Ikuisuuskysymyksien äärellä – eli paikallistoiminnan kehittäminen

Aseistakieltäytyjäliitto järjesti paikallisosastojen tapaamisen 27.1.2001 Jyväskylässä tarkoituksenaan herättää keskustelua paikallistoiminnan luonteesta ja kehittämisestä. Teema lienee tuttukin tutumpi jokaiselle kansalaisjärjestötoimintaan osallistuneelle – niin usein se nousee keskustelujen aiheeksi. Kysymyksen ikuisuusluonteen alle ei ole kuitenkaan syytä tukehtua; keskusteluissa tulee esille aina myös uusia näkökulmia.

Paikalla 11 henkilöä ja kaksi koiraa

Valitettavasti paikallisosastotapaaminen ei toteutunut kirjaimellisesti paikallisosastojen tapaamisena, vaan paikalle saapui jyväskyläläisten lisäksi vain helsinkiläisiä. Tapahtumaa kohtaan oli kyllä osoitettu mielenkiintoa kentällä, mutta syistä ja toisista paikalle ei päässyt useampien ryhmien väkeä. Tilaisuus avattiinkin toteamalla, että vastaavalle tapaamiselle voisi olla tilausta jälleen jonkin ajan kuluttua.

Paikallistoiminnasta ja sen kehittämisestä virisi kuitenkin hedelmällinen keskustelu, jonka aikana käytiin läpi muun muassa sitä, mitä AKL:n paikallistoiminta on käytännössä ollut, millaisia kehittämismahdollisuuksia siinä on ja millainen rooli paikallisosastoilla on suhteessa emojärjestöön.

Vaihtelevaa toimintaa vaihtelevalla aktiivisuudella

Paikallisosastojen toiminta koostuu tyypillisesti Sivari & Totaali -lehden levittämisestä ja lehteen kirjoittamisesta, pamflettien ja kirjojen myymisestä, kutsuntakampanjoiden toteuttamisesta, yleisönosastokirjoitusten laatimisesta sekä tapahtumien ja tempausten järjestämisestä (esim. yleisötilaisuudet ja keikat). Lisäksi monet paikallisaktiivit osallistuvat REA –kampanjaan. Toiminnan vireys vaihtelee kuitenkin suuresti ajankohdan ja paikkakunnan mukaan.

Yleistäen voi todeta, että paikallisosastojen rooli muotoutuu seuraavasti: 1) AKL:n kampanjoihin osallistuminen, 2) materiaalin ja tiedon levittäminen sekä 3) paikallisen antimilitaristisen toiminnan järjestäminen. Näiden lisäksi keskustelussa nousi esiin, että paikallisosastoilla on 4) kontakteja sivareihin ja totaaleihin sekä 5) mediaan. Paikallisosastojen olemassaolo myös 6) rohkaisee AKL:n ”maakuntien” jäsenistöä ja muita antimilitaristeja toimintaan.

Verkoston verkostoituminen

AKL:lla on tällä hetkellä paikallisosastoja kuudella paikkakunnalla. Merkittävimpiä viime aikaisia muutoksia kentällä ovat olleet Hämeenlinnan osaston virallinen lakkauttaminen ja Tornion osaston virallistaminen. AKL:n tukemia REA -ryhmiä on lisäksi useilla paikkakunnilla.

Keskustelussa nousi esiin tarve selkeyttää ”paikallisosastokuviota”. Nykyisen toimisto- paikallisosastot -rakenteen tilalle suunniteltiin kolmitasoista verkostoa, jossa olisi edellä mainittujen lisäksi paikallisia kontaktihenkilöitä. Osa nykyisistä paikallisosastoista voitaisiin tällöin muuttaa kontakteiksi ja paikallisosastoiksi jäisivät vain ne paikkakunnat, joilla on vakiintunutta toimintaa. Paikalliskontakteja voitaisiin puolestaan hankkia myös jäsenistön ulkopuolelta, esimerkiksi muiden järjestöjen paikallisryhmistä.

Näin verkostomme saataisiin toisaalta laajenemaan ja toisaalta vastaamaan täsmällisemmin todellista toiminnallisuutta.

Solmukohtia ja avausyrityksiä

Nykyisen paikallistoiminnan ongelmiksi koettiin ensinnäkin se, että aktiivit eivät aina hahmota, mitä paikallisosastotoiminta voisi olla. Osin ongelma liittyy toiseen ongelmaan, eli siihen, että paikallisosastojen yhteydenpito toimistoon ja muihin paikkakuntiin on vähäistä. Tästä johtuen kukaan ei tiedä, mitä toiset puuhaavat, eivätkä innovaatiot leviä. Keskustelun kehittämiseksi päätettiin rohkaista eri osastoja kertomaan kuulumisistaan ahkerammin Sivari & Totaalissa sekä sähköpostilistalla.

Paikallisosastojen kontaktit lähialueensa sivareihin ja totaaleihin ovat valitettavan heikkoja, mikä on kostautunut esimerkiksi sivarilakkoja organisoitaessa. Tilanteen helpottamiseksi päätettiin toimittaa Sivarikeskuksen ilmoitustauluille AKL:n osastojen ja kontaktihenkilöiden yhteystietoja sekä kannustaa sivareita ottamaan yhteyttä palveluspaikkaansa lähimpään osastoon tai kontaktiin.

Keskustelussa todettiin myös, että paikallisosastot voisivat edistää sivareiden ja muiden antimilitaristien verkostoitumista ja hankkia kontakteja järjestämällä helposti lähestyttäviä tapahtumia, kuten bileitä ja keikkoja. Näistä voitaisiin tiedottaa AKL:n toimesta esimerkiksi Sivari &Totaalissa sekä palveluspaikkakirjeissä.

Kontaktien syntyminen edistäisi kampanjoiden toteuttamisen lisäksi myös paikallisosastojen roolia aseistakieltäy- tyjien oikeuksien valvonnassa.

Viimekertaisen sivarilakon organisointi paljasti, että paikallisosastot eivät aina sitoudu kampanjoiden toteuttamiseen. Toisaalta kutsuntakampanja on aivan päinvastainen esimerkki: viime syksyisen kampanjan hyvä onnistuminen oli nimenomaan osoitus paikallistason aktiivisuudesta. Kutsuntakampanjaa onkin hyvä kehittää edelleen tärkeänä paikallistoiminnan muotona. Ensi syksyn kampanjan toteutusta päätettiin ideoida erityisesti tältä kannalta (esim. varjokutsuntojen järjestäminen eri paikkakunnilla).

Mainostettakoot vielä lopuksi Puolustusvoimien www-sivuja <http://www.mil.fi/>, joilta löytyy mm. Paskavoimien tapahtumakalenteri. Jos jokin otollinen tapahtuma sijoittuu lähialueellesi, niin harkitse asianmukaisia toimia. Erityisesti jokavuotiset itsenäisyyspäivän pullisteluparaatit olisivat oiva vastatoiminnan kohde.

Siispä kohti kevättä ja yleistä liikekannallepanoa antimilitarismin puolesta!

PS. Allekirjoittanut ottaa mielellään vastaan palautetta kirjoituksesta ja erityisesti ajatuksia paikallistoiminnan kehittämiseksi. Kokoan kommenttien pohjalta paikallistoimintaan liittyvää ideapaperia kaikkien käyttöön.