Jugoslavian uusi armahduslaki tervetullut

Tuhannet maanpakoon lähteneet kutsuntakieltäytyjät valmistautuvat palaamaan kotiinsa uuden armahduslain turvaamina

Kahdeksan vuoden ajan Nikola Milicevic, 32-vuotias ranskankielen ja kirjallisuuden opettaja, on harhaillut ympäri Eurooppaa. Tällä hetkellä hän on töissä myyjänä Prahalaisessa kultasepänliikkeessä.

Nikola pakeni Serbiasta 1993 kun hän sai kutsun Jugoslavian armeijaan Bosnian konfliktin ollessa huipussaan. Hänet tuomittiin poissaolevana kutsunnoista kieltäytymisestä eikä siksi ole voinut palata Serbiaan. Nikola kuitenkin odottaa pääsevänsä palaamaan lähipäivinä ja vähintäänkin pääsevänsä käymään hänen maanpaossa olonsa aikana kuolleiden vanhempiensa haudalla.

Aikaisemmin tällä viikolla (12. 1. 2001) Jugoslavian parlamentti hyväksyi yleisen armahduslain, jolla armahdetaan tuhansia nuoria miehiä jotka kieltäytyivät taistelemasta Milosevicin sodissa sekä lähes 1 000 poliittista vankia, joista suurin osa Albaaneja. Vain vakavista rikoksista kuten terrorismista, rikoksista ihmiskuntaa ja kansainvälistä lakia vastaan tai huumausaineiden valmistuksesta ja myynnistä tuomitut jäävät armahduksen ulkopuolelle.

Laki tukee monia Jugoslavian viranomaisten tärkeitä poliittisia tavoitteita. Kutsantakieltäytyjien armahtaminen oli keskeinen ja hyvin suosittu vaalilupaus. Monet hyvinkoulutetut nuoret voivat nyt palata takaisin kotiinsa, mikä auttaa maata merkittävästi eteenpäin.

Belgradin yliopiston professorin, Silvano Bolcicin tutkimus osoittaa noin 320 000 henkilön lähteneen Jugoslaviasta 90-luvun neljän sodan aikana. Noin 220 000 näistä maanpakoon lähteneistä oli nuoria. Poliittisten albaani-vankien armahtamisella Belgrad ilmaisee halukkuutensa yhteistyöhön kansainvälisen yhteisön kanssa, jonka taloudellinen tuki on elintärkeää maan Milosevicin jälkeiselle siirtymäkaudelle.

Milosevicin ollessa vielä vallassa armahduskysymys nousi hallituksen ja opposition konfliktin polttopisteeksi. Joka kerta kun jälkimmäinen yritti nostaa asian esiin parlamentissa katkaisi ensimmäinen keskustelun maanpetossyytöksillä.

Kuten oli odotettavissa Milosevicin Serbian sosialistinen puolue, Jugoslavian vasemmisto (JUL) ja Vojislav Seseljin Serbian radikaalipuolue (SRS) jotka ovat nyt itse oppositiossa, vastustivat armahduslakia totaalisesti liitovaltion parlamentin viimeaikaisissa keskusteluissa. Kukaan ei kuitenkaan odottanut mielipiteenvaihdon olevan aivan niin kiivasta.

Väittelyä höystettiin yhteenotoilla, uhkauksilla ja kiroilulla. Liittovaltion puolustusministeri Slobodan Krapovica ärsyyntyi Seseljin solvaavista välihuuteluista niin paljon, että käveli SRS:n johtajan luo ja läimäytti häntä kasvoille. Seselj hyökkäsi kostamaan ja vain läheisten kansanedustajien väliintulo esti tilanteen päätymisen nyrkkitappeluksi.

Ilmeetön Mirjana Markovic, Milosevicin vaimo ja JUL:n ainoa edustaja, katsoi tapahtumaa sivusta opposition eturivissä. Tämä oli hänen ensimmäinen esiintymisensä parlamentissa ilman hänen tavallista turvamiesjoukkoaan. Mustiin pukeutunut, ehostamaton ja kasvoista melko pöhöttyneen näköinen Markovic nousi sitten ylös lisätäkseen oman panoksensa. Murtuneella äänellä hän luki vankan isänmaallisen puheen, joka sai muut kansanedustajat vaihtamaan hämmästyneitä katseita. Jotkut jopa repesivät nauruun. Sitten liittovaltion liikenneministeri Zoran Sami muistutti Markovicia siitä, että hänen poikansa Marko puuhaili vain leipomon avaamista Pozarevaciin ja hajuvesimyymälää Belgradiin kun muiden serbialaisten perheiden poikia kuljetettiin Kosovoon taistelemaan ja kuolemaan.

Suuri osa kutsuntakieltäytyjistä jotka pakenivat maasta elävät nykyään Unkarissa, koska Länsi-Euroopan maat olivat heiltä suljettuja. Budapest yksin on koti arviolta 20 000 kutsuntakieltäytyjälle. Monet heistä on tuomittu poissaolevina.

“Armeijan Kosovon mobilisaation aikana pakenin Unkariin,” kertoo Jovan, 30-vuotias insinööri. “Kun se oli ohi halusin mennä kotiin. Jugoslavian ja Unkarin välisellä rajalla jouduin pidätetyksi ja minulle kerrottiin että minut oli tuomittu poissaolevana viideksi vuodeksi vankeuteen. Olin onnekas koska vanhempani onnistuivat ratkaisemaan ongelman käyttämällä perheen suhteita. Vietin kuitenkin kolme päivää eristysellissä Nisin vankilassa. Se oli hirvittävää.”

Vaikka uusi laki on yleisesti hyväksytty, vain Jugoslavian kansalaisjärjestöt ja intellektuaalit ovat avoimesti kehuneet poliittisten albaanivankien armahdusta. Media, poliitikot ja suuri yleisö ovat välttäneet puhumasta tai kirjoittamasta tästä kiistanalaisemmasta kysymyksestä.

Kosovon konfliktin aikana Serbian poliisi pidätti satoja Kosovon albaaneja jotka sijoitettiin vankiloihin Serbian sisälle. Heidän syyttämisensä toteutettiin sarjassa nopeita poliittisia oikeudenkäyntejä täysin normaalin oikeudenkäyntijärjestyksen vastaisesti. Syytettynä terrorismista he saivat pitkiä vankilatuomioita. Flora Brovina, tunnettu albaanirunoilija ja ihmisoikeusaktivisti tuomittiin 12 vuodeksi vankeuteen.

Kun Milosevicin valta kukistettiin, virallinen menettelytapa albaanivankeja kohtaan poistui. Syynä tähän oli erityisesti kansainvälisen yhteisön painostus. Presidentti Vojislav Kostunica vapautti Brovinan pian astuttuaan virkaan, mutta viranomaiset arvioivat yli 700 muun albaanin jääneen kalterien taakse Serbiassa.

Armahdus on antanut Serbian hallitukselle uuden pätevän syyn painostaa YK:n hallintoa Kosovossa (UNMIK) tutkimaan maakunnan kadonneiden tai kidnapattujen serbien kohtaloa. Serbian oikeusministeri Vladan Batic vaati hiljattain UNMIK:iä toimimaan tässä asiassa. “Koska Kosovo on yhä osa Serbiaa ja Jugoslaviaa, on loogista, että armahduslaki pätee niihin serbeihin, jotka ovat tuomittavana tai vankina Kosovossa,” Batic sanoi.

Armahduslaki, kuten hallitus sanoi, on askel kohti epäoikeudenmukaisuuden minimointia. Ikävä kyllä lainsäädäntö ei voi tuoda takaisin niitä, jotka kuolivat Kosovon konfliktin tai muiden Milosevicin sotien aikana

 (BCR No. 223, 2-March-01)

Ivan Nikolic on toimittaja Belgradilaisessa Vreme-lehdessä.