Helsingin sivariasuntolassa selataan matkailuesitteitä ja dyykataan

Talvi-ilta taittuu hämärästä pimeydeksi. Helsingin siviilipalvelusmiesasuntolan keittiössä istuu väsyneen näköisiä miehiä. “Raskas työ”, selvittää Heikki Luoma. “Raskas eilinen ilta”, Tuukka Heinonen tarkentaa.

Miehet pohtivat pitkään, kuinka monta asukkia asuntolassa oikein on ja päätyvät lopulta yhdeksään. Kokonaiskuvaa on vaikea saada, kun työajat vaihtelevat ja osa miehistä yöpyy usein tyttöystävien ja kavereiden luona.

Muutenkaan miehet eivät ole saaneet kontaktia kaikkiin kämppäkavereihinsa. Yksi asukkaista ei miesten mukaan puhu mitään. Häntä kutsutaan “Weirdoksi”. Yleensä yhteishenki on kuitenkin hyvä. “Katsotaan South Parkia ja syödään yhdessä”, Heinonen kuvailee.

Yhteishengen muodostamista haittaa se, ettei asuntolassa ole ahtaan keittiön lisäksi muuta yhteistä oleskelutilaa. “Täällä keittiössä selataan Aurinkomatkojen esitteitä ja vihataan yhteiskuntaa”, Heinonen selostaa. “Ensi viikolla ruvetaan painimaan”, Teemu Ahola ehdottaa.

“Kyllä tämä aika tehokkaasti ajaa ihmiset baareihin”, Luoma pohtii. “Sinne on mentävä jos haluaa nähdä kavereita.”

Kritiikkiä ja kehuja

Asuntola on ollut käytössä runsaan vuoden. Se perustettiin helpottamaan siviilipalvelusmiesten asuntopulaa pääkaupunkiseudulla. Asukkaat ovat Helsingin kaupungin palveluksessa. Nykyisestä siviilipalvelusmiesjoukosta valtaosa suorittaa palvelustaan kulttuuriasiankeskuksessa tai opetustoimessa, mutta mahtuupa yksi keskuspesulaankin.

Pohjoishaagalaisen kerrostalon yläkerrassa sijaitsevan asuntolan ikkunoista avautuvat huoltoasema ja parkkipaikka. Vieressä jylisee Vihdintie.

Siviilipalvelusmiehiä ihmetyttää asuntolan huoneiden jako. Huoneita on yhdeksän, kuten asukkaitakin, mutta kaksi huoneista on tyhjillään ja kahdessa vastaavasti asukkeja kaksi. Niissä huoneissa, joissa asuu kaksi miestä, ei ylimääräistä tilaa ole. “Ihmettelen, mihin sitä voisi panna kamat, jos tämä olisi ainoa asunto”, Heinonen pohtii.

Ahtautta kritisoi myös asuntolan entinen asukas Rauno Nikula kaupungille lähettämässään avoimessa kirjeessä. Hän muistuttaa, että siviilipalvelusmiehen majoitustiloja ei voida suoraan verrata esimerkiksi varusmiesten vastaaviin. “Varusmiehen ei tarvitse huolehtia vaatetuksesta eikä ruokapuolesta. Nämä seikat sekä monet muut käytännön asiat, jotka jäävät siviilipalvelusmiehen itsensä hoidettavaksi, asettavat majoitukselle kohtuullisuuden vaatimukset”, hän muistuttaa.

Nikula kiittelee kirjeessään asuntolan pääkaupunkiseudun majoitukseen tuomaa helpotusta. ”Ongelma ei ole kuitenkaan kadonnut, eikä se ratkea silläkään, että asuntola ylikuormitetaan”, hän huomauttaa.

Tilanpuutteen lisäksi kritiikin kohteena on asuntolan vetoisuus ja sisälämpötila, joka viime talven pakkasilla putosi alimmillaan 15 asteeseen. Korjaustarpeiden vastapainoksi kirjeessä saavat kiitosta asuntolan siisteys, hyvät pesutilat sekä uusi pakastin. ”Ja lämmintä vettä tulee!” jatkaa nykyisistä asukkaista Ahola. ”Kylmää vettä onkin sitten vaikeampi saada”, Tero Anttonen toppuuttelee.

Ruokatarpeet roskalavalta

Jutustelun lomassa sivariasuntolan asukkaat aloittavat ruoanlaiton. Ruokatarpeet on löydetty läheisen marketin roskalavalta. Siviilipalvelusmiehet ovat saaneet roskisdyykkauksesta oivan keinon vähäisten rahojen säästämiseen. ”Käymme porukalla dyykkaamassa”, Ahola selostaa. ”Keittiössä istutaan ja syödään tosi paljon.”

Puhe siirtyy asuntolan sääntöihin, joista asukkaat löytävät paljon ihmeteltävää. Omia verhoja asuntoihin ei saisi tuoda ”paloturvallisuussyistä”. Parvekkeella ei saa tupakoida, vaan savuille päästäkseen on kiivettävä portaita alas pihalle. Muidenkin päihteiden suhteen säännöt ovat tiukat. ”Pomo sanoi, että muutaman saunakaljan saa ottaa, mutta meillä ei ole saunaa”, Heinonen pohtii.

Rajoituksista huolimatta asuntolan soluissa tehdään muutakin kuin nukutaan. Matti Niinimäki esittelee tietokonettaan ja äänentoistolaitteitaan. ”Teen hiphop-biittejä ja musaa levysoittimilla.”

Anttonen puolestaan askartelee huoneessaan iltaisin rumpuja. Se on hyvää vastapainoa siviilipalvelustyölle. ”Palvelen päiväkodissa. Mitäs siellä teet... Päivät on ajanviettoa ja illat tuottavaa työtä.”