Hermajasta “eurooppalainen lainsuojaton” Hermajasta “eurooppalainen lainsuojaton”

Belgian korkein oikeus antoi maaliskuun alussa kielteisen päätöksen Belgiaan paenneen totaalikieltäytyjä Jussi Hermajan, 25, valitukseen, jonka hän oli jättänyt Belgian viranomaisten hylättyä hänen turvapaikkahakemuksensa syksyllä 2001. Hermaja on ilmoittanut, että hän suostuu palautukseen, mikäli Suomi sitä pyytää ja Belgia vastaa myöntävästi. Kielteisen päätöksen julkistamisen yhteydessä julkisuudessa olleiden tietojen perusteella Suomi ei aio pyytää luovutusta. Toistaiseksi Hermaja jatkaa antimilitaristista työtään Belgiassa siitä huolimatta, että tilanne tekee hänestä tosiasiallisesti lainsuojattoman.

Jussi HermajaJussi Hermaja

Hermaja pakeni sekä ase- että siviilipalveluksesta kieltäytymisen vuoksi saamaansa vankeustuomiota Belgiaan lokakuussa 2001. Belgialaiset rauhanjärjestöt nimesivät Hermajan tuolloin “ensimmäiseksi eurooppalaiseksi aseistakieltäytyjäksi”. Tällä haluttiin korostaa sitä, että aseistakieltäytymisestä on yhä enemmän tulossa kansalliset näkökulmat ylittävä kysymys. Suomalaisenkin aseistakieltäytyjän teko voidaan tänään tulkita kannanotoksi jatkuvaan “globaaliin sotatilaan”: armeijoiden välinen yhteistyö ja suoranainen yhdentyminen lisääntyvät. Esimerkkejä ovat muun muassa Suomen ja Naton rauhankumppanuusohjelma sekä Euroopan puolustusliiton kehittyminen.

Hermajan, kuten useimpien totaalikieltäytyjien, päätös kieltäytyä sekä ase- että siviilipalveluksesta on myös kannanotto suomalaisen siviilipalvelusjärjestelmän epäkohtiin. Siviilipalveluksen suhteettoman pituuden lisäksi suurimpia näistä ovat palveluspaikkapula sekä ongelmat sivareiden asumisjärjestelyissä. Huomattavana periaatteellisena puutteena on myös se, ettei laissa ole määritelty sivarien asemaa kriisitilanteen aikana; sivarit on vapautettu asepalveluksesta ainoastaan rauhan ajaksi.

On nurinkurista, että Hermajasta on sekä Suomen että Belgian viranomaisten päätöksien myötä ajautunut lainsuojattoman asemaan, ikään kuin hän olisi vaarallinen tai uhkaava henkilö. Hermajan tilanteessa tulee näin kärkevästi ilmi se, mikä pitää käytännössä eri tavoin paikkansa kaikkien aseistakieltäytyjien kohdalla. Niin suomalainen kuin eurooppalainenkin lainsäädäntö, eurooppalaisesta poliittisesta valtavirrasta puhumattakaan, hellii edelleen militarismia sen vastavoimien kustannuksella. Tämä näkyy yhtä hyvin suomalaisen sivarin arjessa - vaikkapa palvelus- ja asuinpaikkapulassa sekä kriisinaikaisessa määrittelemättömässä asemassa - kuin Hermajan nyt saamassa asemassa. Se näkyy myös siinä, että uusikaan hallitus ei näytä olevan kiinnostunut siviilipalveluslainsäädännön päivittämisestä, mutta puolustusbudjetin kasvattaminen hoitunee taas kuin ohimennen.

Tilanteen irvokkuuden toteamiseksi Aseistakieltäytyjäliiton Jyväskylän osasto julkaiseekin oheistetun julisteen - villin lännen tyyliin, kuten sopivaa lienee aikana, jona globaali näyttämö on täyttynyt ns. kansainväliselle oikeudelle kintaalla viittaavista sodista.