Makedonia – Läntisen konfliktinhallinnan uhri

Tiedonvälitys-poliittis-sotilaallinen kompleksi on kertonut meille lukemattomia kertoja, että paikalliset konfliktit ovat yksinomaan paikallisten aiheuttamia. Kansainvälisellä ”yhteisöllä” on asiassa vain jalon sankarin rooli, joka yrittää suostutella osapuolet istumaan neuvottelupöytään. Sen sijaan tällä kertaa näyttämöllä on Makedonia, eikä kompleksi ole oppinut mitään Kroatian jälkeen.

Kansainvälinen ”yhteisö”: sodan tärkein syy

Koska vain harva näkyy olevan raskautettu niinkin kauas kuin kahden vuoden taakse ulottuvalla poliittisella muistilla, kerrataanpa, miksi Makedonia, maa jota tuo sama kompleksi kuvasi ”rauhan keitaaksi” ja ”ennaltaehkäisevän” diplomatian menestykseksi, on nyt sodan partaalla:

ETYJ:n mahdollisuuksia ei koskaan täysin hyödynnetty

ETYJ:n lähetystö on tehnyt maassa vaikuttavan työn suvaitsevaisuuden ja demokraattisen ja suvaitsevaisen poliittisen kulttuurin edistämisessä. Sille ei kuitenkaan koskaan annettu tarpeeksi voimavaroja, jotta sillä todella olisi ollut vaikutusta ja nyt ETYJ on täysin marginalisoitu uudessa maailman”järjestyksessä”.

Makedonia pakotettiin lännen puolelle Jugoslaviaa vastaan

Milosevicin ja Holbrooken sopimus perustaa ETYJ:n tarkkailijavaltuuskunta Kosovoon (syksyllä 1998) johti ”ulosvedetyn sotavoiman” tuomiseen Makedoniaan, minkä Belgrad näki selvänä sopimuksen rikkomisena ja uhkana Kosovolle ja Serbialle. Tämä pakotti Makedonian esittämään Jugoslavian vastaista roolia, mikä palveli kaikkien muiden etuja paitsi sen itsensä. Siitä lähtien Belgrad näki Makedonian koston kohteena, mikäli sellaiselle on aihetta.

Sen alueellista koskemattomuutta ja suvereniteettiä loukattiin

Jo aikaisemmin Makedonia pakotettiin hyväksymään NATO:n tekemä ilmatilansa loukkaus, kun Wesley Clark halusi järjestää pommitussimulaatioharjoituksia niin korkealla Makedonian yläpuolella, että Jugoslavian tutkat havaitsevat sen, mikä oli tietysti merkki mahdollisesta sodasta. Silloinen presidentti Kiro Gligorov kertoi minulle, että kuuli näistä simulaatioharjoituksista ensimmäistä kertaa television uutisista! Länsi ei varsinaisesti kunnioittanut vastaitsenäistyneen – ja hauraan – Makedonian suvereniteettiä.

Makedoniasta tuli lännen sotilastukikohta ja pakolaisleiri.

NATO:n pommitukset muuttivat Makedonian sotilastukikohdan ja pakolaisleirin yhdistelmäksi. Oli ihme, että maa selviytyi tästä fyysisesti ja poliittisesti. Psykologisesta perspektiivistä sen identiteettiä itsenäisenä, suvereenina maana kuitenkin järkytettiin perusteellisesti. Siitä lähtien on vallinnut epävarmuus, kykeneekö maa pysymään yhtenäisenä ja mikä on sen suhde EU:iin ja NATO:on tulevaisuudessa.

Talouspakotteet tuhosivat sen talouden

Vuosikymmenen jatkuneilla lännen talous-pakotteilla Jugoslaviaa vastaan on ollut vain kielteisiä vaikutuksia Makedoniaan, kuten kaikkiin muihinkin Jugoslavian kauppakumppaneihin. Makedonia menetti tärkeimmät markkinansa ensin Kroatian ja Bosnian sotien johdosta sitten pakotteiden takia. Se olisi voinut noudattaa sanktioita käytännössä sulkemalla rajansa Jugoslaviaan, mikä olisi johtanut konkurssiin. Tai se saattoi selviytyä jotenkuten kriminalisoimalla ulkomaan- kauppansa; ts. sallia tavaroiden mennä Serbiaan/Kosovoon. Virallisen läntisen selityksen mukaan Makedonia oli lojaali sanktiosäännöksille; kansainväliset tark- kailijat tiesivät paremmin mutta heidän raporttinsa uudelleenkirjoitettiin kotona.

Talouden ja politiikan korruptio.

Niinpä alkoi mafian kukoistuskausi. Ulkomaan kauppasuhteiden kriminalisoiminen yhdistyi (ja vahvistui) yhteiskunnan omistaman omaisuuden ts. sen, jonka työläiset olivat tuottaneet edeltävien vuosikymmenten aikana, muuttamiseen osakeyhtiöksi, joita kontrolloivat lähinnä uudet puoluepomot. Läntisessä puhetavassa tätä kutsutaan yksityistämiseksi ja demokratiaksi. Tämän päivän taloudelliset korruptioskandaalit ovat tämän ulkoa pakotetun politiikan rakenteellisia seurauksia.

Makedonia ei saanut kompensaatiota.

On arvioitu, että talouspakotteet ovat maksaneet Jugoslavian naapurimaille noin 25 miljardia USA:n dollaria. Jugoslavian osuus Makedonian ulkomaankaupasta oli valtava, kun taas läntisille suurvalloille kaupankäynnin lopettaminen Jugoslavian kanssa ei merkinnyt käytännössä mitään. Eräs TFF:n yhteistyökumppani kysyi hiljattain Makedonian presidentti Trajkovskilta, odottiko tämä länneltä mitään korvausta Makedonian käyttämisestä sotilastukikohtana, maahan tulvineesta pakolaisvirrasta ja talouspakotteista. Trajkovskin pitkäveteisen, diplomaattisen vastauksen voi helposti tulkita tarkoittavan ”ei”.

Kansainvälinen yhteisö valehteli KLA/UCK:n demilitarisoimisesta.

Makedonian nykyinen syvä kriisi on seurausta KFOR/NATO:n ja UNMIK:n hirvittävästä moraalisesta ja poliittisesta fiaskosta miehitetyssä Kosovo/assa. Tiedotusväline-poliittis-sotilaallisen kompleksin muistinmenetyksestä huolimatta jotkut meistä muistavat vielä, mitä tapahtui kaksi vuotta sitten. Rambomaiset NATO-kenraalit jyräsivät Kosovoon ja viipaloivat sen vyöhykkeisiin, lähettivät Jugoslavian joukot, sotilaat, virkamiehet ja heidän perheensä rajan yli Serbiaan ja julistivat itsevarmasti, että Kosovon vapautusarmeija, KLA/UCK, on riisuttu aseista ja hajoitettu ja vakaus on tuotu alueelle. KLA ja sen kanssa läheisessä yhteydessä olevat poliitikot olivat loistavan yhteistyöhaluisia ja heidät palkittiin tästä demobilisoinnista Kosovon suojelujoukkojen, KPC:n, perustamisella. Sitä johtavat käytännössä samat kenraalit kuin KLA:ta, mutta sen kerrotaan olevan täysin siviililuontoisen ja toimivan mm. palontorjunnassa. Kun KLA:lla oli noin 20 000 sotilasta, KPC:lla oli 5 000. Emme koskaan saaneet kuulla, mitä loput päättivät tehdä.

YK ja NATO/KFOR käänsivät selkänsä KLA:n aggressioille.

Alle vuosi tuon KLA:n täydellisen demilitarisoimisen jälkeen KLA:n yksiköt ovat kulkeneet, niin kuin näyttää, kenenkään estämättä amerikkalaisten valvoman sektorin läpi demilitarisoidulle vyöhykkeelle ja pystyttäneet sinne tukikohtia, joista hyökkäävät Serbiassa sijaitseviin kohteisiin. Jos Kosovo on kansainvälinen protektoraatti, KLA:n toiminta Serbian alueella merkitsee kansainvälistä aggressiota. Käytännössä mikään tiedotusväline tai kukaan läntinen poliitikko ei kysy yksinkertaista kysymystä: kuinka hajotettu KLA, jolta on otettu pois kaikki aseet, kykenee ryhtymään hyökkäykseen yli kansainvälisesti vartioidun ja suojellun rajan? Miten he pystyisivät tekemään sen 40 000 NATO/KFOR-sotilaan silmien alla? Ei ole myöskään kysytty: pitivätkö he itse asiassa aseensa (mikä tarkoittaisi sitä, että NATO valehteli maailmalle) vai riisuttiinko heidät todella aseista ja he saivat myöhemmin uudet aseet joltakulta?

Niin kuin tämä ei olisi kylliksi, albaanien sotilasyksiköt ilmaantuivat Makedoniaan maaliskuussa. Käytännössä kaikki tarkkailijat kertovat, että heitä aseistetaan pääasiassa Kosovo/asta ja useimmat toimivat avoimesti UCK:na. He kertovat maailman tiedotusvälineille, että kykenevät mobilisoimaan 40 000 miestä aseisiin ja että ainoa kieli, jota makedonialaiset ymmärtävät, on aseiden kieli.

Lännen pimeät voimat: CIA ja kaikki muut

Koko joukko riippumattomia ”toisinajat-telija”-analyytikkoja on kiinnittänyt huomiota kysymykseen: kuka aseisti, ja aseistaa, albaaniekstremistit? Useimmat heistä osoittavat USA:n keskustiedustelupalvelu CIA:n (jota kerran johti Bush) ja Saksa BND:n (jonka johdossa oli yhteen aikaan Klaus Kinkel) suuntaan. Ei ole enää salaisuus, jos on koskaan ollutkaan, että CIA soluttautui ETYJ:n tarkkailijavaltuuskuntaan ja muun toimintansa ohella tarjosi yhden tekosyyn pommituksille päättämällä suoralta kädeltä ja ennen kuin mitään tutkimuksia oli tehty, että Racakista löytyneet ruumiit olivat serbien tekemän joukkomurhan uhreja. Asiantuntijaraportit ovat kyseenalaistaneet tämän siihen aikaan perustelemattoman väitteen. Mutta se palveli päämääräänsä: auttoi Clintonia ja Albrightia oikeuttamaan pommituksen.

USA aseistaa molempia osapuolia!

Tämä on ehkä vieläkin epäilyttävämpää: Military Professional Resources Incorporated (MPRI), Virginiassa USA:ssa päämajaansa pitävä, Pentagonin kanssa tehdyn sopimuksen perusteella toimiva yritys, on kouluttanut SEKÄ KLA:ta ETTÄ Makedonian armeijaa. Se on työskennellyt myös Bosnian armeijan kanssa ja oli voimakkaasti mukana kouluttamassa Kroatian armeijaa, joka ajoi n. 200 000 serbikansalaista pois Kroatiasta vuonna 1995. Lyhyesti sanottuna kyseessä on juuri sellainen toimija, joka todella auttaa saamaan aikaan tällaisen aivan erityisen, EU.n ja NATO:n tyyppisen rauhan.

Yhteenvetona: vaikka meille kerrotaan, että makedonialaiset ja albaanit ovat ”yhtäkkiä” alkaneet taistella keskenään, todellisuus on hiukkasen monimutkaisempi. Tärkein taustalla vaikuttava syy löytyy lännen politiikasta viimeisen vuosikymmenen aikana, kun taas erityisiä syitä ovat NATO:n pommitukset ja NATO/KFOR:in ja YK:n valtuuskunnan epäonnistuminen Kosovossa. Nämä seikat ovat luoneet epävakautta alueelle siinä määrin, ettei sitä voi enää korjata.

Tietysti myös Makedonia kantaa vastuuta nykyisestä tilanteesta (ks. PressInfo 120, alla), mutta se on vaikutukseltaan pienempi asia verrattuna yllämainittuihin syihin.

(PressInfo 118, 10.5.2001)