Eräänä päivänä ajoin Jerusalemista takaisin Ramallahiin, kun pikkubussi pysäytettin Al-Ramin tarkastusasemalle – muutaman mailin päässä Qalandiyan tarkastuspisteessä, joka toimii Ramallahin “porttina”. Kaikki liikenne oli pysäytetty. Tarkastusasemaa ylläpitäneet israelaiset poliisit olivat ampuneet kuoliaaksi 11-vuotiaan pojan, joka makasi kasvoillaan kadulla veren virratessa katukiveykselle. He väittivät, että hän kantoi pommia selkärepussaan. Niinpä ketään ei päästetty lähelle, ei ambulanssia, ei pojan äitiä.

Belgiassa vankilatuomiotaan pakoileva totaalikieltäytyjä Jussi Hermaja on valittanut pakolaiskomissiolta saamastaan kielteisestä turvapaikkapäätöksestä Belgian korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Suurta huomiota herättänyt aseistakieltäytymiskamppailu siirtyy näin oikeussaliin. Edessä on mahdollisesti jopa vuosien prosessi, jonka aikana päätetään palautetaanko turvapaikkahakemus pakolaiskomissiolle käsittelyssä ilmenneiden virheiden vuoksi. Oikeussalin ulkopuolella Jussin arki kuluu belgialaisen kansalaisjärjestön For Mother Earthin toiminnassa.

Aseistakieltäytymisen kaikki eri muodot ovat nousseet Israelissa uuteen kukoistukseen palestiinalaisalueiden verisen miehityksen jatkuessa ja sodan vaatiessa yhä uusia uhreja Israelin armeijan reserviläisten joukosta. Kieltäytyjistä merkittävimässä osassa eivät ole johdonmukaisesti kaikkea väkivaltaa kaihtava pasifistiaseistakieltäytyjien vähemmistö. Israelin hallitus ei ole kovin huolissaan tuhansista “harmaista aseistakieltäytyjistä”, jotka ovat välttäneet palveluksen väärennetyillä lääkärintodistuksilla tai muilla asiakirjoilla.

- Tähän mennessä käsittelyssä ovat olleet globalisaatio ja väestönsuojelu

Siviilipalvelusmiesten koulutusjaksojen sisältöä on ryhdytty kehittämään. Tänä keväänä keskuksessa on ollut kaksi teemakoulutustaksoa, joiden sisältöä on muokattu teeman mukaiseksi. Vuoden toinen koulutuserä perehtyi globalisaatioon, neljäs puolestaan väestönsuojeluun.

Monia vuosia olen kantanut sisälläni näkyjä Nabluksen kapeista kauppakaduista, Ramallahin kaduista ja Chan-Yuniksen hiekkateistä, valon ja ilon alueista Lähi-idässä. Näissä paikoissa aloitin asepalvelukseni Israelissa sen jälkeen kun yksikköni palasi Libanonista (siihen aikaan, 1985, uskoimme todella jättäneemme Libanonin). Matkoillani Samarian mutkittelevilla teillä ja Juudean kukkuloilla, sydämeni kääntyi kohti Israelin maan näköaloja ja kuitenkin sama sydän katkeroitui joka päivä – joka aamu – kun lähdin panemaan täytäntöön Israelin valtion katkeraa hallintoa maan asukkaista.