Bomspotting III – ydinaseita vastaan Belgiassa

“Kun kysyin äsken operaatiota johtavalta poliisilta mikä on tilanne ulkona tukikohdassa, hän vastasi: ‘Kaaos, täydellinen kaaos.’ ”
–Pol D’Huyvetter, Kleine Brogel 16.4.2001

Pääsiäismaanantai on länsieurooppalaisen rauhanliikkeen perinteinen toimintapäivä. Tänäkin vuonna mielenosoituksia järjestettiin ainakin Belgiassa, Englannissa, Hollannissa ja Saksassa. Näistä saavutuksiltaan ylivoimaisesti merkittävin oli Belgian “Bomspotting III”-niminen ydinaseiden vastainen tapahtuma Kleine Brogelin lentotukikohdan ulko- ja sisäpuolella.

Bomspotting III oli 1000–1500 osanottajan mielenosoitus, jonka yhteydessä järjestettiin suurin koskaan tehty kansalaistarkastus. Kansalaistarkastukset ovat avointa kansalaistottelemattomuutta, jonka perusteena ovat Haagin kansainvälisen tuomioistuimen 8. heinäkuuta 1996 antama neuvoantava päätös ja Nürnbergin periaatteet. Näiden kansainvälisen lain osien voidaan katsoa oikeuttavan lievään valtiollisen lain vastaiseen toimintaan ydinaseriisunnan edistämiseksi. Kleine Brogelissa säilytetään kymmentä yhdysvaltalaista B61-lämpöydinpommia. Tarkastajat etsivät sellaisia todisteita, joilla Belgian hallitus voitaisiin pakottaa myöntämään ydinaseiden olemassaolo Belgiassa.

Mielenosoitusmarssin päätteeksi 840 ydinaseiden vastustajaa vyöryi tukikohdan aidan yli sisään kohti kiitorataa. Heidän joukossaan oli Belgian kultuuriministeri, useita muita belgialaisia kansanedustajia sekä yksi heidän hollantilainen kollegansa. Suomalaisia tapahtumaan osallistui noin 40, joista reilu puolet jatkoi aidan yli sisään tukikohtaan.

Sotilaat ottivat kiinni kaikki sisälle tukikohtaan astuneet, mutta vain pieni osa heistä kyettiin pidättämään virallisesti, sillä poliisi oli valmistautunut vain ehkä 100-200 pidätykseen. Belgian turvallisuuspoliisi oli kehoittanut paikallista poliisia valmistautumaan noin 700 mielenosoittajaan, mutta varoitusta ei oltu kuunneltu. Seurauksena tästä pidätysolosuhteet olivat hirveät.

Pahimmillaan ihmiset joutuivat seisomaan jopa seitsemän tuntia piikkilanka-aitauksessa ulkona, ja tästä ensimmäiset viisi tuntia sateessa. Kyseisissä aitauksissa oli tilaa vain noin 1/4 neliömetriä henkeä kohden. Piikkilankakarsinoiden lisäksi pidätettyjä varten oli varattu keskikokoinen luokkahuone, joka oli pidätystiloista inhimillisin. Ennalta suunniteltujen tilojen lisäksi jouduttiin ottamaan käyttöön suuri kuntosalihalli, jonka seinässä oli kyltti, joka kertoi paloturvallisuusmääräyksistä. Tilan suurin sallittu henkilömäärä oli 49 – halliin sijoitettiin 300–400 kiinniotettua.

Sotilaiden ja poliisien toimesta käytettiin myös suoraa väkivaltaa mielenosoittajia kohtaan. Kiinnioton yhteydessä joitakin ihmisiä potkittiin kylkiin ja kohdeltiin muutenkin väkivaltaisesti. Vakavia pahoinpitelyjä tapahtui ehkä parikymmentä. Nämä kohdistuivat lähinnä punk-henkisiin ja tummaihoisiin nuoriin. Ainakin kerran yksi mies vietiin piiloon metsään varta vasten pahoinpideltäväksi. Hänen vieressään ollut suomalainen raahattiin väkisin pois, ettei jäisi silminnäkijöitä ja uhri jäi yksin viiden poliisin kanssa, jotka alkoivat potkia häntä jalkoihin, selkään ja kylkiin.

Väkivallan käyttö oli kuitenkin odotettua, ja aikaisemmat kokemukset siitä osin pahempia. Tämä ei mitenkään oikeuta poliisin toimia, mutta ne eivät tulleet yllätyksenä. Uhrit ovat jättäneet valituksia poliisille ja suurlähetystöihin. Suomen suurlähetystö tosin suhtautui varsin nihkeästi suomalaisten valituksiin pahoinpitelyistä.

Kokonaisuutena tapahtuma oli kuitenkin onnistunut. Kyseessä oli todennäköisesti suurin koskaan järjestetty ydinaseiden vastainen kansalaistottelemattomuustempaus, ja tempaus sai valtavaa julkisuutta Belgian flaaminkielisellä alueella. Muutama vuosi sitten, ennen kuin uusi ydinaseiden vastainen kampanja aloitti, ei monikaan belgialainen edes tiennyt maallaan olevan ydinaseita. Tänään tilanne on toisin, ja kiitos tästä kuuluu suurelta osin Bomspotting-tapahtumille.