erityisesti asevelvollisuudesta kieltäytyneiden kohdalla selvityksen tekemistä ei ole kuitenkaan aina pyydetty. Mikäli oikeudenkäynti lähestyy eikä selvitystä ole tehty, kannattaa olla yhteydessä Aseistakieltäytyjäliittoon.

Jos suullinen käsittely järjestetään, siellä luetaan ensin syytekirjelmä, johon puolustus vastaa. Vastatessa totaali tai hänen oikeusavustajansa voivat kertoa kieltäytymisen motiiveista, esittää perusteita miksi ei tulisi tuomita tai tulisi tuomita ainakin lievemmin jne. Käytännössä parhaan mahdollisuuden selvittää kantaansa saa siten, että pyytää tulla kuulluksi todistelutarkoituksessa. Tästä samoin kuin mahdollisista todisteista on syytä ilmoittaa ajoissa etukäteen. Myös viimeisen sanan saa sanoa, jos siltä tuntuu. Oikeuskäsittelyn tarkemmasta koreografiasta saa tietoa mahdolliselta oikeusavustajalta ja AKL:sta.

Jos on vakaasti päättänyt totaalikieltäytyä, oikeudenkäynti on tuomion pituuden suhteen sikäli muodollisuus, että se määräytyy kaavamaisesti. Vuodesta 2011 alkaen tuomioistuimilla on tosin mahdollisuus valita, langetetaanko vankeutta vai valvontarangaistus. Oikeudenkäynti on silti myös poliittinen tapahtuma: se on paikka, jossa vastakkain ovat kieltäytyminen väkivaltapalvelujen antamisesta valtion käyttöön ja valtion pakkovallalla täytäntöönpantava rankaiseminen. Oikeudessa kohtaavat kenties erilaiset yhteiskunnalliset, eettiset ja oikeudelliset käsitykset. Lain vaihtoehdottomasta rangaistussäännöksestä huolimatta tyypillisessä, selväpiirteisessä oikeudenkäynnissä voi olla hyötyä oikeusavustajasta, koska tämä tuo esiin asioita, joihin tuomioistuimen täytyy ottaa kantaa tuomion perusteluissa.

Avustajaa voi tarvita myös oikeudenkäynnin jälkeen - esimerkiksi jos aikoo valittaa tuomiosta. Avustajan kanssa on mahdollista käydä läpi oikeudenkäynnin antamia mahdollisuuksia oman kannan esilletuomiseen oikeudenkäynnissä, sitä ennen ja sen jälkeen. Oikeudenkäynti antaa kieltäytyjälle mahdollisuuden esittää kantaansa julkisesti ja julkisuudessa. AKL auttaa totaaleja heidän kieltäytymisperusteidensa ja oikeudenkäyntiensä julkistamisessa.

Oikeudenkäyntiavustajan käytöstä voi olla myös se hyöty, että kieltäytyjä voi itse keskittyä oikeudenkäynnissä aatteelliseen puoleen ja jättää juridisten kysymysten selvittämisen avustajalle. Jos avustaja toimii niin kuin pitää, hän esittää kieltäytyjän perusteluiden mukaan linjatun puolustuksen, joka normaalissa totaalioikeudenkäynnissä on korostetusti perus- ja ihmisoikeusjuridiikkaa. Avustajan pitää myös varmistaa että avustettava saa itse tuoda sanottavansa esiin, mikä ei ihan aina tunnu sopivan oikeuden puheenjohtajankaan pirtaan. Suurimmassa osassa tuomioistuimia - esimerkiksi Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa - käsittely on asiallista ja tuomiota perustellaan, joskaan lopputulos ei siitä muutu.

Oikeudenkäynnissä on mahdollista pyytää syytteen hylkäämistä, rankaisematta jättämistä tai laissa säädettyä lievempää rangaistusta vedoten rikoslain lievennyspykäliin, Suomen perustuslakiin, kansainvälisiin sopimuksiin tms. Tällainen argumentti ei ota mennäkseen läpi oikeudessa totaalikieltäytyjän kohdalla. Muiden siviilipalvelusrikoksesta syytettyjen kohdalla puolustautumisella on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa lopputulokseen.

Jos tuomiosta aiotaan valittaa hovioikeuteen, siitä on ilmoitettava tyytymättömyyttä joko oikeudenkäynnissä tuomion julistamisen jälkeen tai seitsemän päivän sisällä oikeudenkäynnistä käräjäoikeuden kansliaan. Tuomio julistetaan samassa istunnossa tai se voidaan antaa myöhemmin käräjäoikeuden kansliassa. Mikäli tuomiosta ei ilmoiteta tyytymättömyyttä, se tulee lainvoimaiseksi (ts. se voidaan panna täytäntöön) viikon kuluttua oikeudenkäynnistä, joskin käytännössä täytäntöönpanoon kestävä aika on pidempi.

 
f) Valitus hovioikeuteen ja korkeimpaan oikeuteen

Vuoden 2011 alussa tuli voimaan hovioikeuksien valituslupamenettely: mikäli käräjäoikeuden tuomio on enintään neljä kuukautta vankeutta tai valvontarangaistusta (tai sakkorangaistus), hovioikeus päättää ensin, myöntääkö se valitusluvan. Jos ei myönnä, käräjäoikeuden päätös jää pysyväksi. Sotilasrikosasioita valituslupamenettely ei koske. Siviilipalvelusrikoksesta tai siviilipalveluksesta kieltäytymisestä langetetut yli neljän kuukauden tuomiot ja kaikki asevelvollisuudesta kieltäytymisestä (ja sen yhteydessä mahdollisesti karkaamisesta tai luvattomasta poissaolosta) langetetut tuomiot hovioikeus joutuu siis aina käsittelemään, mikäli niistä valitetaan.

Tyytymättömyyden ilmoittamisen jälkeen hovioikeuteen tarkoitettu valituskirjelmä on toimitettava käräjäoikeuden kansliaan 30 päivän sisällä oikeudenkäynnistä. Käytännössä hovioikeus tuskin muuttaa tuomiota, mikäli käräjäoikeus ei ole määrännyt vankeutta valvontarangaistuksen sijaan, mikäli käräjäoikeuden päätöksessä ei ole selvää virhettä (tuomion pituus laskettu väärin, mikä ei ole aivan harvinaista tms.), mikäli totaalille ei anneta vapautusta hovioikeuskäsittelyn aikana, tai mikäli totaalikieltäytyjien vankeusrangaistuksia sääteleviä lakeja ei muuteta kesken oikeusprosessin.

Merkittävää on kuitenkin se, ettei tuomiota panna täytäntöön ennen kuin hovioikeus on tehnyt päätöksensä. Hovioikeuskäsittelyn kesto vaihtelee paikkakunnittain – tavallisesti se kestää nykyään puolisen vuotta tai vähän alle. Sotilasoikeusprosessi on nopeampi, joten suoraan armeijasta kieltäytyvien tuomiot saattavat tulla hovista 3-4 kuukaudessa. Mikäli haluaakin suorittaa rangaistuksen alta pois ja tuomio on hovissa, sen voi myös “ottaa alas” sieltä peruuttamalla valituksen. Rangaistus on täytäntöönpanokelpoinen heti, kun hovioikeus on antanut päätöksensä. Oikeus saada perusteltu tuomio kuuluu perus- ja ihmisoikeuksiin, mutta käytännössä se ei ota toteutuakseen totaalikieltäytyjien kohdalla hovioikeuksissa. Tuomioperustelut ovat kaavoittuneet erityisesti viime vuosina, ja hovioikeudet yleensä hyväksyvät käräjäoikeuksien perustelut ainakin lähes sellaisenaan, olivatpa ne miten outoja tahansa.

Myös syyttäjä voi valittaa tuomiosta hovioikeuteen ja niin onkin usein tapahtunut, mikäli käräjäoikeuden langettama tuomio on maksimirangaistusta lyhyempi. Myös ensimmäisistä valvontarangaistuksina langetetuista tuomioista syyttäjät valittivat, mutta tästä on luovuttu kun tuomio pysyi valvontarangaistuksena hovioikeudessakin. Syyttäjän valituksen takia oikeusprosessi ja rangaistuksen suorittamisen alku viivästyy, vaikket itse niin haluaisikaan. Syyttäjä tarvitsee siviilipalveluksesta kieltäytymisistä tai siviilipalvelusrikoksista langetettuihin tuomioihin aina valitusluvan, asevelvollisuudesta kieltäytymisissä ei.

Hovioikeuskäsittelyn jälkeen asiaan voi vielä hakea valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta (KKO). Korkein oikeus on nykyään ennakkopäätöstuomioistuin. Tämä merkitsee hieman kärjistäen sitä, että se käsittelee lähinnä sellaisia juttuja, joissa on sitä itseään kiinnostavia oikeuskysymyksiä, ja sen lisäksi sellaisia, joissa alempi aste on tehnyt olennaisia virheitä.

KKO:sta on vain poikkeuksellisesti ollut hyötyä siviilipalvelusrikosasioissa, kuten sen selventämisessä, ettei kuka tahansa saa palveluspaikan edustajana tehdä rikosilmoitusta. Asevelvollisuudesta kieltäytymisen kohdalla sen rooli on ollut huono: KKO teki eduskunnan tahtoon nähden jokseenkin poikkipuolisen ratkaisun äänestyspäätöksellä vuonna 1997 kun se katsoi, ettei poissaolorikos sisälly asevelvollisuudesta kieltäytymiseen, toisin kuin Helsingin hovioikeus oli tuominnut.

Hovioikeuden tuomio pannaan täytäntöön, vaikka siihen haettaisiinkin valituslupaa. Korkein oikeus voi halutessaan määrätä täytäntöönpanokiellon, mikä on totaalikieltäytyjien kohdalla häviävän pieni mahdollisuus.

g) Tuomion välttäminen kieltäytymisen jälkeen

Jos tuomion suorittaminen alkaa tuntua henkilökohtaisista tai muista syistä mahdottomalta ja sietämättömältä ajatukselta, se on mahdollista välttää, jos asian käsittely on vielä kesken jossakin oikeusasteessa. Tämä tapahtuu niin, että hankkii vapautuksen palveluksesta samalla tavalla, kuin se tehdään ennen palveluksen alkua. Vapautustodistus toimitetaan asiaa käsittelevälle oikeusistuimelle, joka päätyy tähänastisten kokemusten perusteella ainakin siviilipalvelusrikosasiassa vapauttavaan tuomioon: vapautetulla ei ole suorittamatonta henkilökohtaista palvelusaikaa, eikä häntä näin ollen voi tuomita rangaistukseen. Helsingin hovioikeus on viimeaikaisissa ratkaisuissaan korostanut sitä, että tuomittu on syyllistynyt siviilipalvelusrikokseen (se on siis “luettu syyksi”) mutta jättänyt rangaistukseen tuomitsematta lisäperustelulla, että tuomittu olisi voinut saada vapautuksen jo aikaisemmin. KKO:lta on haettu muutosta joihinkin tällaisiin tuomioihin, koska perustelu vaikuttaa uhkaavalta esimerkiksi sellaisen kohdalla, joka tulee palveluskelvottomaksi vasta kieltäytymisen jälkeen.

Menestymisen mahdollisuudet palveluksesta vapauttamisen avulla ovat sitä paremmat, mitä aikaisemmin keinoa käytetään. Se on tehtävä viimeistään silloin, kun asia on hovioikeudessa. Menettely ei ole varma, sillä siviilipalveluskeskus ei välttämättä myönnä vapautusta henkilöille, joita vastaan on nostettu syyte siviilipalvelusrikoksesta. Siviilipalveluskeskuksen tai sotilasviranomaisen kielteisestä päätöksestä vapautusasiassa voi kuitenkin valittaa. Silloin syntyy kaksi rinnakkaista prosessia, alkanut rikosprosessi ja sen lopputuloksen kannalta elintärkeä hallintoprosessi. Viimeistään siinä tilanteessa on paras käyttää avustajaa. Tilanteen mutkallisuutta kuvaa, että korkein oikeus on kerran päätynyt palveluskelvottomuuden alkamisen ajankohdassa toiseen (syytetyn kannalta huonompaan) ratkaisuun kuin korkein hallinto-oikeus, joka on palveluskelpoisuusasioissa ylin tuomioistuin.

Kokonaisuudessaan totaalikieltäytymisestä seuraava oikeusprosessi on omiaan paljastamaan oikeuden poliittisuutta ja militarismin läpäisykykyä. Asevelvollisuusjärjestelmää suojellaan muiden valtion perustuslaissaan julistamien arvojen, oikeuksien ja periaatteiden kustannuksella.

h) Ihmisoikeusvalitukset

Totaalikieltäytyjien tuomitseminen vankeusrangaistuksiin on kyseenalaista perus- ja ihmisoikeuksien kannalta. Perusoikeuksilla tarkoitetaan tässä yhteydessä niitä oikeuksia, jotka on kirjattu Suomen perustuslakiin ja jotka siten “nauttivat erityistä suojaa”. Ihmisoikeuksilla tarkoitetaan tässä yhteydessä kansainvälisten ihmisoikeussopimusten suojaamia yksilön oikeuksia.

Perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamiseksi ja valvomiseksi on luotu kansallisia ja ylikansallisia mekanismeja. Suomen perustuslaissa säädetään julkisen vallan velvollisuudeksi perus- ja ihmisoikeuksien turvaaminen (22 §). Lainsäätäjän julkilausuman tarkoitus on perus- ja ihmisoikeusmyönteisen laintulkinnan edistäminen eli se, että valitaan mahdollisista tulkintavaihtoehdoista niiden kanssa parhaiten sopusoinnussa oleva vaihtoehto. Näin lausuttiin lainvalmisteluasiakirjoissa vuoden 1995 niin sanotussa perusoikeusuudistuksessa. 1.3.2000 voimaantulleeseen perustuslakiin sisällytettiin vielä uusi 107 §, jonka mukaan perustuslain säännös menee tavallisen lain edelle, jos tavallisen lain (esimerkiksi siviilipalveluslain 26 § tai asevelvollisuuslain 39 § rangaistussäännösten) soveltaminen johtaisi ilmeiseen ristiriitaan perustuslain kanssa. Sana ”ilmeiseen” on kuitenkin tehokas tapa varmistaa, että perustuslain 107 § jää kuolleeksi kirjaimeksi. Tuomioistuimille tällaiset kohdat aiheuttavat toisinaan hieman lisävaivaa, jotta voidaan perustella totaalikieltäytyjien rankaisemista. Nykyinen tietotekniikka kuitenkin säästää tuomioistuinten vaivaa mahdollistaessaan muualla keksittyjen perustelujen tehokkaan hyödyntämisen.

Kun kysymys on yhdenvertaisuudesta, syrjinnän kiellosta sekä uskonnon, omantunnon, vakaumuksen ja mielipiteen vapaudesta ihmisoikeuksina, kaksi ihmisoikeussopimusta on muita merkittävämpiä totaalikieltäytyjille. Toinen, tunnetumpi on Euroopan ihmisoikeussopimus, toinen on YK:n piirissä syntynyt kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus. Ne ovat tärkeitä ja aiheuttavat tuomioistuimille perustelemisongelmia monista syistä. Ne ovat Suomea velvoittavia: Perustuslaki velvoittaa niitä noudattamaan. Ne ovat voimassa samantasoisina kuin tavalliset lait ja niillä on omat valvontakoneistonsa.

Toistaiseksi ihmisoikeussopimuksista ei kuitenkaan ole ollut haittaa totaalikieltäytyjien rankaisemiselle. Turun hovioikeudelle kuulunee kunnia perustelutavasta (joka sinänsä ei ole sen omaa keksintöä), että ne ovat tavallisiin lakeihin rinnastuvia yleislakeja ja siksi siviilipalveluslaki (uudempana) erityislakina syrjäyttää ne. Näin päästään siis ihmisoikeussopimusten määräyksistä kätevästi eroon – nyt totaalikieltäytyjien kohdalla ja tarvittaessa kaikkien kohdalla ja kokonaisuudessaan, jos lainsäätäjä tahtoo ja uskaltaa.

Laajempaa perustelutapaa käyttää esimerkiksi Loviisan käräjäoikeus, jossa sivarikeskuksessa kieltäytyneiden jutut käsitellään. Siellä syrjintää ei ole erilainen kohtelu, jos se johtuu henkilökohtaisesta ominaisuudesta tai jos se ei johdu henkilökohtaisesta ominaisuudesta. Luit oikein! Naisten sukupuoli on tällainen henkilökohtainen ominaisuus, jehovan todistajien jäsenyys yhdyskunnassaan on tällainen ei-henkilökohtainen-ominaisuus.

Karumpi perusteluote on sotilaskokoonpanoilla, joille riittää välistä perustuslaillinen maanpuolustusvelvollisuus sekä asevelvollisuuslain 1 § (“Isänmaan ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustamiseksi jokainen Suomen mies on asevelvollinen). Ne keksittiin 1919-1920. Velvollisuus ennen kaikkea.

Suomen perustuslaissa on yhä vuoden 1919 hallitusmuodosta periytyvä, maanpuolustusvelvollisuutta koskeva 127 §, joka on herättänyt monenlaisia tulkintoja - muun muassa siksi, että se koskee niin mies- kuin naispuolisia Suomen kansalaisia. Siihen lisättiin vuoden 1995 ns. perusoikeusuudistuksessa uusi momentti (suomeksi: kappale), jonka mukaan oikeudesta saada vapautus sotilaallisesta maanpuolustuksesta vakaumuksen perusteella säädetään lailla.

Perustuslain 11 § takaa omantunnon ja uskonnon vapauden, 6 § takaa yhdenvertaisuuden (1 momentti) ja kieltää syrjinnän (2 momentti): “Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Sukupuolten tasa-arvon edistämisestä säädetään 6 § 4 momentissa. Näihin voi vedota ja hienosäädön voi jättää avustajalle - vastapuolella on joka tapauksessa lainoppinut syyttäjä.

Kun vedotaan syrjintään, kysymys kuuluu: kehen verrattuna? Oikeuskäsittelyissä on usein tuotu esiin, että totaalikieltäytyjien rankaiseminen on syrjivää verrattuna jehovan todistajiin, jotka on uskontonsa perusteella vapautettu palvelusvelvollisuudesta. Toisena asiana on nostettu esiin, että asevelvollisuus yksinomaan miehille on syrjivää sukupuolen perusteella. Kolmantena ahvenanmaalaisten miesten saama vapautus asevelvollisuudesta olisi niin ikään syytä ulottaa kaikkiin suomalaisiin miehiin. Neljäntenä perusteluna siviilipalveluksen kesto on syrjivä varusmiespalvelukseen verrattuna ja totaalikieltäytyjän rangaistus taas mitataan tästä syrjivästä kestosta. Asevelvollisuudesta kieltäytyvien poissaolorikoksista saamat lisärangaistukset ovat syrjintää verrattuina siviilipalvelusrikoksesta rankaisemiseen.

Kahdessa keskeisessä ihmisoikeussopimuksessa on päältä katsoen lupaavia muotoiluja. Euroopan ihmisoikeussopimuksessa (Suomen Laki I:n alkuvaiheilla) turvataan 9. artiklassa oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen, ja 14. artiklassa taataan oikeus nauttia sopimuksen turvaamista oikeuksista ja vapauksista (kuten 9. artiklassa mainituista) ilman syrjintää. Kielletyt syrjintäperusteet ovat samantapaisia kuin Suomen perustuslaissa. Sopimuksen noudattamista valvoo Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (aikaisemmin oli myös ihmisoikeustoimikunta), jolle väärin kohdeltu voi valittaa.

Ikävä kyllä Euroopan ihmisoikeustoimikunnan ja -tuomioistuimen käytännössä totaalikieltäytyjien rankaiseminen on periaatteessa hyväksyttävää. Joskin toimikunnan kannan muuttaminen saattaa olla mahdollista – sitä kannattaa yrittää jo kansainvälisen solidaarisuuden nimissä.

Jehovan todistajiin verrattuna muita kieltäytyjiä saa kohdella huonommin ihmisoikeustoimikunnan ratkaisun N. vastaan Ruotsi nojalla (yksityisyyden suojan vuoksi nimenä vain N). Joskin ratkaisu on 1980-luvun alkupuolelta, joten uusikin tulkinta on mahdollinen. Jehovan todistajat nimittäin hyväksyivät siviilipalveluksen tietyin edellytyksin vuonna 1996. Vain miehiä koskevan asepalveluksen ei katsottu syrjivän heitä tuoreessa tapauksessa Spöttl vastaan Itävalta.

Siviilipalveluksen kesto saattaa johtaa ihmisoikeusloukkauksen toteamiseen. Euroopan neuvoston ihmisoikeusasiamies huomautti asiasta vanhan siviilipalveluslain (voimassa vuoden 2007 loppuun) aikana. Palvelusaikakysymys ja kysymys totaalien kohtelusta verrattuna Jehovan todistajiin on ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyssä eräissä suomalaisten totaalikieltäytyjien tekemissä valituksissa.

EU:stakaan ei ole ollut paljon iloa. Muutamat suomalaiset europarlamentaarikot onnistuivat torjumaan vanhan siviilipalveluslain aikana Suomen siviilipalvelusjärjestelmään kohdistetun kritiikin olennaisesti virheellisin perusteluin. EY-tuomioistuin on erään saksalaismiehen asiassa todennut, ettei miesten asevelvollisuus loukannut EU:n tasa-arvodirektiiviä.

YK:n piirissä syntynyt kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus (kp-sopimus) turvaa myös suunnilleen samoja oikeuksia. Sitä valvova YK:n ihmisoikeuskomitea on muotoillut joitakin järkeviä periaatteita tapauksessa Brinkhof vastaan the Netherlands muutama vuosi sitten. Tapauksessa muotoillut periaatteet nojautuvat komitean aiempaan ns. tulkintakannanottoon. Komitea huomautti 8.4.1998 Suomen maaraportin käsittelyn yhteydessä (ja uudelleen 4.12.2004), että Suomen tulee saattaa muita totaalikieltäytyjiä Jehovan todistajiin verrattuna syrjivä lainsäädäntönsä sopusointuun kp-sopimuksen 26 artiklan syrjintäkiellon kanssa. Mitään ei ole toistaiseksi tehty tämän asian suhteen, vaikka asiaa onkin käsitelty puolustusministeriön asettamassa komiteassa. Elokuussa 2007 ihmisoikeuskomitea otti myös kannan, jonka mukaan aseistakieltäytyjien useampikertainen tuomitseminen ”samaan omantunnon syihin perustuvaan pysyvään päätökseen” perustuvan kieltäytymisen johdosta voi merkitä ne bis in idem -periaatteen rikkomista. Suomessa asia voi olla relevantti poissaolorikoksesta tuomion saavien, asevelvollisuudesta kieltäytyneiden kohdalla.

Ihmisoikeusvalituksen tekeminen vankeustuomiosta edellyttää, että kaikki kotimaiset oikeuskeinot on käytetty – eli on käyty koko reitti käräjäoikeudesta hoviin ja korkeimpaan oikeuteen. Euroopan neuvostossa valitus on tehtävä kuudessa kuukaudessa siitä, kun korkein oikeus on hylännyt valituslupahakemuksen, YK:n ihmisoikeuskomiteaan sen voi tehdä myöhemminkin. AKL pyrkii lisäämään painetta Suomen lainsäädännön parantamiseksi edelleen ihmisoikeusvalitusten avulla.

i) Amnesty Internationalin mielipidevankiadoptiot

Amnesty International pitää nykyisessä tilanteessa siviilipalveluksen pituutta rangaistuksenomaisena ja syrjivänä ja on näin ollen todennut marraskuun 1999 jälkeen jo yli 70 suomalaista totaalikieltäytyjää mielipidevangeiksi. Amnesty on ilmoittanut pitävänsä myös nykyisen siviilipalveluslain mukaista palvelusaikaa  rangaistuksenluontoisena.

Adoptio ei edellytä muuta kuin vankeustuomiota totaalikieltäytymisestä – ei esimerkiksi valittamista hoviin ja korkeimpaan. Mitään hyvitystä siitä ei tule – kysymys on kansalaisjärjestön, joskin hyvin arvovaltaisen, kannanotosta siviilipalveluksen kestoon. Mielipidevangiksi adoptoiminen noteerataan julkisuudessa voimakkaammin kuin pelkkä vankeustuomio ja se nostaa siten siviilipalvelusjärjestelmän julkisen keskustelun ja kritiikin kohteeksi.

j) Ulkomaille matkustaminen oikeusprosessin aikana

Totaalikieltäytyjille ei asetetaan mitään matkustuskieltoa tms., joten ulkomaille matkustaminen oikeusprosessin aikana on täysin mahdollista. Esim. kuulusteluista poisjäämisen aiheuttama etsintäkuulutus voi toki aiheuttaa ylimääräisiä kiemuroita rajalla (mikäli virkailija sattuu tarkastamaan onko sinulla haku päällä, sinut kuulustellaan ennen kuin pääset jatkamaan matkaa) ja jos yrität poistua Suomesta tai palata tänne sinulle määrätyn rangaistuksen suorittamisen alkamisajankohdan jälkeen, sinut toimitetaan kiinni jäädessäsi suoraan sitä suorittamaan. Mutta jos hoitaa oikeusprosessiin kuuluvat läsnäolopakolliset kuviot, ulkomaille pääsee koska vain kieltäytymisen ja rangaistuksen alkamispäivän välillä.

Passilain mukaan passi voidaan evätä henkilöltä, jolle on langetettu ehdoton vankeusrangaistus, jota hän ei ole vielä suorittanut (nimenomaan voidaan evätä, ehdottomasti passin myöntämistä ei tällaisessa tilanteessa ole kielletty). Toisin sanoen uutta passia ei välttämättä saa oikeudenkäynnin ja tuomion päättymisen välisenä aikana. Passi voidaan evätä myös 28-30-vuotiaalta, jolla on asevelvollisuus suorittamatta (totaalikieltäytymistuomion suorittaminen luonnollisesti lasketaan asevelvollisuuden suorittamiseksi). EU:n alueella voi toki matkustaa myös poliisin antamalla henkilöllisyystodistuksella, jonka myöntämisessä ei ole asevelvollisuuden suorittamiseen liittyviä ehtoja.

 

6. VALVONTARANGAISTUS

Vuonna 2011 astui voimaan laki valvontarangaistuksesta. Lain mukaan rikoksentekijä voidaan tuomita sähköisesti valvottuun kotiarestiin. Laissa mainitaan erikseen (38§), että se koskee myös siviilipalvelusrikoksesta, siviilipalveluksesta kieltäytymisestä ja asevelvollisuudesta kieltäytymisestä tuomittavia. Totaalikieltäytyjälle langetettavan valvontarangaistuksen pituus määräytyy samalla tavalla kuin vankeusrangaistuksen ja myös sen suorittaminen korvaa rauhanaikaisen palvelusvelvollisuuden.

Valvontarangaistus on voimaantulonsa jälkeen vakiintunut totaalikieltäytyjien yleisimmäksi rangaistusmuodoksi, sillä valtaosassa Aseistakieltäytyjäliiton tuntemista tapauksista, joissa tuomittava on suostunut valvontarangaistukseen, tuomioistuin on langettanut sen vankeusrangaistuksen sijaan. Tuomioistuin päättää kuitenkin rangaistusmuodosta jokaisessa tapauksessa erikseen, joten vankeustuomiotkin ovat edelleen mahdollisia. 

a) Mitä valvontarangaistus tarkoittaa?

Käytännössä valvontarangaistus merkitsee sitä, että vankilan sijasta henkilö suorittaa rangaistuksen kotonaan valvontapannalla varustettuna. Asunnosta saa poistua  ennalta laaditun suunnitelman mukaisesti töihin, opiskelemaan tai muuhun hyväksyttyyn "tuomitun toimintaedellytyksiä tai sosiaalisia valmiuksia tukevaan tai edistävään" toimintaan. Lisäksi suunnitelmassa määrätään aika, jonka tuomittu voi olla kodin ulkopuolella asioilla (esim. käymässä kaupassa) ja "ylläpitämässä toimintakykyään" (esim. harrastuksen parissa). Muuten tuomitun on oleskeltava kotonaan.

Tuomitulla on toimintavelvollisuus, eli johonkin hyväksyttyyn toimintaan on pakko osallistua. Päihteiden käyttö rangaistuksen aikana on kielletty ja tätä valvotaan tuomitulle asetetun rikosseuraamusviraston valvojan ennalta ilmoittamattomilla koti- ja työpaikkakäyneillä. Järjestelyjensä puolesta valvontarangaistus muistuttaa siis paljon avolaitoksessa lusimista, sillä erotuksella että laitoksen sijasta yöt ja vapaa-ajat ollaan kotona ja panta on siis aina päällä.

b) Valvontarangaistukseen tuomitsemisen edellytykset

Valvontarangaistuksen yleisinä edellytyksinä ovat, ettei sille ole aikaisemmista rangaistuksista tai "kyseessä olevan rikoksen laadusta" aiheutuvaa estettä, että sitä "on pidettävä perusteltuna rikoksentekijän sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi" ja että siihen tuomittava tulee todennäköisesti noudattamaan sen ehtoja. Se voidaan langettaa vain tuomittavan suostumuksella. Lisäksi tarvitaan muiden tuomion suorittamiseen käytettävässä asunnossa asuvien täysikäisten suostumus ja "ikänsä ja kehitystasonsa puolesta riittävän kypsällä" alaikäiselläkin on veto-oikeus. Lisäksi pitää luonnollisesti olla joku asunto, jossa rangaistus voidaan panna toimeen. Jos tuomittava asuu laitoksessa, sekin kelpaa.

Käytännössä valvontarangaistuksen langettaminen toimii niin, että ennen tuomitsemista syyttäjä tai tuomioistuin voi pyytää Rikosseuraamuslaitokselta lausunnon siitä, onko epäilty suostuvainen valvontarangaistukseen, onko hänellä sen toimeenpanoon soveltuva asunto, pystyykö hän täyttämään osallistumisvelvollisuutensa, arvion sen aiheuttamasta asunnon ulkopuolella liikkumisen tarpeesta ja arvion siitä, kykeneekö hän selviytymään valvontarangaistuksesta. Kuten aikaisemmin mainittiin, mikäli tällaista selvitystä ei ole tehty ennen oikeudenkäyntiä,  tuomioistuin ei voi langettaa valvontarangaistusta. Mikäli oikeudenkäynti lähestyy eikä selvitystä ole tehty, sinun kannattaa ottaa yhteyttä Aseistakieltäytyjäliittoon.

c) Valvontarangaituksen sisältö

Kun valvontarangaistus tulee täytäntöönpantavaksi, rikosseuraamusvirasto laatii tuomitulle "täsmennetyn suunnitelman",  joka sisältää "tiedot ja määräykset"

1) tuomitun asunnosta;

2) (rangaistuksen aikaisen) toiminnan sisällöstä, viikoittaisesta tuntimäärästä ja tarpeellisista matka-ajoista;

3) valvonnasta, sen edellyttämistä teknisistä valvontavälineistä ja valvontatapaamisista;

4) ajasta, jonka tuomittu on velvollinen pysymään asunnossaan, sekä siitä, miten tämä aika ajoittuu;

5) tuomitun oikeudesta liikkua asuntonsa ulkopuolella;

6) tuomitun sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi tarpeellisista tukitoimista;

7) tuomitun henkilökohtaisten asioiden hoitamiseen varattavasta ajasta;

8) muista vastaavista valvontarangaistuksen täytäntöönpanolle välttämättömistä ehdoista.

Täsmennetty suunnitelma on laadittava yhteistyössä tuomitun kanssa. Rikosseuraamuslaitos laatii lisäksi valvontarangaistuksen suorittamisen viikoittaisen aikataulun. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, valvontarangaistukseen tuomittavan tulee toimittaa jo ennen tuomion alkua lista paikoista, joissa aikoo tuomiota suorittaessaan käydä. Tuomion aikana laaditaan sitten jokaiselle viikolle erikseen tarkka aikataulu liikkumiselle kodin ulkopuolella.

Pääasiassa kodista poissaolon pitää sijoittua päiväaikaan (klo 6-21), mutta rangaistuksen aikaiseen toimintaan liittyvän syyn (esim. työaikojen) johdosta tästä voidaan joustaa. Toiminnan viikottainen kesto voi olla välillä 10-40 tuntia. Perustellusta syystä (esim. pitkät matkat työpaikalle) se voi olla 50 tuntia. Matkustamista vaativa työ ei kelpaa, mikäli tuomittu joutuisi matkustamisen takia yöpymään kodin ulkopuolella tai mikäli se nostaisi toiminnan viikottaisen keston yli 50 tunnin. Kotoa käsin tehtävä etätyö taas on mahdollinen valvontarangaistuksen sisältönä.

Suunnitelmaan kuulumaton kotoa poistuminen on sallittua sairastumisen tai muun vastaavan "ennalta arvaamattoman tapahtuman" vuoksi. Tästä tulee ilmoittaa rikosseuraamusvirastolle "viipymättä". Suunnitelman noudattamisen lisäksi tuomitulla on velvollisuus osallistua valvontatapaamisiin valvojan määrääminä ajankohtina.

Puhelimen, postin, tietokoneen yms. käyttöä koskevia rajoituksia ei valvontarangaistusta suoritettaessa ole. Kotiinsa saa myös kutsua vapaasti vieraita.

Vaadittaessa tuomitun on annettava virtsa- tai sylkinäyte tai suoritettava puhalluskoe Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehelle. Hänet voidaan velvoittaa menemään näitä varten terveyskeskukseen tai rikosseuraamuslaitoksen yksikköön. Hänelle voidaan myös järjestää turvatarkastus metallinilmaisimen tai koiran avulla.

Valvontarangaistuksen toimeenpaneminen on säädösten mukaan aloitettava "viipymättä" ja valvontarangaistus on suoritettava loppuun vuoden kuluessa siitä, kun tuomio on tullut täytäntöönpanokelpoiseksi. Käytännössä valvontarangaistuksessa toimeenpano tuomion langettamisesta sen suorittamisen alkuun on ollut suurinpiirtein sama tai vähän lyhyempi kuin vankeusrangaistuksissa, tavallisesti siihen on kestänyt 2-4 kuukautta tuomion antamisesta.

d) Valvontarangaistuksen keskeyttäminen ja muuttaminen vankeudeksi

Valvontarangaistuksen ehtojen rikkomisesta annetaan kirjallinen varoitus. Tuomittua on kuultava rikkomista selvitettäessä. Jos rikkomus on törkeä tai jatkuu varoituksen jälkeen, tai jos tuomittu tekee rangaistuksen aikana rikoksen, asia saatetaan tuomioistuimen käsiteltäväksi, ja tällöin suorittamatta oleva valvontarangaistus voidaan muuttaa saman pituiseksi vankeusrangaistukseksi. Myös tässä tuomittua on kuultava. Rikkomusta selvitettäessä valvontarangaistuksen toimeenpano voidaan keskeyttää enintään kuukauden ajaksi.

Käytännössä jo kolme lyhyttä myöhästymistä määrätystä kotiintuloajasta voidaan tulkita "jatkuvaksi ehtojen rikkomiseksi", ja valvontarangaistuksen keskeyttämisen perusteeksi. Muutama valvontarangaistukseen tuomittu totaalikieltäytyjäkin on joutunut suorittamaan tuomionsa loppuosan vankeudessa "ehtojen rikkomisen" johdosta.

Samassa asunnossa asuva voi "perustellusta syystä" perua suostumuksensa valvontarangaistuksen toimeenpanemiseen. Tällöin valvojan on "joko selvitettävä voidaanko rangaistus panna täytäntöön toisessa asunnossa" tai siirrettävä asia tuomioistuimelle, joka voi muuttaa valvontarangaistuksen vankeudeksi.

Sairastumisen tai tapaturman takia rangaistuksen toimeenpano voidaan keskeyttää enimmillään vuodeksi.

e) Raukeamissäännökset ja ehdonalainen vapaus

Valvontarangaistuksen raukeamissäännökset ovat samat kuin vankeusrangaistuksessakin (ks. 2b). Myös valvontarangaistusta suorittavalla on mahdollisuus päästä ehdonalaiseen vapauteen suorittamaan siviiliipalvelusta ja hänetkin voidaan armahtaa (ks. 8p).

f) Kokemuksia valvontarangaistuksesta

Valvontarangaistus on edelleen kovaa vapaudenriistoa ja se tuo sähköisen valvonnan myötä uuden kontrollin muodon avolaitosten sääntöjen ja suljettujen vankiloiden fyysisten pakotteiden rinnalle. Silti kyseessä on ensimmäinen kerta kun totaalikieltäytyjille (tai muille siviilipalvelusrikoksesta tuomituille) on hyväksytty lainsäädännössä edes joku vaihtoehto vankilan sijaan.

Valvontarangaistukseen tuomittujen totaalikieltäytyjien kokemuksia löytyy esim. seuraavista blogeista:

http://www.pannassa.com/

http://totaaliblogi.org/

https://puolivuottapannassa.wordpress.com/

7. VANKILAAN JOUTUMINEN

Alla oleva koskee vain vankilaan tuomittavia totaalikieltäytyjiä. Valvontarangaistuksen alkamisesta on kerrottu luvussa 6.

a) Täytäntöönpanon lykkääminen

Sen jälkeen kun tuomio on tullut lainvoimaiseksi, se pannaan täytäntöön (vankeuslain mukaan tuomion suorittaminen voidaan tuomitun suostumuksella tosin aloittaa jo ennen kuin se on lainvoimainen). Vielä tässäkin vaiheessa vankeuteen joutumista voi lykätä. Vaikkei niin haluaisikaan, täytäntöönpano kestää byrokraattisen viiveen johdosta vähimmilläänkin puolisentoista kuukautta oikeudenkäynnistä.

Vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa hoitavat kunkin paikkakunnan ulosottoviranomaiset. Täytäntöönpanoprosessi alkaa sillä, että ulosottoviranomaiset kutsuvat luokseen sopimaan täytäntöönpanosta. Jos haluaa kiirehtiä vankilaan joutumista, voi itsekin ottaa yhteyttä ulosottomieheen. Ulosottoviranomaisilta voi saada tuomion täytäntöönpanoon lykkäystä korkeintaan puoli vuotta siitä, kun täytäntöönpanomääräys on saapunut ulosottomiehelle (ja sen jälkeen poikkeustapauksissa toiset puoli vuotta, mutta vain perusteella ”jonka voimassaolon päättymisaika on tiedossa”). Ensimmäisen lykkäyshakemuksen osalta tuomiota ei panna täytäntöön ennen kuin hakemuksesta on tehty ratkaisu, mutta tämä koskee siis vain ensimmäistä hakemusta.

Lykkäystä voi saadajos lykkäyksellä voitaisiin olennaisesti vähentää viipymättä tapahtuvan täytäntöönpanon aiheuttamia menetyksiä tai vaikeuksia tuomitulle, hänen lähiomaiselleen tai muulle läheiselle taikka tuomitun työnantajalle tai jollekin muulle taholle, jolle tuomitun työsuoritus on erityisen tarpeellinen(Vankeuslaki). Lykkäystä voi saada myös terveydellisillä perusteilla niin pitkäksi aikaa, kuin terveydelliset syyt ovat voimassa. Tällöin on esitettävä asianmukainen lääkärintodistus lykkäysperusteesta. Kynnys on varsin korkealla. Terveydellisin perustein annettavista lykkäyksistä päättää Rikosseuraamuslaitos.

Käytännössä lykkäystä saadakseen täytyy kirjoittaa asianomaiselle viranomaiselle vapaamuotoinen kirjallinen selvitys, jossa vakuutellaan mahdollisimman perustellusti ja todisteellisesti vankilaan joutumisesta aiheutuvia haittoja. Lykkäysanomuksesta tulee perustelujen lisäksi selvitä, mistä tuomiosta on kyse, milloin ja missä tuomioistuimessa se on annettu sekä mahdollisesti tiedossa oleva täytäntöönpanon alkamispäivä. Kielteisestä lykkäyspäätöksestä voi tehdä oikaisuvaatimuksen päätöksen tehneelle viranomaiselle ja valituksen hallinto-oikeuteen.

Oikaisuvaatimus on tehtävä viikon kuluessa siitä, kun päätös on annettu tiedoksi. Valitus on tehtävä 14 päivän kuluessa. Oikaisuvaatimus toimitetaan päätöksen tehneelle viranomaiselle (lykkäysasioissa siis useimmiten ulosottoviranomaiselle). Oikaisuvaatimuksen ratkaisee Rikoseuraamuslaitoksen aluejohtaja, jonka päätöksestä voi taas tehdä valituksen hallinto-oikeuteen (ensin siis on tehtävä oikaisuvaatimus). Valitus tehdään siihen hallinto-oikeuteen, jonka ”tuomiopiirissä Rikosseuraamuslaitoksen aluejohtajan päätös on tehty” (Rikosseuraamuslaitoksen alueita on kolme). Kun valituksen kohteena olevan päätöksen tekee Rikosseuraamuslaitos tai sen aluejohtaja, valitus tehdään Helsingin hallinto-oikeuteen ilman 10 §:ssä ja 11 §:ssä tarkoitettua oikaisuvaatimusmenettelyä. Valituksen tai oikaisuvaatimuksen tekeminen ei kuitenkaan estä tuomion täytäntöönpanoa, ellei Rikoseuraamuslaitoksen aluejohtaja tai hallinto-oikeus toisin päätä.

Mikäli lykkäyspyyntö hylätään tai sitä ei tehdä ollenkaan, lain mukaan rangaistus on pantava toimeen ”viipymättä”. Käytännössä tämä tarkoittaa totaalikieltäytyjien osalta muutamaa kuukautta (keskim. ehkä 3 kk) lainvoimaisen tuomion langettamisesta. Lisäksi oikeusministeriöllä on mahdollisuus oma-aloitteisesti määrätä alle 6 kk:n tuomioiden täytäntöönpanon lykkäämisestä esim. vankiloiden tilanahtauden perusteella (tällöinkin tuomion suorittamisen on alettava 8 kk:n sisällä lainvoimaisen tuomion langettamisesta

c) Avovankilaan hakeutuminen

Suurin osa totaalikieltäytyjistä suorittaa tuomionsa joko kokonaan tai suurimmaksi osaksi avolaitoksessa. Yleisinä edellytyksinä vangin avolaitokseen sijoittamiselle on, että:

  • avolaitokseen siirtäminen edistää rangaistusajan suunnitelman toteutumista

  • vanki soveltuu avolaitoksessa järjestettävään tai muuhun avolaitoksen hyväksymään toimintaan

  • voidaan pitää todennäköisenä, että vanki noudattaa avolaitoksen järjestystä, ei syyllisty rikokseen eikä poistu avolaitoksesta luvatta

  • ja vanki sitoutuu olemaan käyttämättä päihdyttäviä aineita ja dopingaineita sekä sitoutuu päihteettömyyden valvontaan.

Käytännössä esteitä avolaitokseen sijoittamiselle voivat luonnollisesti olla mm. työstä kieltäytyminen suljetussa vankilassa ja erilaiset järjestysrikkomukset. Viime vuosina Aseistakieltäytyjäliiton tuntemat avovankilaan halunneet totaalit ovat pääsäntöisesti myös päässeet sinne (sen sijaan tiedossa on tapauksia, joissa avolle sijoitettu totaali on siirretty suljetulle rikkomusten vuoksi).

Vankilassa ollessa avolaitosanomuksen ratkaisee vankilan johtaja ja mahdollinen kielteinen päätös on perusteltava. Johtajalta haetaan siirtoa myös suljetusta/avolaitoksesta toiseen samanlaiseen. Jos vanki määrätään siirrettäväksi avovankilasta suljetulle kesken tuomion, päätöksestä voi tehdä oikaisupyynnön Rikosseuraamuslaitoksen aluejohtajalle (määräaika 7 päivää) ja valituksen hallinto-oikeuteen (määräaika 14 päivää aluejohtajan päätöksen tiedoksi saattamisesta). Valituksen tekeminen ei kuitenkaan estä siirtämistä. Avolaitoshakemuksen voi tehdä tuomion täytäntöönpanosta vastaavalle ulosottoviranomaiselle myös jo ennen tuomion alkua. Näin menetellessään koko tuomion voi suorittaa avolaitoksessa. Kaikkiin avolaitoksiin ei silti pääse suoraan siviilistä.

Jos tarkoituksesi on opiskella/käydä töissä laitoksen ulkopuolella tuomion aikana, varmista että tämä on mahdollista siitä avovankilasta, johon olet hakemassa. Esimerkiksi Suomenlinnan työsiirtolasta ei juurikaan myönnetä siviililupia. Myös joissain suljetuissa vankiloissa on avo-osastoja, joista on mahdollisuus käydä siviilissä töissä tai opiskelemassa.

Tärkein vankien sijoittelua eri vankiloihin määräävä seikka on kotipaikka. Muita asiaan vaikuttavia seikkoja ovat vankeuslain mukaan ”yhteyksien säilyminen lähiomaisiin tai muihin läheisiin, ikä, sukupuoli, terveydentila, rangaistuskertaisuus, vangin aikaisempi rikollisuus ja vangin oma toivomus sekä mahdollisuudet sijoittua rangaistusajan suunnitelman edellyttämään toimintaan.” Vankia on kuultava sijoittamiseen liittyvissä asioissa.

 
d) Vankeuteen astuminen

Kun tuomio on tullut lainvoimaiseksi tai lykkäys lähestyy loppuaan, paikallinen ulosottoviranomainen ottaa yhteyttä totaaliin. Täytäntöönpanijan kanssa sovitaan rangaistuslaitoksesta ja vankeuden alkamisajasta. Samassa yhteydessä voi myös täyttää avolaitoshakemuksen. Täytäntöönpanijalta saa myös bussi- ja junalitterat, joilla voi matkustaa rangaistusta suorittamaan – totaalin ei siis tarvitse itse maksaa matkaansa vankilaan.

Totaalikieltäytyjä on vapaa ihminen siihen asti, kun hän astelee vankilan portista sisään. Jollei toisin ole määrätty, vankilaan on saavuttava viimeistään klo 16.00 täytäntöönpanon alkamispäivänä. Ensimmäinen toimenpide on tulotarkastus. Tällöin vangin henkilötiedot kirjataan ja hänen mukanaan tuomat tavarat käydään läpi ja katsotaan, mitä saa ottaa mukaansa vankeuteen ja mikä takavarikoidaan. Vankilaan saapuvasta otetaan valokuva ja hänestä voidaan ottaa henkilötuntomerkit (sormenjäljet, ääninäyte, käsialanäyte tms.). Suljettuun vankilaan saapuva myös riisutetaan. Takavarikoidut tavarat saa takaisin tuomion päättyessä. Vankilalla on korvausvastuu tällaisesta ”säilytettäväksi otetusta” omaisuudesta, jos se on kadonnut tai vahingoittunut. Sen sijaan vangin hallussa oleva omaisuus on vangin omalla vastuulla.

Jos totaalikieltäytyjä on menossa suljettuun vankilaan ja ilmoittautuu vankilaan vasta iltapäivällä, saattaa joutua viettämään ensimmäisen yön matkasellissä. Ne ovat usealle vangille tarkoitettuja, vankilan pohjakerroksessa sijaitsevia isoja usean hengen sellejä, joiden kautta vangit siirretään vankilasta toiseen, lähetetään oikeuteen ja päästetään vapauteen. Jos tulee hyvissä ajoin, saattaa päästä asuinosastolle jo samana päivänä.

Uuden vankeuslain mukaan vankilaan menneelle tehdään vankilassa rangaistusajan suunnitelma ”vangin sijoittamisesta, toiminnasta rangaistusaikana, valvotusta koevapaudesta ja ehdonalaisesta vapauttamisesta sekä poistumisluvan myöntämisestä. Hyvissä ajoin ennen vangin todennäköistä vapauttamista suunnitelmaa täydennetään vapauttamissuunnitelmalla ja valvontasuunnitelmalla.”

 
e) Mitä saa viedä mukaan?

Vankeuslain mukaan “vangilla on oikeus pitää hallussaan kohtuullinen määrä henkilökohtaisia käyttöesineitään”. Esineen tai aineen hallussapito voidaan kuitenkin evätä, jos:

  1. esineestä tai aineesta aiheutuu vaaraa henkilön turvallisuudelle

  2. esine tai aine erityisesti soveltuu omaisuuden vahingoittamiseen

  3. esineen tai aineen hallussapidosta vankilan tai vankilan osaston olosuhteet ja valvonnan aste huomioon ottaen aiheutuu erityistä haittaa vankilan yleiselle järjestykselle.

Käytännössä eri perusteilla kiellettyjä esineitä ovat mm. ampuma- ja teräaseet, teräväkärkiset sakset, injektioneulat- ja ruiskut, "omaisuuden hajottamiseen soveltuvat työkalut", kamerat (joissain avovankiloissa kameran voi nykyään saada väliaikaisesti haltuunsa), kiikarit, radiopuhelimet, liiketunnistimet, tatuointi- ja lävistysvälineet, kynttilät, eläimet sekä "rikollisten ryhien tai järjestöjen" tunnuksilla varusteut esineet.

Lisäksi laissa on ehdottomasti kielletty alkoholin, muiden päihdyttäven aineiden, dopingaineiden sekä huumausaineiden käyttöön tarkoitettujen esineiden hallussapito. Suljetussa vankilassa vanki ei saa pitää hallussaan toiselta vangilta ilman vankeinhoitoviranomaisen lupaa saamaansa omaisuutta.

Hallussa olevien esineiden tulee olla sellaisia, että ne ”soveltuvat käytettäväksi asuintilassa”. Tulkinnat tästä vaihtelevat eri laitosten välillä, ja tarkemmin kussakin laitoksessa sallituista tavaroista on säädetty niiden järjestyssäännöissä. Televisio, radio ja cd/dvd-soitin ovat käytännössä sallittuja aina, samaten kahvinkeittimen saa tavallisesti selliin. Tosin TV:n osalta on kokorajoituksia (tavallisesti kuvaputkitelkkari ei saa olla isompi kuin 21 tuumaa ja litteänäyttöinen 23 tuumaa). Myös vangin haltuun annettavien levyjen määrä saattaa olla rajoitettu esim. 20 kappaleeseen.

Tietokoneen haltuun saaminen voi olla vaikeaa. Suljetuissa vankiloissa ne on tavallisesti kielletty, avalaitoksissa taas sellaisen voi saada luvalla. Pelikonsoleiden kohdalla säännöt ovat joustavampia, silti joissain laitoksissa nekin on kielletty. Useimmissa avolaitoksissa on nykyään vankien käyttöön internet-yhteydellä varustettuja tietokoneita, mutta niiden käyttö on tarkasti rajoitettu: esim. omien sähköpostien lukeminen tai Facebookin käyttäminen on kielletty.

Henkilökohtaisten käyttöesineiden hallussapitoa ei voi rajoittaa kurinpidollisesti. Esineen hallussapidon eväämisestä voi tehdä oikaisuvaatimuksen Rikosseuraamuslaitoksen aluejohtajalle (määräaika 7 vrk) ja valituksen hallinto-oikeuteen (määräaika 14 vrk aluejohtajan päätöksen tiedoksisaannista).

Mukana tuodut kirjat ja lehdet saa todennäköisesti välittömästi mukaan sisälle. Televisioiden ja radioiden kaltaiset sähkölaitteet otetaan pois tarkastettavaksi (ts. ne avataan ja tarkastetaan sen selvittämiseksi, ettei vanki ole yrittänyt salakuljettaa niiden sisällä esim. aseita tai huumeita. Tämän jälkeen ne sinetöidään. Tosin esim. Seutulassa radioita/mankkoja ei enää tarkasteta). Laitteet saa omaan käyttöön tarkastuksen jälkeen. Tarkastukset suorittaa “asianmukaisen koulutuksen saanut henkilö”, niitä on tavallisesti kerran viikossa ja ne täytyy vangin itse maksaa (noin 6-8 euroa/laite).

Täytäntöönpanosäädösten mukaan vangilla on oikeus käyttää omia vaatteitaan, ellei ”vankilan järjestys tai valvonta” muuta vaadi. Käytäntö vaihtelee eri vankiloissa. Avolaitoksissa käytetään aina omia vaatteita, jolla ei ole asianmukaista vaatetusta omasta takaa, voi suljetusta vankilasta avolle siirtyessään saada vankilalta vaatteita lahjaksi.

Sisäänkirjoittautuessaan saa vankilan liinavaatteet sekä vanginpuvun (jälkimmäisen vain niissä suljetuissa laitoksissa, joissa ei saa käyttää omia vaatteita). Vanginvaatteiden hallitsevia värejä ovat nykyisin harmaa ja punainen. Mukaan on syytä ottaa vähintään kaksi omaa vaatekertaa, sillä toinen takavarikoidaan laitokseen tultaessa odottamaan vapautumista. Tällöin vanki on vapautuessaan siisti ja edustava sekä levittää ympärilleen myönteistä ja inhimillistä kuvaa suomalaisesta vankilalaitoksesta.

Ruokaa, tupakkaa tai kemikaaleja ei suljettuihin vankiloihin saa tavallisesti tuoda ulkopuolelta - useimpiin avovankiloihin taas saa. Sisäänkirjoittautuvalle vangille annetaan “perushygieniapakkaus”, joka sisältää kamman sekä saippuaa, shampoota, hammastahnaa ym. tarvikkeita noin yhden viikon tarpeisiin. Termospullo on suljetussa laitoksessa käytännössä välttämätön lisävaruste, joka on syytä hankkia jo valmiiksi.

Suljetussa vankilassa vangilla ei saa olla hallussaan rahaa tai muita maksuvälineitä. Laitokseen saavuttaessa rahat otetaan pois ja merkitään ns. vankitilille. Tuomion aikana rahaa voi käyttää tililtä kanttiiniostoihin. Tilin loppusaldon saa takaisin vapautuessaan. Avolaitoksessa rahaa sen sijaan saa pitää hallussa.

 
f) Huumetestit “päihteettömään laitokseen” meneville

Rangaistuslaitos tai sen osia voidaan määrätä päihteettömäksi. Nykyään avolaitokset ovat tällaisia. Päihteettömään laitokseen saapuvalta otetaan virtsanäyte, mikä kannattaa huomioida omassa toiminnassa ennen laitokseen astumista, sillä positiivinen tulos saattaa johtaa avolaitospaikan menetykseen. Viranomaisten mahdollisuudet kontrolloida vankeja ko. asian osalta ovat päihteettömiksi määrätyissä laitoksissa muutenkin suurempia kuin muissa (ks. 7j). Myös suljetuissa laitoksissa on päihteettömiä osastoja,

 

8. VANKILASSA

Vankilaelämän keskeisin piirre on byrokraattisuus. Suljetussa laitoksissa lähes kaikkiin toimintoihin puhelimella soittamisesta alkaen sekä vankilavirkailijoiden tapaamiseen tarvitsee luvan. Avolaitoksissa käytännöt ovat joustavampia. Lupa-asiat hoidetaan useimmiten ”virkailijakaavake”-nimisellä lomakkeella (vankilakielellä rutinalappu). Vaikka byrokratia onkin luonteenomainen piirre kaikille vankiloille, sen konkreettiset muodot vaihtelevat eri vankiloissa. Niinpä emme voi antaa täysin yksityiskohtaista selontekoa vankilaelämästä, vain pääpiirteittäisen – yksityiskohdat vaihtelevat eri laitoksissa niin paljon.

a) Vangit ja vartijat

Tärkein lähtökohta vankilassa selviytymiseen on hyväksyä tosiasia, että vankilassa on vanki. Tämä ei tarkoita sitä, että oma rangaistus tulisi hyväksyä. Sen sijaan se tarkoittaa, että suhtautuu muihin vankilaihmisiin niin kuin ihmisiin tavallisestikin suhtautuu. Useimmat totaalikieltäytyjät eivät ole valittaneet muiden vankien suhtautumisesta. Normaalisti joutuu enintään kuuntelemaan pientä vittuilua ja vitsailua, kaikki eivät edes sitä. Suurella osalla etenkin nuoremmista vangeista on vapautus armeijasta. Erityisesti suljetuissa vankiloissa vankien keskuudessa on usein omat hierarkiansa ja sisäiset sääntönsä, mutta niistä ei juurikaan joudu kärsimään, jos ei välttämättä halua. Jos annat muiden elää kuten haluavat, saat erittäin todennäköisesti tehdä niin itsekin.

Sama pätee suurimmaksi osaksi myös vartijoihin. Heidän joukossaan on toki jonkun verran melko täydellisiä kusipäitä, mutta useimpien totaalien kokemusten mukaan suurin osa on aivan tavallisia suomalaisia (tavallisemmin) miehiä. Useimmiten vartijat, joiden kanssa totaalikieltäytyjillä on ongelmia, eivät ole erityisen suosittuja muidenkaan vankien keskuudessa. Mitään erityistä simputusta totaali ei todennäköisesti joudu kohtaamaan.

 
b) Suljettu vankila

Vankilan päivä alkaa arkisin puoli seitsemän maissa, jolloin vangit herätetään ja kutsutaan aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen töitä tekevät vangit lähtevät työpaikoilleen ja muut palaavat takaisin selliin. Lounasaika on klo n. 11-12; töitä tekevät pitävät tuolloin ruokatuntia ja muutkin pääsevät pois sellistä. Lounastauon aikana on tavallisesti mahdollisuus soittaa puhelimella laitoksen ulkopuolelle ja päästä audienssille vankilan virkailijoiden luo. Iltapäivällä töitä tekevät palaavat hommiin ja muut selliin. Päivän viimeinen ruokailu on noin kello 16 tai jopa vähän ennen. Illalla on mahdollisuus osallistua vankilan harrastuspiireihin tai oleskella omassa sellissä. Joissakin vankiloissa sellien ovet avataan vielä iltaisin hetkeksi. Päivän aikana on 2-3 tarkastusta, jolloin vartijat laskevat, ettei kukaan ole karannut – useimmissa vankiloissa vangit kutsutaan tällöin käytävälle seisomaan. Viikonloppuisin ja yleisinä juhlapäivinä vangit eivät tee töitä. Tuolloin sellit avataan noin kahdeksan maissa ja ruokailuja on vain kaksi (aamiainen n. 8.30 ja päiväruoka n. 14-15) - tosin ateriat ovat arkipäiviä runsaampia. Viikonlopun tapaamisaika on ruokailujen välissä, tavallisesti joskus puolen päivän maissa.

Suljetuissa vankiloissa on sekä suljettuja että avoimia osastoja. Suljetulla osastolla sellien ovet ovat todellakin kiinni lähes koko päivän. Avoimella osastolla taas sellit ovat kiinni vain öisin ja päiväsaikaan voi liikkua varsin vapaasti ainakin omalla osastolla. Joissakin vankiloissa lähes kaikki osastot ovat suljettuja ja avoimelle pääsy on jonkunlainen palkinto. Joissakin toisissa (esim. Sörkka) taas suljetulle teljetään lähinnä työstä kieltäytyvät yms. syistä epäsuosiossa olevat vangit.

Myös sellityypit vaihtelevat eri vankiloiden välillä ja jopa sisällä. Säännösten mukaan sellin koon tulee olla vähintään 7 neliömetriä ja jos samassa sellissä on useita vankeja, tilaa pitäisi olla 5,5 neliötä henkeä kohden. Jos vangilla ei ole pääsyä WC-tiloihin kaikkina vuorokauden aikoina (vaan käytetään ämpäriä), samaan selliin ei saa sijoittaa kuin yhden vangin. Vankiloiden tilanahtauden takia nämä säännökset eivät kuitenkaan käytännössä aina toteudu. Vangit ovat velvollisia itse siivoamaan omat sellinsä.

Vanhassa Turun lääninvankilassa sellin koko oli vajaat 10 neliömetriä ja useimmat vangit asuivat yksin (tilanne tosin saattaa olla tällä hetkellä muuttunut vankiluvun kasvun ja siitä seuranneen tilanahtauden takia). Selleissä oli sähkökoskettimet ja keskusantenni telkkarin katselua varten, muttei vesihanaa tai vessaa, jonka virkaa toimitti seinään kaivetussa kolossa luukun takana oleva ämpäri. Kunnoltaan sellit saattoivat olla varsin kammottavassa kunnossa (Turun vankila siirtyi vuonna 2007 uusiin tiloihin, joten mainitaan tässä yleistä tilannetta kuvaavana esimerkkinä). Keravan nuorisovankilassa taas suurin osa selleistä on kahdelle hengelle ja ”yksiön” saaminen on varsin vaikeaa. Toisaalta sellit ovat isoja (noin 20 neliötä), siistejä ja niissä on vesihana ja WC. Suljetuissa vankiloissa on kalterit ikkunoissa, jotka vanhoissa laitoksissa sijaitsevat katon rajassa. Vankiloiden terveyssäännösten mukaan ketään ei saa altistaa tupakansavulle vastoin tahtoaan, joten tupakoimatonta vankia ei saa vastoin tahtoaan sijoittaa samaan selliin tupakoivan kanssa. Yhteistiloissa ei saa tupakoida.

Periaatteessa vangeilla on oikeus peseytyä päivittäin. Vangeille on yhteissauna kerran viikossa. Omia suihkuja ei selleissä ole kuin ehkä aivan uusimmissa laitoksissa, mutta osastoilla on suihkuja, joita voi hyödyntää esimerkiksi ruokataukojen yhteydessä (joskus kyllä edellyttää ruokailun väliin jättämistä). Avo-osastoilla osaston suihkua voi käyttää pitkin päivää, joten henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen on paljon helpompaa.

Vangeilla on oikeus ulkoilla tunnin verran päivässä (tosin ”vankilan järjestykseen tai turvallisuuteen” perustuvasta, ”erityisen painavasta” syystä johtajalla on oikeus evätä ulkoilu). Lienee turha sanoa, että myös ulkoilumahdollisuudet vaihtelevat eri vankiloissa. Turun lääninvankilassa ensimmäinen ulkoilukerta saattoi olla varsin traumaattinen kokemus. Ulkoilualue on muurin ympäröimä hiekkapiha, jolla vangit kävelevät ympyrää (ihan niin kuin elokuvissa). Nurkassa on tikkataulu ja kesäaikana pihalla voi pelata lentopalloa. Riihimäellä ulkoilualue on muuten samanlainen, mutta sen verran suurempi, että siihen saa pystyyn futismatsinkin... Sörkassa ulkoilualue on suurempi ja siellä on jopa nurmikkoa.

c) Avoin vankila

Helsingin työsiirtolassa istuneet totaalit ovat avanneet internetiin laitokseen tuleville totaaleille tarkoitetun "Seutulan matkaoppaan”. Seutulan avolaitos on nyttemmin suljettu, mutta kokemukset sieltä kuvaavat avolaitosten olosuhteita laajemminkin. Elämää avolaitoksessa kuvaa osuvasti myös tuomionsa Köyliön varavankilassa (nyk. Satakunnan vankila) reilut kymmenen vuotta sitten lusineen totaalin kertomus:

Suoritan tällä hetkellä 164:n päivän tuomiota siviilipalvelusrikoksesta. Kävin sivarin koulutusjakson ja hieman kerkesin työssäkin olla, ennen kuin rohkaistuin sanomaan itseni irti siitä systeemistä. 15.12.97 siirrettiin minut vankikyydillä Turun lääniltä Käyrän työsiirtolaan. Paikka sijaitsee 20-30 km Turusta Tampereelle. Siellä olin viisi päivää. Kasvisruokaa ei tehty laisinkaan ja sitä ei edes harkittu. Ruokailun järjesti Avec/Aveka (tms.) ravintolaketju ja heidän sopimukseensa ei kuulunut erikoisruokavaliot. Lääkäri ei voinut asialle mitään ja apulaisjohtaja mainitsi vain, että “Vaho karsastaa kasvissyöntiä, ku pilvi kuulemma kolahtaa paremmin...”. No, nälkää ei vankilassa tarvi nähdä, joten sain siirron tänne. (Ja hyvää ruokaa ne tekevät!).

Käyrästä vielä sen verran, että siellä asuttiin kymmenen hengen taloissa 2-4 vangin huoneissa. Duunissa tehtiin lasikuituveneitä ja talon ulkopuolella pääsi käymään ainoastaan kirkossa. En todellakaan pitänyt paikasta. Kövv sijaitsee metsässä kaukana kaikista houkutuksista ja kaupunkien humusta, joka ei sinällään ole pahasta. Kaupunkilaiselle tää on oiva paikka tutustua maalaiselämän rauhaan ja luontoon. Sijaintinsa tähden tapaajilla tarvii olla oma auto tahi kyyti, sillä bussit ei tänne kulje. Säkylästä pääsee tosin taksilla, mutta sehän maksaa hunajaa: n. 20 euroa yhteen suuntaan.

Paikka on mitoitettu n. 60 vangille ja vaihtuvuus on todella suuri. Esimerkiksi mun tulonumeroni viime vuonna oli 794. Eli enimmäkseen sakkoja ja ratteja istutaan. Asumme viime marraskuussa peruskorjatussa asuntolassa. Remontti maksoi 10 miljoonaa(!). Huoneet ovat yhden ja kahden hengen ”sellejä”. Niissä on väri-tv (11 kanavaa!), jääkaappi, wc ja suihku. Kalusteena on parikaapit, sängyt ja pöytä tuoleineen. Ikkunoissa ei ole kaltereita ja oveen on oma avain. Saat kulkea mielin määrin kello 06.-21.00 välillä. Jos olet joskus asunut tai käynyt asuntolassa, niin mieti sitä ja kerro kymmenellä!

Keittiö sijaitsee käytävällä. Sieltä löytyy kaffekeitin, mikro ja muut sellaiset. Puhelimia on neljä kappaletta, joista yhteen voi soittaa vastapuheluja ja pyykkituvasta löytyy koneet ja aineet - talo tarjoaa. Perustarpeet on siis kunnossa, eli ei muuta kuin lusimaan! Harrastemahdollisuuksia on paljon. Punttis, pingis, sähly, lentis, uinti, keilaus, biljardi, lenkkeily, kirjasto (suht tasokas) ja erikseen vielä kurssit. Kursseja järjestetään mahdollisuuksien mukaan. Tällä hetkellä pyörii ainakin koru ja kivi, sekä englannin kielen kurssi. Muitakin voi olla, jos vaan väkeä piisaa. Tekemistä siis riittää, jos ei ole kovin nirso. Suurin osa noista harrastuksista tapahtuu talon ulkopuolella. Huittisissa, Eurassa tai Säkylässä. Samalla voit yleensä hoitaa jotain henkilökohtaisia asioita ja ainahan se virkistää nähdä muita immeisiä. Mitä enemmän pois sellistä, sitä vähemmän tää tuntuu lusimiselta.

Tämä on työsiirtola, joten sinut “määrätään” työhön. Suurin artikkeli on kilpityö ja parakkien rakentaminen, mutta hiki hatussa ei tarvitse huhkia. Riittää kun näytät duunarilta. Myös keittiössä, kirjastossa ja putsarina on vankeja ja ne on yleensä hieman joustavampia työajoiltaan. palkkaus on 21-26 markan välillä ja siitä puolet menee talolle ruokaan ja ns. pamppurahaan. Mutta esim. minä saan enemmän kui siviilissä työkkäristä.

Vankiainesta on moneen junaan, kuten siviilissäkin. Tappajia, ratteja, nistejä, skinejä ja pedofiileja. Suhtautuminen totaaleihin on enimmäkseen positiivista. Ihmetellään paljon valtion reaktiota ja miksei myös totaalin vakaumusta. Monte pitää armeijaa turhana ja ei menis enää jos tarvis. Venkulat nykyään vapautetaan tuosta velvollisuudesta. Aluksi luulin skinien kanssa tulevan ongelmia, mutta jollet tuomitse, niin ei suakaan tuomita ja heidän kanssaan mieleenkiintoisempia keskusteluja ollaan käyty. Meillä on tavallaan yksi yhteinen asia: edustetaan alakulttuureja, jotka törmää aika usein negatiivisessa ilmapiirissä tuolla siviilissä. Täällä en oo sitä huomannu, koska ollaan periaatteessa samassa veneessä.

Voin sanoa oppineeni hieman lisää suvaitsevaisuutta ja myös opettanut sitä propagandan jaon ohessa, he. Rattilaiset ja pedofiilit ovat ehkä säälittävimpiä tapauksia. Rikoksia molemmat, mutta ei ole todellakaan heidän paikkansa olla vankilassa, koska tää ei paranna ketään. Tiedä sitten, mikä olisi oikea hoitopaikka/-tapa, mutta ei todellakaan linna. Kyseenalainen on koko vankilasysteemi: ei lopeta rikoksia, vaan siirtää niitä. Osa elämää, niinkun sanovat täällä. Enemmän pelote ns. normaaleille immeisille. Täällä asuville se on huono mäihä.

Huumeiden käytöstä vankiloissa puhutaan paljon ja se pitää paikkansa. Kaikkea saa jos haluaa. Kannattaa kummiskin miettiä, sillä jos jäät kii, niin se on välittömästi lähtö suljettuun taloon ja sit ei oo kellään kivaa. Mutta jos käytät, niin älä sekoile, sillä kaikki rutiinista poikkeava herättää huomiota.

Itse oon viihtyny olosuhteisiin nähden hyvin. Yhden masennuskauden kärsin, mutta se oli ohimenevää. Kiitos paljon kuuluu teille, jotka lähettelette kirjeitä, se on tärkeää! Toisaalta tää on yksi elämänkokemuksia kartuttava reissu, jota monikaan muu suomalainen ei näe. Olen myös kokenut tämän sellaisena pysäkkinä, jossa on aikaa ajatella omaa elämää ja sen suuntaa...”

Avovankiloiden tuvat lienevät yleisestikin varsin hyvinvarustettuja. Esim. Seutulasta löytyy kaksi jääkaappia + pakastelokero, mikro, keittolevyt ja astiasto. Huoneiden ovissa ei ole lukkoja. Tupien siivoamisesta vastaavat vangit itse.


Helsingin avovankilassa päiväjärjestys oli seuraavanlainen:

Työpäivinä:

06:00 Herätys
06:00-06:30 Aamutoimet (pukeutuminen, vuoteiden petaaminen, aamusiivous ja aamiainen).
06:30 Linja-autokuljetus työmaille
06:30-11:00 Työaika (sis. kahvitauon)
11:00-12:00 Lounas
11:00-11:45 Henkilökunnan vastaanottoaika toimistossa
12:00-16:00 Työaika (sis. kahvitauon), perjantaisin työaika päättyy 13:00.
16:00-17:00 Päivällinen, perjantaisin päivällinen 14:00-15:00
16:00-21:00 Henkilökunnan vastaanottoaika toimistossa (tänä aikana hoidetaan poistumislupa-, raha-, lääke- ja yms. asiat).
22:00-06:00 Puhelimen käyttö kielletty (kaikkina päivinä)
23:00-06:00 Ulkona liikkuminen muusta kuin pakottavasta syystä kielletty.
23:00 Hiljaisuus

Lauantai ja aattopäivinä:

07:00 Herätys
07:00-07:40 Aamutoimet
07:40-10:00 Siivousaika (henkilökohtaiset ja yleiset tilat)
09:00-10:00 Aamiainen
12:00-14:00 Vierailuaika
15:00-16:00 Ruokailu
23:00 Hiljaisuus

Sunnuntai ja arkipyhinä:

07:00 Herätys
07:00 Aamutoimet
09:00-10:00 Aamiainen
12:00-14:00 Vierailuaika
15:00-16:00 Ruokailu
23:00 Hiljaisuus


d) Vapaa-aika

Kaikissa vankiloissa on kirjasto (joissakin jopa kohtuullisen hyvin varustettu) ja punttisali. Omia lehtiä ja kirjoja vankilaan saa tuoda vapaasti. Vankiloiden kirjastoihin tulee päivä- ja aikakauslehtiä ja niitä voi tilata vankilaan myös itse. Vankilan kirjaston kautta voi tilata kirjoja yleisistä kirjastoista. Mikäli avolaitoksessa ei ole kirjastoa, laitos järjestää käyntejä yleisiin kirjastoihin.

Vankilaan on myös mahdollisuus tuoda henkilökohtaisia vapaa-ajanviettovälineitä (tv, radio, cd/dvd-soitin jne.), kuten edellä on kerrottu. Vankiloissa saattaa olla televisioita ja radioita myös yhteiskäytössä, joissakin niitä jopa lainataan vankien selleihin (joissakin linnoissa on keskusradio). Näidenkin kohdalla on kuitenkin rajoituksia: esim. poltettuja cd-levyjä ei välttämättä saa sisälle ainakaan suljettuun vankilaan. Vankilaan voi tuoda myös omia soittimia ja niissä saattaa olla vankien bändejäkin.

Vankiloissa esitetään joskus elokuvia ja järjestetään silloin tällöin teatteriesityksiä ja rokkikeikkoja yms. tapahtumia, joita vangit saavat tulla seuraamaan. Joissakin paikoissa järjestetään myös yhteisiä valvottuja retkiä esim. teatteriin tai urheilukilpailuihin laitoksen ulkopuolelle. Avolaitosten harrastusmahdollisuuksia kuvailtiin lähemmin edellä. Vankiloissa voi olla myös erilaisia iltaisin kokoontuvia harrastuspiirejä. Vangilla on oikeus harjoittaa uskontoaan yksin tai yhdessä muiden vankien kanssa. Vangille on annettava mahdollisuus tavata ”oman uskontokuntansa sielunhoitajaa tai muuta edustajaa”.

Käytännössä vankilassa olevien vapaa-ajan harrastusmahdollisuuksien määrä riippuu paitsi vankilan johdon asenteesta, myös vankien omasta aktiivisuudesta. Vankiloissa on vankien toverikuntia, joiden toimintaan myös totaalikieltäytyjät voivat luonnollisesti osallistua.

Suosituin harrastus vankien keskuudessa on kuitenkin urheilu. Lähes kaikissa vankiloissa on punttisali ja pingispöytiä, joita vangit voivat käyttää. Kuten aikaisemmin mainittiin, vankilan pihamaalla voi olla mahdollisuus pelata jalka- tai lentopalloa tms. Pelikorttien vieminen vankiloihin on kiellettyä.

 
e) Ruokailu

Vangeille tarjotaan ruokaa arkisin neljä kertaa päivässä (aamiainen. lounas. päivällinen ja iltapala) ja viikonloppuisin kolmasti (lounas ja päivällinen yhdistettynä). Vankilaruoka muistuttaa mitä tahansa laitosruokaa: se täyttää välttämättömän ravinnontarpeen, mutta kulinaristiset elämykset saattavat olla joskus varsin erikoisia. Joissain avovankilassa osa tai kaikki ruokailut voidaan järjestää myös niin, että vangit kokkaavat itse vankilan kustannuksella.

Vankeuslain mukaan ”perusruokavaliosta poiketaan, jos se on perusteltua vangin terveyden taikka uskonnollisen tai muun perustellun vakaumuksen vuoksi”. Ruokavalion myöntämisestä päättää vankilan johtaja (jos poikkeama seurausta vakaumuksesta) tai terveydenhoitohenkilökunta (jos poikkeama on seurausta terveydentilasta). Kaikkien vankiloiden ruokavalioon tulee kuulua perusruoan lisäksi diabeetikon- ja laktoositon ruokavalio. Jos vanki ei pysty syömään jotain yksittäistä ruoka-ainetta, se vain jätetään ruokavaliosta pois; jos näitä poisjääviä on useita, ”lääkärin ja keittiömestarin tulee yhteistyössä harkita”, onko ruokavalioon syytä lisätä korvaavia ruoka-aineita.

Uskonnolliseen vakaumukseen perustuva erityisruokavalio hyväksytään sillä perusteella, että vanki ilmoittaa harjoittavansa jotain uskontoa ja ”uskonnon asettamat vaatimukset ruokavaliolle otetaan huomioon sellaisina, kuin ne kyseisen uskonnon piirissä yleisesti tunnetaan.” Jos nämä edellytykset täyttyvät ja elintarvikkeet voidaan hankkia ”normaaleja vankilan elintarvikkeiden hankintamenettelyjä ja -sopimuksia käyttäen”, vankila siis tarjoaa uskonnon kannalta hyväksyttävää ruokaa.

Myös muuhun kuin uskontoon perustuva vakaumus on tunnustettu perusteeksi saada erityisruokavalio, mutta seula on tarkempi: vakaumuksen tulee olla ”yhteiskunnassa yleisesti tunnettu”, siihen tulee liittyä ”myös muihin elämänalueisiin kuin ruokailuun liittyviä tekijöitä” ja vakaumuksen tulee olla pysyvä. Rikosseuraamuslaitos vahvistaa lähitulevaisuudessa lakto-ovo-vegetaarisen vankilaruokavalion vangeille. Myös ei-uskonnolliseen vakaumukseen perustuvan ruokavalion tulee olla sellainen, että se voidaan valmistaa noita ”normaaleja hankintamenettelyjä käyttäen”. Lisäksi ohjeissa kerrotaan, että ”jos vanki haluaa noudattaa raaka-ainevalikoimaltaan kovin rajoittunutta ruokavaliota tai sellaista ruokavaliota, jonka mukaisia raaka-aineita vankila ei pysty normaalimenettelyin ja –kustannuksin hankkimaan, vankila ei voi vastata siitä, että ruokavalio on ravitsemuksellisesti täysipainoinen.”

Käytännössä useimmissa tapauksissa kasvisruokavalion järjestämisessä ei ole ollut suuria ongelmia. Esim. Seutulassa vegaaneille ja vegetaristeille myönnettiin erikoisruokavalio lääkärinlausunnon perusteella (siis lääkäri toteaa, että ko. henkilö on kasvissyöjä). Toisenlaisiakin kokemuksia kuitenkin on, kuten edellä tuli esiin. Kasvisruoan järjestämisen kannalta voi olla eduksi, jos ottaa vankilaan itse yhteyttä etukäteen asian tiimoilta.

Jos vanki opiskelee laitoksen ulkopuolella ja ruokailuja jäisi tämän takia väliin, vankilan on huolehdittava siitä että vangille järjestetään mahdollisuus ruokailuun, mikäli vanki ei saa muiden viranomaisten maksamia tukia. Jos oppilaitos ei tarjoa maksutonta ateriaa, vankila on määräysten mukaan velvollinen “sopimaan oppilaitoksen tai sen läheisyydessä toimivan ruokalanpitäjän kanssa vangin ruokailun järjestämisestä vankilan kustannuksella.” Samat säännökset koskevat myös palkattomassa työharjoittelussa olevaa vankia.

f) Työnteko, opiskelu ja raha-asiat

Lähtökohtaisesti vangilla on tuomion aikana osallistumisvelvollisuus, jollei häntä ole terveydentilan, iän tms. syyn takia vapautettu siitä. Osallistumisvelvollisuus täytetään tavallisesti tekemällä työtä (vankilan osoittamaa työtä, vankilan hyväksymää omaa, vankilassa tehtävää työtä tai siviilityötä vankilan ulkopuolella) tai opiskelemalla (vankilassa tai vankilan ulkopuolella). Vankilan osoittama työ on jaettu kahteen ryhmään: ammattityöhön (”vastaa työmarkkinoilla tehtävää vastaavaa työtä”) ja valmentavaan työhön (enemmän kuntoutusta). Vankeuslain mukaan vankia kuultava häntä vankilatoimintaan sijoitettaessa.

Suljetussa vankilassa vankilan osoittamaa työtä tekevälle vangille maksettava ”toimintaraha” on 0,70-1,20 euroa/tunti työstä riippuen. Työ voidaan järjestää myös urakkatyönä. Myös ylityöt ovat mahdollisia, kahdelta ensimmäiseltä ylityötunnilta maksetaan 50% korotettu toimintaraha ja sen jälkeen 100% korotettu (viikkotöissä 8 ylitunnista 50% ja sen jälkeen 100%). Sunnuntaitöistä maksetaan korotusta 100%.

Suljettujen vankiloiden palkoissa ei siis varsinaisesti ole hurraamista. Toisaalta rahantarvekaan ei ole vankilan sisällä suuren suuri; sitä tarvitsee tavallisesti käytännössä vain kanttiiniostoksiin. Vankiloissa harjoitetaan pienteollisuutta (esim. Sörkan keskusvankilassa tehdään rekisterikilpiä) tai työpaikka voi liittyä vankilan sisäisiin toimintoihin: voi joutua hommiin keittiöön, siivoamaan, remonttiryhmään tai parhaassa tapauksessa vaikkapa kirjastoon.

Opiskeleville vangin ensisijainen tulonlähde on yleinen opintoraha; mikäli vanki ei sitä saa, hänelle maksetaan käyttörahaa (tällöin vankila voi myös avustaa opiskelusta aiheutuvien tarvike- ja muiden kustannusten suorittamisessa), “osallistumisvelvollisuudesta vapautetuille” taas maksetaan käyttörahaa 0,30 euroa/tunti, omasta syystään toimintaan osallistumattomille (esim. työstä kieltäytyneille tai eristysrangaistukseen määrätyille) 0,15 euroa/tunti. Työkyvyttömille vangeille maksetaan kolmelta ensimmäiseltä päivältä käyttörahaa 0,30 euroa/h, sen jälkeen 70% ennen työkyvyttömyyttä maksetusta työrahasta. Jos työkyvyttömyys on seurausta vankilatoiminnasta sattuneesta tapaturmasta, maksetaan heti 70%:n mukaan.

Avovankiloissa suurin osa vangeista työskentelee laitoksen varsinaisissa työpaikoissa. Esim. Satakunnan avovankilassa useimmat vangit ovat siis kilpitöissä, Suomenlinnassa taas restauroidaan vanhaa linnoitusta. Palkat ovat lähes siviilissä samoista töistä maksettavien palkkojen tasoa (3.70-7.20 euroa/tunti + korotukset sunnuntai- tai ylitöistä samalla tavalla kuin suljetuissa laitoksissa). Niistä joutuu kuitenkin maksamaan ylläpitokustannuksia valtiolle 1,60 euroa/työtunti (ei koske ylityötunteja; jos vangit vastaavat itse ruokahuollosta, maksusta vähennetään 6,40 euroa/päivä). Jos tekee siviilityötä, ylläpitokorvaus on 9,90 euroa jokaiselta päivältä, jonka vanki viettää vankilassa (maksettava korvaus on pienempi, jos ei syö kaikkia aterioita laitoksessa). Ammattitöissä työaika on 38 h 15 min viikossa, muissa töissä 35 h viikossa.

Vankilassa työskentelevien ylläpitokorvaukset peritään suoraan palkasta. Avolaitospalkat ovat verollisia, joten verokortti on syytä ottaa mukaan. Niistä voidaan myös ulosmitata. Vankilan järjestämään koulutukseen osallistuville vangeille maksetaan “toimintarahaa” 0,84 tai 1,28 euroa/tunti. Toimintarahasta ei peritä ylläpitokorvauksia. Koska vangeilla ole juurikaan mahdollisuuksia tuhlata rahojaan vapaa-aikanaan, useille avolaitosvangeille jää tuomion aikana rahaa säästöön.

Sekä avo- että suljetuissa laitoksissa esiintyy myös työttömyyttä: kaikille vangeille ei läheskään aina kyetä osoittamaan työpaikkaa.

Vankila-ajan voi käyttää opiskeluun. Vankiloissa opetetaan peruskoulun ja lukioiden kursseja, mutta siellä voi harjoittaa myös etäopiskelua. Suljetussa vankilassa voidaan myöntää selliopiskelulupa esim. yliopisto-opiskelua varten, jos opinnot ovat edenneet vaiheeseen, joka ei vaadi henkilökohtaista läsnäoloa oppilaitoksessa. Vangit, joille on myönnetty opiskeluoikeus, eivät joudu osallistumaan vankilan tarjoamiin töihin. Suurimmissa vankiloissa on opintosihteeri, jonka kanssa voi keskustella opiskelumahdollisuuksista.

Vankilan maksamien rahojen lisäksi vankilassa voi käyttää myös ulkopuolelta peräisin olevaa rahaa (omalta pankkitililtä löytyvää tai jonkun lahjoittamaa). Suljetuissa laitoksissa ne toimitetaan vankilan henkilökunnalle ja merkitään vankitilille.

Ensisijaisesti vangin perustoimeentulosta rangaistuksen aikana huolehtii siis rangaistuslaitos.

 
g) Siviiliasunnon ylläpito tuomion aikana

Marraskuussa 2009 voimaan astuneiden KELA:n ohjeiden mukaan yksin asuva saa asumistukea vankeustuomion ajan enintään kuudelta kuukaudelta, mikäli hänellä on asumiskustannuksia tuomion aikana. Asumistuen maksimimäärä on 80% valtioneuvoston asetuksessa määrittämistä "kohtuullisista asumiskustannuksista". Useamman henkilön ruokakuntaan kuuluvalla taas maksimiaika on vuosi. Opiskelijan saamaa asumislisää ei totaali itse voi saada vankilassa ollessaan. Myös sosiaalitoimistosta voi olla mahdollista saada tukea asunnon ylläpitämiseen tuomion aikana.

Tiedonkulkua tuomion täytäntöönpanosta huolehtivien viranomaisten ja Kelan välillä on parannettu, joten jos tuomiosta jättää ilmoittamatta Kelaan, se saa luultavasti kuitenkin tiedon siitä.

h) Siviilityö ja -opiskelu

Vangilla on mahdollisuus tehdä töitä tai opiskella myös vankilan ulkopuolella. Laitoksessa on tietty kiintiö siviilityö ja -opiskelupaikkoja. Mikäli kiintiö on laitokseen saavuttaessa täynnä, joutuu odottamaan luvan saamista (harvinaista, mutta ei mahdotonta).

Vankeuslain mukaan siviililuvan myöntämisen ehtoja ovat seuraavat:

  • lupa tai sijoitus edistää rangaistusajan suunnitelman toteutumista

  • vangin rangaistusaikaisesta käyttäytymisestä sekä hänen henkilöstään ja rikollisuudestaan saatujen tietojen perusteella luvan ehtojen noudattamista voidaan pitää todennäköisenä

  • luvan tai sijoituksen ehtojen noudattamista voidaan soveltuvin tavoin valvoa

  • vanki suostuu siihen, että vankeinhoitoviranomaiset ovat tarpeen mukaan yhteydessä viranomaisiin sekä yksityisiin yhteisöihin ja henkilöihin luvan tai sijoituksen edellytysten selvittämistä taikka ehtojen noudattamista koskevissa asioissa”.

  • Lisäksi vangin tulee sitoutua ”olemaan käyttämättä päihdyttäviä aineita ja dopingaineita ja sitoutuu päihteettömyyden valvontaan

  • vanki sitoutuu noudattamaan muita vankilan ulkopuolella liikkumiseen ja toimintaan osallistumiseen liittyviä välttämättömiä kirjallisia ehtoja.

Asetuksessa täsmennetään, että siviilityön ehdoissa on määrättävä:

  • päivittäinen lähtöaika vankilasta ja vankilaan paluuaika

  • kulkuväline ja kulkureitti

  • työn sisältö ja työskentelypaikka

  • luvan valvontatapa ja muut vankilan ulkopuolella liikkumista ja yhteydenpitoa koskevat ehdot

  • työpaikan yhdyshenkilö

  • ruoka- ja ylläpitokorvauksen periminen

  • vangin velvollisuus esittää palkkatiedot.

Vankilan on valvottava siviilityön ehtojen noudattamista riittävällä tavalla. Siviilityön ehdot ja tieto vankilan valvontavastuusta annetaan tiedoksi työnantajalle.

Siviiliopiskeluluvan saadakseen täytyy olla kirjoilla jossakin oppilaitoksessa, joka sijaitsee “sopivalla etäisyydellä ja sopivien kulkuyhteyksien päässä” rangaistuslaitoksesta (toisin sanoen pystyy matkustamaan vankilaan ja oppilaitoksen väliä päivittäin niin, että lähtö ja paluu “voidaan ajoittaa laitoksen päiväjärjestyksen kannalta sopivaan aikaan”). Vankilan johdolla on mahdollisuus valvoa opiskelua (esim. soitella oppilaitokseen ja kysyä onko vanki paikalla tai tulla käymään, Seutulassa vangille annetaan hakulaite). Vangilta vaaditaan täsmällinen viikko-ohjelma sekä yhteyshenkilö oppilaitoksesta. Oppilaitoksessa vain yhden henkilön on tiedettävä, että opiskelija on vanki.

Asetuksen mukaan siviiliopiskelun ehdoissa on määrättävä:

  • vankilasta lähtöaika ja vankilaan paluuaika

  • kulkuväline ja kulkureitti opiskelupaikka

  • opintoluvan valvontatapa ja muut vankilan ulkopuolella liikkumista ja yhteydenpitoa koskevat ehdot

  • opiskelupaikan yhdyshenkilö

  • selvitys opintotuesta

  • ruoka- ja ylläpitokorvauksen periminen.

Siviilityölupa myönnetään samankaltaisilla perusteilla kuin opiskelulupakin. Työnantajan täytyy ilmoittaa hyväksyvänsä työssäkäynti rangaistuslaitoksesta käsin ja “työhön liittyvät ehdot” eivät saa ”olennaisesti poiketa” ao. työalalla yleisesti noudatettavista ehdoista ja palkkauksen tulee olla vähintään alan minimipalkkauksen mukainen. Siviilityölupa voidaan myöntää sekä “ulkopuolisen työnantajan palvelukseen” että “oman elinkeinon harjoittamista varten”. Luvan voi saada myös työharjoitteluun. Myös ulkopuolista työtä on vankilalla oltava mahdollisuus valvoa ja siviilityöntekijäkin tarvitsee yhteyshenkilön.

Käytännössä homma toimii niin, että vankila määrittelee päivittäisten työssäolo- ja opiskeluaikojen perusteella sallitun päivittäisen poissaoloajan laitoksesta. Hakijan pyynnöstä siviilityö- tai opiskelulupa-asiaa voidaan alkaa käsitellä jo ennen rangaistuksen suorittamisen aloittamista.

Työ- tai opiskelupaikan tulisi mieluiten olla sellainen, että vanki on poissa korkeintaan kahdeksan tuntia päivässä – tosin tämän suhteen ollaan käytännössä varsin joustavia.

Päätöksen siviilityö- tai opiskeluluvan hyväksymisestä tekee useimmissa tapauksissa vankilan johtaja. Lupaa haetaan erillisellä lomakkeella ja vankilan johtajan on käsiteltävä hakemus viipymättä. Kielteinen päätös on perusteltava. Lupa voidaan peruuttaa, “jos sen myöntämisen perusteet eivät enää ole olemassa” (ts. jos ei ole enää työ/opiskelupaikkaa) tai jos vanki rikkoo lupaehtoja. Vankia on kuultava peruutusasiassa.

Rikosseuraamuslaitoksen ohjeiden mukaan “siviilityölupaan liittyviä ehtoja annetaan ainakin seuraavissa asioissa: rikoksettomuus ja päihteettömyys siviilityössä käymisen aikana, laitosjärjestystä vaarantavien ja luvattomien esineiden tuominen vankilaan, laitoksesta lähtö- ja tuloajat ja niiden noudattaminen, reitti työpaikalle ja kulkuväline, työskentely- ja ruokailupaikka, siviilityöhön kuulumattoman toiminnan ja kontaktien kieltäminen”.

Siviilityöntekijän tulee maksaa laitokselle ylläpitokorvaukset, kuten edellä on mainittu. Samat ylläpitokorvausmääräykset koskevat myös suljetusta laitoksesta ulkopuolella työssä käyvää vankia. Laitoksen ulkopuolella opiskelevalla vangilla on oikeus saada opintorahaa, ja hänen on myös tehtävä se (muuhun opintotukeen vanki taas ei ole oikeutettu). Opintorahaa saava vanki on velvollinen maksamaan ylläpitokorvauksia – vangille on kuitenkin jäätävä käyttöön toimintarahan suuruinen osuus (1.28 euroa/tunti). Sama koskee myös työharjoittelussa ulkopuolella olevaa vankia. Mikäli opintorahasta jää vangille välttämättömien kustannusten (matkat, ruokailu) jälkeen käteen vähemmän kuin 98€/kk, maksetaan erotus hänelle toimintarahana.

 
i) Kurinpito

Suljetussa vankilassa käytössä olevat kurinpitomenetelmät ovat muistutus, varoitus, oikeuksien menettäminen ja yksinäisyys.

Muistutuksesta tai eristämisestä järjestysrikkomusta tutkittaessa päättää vankilan ”turvallisuudesta vastaava virkamies”. Muut kurinpitorangaistukset päättää vankilan johtaja.

Oikeuksien menettäminen” voi koskea oikeuksia osallistua vapaa-ajan toimintaan, oikeutta käyttää rahaa (esim. kanttiiniostoksiin tai hankintoihin vankilan ulkopuolelta) tai oikeutta pitää omaisuutta hallussa. Sen voi määrätä enintään 30 vrk:ksi. Tämä rangaistus ei saa estää vankia pitämästä yhteyttä vankilan ulkopuolelle. ”Oikeuksien menettäminen” ei voi tarkoittaa sitä, että vangin mahdollisuutta ulkoilla tai osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin rajoitettaisiin. Jos vangin oikeutta seurata televisiota, radioita tai lehtiä rajoitetaan, hänellä tulee silti olla mahdollisuus seurata tiedotusvälineitä (esim. yhteiskäytössä olevista telkkareista).

Yksinäisyys taas merkitsee määräaikaista sijoittamista eristysselliin (“rundiin”) ja se onkin merkittävin vankiloiden kurinpitomuoto. Eristystä voidaan määrätä kerrallaan korkeintaan 14 päivää. Täysimittaisen eristysrangaistuksen jälkeen vankia ei voi määrätä uudelleen eristykseen ennen kuin 7 päivän kuluttua. Eristysselli on tavallisesti vankilan kellarikerroksessa sijaitseva perin ankea koppi. Eristysaikana voi viihdyttää itseään “kohtuullisella määrällä” kirjoja ja lehtiä, kirjoitustarvikkeilla, tupakalla, kahvilla, teellä ja sokerilla – näitä saa siis ottaa mukaan. Lisäksi vangilla on oikeus olla hallussaan ”henkilökohtaisen hygienian hoitamisen kannalta välttämättömiä tarvikkeita”. Yksinäisrangaistuksen saaneellakin on oikeus ulkoilla tunti päivässä. Eristystä voi määrätä myös rikkomusta tutkittaessa enintään 7 päivää.

Kurinpitorangaistus (varoitusta lukuunottamatta) voidaan määrätä myös ehdollisena ja yli kymmenen päivän eritysrangaistuksesta voi valittaa oikeusministeriöön. Jos vangin tekemästä rikoksesta ilmoitetaan poliisille, siitä ei voi määrätä lisäksi kurinpitorangaistusta.

Kurinpitorangaistus voidaan määrätä erilaisista vankilasääntöjen rikkomuksista. Käytännössä varmasti sen saa karkaamisen yrittämisestä, päihteiden käyttämisestä, väkivaltaisesta käyttäytymisestä ym. Periaatteessa johtaja voi kuitenkin antaa sen melkeinpä mistä vain, käytännössä vangin oikeusturva on kurinpidon suhteen erittäin heikko.

Avovankiloissa merkittävin kurinpitokeino käytännössä on siirtäminen suljettuun vankilaan. Päätöksen siirrosta tekee oikeusministeriö ja vankia on kuultava siirtoesityksen johdosta. Jos rikkomus “katsotaan vähäiseksi”, avolaitoksen johtaja voi tyytyä antamaan varoituksen tai siirtämään vangin määräajaksi (enintään 14 vrk) suljettuun vankilaan. Totaaleja eivät koske säädökset, joiden mukaan osa avolaitosajasta voidaan määrätä menetetyksi rikkomusten johdosta.

Myös avovankiloissa istuville voidaan määrätä yksinäisyysrangaistus poistumisluvan, siviilityöluvan tai opintoluvan ehtojen rikkomisen johdosta.

Kurinpitorangaistusta määrättäessä vankia on kuultava. Varoituksesta, oikeuksien menetyksestä ja yksinäisyysrangaistuksesta voi tehdä oikaisuvaatimuksen Rikosseuraamuslaitoksen aluejohtajalle ja kantelun hallinto-oikeuteen.

j) Kontrolli

Vankilaviranomaisilla on oikeus tarkastaa vankeja, heidän käytössään olevia tiloja ja heidän hallussaan olevaa omaisuutta “vankilan järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tai epäillyn järjestysrikkomuksen tutkimiseksi”. Eli käytännössä jokseenkin mielensä mukaan.

Vangin turvatarkastuksia” (metallinilmaisinta, muuta teknistä laitetta tai koulutettua koiraa käyttäen, tunnustelemalla vaatteita ”tai muulla vastaavalla tavalla”) voidaan tehdä vangeille käytännössä vankilahenkilökunnan mielen mukaan. Turvatarkastuksen yhteydessä vanki voidaan määrätä vaihtamaan vaatteensa vartioiden läsnäollessa.

Vangille voidaan suorittaa henkilöntarkastus, mikäli häntä epäillään luvattomien esineiden hallussapidosta tai jos se “on tarpeen karkaamisen tai avolaitoksesta luvatta poistumisen ehkäisemiseksi, vankilan järjestystä tai turvallisuutta uhkaavan vaaran torjumiseksi, epäillyn järjestysrikkomuksen tutkimiseksi, vankilaan saapumisen tai palaamisen johdosta taikka valvomattoman tapaamisen”. Henkilötarkastus tarkoittaa vaatteiden tutkimista, siihen voi sisältyä myös vangin riisuttaminen (jos tarkastus “edellyttää riisumista tai koskettamista”, tarkastajan ja tarkastettavan tulee olla samaa sukupuolta).

Sen sijaan esim. veri-, sylki, virtsa- tai hiusnäytteen ottamisessa on kysymys ”henkilönkatsastuksesta”, jonka voi määrätä vain vankilan johtaja rikoksen selvittämiseksi, jos vankia epäillään “todennäköisin syin” rikoksesta, josta voi saada yli 6 kk:n vankeustuomion tai huumausaineiden käyttämisestä. Henkilöntarkastus- ja katsastus suoritetaan todistajan ollessa läsnä. Päätös henkilönkatsauksesta (samoin kuin erityistarkastuksesta) on tehtävä kirjallisesti ja vangille on ilmoitettava sen perusteet.

Eräs tarkastuksen muoto on “erityistarkastus”. Sellaisen yhteydessä tarkastetaan koko vankila tai sen osasto. Erityistarkastuksen yhteydessä tarkastettavalla alueella oleville vangeille voidaan tehdä henkilötarkastus. Se voidaan panna toimeen, jos se ”on tarpeen vankilan järjestystä tai turvallisuutta uhkaavan vaaran torjumiseksi” tai luvattomien esineiden löytämiseksi.

Tammikuussa 2011 hyväksytyn vankeuslain muutoksen perusteella avolaitoksissa voidaan harjoittaa myös sähköistä valvontaa. Sitä voidaan tehdä vankien kantaman valvontapantojen tai laitoksen tiloihin asennettavien valvontalaitteiden avulla, tai molemmilla.

Jos “on syytä epäillä vangin olevan alkoholin tai muun päihdyttävän aineen vaikutuksen alainen”, hänet määrätä antamaan virtsa- tai sylkinäyte tai puhalluskoe. Jos vanki kieltäytyy näistä, hänet voidaan määrätä verikokeeseen. “Ilmeinen päihtymystila” voidaan todeta myös ilman näytteen ottamista, tosin vangilla on oikeus vaatia näytteen ottamista.

Viranomaisten mahdollisuuksia kontrolloida vankeja on lisätty julistamalla avolaitokset “päihteettömiksi” (myös suljetuissa vankiloissa on ”päihteettömiä osastoja”). Niihin sijoitettavien vankien on allekirjoitettava sitoumus olla käyttämättä alkoholia tai muita päihdyttäviä aineita tuomion aikana. Sitoumuksen tehneeltä vangilta voidaan vaatia virtsanäytettä tai puhalluskoetta ilman erityistä syytä. Positiivinen tulos tai kokeesta kieltäytyminen johtaa normaalisti välittömään poistamiseen ko. osastolta. Näin voi käydä myös, mikäli ei kykene esim. antamaan virtsanäytettä. Myös siviilityö-, opiskelu- ja poistumislupien sekä laitoksen ulkopuolella järjestettävien tilaisuuksien osallistumisen ehdoksi voidaan asettaa puhalluskokeen tai virtsanäytteen antaminen. Positiivinen tulos voi johtaa luvan menetykseen ja kurinpitorangaistukseen.

Turvatarkastuksista, henkilötarkastuksesta ja päihteettömyyden valvonnasta päättää ”valvonnan esimiestehtävissä toimiva virkamies”, henkilönkatsauksesta ja erityistarkastuksesta vankilan johtaja.

Vankeuslain mukaan vanki voidaan pistää käsirautoihin tai nippusiteisiin, jos ”se on välttämätöntä” karkaamisen estämiseksi kuljetuksen aikana, väkivaltaisen käyttäytymisen estämiseksi tai henkilönkatsastuksen toteuttamiseksi. Vanki voidaan laittaa myös ympärivuorokautiseen tarkkailuun ”jos se on välttämätöntä” päihtyneen tai vieroitusoireista kärsivän vangin terveydentilan tarkkailemiseksi, itsetuhoisen käyttäytymisen tai itsemurhan estämiseksi tai väkivaltaisen käyttäytymisen estämiseksi, jos tätä ei pystytä tekemään muilla keinoin. Tarkkailu ”ei saa kestää pidempään kuin se on välttämätöntä” ja enintään seitsemän vuorokautta (terveydentilan tarkkailemiseksi voi jatkua pidempäänkin).

Henkilö, jonka epäillään tuoneen laitokseen kehossaan “päihteitä tai muita luvattomia aineita tai esineitä”, voidaan määrätä ”eristämistarkkailuun” eli eristettäväksi siihen saakka, kun “luvattomat esineet tai aineet ovat poistuneet elimistöstä” (enintään seitsemäksi päiväksi). Vanki voidaan määrätä pidettäväksi erillään muista, jos se on välttämätöntä muiden terveyden tai hengen turvaamiseksi, karkaamisvaaran ehkäisemiseksi, päihteiden jatkuvan käytön tai huumausainerikoksen estämiseksi tai muun vastaavan, ”vankilan järjestystä vakavasti vaarantavan teon ehkäisemiseksi”. Erillään pitämistä ei saa jatkaa kauempaa kuin se on välttämätöntä. Eristämistarkkailusta ja erillään pitämisestä on päätettävä kirjallisesti ja vangille on ilmoitettava sen perusteet. Erillään pitämisestä päätettäessä myös vankia on kuultava. Erillään pitämisestä voi tehdä oikaisuvaatimuksen vankilan johtajalle ja kantelun hallinto-oikeudelle.

Vartijoilla on vankeuslain mukaan oikeus käyttää voimakeinoja vankeuslaissa määrätyin edellytyksin. ”Lähityössä” vankien kanssa he eivät kuitenkaan saa kantaa asetta, jollei tilanne ”erityisen vaarallisuuden” vuoksi edellytä sitä.

Päihdeongelmainen vanki voidaan sijoittaa määräajaksi rangaistuslaitoksen ulkopuoliseen laitokseen.

 
k) Posti ja puhelimen käyttö

Vangilla on oikeus kirjeenvaihtoon. Vankilaviranomaiset saavat kuitenkin tutkia suljetun postilähetyksen läpivalaisemalla selvittääkseen, onko sen sisällä kiellettyjä esineitä. Kirje voidaan avata vain, jos on perusteltua syytä epäillä sen sisällä olevan kiellettyä tavaraa. Kirje saadaan lukea vain, “jos se on tarpeen rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi, vankilan järjestystä uhkaavan vaaran torjumiseksi taikka vangin tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi”. Samoista syistä postilähetys voidaan myös pidättää. Postilähetyksen pidättämisestä on ilmoitettava sekä kirjeen lähettäjälle että vastaanottajalle. Pidättämispäätöksestä voi tehdä oikaisuvaatimuksen Rikosseuramuslaitoksen aluejohtajalle ja kantelun hallinto-oikeuteen. Postia, jonka vanki lähettää rangaistuslaitoksien toimintaa valvoville viranomaisille, kv. ihmisoikeuselimille ja oikeusavustajalle/asianajajalle, viranomaiset eivät saa tarkastaa. Asianajajan lähettämän postin saa tarkastaa avaamalla vain vangin läsnä ollessa.

Käytännössä postin kulkeminen suljetuissa laitoksissa toimii niin, että posti on toimitettava vankilan postilaatikkoon aamiaisen yhteydessä, josta se tarkastettuna lähetetään eteenpäin. Vankien saama posti taas jaetaan selleihin iltapäivällä.

Vankeuslain mukaan vangilla on oikeus käytää myös puhelinta. Vankiloissa on puhelinautomaatteja, joissain avolaitoksissa saa myös käyttää omaa puhelinta määrättyinä aikoina. Puhelimen käytöstä saa periä korkeintaan siitä vankilalle aiheutuneita kustannuksia vastaava maksu. Henkilökunnalla on oikeus kuunnella puhelinkeskusteluja vain, jos “on olemassa erityinen aihe epäillä väärinkäytöksiä”. Kuuntelusta on ilmoitettava ennen puhelun alkamista sekä vangille että sille, jonka kanssa tämä on puhelinyhteydessä. Erityisestä syystä puhelinta voi käyttää myös vankilan laskuun.

Suljetuissa laitoksissa on tavallisesti määrätyt soittoajat, jolloin puhelimen käyttö on mahdollista. Avolaitoksessa puhelimen käyttö on vapaampaa, esim. työsiirtoloissa niitä voi käyttää tavallisesti noin klo 22.00 saakka.

Viranomaisten on tehtävä päätökset postin pidättämisestä tai lukemisesta tai puhelimen kuuntelemisesta kirjallisesti.

 
l) Vierailut vankilaan

Vangeilla on oikeus tavata vapaana olevia ihmisiä. Useimmissa suljetuissa vankiloissa vieraan tulee nykyään varata vierailuaika etukäteen. Vierailuaikoja on viikonloppuisin lauantaina ja sunnuntaina sekä juhlapyhinä. Tapaamisajan kesto ja ajankohta sekä kerralla sallittu tapaajien määrä vaihtelevat eri vankiloissa. Joissain laitoksissa vierailulle tulevien nimet täytyy ilmoittaa vankilahenkilökunnalle etukäteen.

Myös tapaamisten ulkoiset olosuhteet vaihtelevat. Sörkan tapaamishuone muistuttaa kahvilaa (ilman tarjoilua), kun taas esim. Keravan nuorisovankilassa tapaamiset toteutetaan suuressa salissa, pitkien pöytien ääressä istuen. Suomenlinnan ja Seutulan työsiirtoloissa vieraita voi ottaa vastaan joko laitoksen ruokalassa tai pihalla.

Vieraita voi olla mahdollisuus ottaa vastaan myös muulloin kuin vierailuaikana, jos “siihen on syytä” esim. liikenneyhteyksien tai tapaamissyyn kiireellisyyden takia. Asianajajan voi tavata koska vain virka-aikana. Asianajajan, lähiomaisten sekä muidenkin henkilöiden tapaamiset “voidaan sallia” myös ilman valvontaa.

Vankilaan vierailulle saapuvan henkilöllisyys voidaan tarkastaa ja hänet voidaan määrätä ”turvatarkastettavaksi”, ts. esim. kulkemaan metallinilmaisimen läpi. Jos vierailija kieltäytyy näistä tai on perusteltua syytä epäillä, että hän aiheuttaa vaaraa vangin tai vankilan turvallisuudelle, vierailu voidaan evätä tai järjestää “erityisen valvotuissa olosuhteissa” (esim. lasiseinän läpi). Perusteellisen henkilöntarkastuksen saa kuitenkin suorittaa vain, jos on ”perusteltua aihetta epäillä väärinkäytöksiä”: että vierailijalla on mukanaan esim. huumeita, aseita tai muuta kiellettyä tavaraa. Henkilö, joka on yrittänyt vierailulla salakuljettaa kiellettyjä tavaroita vankilaan tai yrittänyt häiritä vankilan järjestystä, voidaan asettaa määräaikaiseen tapaamiskieltoon (enintään 6 kuukautta). Tapaamiskieltoa ei saa antaa lähiomaiselle, läheiselle tai asiamiehelle, sellainen on aina annettava kirjallisena ja vankia ja kiellon kohdetta on ”mahdollisuuksien mukaan” kuultava. Tapaamiskiellosta voi tehdä oikaisuvaatimuksen Rikosseuraamuslaitoksen aluejohtajalle ja kantelun hallinto-oikeuteen.

Kaikissa vankiloissa on nykyisin mahdollisuus ns. perhetapaamisiin. Ne on tarkoitettu lähinnä pitkäaikaisille vangeille yhteydenpitoon lähiomaisten (so. puoliso, lapset) kanssa. Niihin saapuvat tarkastetaan normaalien vankilamuodollisuuksien mukaan, mutta kukaan ei valvo itse tapaamisia. Valvomattomalle tapaamiselle saatetaan kuitenkin asettaa päihteettömyyden valvontaan liittyviä ehtoja. Esim. Satakunnan avovankilassa perhetapaamisia varten on kolme taloa, joissa voi viettää viikonlopun perheen kanssa.

m) Poistumisluvat

Poistumisluvan voi saada “tärkeästä syystä”, ”erittäin tärkeästä syystä” tai tuomion pituuden johdosta – viimeksi mainitussa tapauksessa tapauksessa ei tarvitse ilmoittaa mitään erityistä syytä. Tärkeät syyt voivat olla kysymyksessä, jos ”poistumisluvan myöntäminen on tärkeää vangin perheeseen, terveydenhuoltoon, toimeentuloon taikka työ-, koulutus-, sosiaali- tai asuntoasioiden hoitamiseen liittyvästä tai muusta vastaavasta syystä.” Erittäin tärkeä syy taas tarkoittaa lähinnä vakavasti sairaan lähiomaisen tapaamista tai hautajaisiin osallistumista tai muuta vastaavaa syytä.

Lain mukaan poistumislupa tuomion pituuden johdosta voidaan myöntää vain, jos luvan myöntäminen edistää rangaistusajan suunnitelman toteutumista, vangin aikaisemman toiminnan perusteella voidaan olettaa että hän noudattaa lupaehtoja ja vanki sitoutuu päihteettömyyden valvontaan. Käytännössä tämä tarkoittaa esim. sitä, että loma-, siviilityö- tms. ehtojen rikkominen saattaa johtaa lomien palamiseen.

Päätöksen poistumisluvan myöntämisestä tekee vankilan johtaja tai hänen määräämänsä virkamies ja siitä ei voi valittaa. Jos poistumislupa haetaan Suomen ulkopuolelle, asiasta päättää Rikosseuraamuslaitos. Lupapäätöksessä mainitaan poistumisluvan tarkoitus ja kesto, oleskelupaikkakunta, poistumisluvan valvontatapa, päihteettömyyttä ja käyttäytymistä vankilan ulkopuolella koskevat ehdot sekä seuraukset ehtojen rikkomisesta. Käytännössä poistumisluvan saaminen on ilman merkittäviä rikkeitä tuomiotaan suorittavalle totaalikieltäytyjälle ollut lähes itsestäänselvyys.

Tavallisesti vangeilla mahdollisuus päästä laitoksesta lomalle rangaistuksen pituuden takia alkaa, kun tuomiosta on suoritettu kaksi kolmasosaa - kuitenkin vähintään kaksi kuukautta. Siviilipalvelusrikoksesta tai asevelvollisuudesta kieltäytymisestä tuomittuja koskee kuitenkin Rikosseuraamuslaitoksen erityissäännös, jonka mukaan loma-aika alkaa kun tuomiosta on suoritettu kaksi kuukautta riippumatta siitä, kuinka paljon tuomiota on silloin jäljellä. “Syylomalle” voi päästä aikaisemminkin ja tuomion pituudenkin perusteella myönnettyjä lomia voi olla mahdollista ottaa ennakkoon, jos se on ”tarpeen rangaistusajan suunnitelman toteuttamiseksi” tai ”yhteyksien säilymisen, toimintakyvyn ylläpitämisen tai muun vastaavan syyn vuoksi”.

Poistumislupia tuomion pituuden perusteella (tärkeästä tai erittäin tärkeästä syystä myönnetyt luvat eivät vähennä kiintiötä). on mahdollista saada 3 vuorokautta kahta vankilakuukautta kohti, kahta ensimmäistä kuukautta ei kuitenkaan noteerata laskelmassa. Viimeiseltä jaksolta saa poistumislupia enimmillään kolme vuorokautta jakson pituudesta huolimatta, joten täysimittaista totaalituomiota istuvalla on mahdollisuus saada poistumislupia yhteensä yhdeksän päivää. Tosin maksimimittaista tuomiota suorittavilla totaaleilla viimeisen lomanmääräytymisjakson pituus on yksi päivä, joten mikäli siltä myönnetään lomia, ne olisi käytettävä ennakkoon. Mikäli tuomio taas on päivänkin maksimia lyhyempi, lomia voi vankeuslain perusteella saada enintään kuusi päivää. Matka-aika lomapaikkakunnalle lisätään loma-aikaan. Loma-ajat lasketaan kiintiöstä puolina ja täysinä vuorokausina, vaikka ne voidaan myöntää myös tuntimääräisinä (ts. 6 tunnin poistumislupa syö lomakiintiöstä 1/2 vuorokautta).

Lomia varten voi saada rahaa vankitililtä. “Erittäin painavien syiden” johdosta lomamatka voidaan maksaa myös valtion varoista. Paluuajasta on syytä pitää kiinni minuutilleen, sillä ylilomille jääminen johtaa uusien lomien saamisen vaikeutumiseen ja mahdollisesti kurinpitorangaistukseen. Avolaitoksessa istuvalle se saattaa johtaa jopa siirtämiseen suljettuun vankilaan. Myös päihtyneenä palaaminen katsotaan lomaehtojen rikkomiseksi.

Poistumislupaan voidaan liittää ehtoja, jotka koskevat vankilan ulkopuolella liikkumista, poistumisluvan perustetta, päihteettömyyttä, valvontaa, vangin käyttäytymistä ja vankilaan palaamista. Jos poistumisluvan yllä kerrotut edellytykset eivät vankilan johdon mielestä täytyy, poistumislupa erityisen syyn takia voidaan myöntää myös saatettuna. Jos ”erittäin tärkeästä syystä” haettua poistumislupaa ei myönnetä, päätöksestä voi tehdä oikaisuvaatimuksen Rikosseuraamuslaitoksen aluejohtajalle ja kantelun hallinto-oikeuteen.

n) Tarvikkeiden hankkiminen

Tapaamisten yhteydessä vieraat voivat tuoda suljetussa vankilassa vangille tavaroita samoilla ehdoilla kuin sisäänkirjoittautuessakin. Tavarat toimitetaan perille vartijoiden kautta, niitä ei saa antaa vangille suoraan. Avolaitoksessa taas tavaroita voi antaa myös suoraan ja elintarvikkeidenkin tuominen on sallittua.

Vangilla on oikeus hankkia vähintään kerran viikossa “elintarvikkeita ja muuta henkilökohtaiseen käyttöön sopivaa tavaraa”. Suurimmissa vankiloissa on kanttiini, josta voi hankkia erilaisia ruokatarvikkeita (suklaata, keksejä, säilykkeitä yms.), tupakkaa, kemikaaleja ym. tuotteita. Kanttiinin kautta voi myös tilata sen valikoimaan kuulumattomia tuotteita laitoksen ulkopuolelta.

Jos laitoksessa ei ole kanttiinia, vankilan on järjestettävä mahdollisuus ostoksiin muilla tavoin. Avolaitoksissa käytetään syrjäseuduilla usein kauppa-autojen palveluksia, taajamissa taas järjestetään yhteiskäyntejä kauppaan. Tavarat maksavat niiden hankintahinnan tai “määrätyn hinnan”, jos sellainen on (tupakka, postimerkit yms.). Hintataso on käytännössä keskimäärin jonkun verran alhaisempi kuin tavallisessa vähittäiskaupassa. Rahattomalla vangilla on mahdollisuus ostaa ensimmäisen vankilakuukauden aikana velaksi. Suljetuissa vankiloissa vankilan ulkopuolelta tulevan rahan käyttöä ostoksiin voidaan rajoittaa.

Vankien välinen kaupankäynti tai hallussa olevan tavaran luovuttaminen toiselle on periaatteessa kielletty. Tietenkään sitä ei kyetä valvomaan kuin arvokkaampien, sisään tullessa kuitattujen tavaroiden yhteydessä.

Jos jonkun tarvikkeen hankkiminen evätään vangilta, päätöksestä voi tehdä oikaisuvaatimuksen Rikosseuraamuslaitoksen aluejohtajalle ja valituksen hallinto-oikeuteen.

o) Terveydenhuolto

Vangilla on oikeus terveyden- ja sairaanhoitoon, mukaan lukien psykiatrinen ”neuvonta, tuki tai hoito”. Hoidon tarpeen arvioi vankilan sairaanhoitaja (mielenterveyspalvelujen osalta lääkäri). Sairas vanki voidaan sijoittaa vankisairaalaan tai vankimielisairaalaan. Jos sairasta vankia ei voi asianmukaisesti hoitaa vankilassa, hänet voidaan sijoittaa laitoksen ulkopuolelle hoidettavaksi (aika lasketaan rangaistusajaksi). Vankilaan saavuttaessa järjestetään terveystarkastus hoitotarpeiden ja työkyvyn selvittämiseksi. Vangin tarvitsemat lääkkeet määrää vankilan lääkäri. Myös hammashoitoon on oikeus akuuteissa tapauksissa. Valtio maksaa terveydenhoidon.

Vankilan terveydenhuollosta on mahdollisuus kannella ”eduskunnan oikeusasiamiehelle, Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle, lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosastolle, Rikosseuraamuslaitokselle ja sen terveydenhuoltoyksikölle. Kirjeet tulee toimittaa em. paikkoihin avaamatta.”

 
p) Ehdonalainen vapaus ja armahdus

Jos vankilassa oleminen alkaa tuntua kestämättömältä, totaalikieltäytyjällä on mahdollisuus hakea ehdonalaiseen vapauteen myös tuomion aikana. Mahdollisuus on myös valvontarangaistusta suorittavilla. Hakeminen tapahtuu niin, että kieltäytyjä tekee kirjallisen hakemuksen, jossa ilmoittaa olevansa valmis siviilipalvelukseen (armeijasta kieltäytyneen täytyy ensin hakea sivariin). Vankilan johtaja lähettää hakemuksen siviilipalveluskeskukselle, joka antaa lausuntonsa siitä, tuleeko vapautettava palvelemaan asianmukaisesti. Tämän jälkeen vankilan johtaja tekee päätöksen asiasta.

Vankilasta vapautuessa on oltava palveluspaikka (käytännössä kutsutaan siviilipalveluskeskukseen). Sivarin loppuun suorittamista varten vapautuvalle annetaan vapauspassi, jossa on mainittu päivä, jolloin on ilmoittauduttava siviilipalvelukseen. Ehdonalaisuusaika kestää siviilipalveluksen loppuun. Tämän voi kuitenkin tehdä vain kerran: jos syyllistyy uuteen siviilipalvelusrikokseen, tuomio täytyy istua loppuun saakka. Ensimmäiselläkään kerralla menettely ei ole varma, sillä siviilipalveluskeskus ei välttämättä puolla ehdonalaiseen vapauteen päästämistä. Mikäli ehdonalainen hyväksytään, siviilipalvelus alkaa välittömästi ehdonalaiseen vapauteen pääsemisen jälkeen. Tavallisesti siviilipalveluskeskus ottaa vankeuteen tuomittuja ehdonalaiseen vain siviilipalvelusmiesten koulutusjakson alkaessa, mikä saattaa viivyttää vapautumista (koulutusjaksoja alkaa noin kuukauden välein ympäri vuoden)

Toinen tapa päästä vapaaksi on armahdus, jonka voi myöntää tasavallan presidentti. Presidentille osoitettu armahdusanomus toimitetaan oikeusministeriöön, joka pyytää anomuksesta lausunnon vankilan johtokunnalta ja Korkeimmalta oikeudelta. Päätöksen tekee kuitenkin presidentti. Tarja Halonen armahti omalla kaudellaan useita vankilassa istuneita aseistakieltäytyjiä erilaisin perustein, nykyinen presidentti taas ei Aseistakieltäytyjäliiton tietojen mukaan ole armahtanut totaalikieltäytyjiä. Mikäli anoo armahdusta terveydellisin perustein, anomuksen liitteenä on oltava lääkärin lausunto. Armahdus voidaan myöntää myös valvontarangaistuksesta.

 
q) Vapautuminen

Vankilasta vapautuminen muistuttaa yllättäen käänteisesti vankilaan joutumista. Joissakin suljetuissa vankiloissa viimeinen yö vietetään matkasellissä, useimmissa saa olla osastolla loppuun asti. Vapautuva käy kuittaamassa takavarikossa olleen omaisuutensa takaisin ja hänen vankitilinsä loppusaldo annetaan käteen. Hänelle annetaan myös todistus vankilasta vapautumisesta. Vapautuvalle vangille annetaan matkalippu kotipaikkakunnalle, mikäli se on Suomessa. Jos asuu ulkomailla, saa matkalipun sille paikkakunnalle, jolta poistuu Suomesta. Vapautuva vanki voi saada vankilalta lahjoituksena vaatteet, mikäli hänellä ei ole vuodenaikaan sopivia vaatteita.

 

9. OHEISVASTARINNAN MUOTOJA JA NIIDEN SEURAUKSIA

a) Kutsunnoista kieltäytyminen

Asevelvollisuuslain mukaan kutsunnoista poisjäämisestä voidaan langettaa vankeutta enintään kuusi kuukautta. Käytännössä siitä on viime vuosina langetettu tavallisesti vain sakkoa ja määräys saapua uusiin kutsuntoihin. Kutsunnoista poisjäämisestä langetettuja rangaistuksia ei vähennetä totaalikieltäytymisestä langetetusta, vaan ne tulevat sen päälle.

Kutsunnoista kieltäytymisen ongelma näyttää olevan, että se johtaa usein eriskummalliseen kierteeseen. Useimmissa tapauksissa kutsunnoista poisjäänyt laitetaan “kakkoshakuun”: poliisi ottaa kiinni tavattaessa, muttei etsi aktiivisesti. Menettely vaihtelee kuitenkin paikkakunnittain: jossain poliisi saattaa tulla kyselemään hyvinkin pian. Tavattaessa poliisi kuulustelee ja antaa uuden määräyksen saapua kutsuntoihin, ja sama toistuu. Tiedossa on tapauksia, joissa kierre on jatkunut vuosia ja tuottanut jopa kaksinumeroisen määrän sakkorangaistuksia, ennen kuin totaalilla on edes mahdollisuutta virallisesti ilmoittaa kieltäytymisestään. Mikäli sakkoja ei varattomuuden takia kykene (tai halua) maksamaan, ne muutetaan ehdottomaksi vankeudeksi (kolme päiväsakkoa vastaa yhtä päivää linnassa). Nykyään vankeudeksi voidaan muuttaa vain tuomioistuimen (mutta ei poliisin) langettamat sakot.

Lainsäädäntö kuitenkin antaisi viranomaisille mahdollisuuden katkaista kierre. Asevelvollisuuslain mukaan kutsunnoista poisjäänyt henkilö “voidaan heti toimittaa palvelukseen”. On tapauksia, joissa kiinnisaatu tai tarkastukseen saapunut kieltäytyjä on mieluummin luokiteltu palveluskelvottomaksi kuin pakotettu palvelukseen.

b) Poisjääminen oikeudenkäynnistä

Totaalikieltäytyjillä ei ole enää henkilökohtaista läsnäolopakkoa oikeudenkäynnissä, koska tuomio on aina alle puoli vuotta. Oikeudenkäynnistä poisjääminen ilman “laillista estettä” johtaisi sakkorangaistukseen ja mahdollisesti siihen, että määrätään kuljetettavaksi uuteen oikeudenkäyntiin omalla kustannuksellaan.

Jos puolestaan kieltäytyy menemästä ulosottoviranomaisen luokse sopimaan vankeusrangaistuksen aloittamisesta, tullaan hakemaan poliisivoimin kotoa tai työpaikalta suorittamaan tuomiota. Tällöin joutuu todennäköisesti paikalliseen poliisivankilaan muutamaksi päiväksi odottamaan vankilaan siirtoa. Poliisivankila on vankilaa tylympi paikka: siellä ei saa vastaanottaa vieraita eikä sinne saa tuoda monia vankilassa sallittuja tavaroita. Poliisivankilasta siirretään tämän jälkeen suljettuun vankilaan.

 
c) Väkivallaton vastarinta vangitsemistilanteessa

Jos ei saavu vapaaehtoisesti vankilaan, joutuu tekemisiin poliisien kanssa, jotka tulevat noutamaan vankilaan kotoa, työpaikalta tai muusta vastaavasta paikasta. Jos tässä tilanteessa kieltäytyy lähtemästä poliisiviranomaisten mukaan, poliisit kantavat autoonsa. Jos tällaisesta väkivallattomasta vastarinnasta tulee oikeudellisia seuraamuksia, on kysymyksessä ”viranomaisten vastustaminen” (tai “haitanteko” tai “niskoittelu”), josta seuraa todennäköisesti sakkoja.

 
d) Vankilan sisääntulomuodollisuuksista kieltäytyminen

Kieltäytyminen henkilötietojen antamisesta, varusteiden kuittaamisesta ja omaisuusluettelon allekirjoittamisesta saattaa tuottaa vankilan sisäisen kurinpitorangaistuksen. Mikäli omaisuusluetteloon sisältyy arvokasta tavaraa, se lienee syytä kuitata. Muutoin viranomaiset todistavat toistensa laatimat luettelot oikeiksi.

e) Työstä kieltäytyminen

Vanki on periaatteessa “velvollinen tekemään varsinaisena työaikana työtä tai osallistumaan koulutukseen taikka muuhun rangaistuslaitoksen järjestämään tai hyväksymään toimintaan”.

Työstä kieltäytyminen avovankilassa johtaa käytännössä automaattisesti siirtämiseen suljettuun vankilaan. Suljetussa vankilassa työstä kieltäytyvä ei todennäköisesti joudu erityisten kurinpitotoimenpiteiden (esim. yksinäisselli) kohteeksi (periaatteessa ne kuitenkin ovat mahdollisia), mutta häneltä viedään oikeus joihinkin vankilan sisäisiin etuoikeuksiin. Hänet sijoitetaan melko varmasti suljetulle osastolle, hänen on vaikeampi saada yhden hengen selliä jne.

 
f) Vankikarkuruus

Jos karkaat vankilasta, sinut etsintäkuulutetaan; tässä tosin kestää todennäköisesti ainakin muutama päivä.

Avoimesta vankilasta karkaaminen johtaa lähes varmasti suljettuun vankilaan siirtämiseen. Jos “luvatta poistuminen katsotaan vähäiseksi” (ts. jos esim. palaa vapaaehtoisesti takaisin lyhyen ajan kuluttua), voi selvitä avolaitoksen johtajan päätöksestä varoituksella tai määräaikaisella (korkeintaan 14 vrk), suljettuun laitokseen siirtämisellä.

Suljetusta vankilasta karkaamisesta voi rikoslain mukaan saada enintään vuoden vankeustuomion – joka tapauksessa asiasta seuraa oikeudenkäynti. Karkaaminen tai lomalta poisjääminen johtaa käytännössä varmasti siihen, että uusien lomien saaminen on erittäin vaikeaa.

g) Nälkälakko

Nälkälakko on yhteistyöstä kieltäytymisen äärimmäinen muoto. Se merkitsee käytännössä itsemurhalla uhkaamista. Nälkälakkoon kannattaa lähteä vasta vakavan harkinnan jälkeen ja täysin tietoisena sen mahdollisista seuraamuksista.

Tavallisesti nälkälakkoon ryhtyneet ovat vaatineet jotakin konkreettista; useimmiten tasavallan presidentin myöntämää armahdusta. Viimeksi näin tapahtui keväällä 2009, kun presidentti Halonen armahti reilun kuukauden nälkälakkoilleen (tosin armahduksen aikaan jo lakon lopettaneen) aseistakieltäytyjän. Harkittaessa nälkälakkoon ryhtymistä on otettava huomioon ainakin kaksi asiaa: nälkälakko ei todellakaan automaattisesti johda armahdukseen tai muuhun haluttuun tulokseen ja niiden julkisuusarvo on vähentynyt, kun aihe ei enää ole uusi. Nälkälakosta tulee joka tapauksessa merkittävä uutistapahtuma vasta kun lakko on kestänyt useita viikkoja. Tällöinkin edellytys on, että lakon alkamisesta on tiedotettu kunnolla - media pitää uskottavana vain kontrolloiduissa oloissa tapahtuvaa nälkälakkoa.

Teknisenä suorituksena lakko ei toki ole niin vaativa kuin äkkiseltään saattaisi arvata. Ennen lakkoon ryhtymistä tai sen alussa on syytä suorittaa suolistontyhjennys joko ulostuslääkkeillä tai suolistohuuhtelulla. Nälkälakon vaikein vaihe on ensimmäinen viikko, jolloin näläntunne vielä tuntuu – tosin joiltakin nälkälakkolaisilta se ei ole kadonnut missään vaiheessa. Sen jälkeen vointi alkaa vain hitaasti hiipua, ja joka päivä jaksaa olla jalkeilla vähän vähemmän kuin edellisenä. Nälkälakko muuttuu tavallisesti terveydelle todella vaaralliseksi noin kuukauden jälkeen - riippuen kuitenkin luonnollisesti henkilökohtaisesta terveydentilasta. Lakon aikana on syytä nauttia runsaasti vettä, useita litroja päivässä.

1980-luvun lopun ja vuoden 1990 aseistakieltäytyjänälkälakkojen seurauksena oikeusministeriö asetti erityisen “nälkälakkotyöryhmän”, joka antoi raporttinsa joulukuussa 1991. Raportin mukaan “ei ole olemassa oikeudellista velvollisuutta pakkoruokkia pätevään tahdonmuodostukseen kykenevää, nälkälakossa olevaa vankia. Sen sijaan silloin, kun nälkälakkoon ryhtynyt ei kykene pätevään tahdonmuodostukseen tai hänen tahdostaan ei saada esimerkiksi tajuttomuustilan vuoksi selvyyttä, nälkälakkoon ryhtyneestä huolehtivalla viranomaisella on velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin henkilön henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi. Mahdollinen tahdosta riippumaton keinoruokinta suoritetaan lääketieteellisenä toimenpiteenä ja siten lääkärin päätöksen perusteella.”

 

VANKILOIDEN YHTEYSTIEDOT

ETELÄ-SUOMEN RIKOSSEURAAMUSALUE

Helsingin vankila

Ristikkokatu 8 (vanha osoite Ristikkotie 6)
00580 Helsinki
(PL 40,00581 Helsinki)
Puhelin: 010 36 82100
Fax: 010 36 82014
Sähköposti:
helsinki.vankila@om.fi

(suljettu laitos)

Suomenlinnan vankila

Suomenlinna C 86
00190 Helsinki
Puh: 010 36 81900
Fax: 010 36 81901
Sähköposti:
suomenlinna.vankila@om.fi

(avolaitos)

Keravan vankila

PL 133,
04201 Kerava
Puhelin: 010 36 82700
Fax:
Fax:
päälaitos 010 36 82794
avovankila-osasto 010 36 82793
täytäntöönpano 010 36 82799
poliklinikka 010 36 82758
työliike 010 36 82795
Sähköposti:
kerava.vankila@om.fi

(vankilassa on sekä suljettu laitos että avolaitos)

Vantaan vankila

Siltaniitynkuja 2
01260 Vantaa
(PL 160, 01261 Vantaa)
Puh: 010 36 82400
Fax: 010 36 82499
Sähköposti:
vantaa.vankila@om.fi

(tutkintavankila)

Jokelan vankila

Tikuntekijäntie 1
05400 Jokela
(PL 20, 05401 Jokela)
Puhelin: 010 36 83200
Fax: 010 36 83300
Sähköposti:
jokela.vankila@om.fi

(suljettu laitos, jonka yhteydessä avolaitososasto)

Riihimäen vankila

Sammalisto
11310 Riihimäki
(PL 100, 11311 Riihimäki)
Puhelin: 010 36 81200
Fax: 010 36 81276
Sähköposti:
riihimaki.vankila@om.fi

(suljettu laitos, jonne sijoitetaan yli kahden vuoden tuomion saaneita vankeja)

 

LÄNSI-SUOMEN RIKOSSEURAAMUSALUE

Hämeenlinnan vankila

Pikku-Parolantie 7
13100 Hämeenlinna
(PL 181, 13101 Hämeenlinna)
Puhelin: 010 36 81500
Fax: 010 36 81514
Sähköposti:
hameenlinna.vankila@om.fi

(suljettu laitos)

Vanajan vankila, Vanajan osasto

Ylänneentie 26
13430 Hämeenlinna
(PL 845, 13501 Hämeenlinna)
Puh: 010 3681701
Fax: 010 3681715
Sähköposti:
vanaja.vankila@om.fi

(avolaitos naisvangeille)

Vanajan vankila, Ojoisten osasto

Tampereentie 29
13600 Hämeenlinna
(PL 845, 13501 Hämeenlinna)
Puh: 010 36 81770 (toimisto)
Fax: 010 36 81771
Sähköposti:
vanaja.vankila@om.fi

(avolaitos)

Kylmäkosken vankila

Vanhamaantie 26, PL 101
37911 Kylmäkoski
Vankiposti os: PL 102, 37911 Kylmäkoski
Puhelin: 010 36 83500
Fax: 010 36 83501
Sähköposti:
kylmakoski.vankila@om.fi


(suljettu laitos)

Vilppulan vankila

Kotiniementie 67
35700 Vilppula
Puhelin: 010 36 84000
Fax: 010 36 84090
Sähköposti:
vilppula.vankila@om.fi

(avolaitos)

Vaasan vankila

Rantakatu
65100 Vaasa
(PL 23, 65101 Vaasa)
Puhelin: 010 36 83800
Fax: 010 36 83801
Sähköposti:
vaasa.vankila@om.fi

(suljettu laitos)

Satakunnan vankila

Toivarintie 581
32700 Huittinen
Huittisten osasto: Toivarintie 581, 32700 Huittinen
Köyliön osasto: Vankilantie 515, 27750 Köyliö
Puhelin: 010 36 84300
Fax: 010 36 84302 (Huittinen),
010 36 84401 (Köyliö)
Sähköposti: satakunta.vankila@om.fi

(avolaitos)

Turun vankila

Mathilda Wreden katu 1
20380 Turku
PL 50, 20251 Turku
Puhelin: 010 36 84500
Fax: 010 36 84602
Sähköposti:
turku.vankila@om.fi

(suljettu laitos, jossa avolaitososasto)

Käyrän vankila

Pappilantie 36
21370 Aura kk
Puh: 010 368 4900
Fax: 010 368 4920
Sähköposti:
kayra.vankila@om.fi

(avolaitos)

 

ITÄ-POHJOIS-SUOMEN RIKOSSEURAAMUSALUE

Konnunsuon vankila

Läykäntie 53
54190 Konnunsuo
Puhelin: 010 36 85200
Fax: 010 36 85250
Sähköposti:
konnunsuo.vankila@om.fi

(suljettu laitos)

Haminan vankila

Karjakatu 25
49400 Hamina
Puhelin: 010 36 85450
Fax: 010 36 85475
Sähköposti: hamina.vankila@om.fi

(avolaitos)

Mikkelin vankila

Linnankatu 6
50100 Mikkeli
(PL 23, 50101 Mikkeli)
Puhelin: 010 36 85500
Fax: 010 36 85501
Sähköposti:
mikkeli.vankila@om.fi

(suljettu laitos)

Sulkavan vankila

Pieksänlahdentie 260
58701 Sulkava
(PL 6, 58701 Sulkava)
Puhelin: 010 36 85800
Fax: 010 36 85812
Sähköposti:
sulkava.vankila@om.fi

(avolaitos)

Laukaan vankila

Saviontie 560, 41330 Vihtavuori
(PL 55, 41341 Laukaa)
Puh: 010 368 7500
Fax: 010 368 7559 täytäntöönpano,
010 368 7569 toimisto
Sähköposti:
laukaa.vankila@om.fi

(avolaitos)

Naarajärven vankila

Linnatie 25
76850 Naarajärvi
(PL 1, 76851 Naarajärvi)
Puhelin: 010 36 85700
Faxit: 010 36 85780 (toimisto)
010 36 85781 (työtoimi)
010 36 85782 (valvonta)
Sähköposti:
naarajarvi.vankila@om.fi

(avolaitos)

Kuopion vankila

Vankilankatu 3
70100 Kuopio
(PL 7,70101 Kuopio)
Puhelin: 010 3687600
Fax: 010 3687779
Sähköposti:
kuopio.vankila@om.fi

(suljettu laitos, jossa avolaitososasto)

Sukevan vankila

Ristikkotie 10
74345 Kalliosuo
(PL 2, 74345 Kalliosuo)
Puhelin: 010 36 87100
Fax: 010 36 87101
Sähköposti:
sukeva.vankila@om.fi

(suljettu laitos)

 

Pyhäselän vankila

Paavontie 6, PL 14
82201 Hammaslahti
Vankipostin os: PL 17, 82201 Hammaslahti
Puh: 010 36 87800, keskus
010 36 87812, päivystys
Fax: 010 36 87851
010 36 87850 (työliikkeen faksi)
Sähköposti:
pyhaselka.vankila@om.fi

(suljettu laitos)

Juuan vankila

Vepsänjoentie 2, 83900 JUUKA
PL 26, 83901 JUUKA
Puh. 010 36 87950
Fax. 010 36 87969
Sähköposti:
juuka.vankila@om.fi

(avolaitos)

Oulun vankila

Nahkatehtaankatu 5
90101 Oulu
(PL 16, 90101 Oulu)
Puhelin 010 36 86000
Fax: 010 36 86100
Sähköposti: oulu.vankila@om.fi

(tutkintavankila ja suljettu vankila)

Pelson vankila

Linnantie 101, 92810 Pelsonsuo
Vankiposti osoitteella: PL 1, 92811 Pelsonsuo
Puhelin: 010 36 86200
Fax: 010 36 86214
Sähköposti:
pelso.vankila@om.fi

(suljettu laitos)

 

Kestilän vankila

Turppasentie 2
92700 Kestilä
Puh: 010 36 86500
Fax: 010 36 86561
Sähköposti:
kestila.vankila@om.fi

(avolaitos)


Ylitornion vankila

Rajantie 410
95600 Ylitornio
Puh. 01036 86600
Fax. 01036 86660
Sähköposti:
ylitornio.vankila@om.fi

(avolaitos)