Runoja: Shakaaleja ja ihmisiä

 

 

Varokaa voittajat

nykyajan vaeltava sielu
ei vaella tähdissä auringossa
sateenkaaren loistossa tai tummansinisessä yössä
vaikka siinä niitä olisikin

nykyajan sielu vaeltaa lähiössä
jonka seinät ovat sata nuutunutta kuuta

toimettomuudessa ja työttömyydessä
joille aurinko kääntää selkänsä

materialismin kaatopaikoissa
joissa ihminen näyttää
elämästä kynsin hampain roikkuvalta hyeenalta

uuden rakentamisen juurettomuudessa
jonka sisäkuva on autiomaan kuilu

erikoistumisen kielirajoissa
jotka ovat kuin vankilan muurit
näissä kaikissa ja paljon muussakin
nykyajan sielu vaeltaa
sisällään synnyttäen kapinan latauksen
jonka suomalainen jurous peittää
kuin yö päivän

mutta silloin
valistuneet sisimmäiset huutavat:

räjähdä kapina räjähdä
puhalla tuuli puhalla
puhalla lujaa
puhalla kuoret pois
paljasta ihminen

ja vaikka valtaapitävien sateen ropina
saa huudon kuulostamaan vain kuiskaukselta
niin kuiskauksestakin on lähtenyt suuria tapahtumaan
sillä kuiskauskin kuuluu
ja hyvä kuiskaus voi vyöryä myrskyn lailla

ja silloin… VAROKAA VOITTAJAT

 

SHAKAALI

edellä juoksevaan
kaiken tieltänsä pyyhkäisevään hiekkaan
liian harvoin yltävä autiomaan tuuli
toi shakaalin nenään raadon hajun

shakaali otti saaliinsa
horroksessa olevan ihmisen

ihminen ei enää jaksanut yltää elämään
ei sielunsakaan voimalla
sillä sielu
se oli typistetty

shakaali vei sielunkin mennessään
ja sai kaiken näyttämään vain lihalliselta

mutta tämän shakaalin nimi
ei ollut Carlos
tämän shakaalin nimi oli:
COKE – THE REAL THING

 

KOMPARATIIVI-ITSETUNTO

Sanoit, että otetaan asia asiana
mutta mä tylytin sua
tunsin olevani parempi

Kysyit käykö näin
mä sanoin, ettei käy
tunsin olevani yläpuolellasi

Sanoit, että yritä nyt ymmärtää sitä
mä sanoin, että oletko sä pelle
tunsin olevani kovempi

Pyysit, että älä lyö sitä
mutta mä löin
tunsin olevani miehisempi

Kysyin, koska sait viimeksi
mä kerroin, että eilen
kun sä taas viikko sitten
tunsin olevani pukimpi

Kysyit monta naista on minuun ollut rakastunut
mä totesin että viisi
kun sulla oli vain kolme
tunsin olevani vetävämpi

Kerroit tulevasi sen ihmisen kanssa hyvin toimeen
mä sanoin, että mua se taas tottelee
tunsin olevani voimakkaampi

Sanoit, että tuo oli mielenkiintoinen näkemys
mä sanoin, ettei mulle merkitse sun mielipiteesi
tunsin olevani viisaampi

Sitten sä kysyit, että mitä luovaa minussa on
mä mietin ja vastasin:
en mä tiedä, mutta olen parempi

 

Runot 80-luvulla kirjoittanut Kalle Sysikasi on tuon ajan aseistakieltäytyjäaktiiveja. Viime vuosina hän on toiminut mm. Sadankomitean Itä-Timor -ryhmän vetäjänä. Runot on julkaistu kirjassa: Kalle Sysikaski, Shakaaleja ja ihmisiä (Pohjoinen).