Kolumbia: Mikään armeija ei puolusta rauhaa!

Medellin on vastakohtien kaupunki, josta löytyy lukuisia erilaisia elämäntapoja. Mutta toisaalta, eri ympäristöissä ihmiset elävät ja käyvät sotaa, joka – kuolleiden ja pitkäksi aikaa kadonneiden ihmisten lisäksi – tuo mukanaan oudon normaaliuden tunteen. Ikään kuin siellä ei tapahtuisi mitään. Kuitenkin tapahtuu, ja yhä useammin kuulee ehdotuksia, että ihmisten pitäisi aseistautua puolustamaan elämää ja voimistamaan institutionalisoitua normaalisuutta: ehdotuksia jotka jakavat maailman hyviin ja pahoihin. 

Nuoret kokevat elävänsä keskellä konfliktia, joka on liian iso jotta sille voisi tehdä mitään. Kuolemat naapurustoissa, perheenjäsenet ja ystävät luotien lävistäminä - luotien, jotka ovat tuhonneet satojen nuorten unelmat. Kyseessä on konflikti, joka suosii armeijoita ja tekee vaihtoehtojen etsimisen vaikeaksi; vaihtoehtojen toisenlaisesta maailmasta ja toisenlaisesta yhteiskunnasta, jossa unelmat voisivat muuttua todeksi. Joinakin aikoina nuoret naiset ja miehet eivät voi uneksia enemmästä kuin henkiinjäämisestä ja kovasta työstä, usein perheidensä elättämiseksi, parhaimmillaan koulutuksen hankkimisesta. Nuorten ihmisten unelmat eivät kohdistu heidän omiin elämiinsä – niiden kohteena on usein ulkopuolelta tyrkytetty unelma elämästä kuluttajana.

Väkivallan tekijät

Tänään aseellinen konflikti Medellinissä pakottaa nuoret toimijoiksi, osallistumaan aseistautuneiden ryhmien toimintaan – ja ihmiset näkevät nuoret tämän kautta. Muutamat luvut auttavat ymmärtämään nuorten merkityksen kaupungissa: noin neljäsosa kaupungin väestöstä, noin puoli miljoonaa ihmistä, on nuoria, ja he muodostavat enemmistön kaupungissa toimivien noin 200 aseellisen joukkion (mukaan lukien sissit, puolisotilaalliset joukot ja järjestäytynyt rikollisuus) 9000 jäsenestä.

Nuoriin vaikuttavat sosiaaliset ongelmat ovat pahoja: työttömyys ja vajaatyöllisyys, heikot mahdollisuudet saada kunnollista koulutusta, aikuisten maailman nuoriin iskemä poltinmerkki sekä instituutiot, jotka väittävät vähentävänsä väkivaltaa rajoittamalla vapauksia – esimerkiksi määräämällä ulkonaliikkumiskiellon alaikäisille. Tämä ylläpitää ja vahvistaa leimaa nuorista väkivallan tekijöinä.

Kaupungin pormestarin toimenpiteet vapauden rajoittamiseksi eivät vaikuta pääasiaan. Tammikuun 1. ja kesäkuun 15. päivän välisenä aikana vuonna 2003 Medellinissä tehtiin 1690 murhaa – näistä 873 (n. 49%) oli 14-25 -vuotiaita nuoria (817 miehiä, 56 naisia).

Pelkoa kylvämässä

Tämä konflikti avaa railoja, lujittaa pelon ja vahvistaa välinpitämättömyyttä. Se luo etäisyyttä ja epäluottamusta ihmisten välille, vie pohjaa suhteilta ja väheksyy ystävyyden ja rakkauden elämään arvoa.

Eräs strategia on kylvää pelkoa, jotta ihmiset tottelevat aseellisia ryhmiä. Yksi uhkauksista on maalattu monen talon seinään: ”Isä ja äiti laittaa kiltit lapset nukkumaan, me laitetaan tuhmat”. (me viittaa puolisotilaallisiin joukkoihin). Toinen taas kuuluu: ”Me tapetaan kaikki kusipäät” (viitaten kollaboraattoreihin).

Red Juvenil (Nuorten verkosto) -järjestön aktivisti, joka vuonna 1998 julistautui aseistakieltäytyjäksi, kirjoitti naapurustostaan, että ”heräämme tavallisesti aamunkoitteessa, kun autojen äänet sekoittuvat luennolle rientävien opiskelijoiden kiireisiin askeliin ja laukauksiin, huutoihin ja poliisiauton sireeniin sekä hetkeä myöhemmin ihmisten huhuihin siitä, kuka nyt tapettiin ja miksi.”

Tilanne naapurustoissa tuntuu ajoittain niin normaalilta, että se on pelottavaa: vastaanotamme passiivisina informaatiota, jota emme kykene käsittelemään, koska kriittiset tuntomme ovat horroksessa.

Nuorten järjestö konfliktissa

Nuorten organisoiminen ruohonjuuritasolla on vaikeaa, koska aseelliset ryhmät pakottavat nuoret yhteyksiin armeijoidensa kanssa. Yksi aktivisti on kertonut, että ”meidän alueella on sanonta, että ´jätkät lähtee sotimaan tai jätkät lähtee alueelta´… Tuhansia nuoria on pakotettu osallistumaan puolisotilaalliseen ´verkostoon´, joka pyrkii kontrolloimaan kaupunkia.” Alueella 13 erään nuorisoryhmän piti opetella ensiapua, koska aseellisissa yhteenotoissa tulleita vammoja ei voida hoitaa terveyskeskuksessa. Toisten nuorisoryhmien on toteltava puolisotilaallisia ryhmiä, jotka kertovat mitä ne voivat tehdä ja miten, ja joskus niiden on tarjottava myös voimavarojaan.

Monet nuoret elävät epätietoisuudessa siitä, onko heillä mitään mahdollisuuksia tulla siksi miksi haluavat tulla. Jos he elävät alueella, jonka aseistautuneet ryhmät ovat kytköksissä sisseihin, heillä ei ole suuriakaan mahdollisuuksia, sillä turvallisuusjoukot näkevät kaikkien alueen nuorien olevan sissien puolella, jolloin he ovat myös sotilaallisia kohteita ja vihollisia taistelussa.

Aseellinen konflikti vaikuttaa meihin monilla tasoilla; saatamme menettää läheisemme tai oma henkemme voi olla vaarassa. Se estää meitä toteuttamasta itseämme, rajoittaa vapauttamme mennä minne haluamme. Se vaikuttaa opiskelijaan, jota joku toisella alueella asuva pelottelee käyttämästä hyväkseen julkista tilaa. Se vaikuttaa nuorisoryhmien autonomiaan toteuttaa vapaasti paikallisia aktiviteettejaan, Mutta ennen kaikkea se estää toteuttamasta elämän yhtä puolta, unelmaa elää arvokkaasti.

Mitä Red Juvenil tekee?

Viimeisten 12 vuoden ajan Red Juvenil on kehittänyt työtään. Se on tehnyt aloitteita elämän ja vastarinnan puolesta militaristisiin ja patriarkaalisiin traditioihin perustuvassa yhteiskunnassa, jota emme halua vahvistaa tai uudentaa.

Kieltäydymme osallistumasta minkälaiseen sotilaallisen toimintaa sen vakaumuksemme johdosta, että mikään armeija ei puolusta rauhaa. Kieltäydymme osallistumasta tähän sotaan, kieltäydymme astumasta riviin ja antamasta elämäämme projektille, joka ei ole se mistä omalle osallemme unelmoimme.

Olemme tämän vuoksi toteuttaneet lukuisia aktioita osoittaaksemme, että armeijalle ja sotilaallisen kulttuurin edistämille arvoille – patriarkaalisuudelle, kilpailulle, ulossulkemiselle – on vaihtoehtoja. 20. heinäkuuta, Kolumbian itsenäisyyspäivän paraatissa, 30 meistä astui stadionille, jossa juhlallisuudet huipentuivat, ja loi sinne tilan yhteistyöhön perustuville leikeille. Kutsuimme ihmisiä tulemaan leikkimään, leikkimään rentoutuakseen, leikkimään tehdäkseen vastarintaa. Monien lasten mielestä se oli paljon houkuttelevampaa kuin virallinen ohjelma. Tällä hetkellä kehitämme strategioita, jotka rohkaisevat nuoria vastustamaan sotaan osallistumista, ei olemalla hiljaa vaan päinvastoin toimimalla ja rakentamalla omia vaihtoehtoja. Tutkimme esimerkiksi jatkuvasti, kuinka nuoret alueilla, joissa yhteenotot ovat kaikkein näkyvimpiä, elävät ja selviävät konfliktista jokapäiväisessä maailmassaan. Odotamme, että tämän informaation avulla monet nuoret tunnistavat itsensä ja tiedostavat, että heidän lisäkseen on paljon muitakin ihmisiä jotka eivät halua osallistua sotaan. Lisäksi haluamme lisätä muun maailman tietoisuutta siitä, mitä Kolumbiassa tapahtuu, sillä joukkotiedotusvälineet salaavat sen.

Aktiivista väkivallattomuutta

Teemme yhteistyötä muiden nuoriso- ja yhteisöryhmien kanssa tehdäksemme sodanvastustuksesta voimakkaampaa ja näkyvämpää. Parhaillaan työskentelemme kampanjassa, jossa on mukana lisäksemme muita järjestöjä Calista, Pueblo Nuevasta ja Villa Ricasta, Bogotásta ja Medellinistä. Kyseessä eivät ole vain nuorten ryhmät, vaan myös naisten, alkuperäisväestön ja yhteisöjen järjestöjä. Päämäärämme on yhtä hyvin edistää aktiivista väkivallattomuutta ja suoraa toimintaa sotaa vastaan kuin auttaa entistä useampia nuoria ymmärtämään, miksi tätä sotaa käydään pimennossa joukkotiedotusvälineiltä. Kuka siitä hyötyy? Kuka siinä kuolee? Ja ymmärtämään myös sen vastustamisen arvon.

Ne nuoret, jotka kieltäytyvät osallistumasta sotaan, jota käydään kaikkien nimissä, saavat puolelleen sen ei aivan pienen ihmisjoukon, joka vastustaa tätä verta, ruumiita ja kyyneleitä vaativaa sotaa. Nuo nuoret kieltäytyvät hyväksymästä tilannetta, joka perustuu kuolemaan, epäoikeudenmukaisuuteen, syrjintään ja epätoivoon; kieltäytyvät hyväksymästä maailmaa joka on rakennettu ruumiiden päälle. Vastustamme uskomusta, että sinun täytyy aseistautua saavuttaaksesi unelmasi.

Sen sijaan emme vastusta pyrkimystä rakentaa yhteiskuntaa, jossa ei ole armeijoita eikä aseita, jossa unelmien perustalle voi rakentaa muttei tappaa ketään. Emme vastusta halua elää ja tanssia. Näin ollen sanomme, että annamme kaikkemme rakentaaksemme sellaisen maailman jossa haluamme elää.

Kirjoittaja toimii Red Juvenil -järjestön Medellinin ihmisoikeusohjelman koordinaattorina.
(War Resisters´ International, Broken Rifle, no 61, May 2004)