Vakavaa asiaa väkivallasta

Noin 200 000 suomalaista lasta kärsii joko fyysisistä tai psyykkisistä vammoista perheväkivallan takia, kertoo päivän uutiset. Toisaalta eräiden Gallup-kyselyjen mukaan Suomi kuuluu Euroopan kärkimaihin väkivaltarikoksissa. Karua todellisuutta, mutta yksistään pieni katsaus iltapäivälehtien otsikoihin vahvistaa noiden sekä uutisten että Gallup-tulosten todenperäisyyden.

Mikä sitten tekee suomalaisen luonteenlaadun keskimääräistä väkivaltaisemmaksi? Näyttää siltä, että suurin osa suomalaisista väkivaltarikoksista tehdään alkoholin vaikutuksen alaisena. Taustalta löytyy myös tunne-elämän ongelmia; mustasukkaisuutta, pettymyksiä jne. Tässä yhteydessä näyttäisi pätevän sanonta: ”Mikään asia ei ole niin huonosti, ettei sitä voi alkoholilla pahentaa.” Alkoholin käyttöä ei kuitenkaan voi nähdä syynä, vaan seurauksena eli kun ei kyetä, osata tai haluta selvittää elämässä eteen nousevia ongelmia, nautitaan tuohon ristiriitaan liikaa alkoholia ja seuraukset siitä ovat yleensä huonot.

Löytyisikö yksi syy suomalaisten väkivaltaisuuteen juuri tuosta taitamattomuudesta käsitellä erilaisia tunne-elämän kokemuksia? Jos lähtökohtana olisi se, että elämä on rakkauden koulua, jossa meillä on mahdollisuus oppia tuntemaan omaa itseämme toisten ihmisten avustuksella, silloin ensimmäisiä läksyjä tuossa koulussa olisi kärsivällisyyden ja itsehillinnän opettelu. Koska toiset ihmiset herättävät meissä käyttäytymisellään, ei vain lempeitä ja rakastavia tunteita, vaan myös pettymystä, katkeruutta tai jopa vihaa, niin tietoisuus kärsivällisyyden ja itsehillinnän tarpeellisuudesta sekä sen konkreettinen harjoittelu, vähentäisi meissä ilmeneviä väkivaltaisia taipumuksia. Tuo kärsivällisyys ja itsehillintä mahdollistaisivat myös sen, että kykenisimme paremmin suhtautumaan itsessämme nouseviin erilaisiin negatiivisiin tunteisiin.

Käsite, että jos ihminen ei pura tunteitaan ja patoaa ne, niin hän sairastuu, ei ole enää yksiselitteisesti totta, koska toisaalta lääkärit ovat todenneet, että suuttuminen on sydänsairaalle ihmiselle yhtä lailla haitallista kuin korkea verenpaine tai korkea kolesteroli. Monet seikat puhuvat siis vakavasti sen puolesta, että kasvatukseen kaivattaisiin muutoksia ja itse tahtoisin korostaa aikuiskasvatuksen tarpeellisuutta, koska aikuisten olotilat heijastuvat suoraan lapsiin ja nuoriin.

Ohje – älä suutu – on teosofikirjailija Pekka Ervastin (1875-1934) tiivistämä ajatus vuorisaarnasta (Matt. 5-7). Ervastin mukaan juuri vuorisaarnasta löytyy eettiset elämänohjeet jokaiselle ihmiselle, koska niiden sanomaa voi pitää universaalina ja yleisinhimillisenä. Mielestäni nuo elämänohjeet voisivat olla suurena apuna siinä kärsivällisyyden ja itsehillinnän opettelussa, jota jokainen aikuinen voisi tietoisesti harjoittaa suhteessaan väkivaltaan, vihaan ja suuttumiseen. Näin meillä olisi mahdollisuus ennaltaehkäistä niin perheväkivaltaa kuin myös muita ihmissuhderistiriitoja sekä luoda rauhanomaista ilmapiiriä ruohonjuuritasolla.

 

Marja Taavila
Väinölän yhteisö
Vilppula