Antimilitaristinen oliiviseura

Bomspottingin kaltaisten massatapahtumien voima on ihmisten kollektiivisessa liikehdinnässä, mutta toisaalta eri ryhmien olisi tärkeää kehittää itsensä näköistä toimintaa aktiotilanteeseen. Mitä ydinasetukikohdassa voi siis tehdä, ottaen huomioon ettei sisällä ehdi kauaa lorvailla?

No, piknikille ehtii ainakin. Spontaanin oloinen eväiden nautiskelu keskellä hektistä toimintaa luo mukavasti tunnelmaa, ja ennen kaikkea välittää poliisille ja mahdollisille median edustajille alleviivatun väkivallatonta kuvaa mielenosoittajista. Oliiveja ja patonkia rauhassa popsivan kaverin väkivaltaista pidättämistä ei ainakaan voi selitellä mielenosoittajien ”vastarinnalla” tai ”provosoinnilla”.

Antimilitaristinen Oliiviseura lähti Bomspottingissa muutamasta selvästä perusperiaatteesta. Ensinkään emme juoksisi karkuun tai tekisi muuten turhaa vastarintaa pidätystilanteissa; sisälle sotilastukikohtaan astuminen koko muun yli 800-päisen joukon kanssa olisi riittävän näyttävä symbolinen viesti. Toiseksi kaikki ruoka mitä piknikille tuotaisiin olisi vegaanista, koska eläinkuntaan kohdistuvan väkivallan tukeminen pasifismin nimissä kuulostaisi erikoiselta, ja erityisesti koska mahdollisessa nopeassa pidätystilanteessa ruokaa menisi todennäköisesti vielä hukkaan. Myös punaviinin päätimme jättää eväskorista pois, sillä vaikka se onkin ehdottomasti pikniketiketin mukainen juoma, saattaa alkoholin käyttö kansalaistottelemattomuuden yhteydessä herättää vääränlaisia negatiivisia mielikuvia.

Bomspotting-aktion alettua siirryimme nopeasti aidan yli kiitoradalle, johon sotilaiden ohi päässyt väki kerääntyi. Eväämme ehdimme nauttia (valitettavan vaihtelevan sään tosin vallitessa) mukavan kiireettömästi ja häiriöittä, mitä nyt eräässä yhteydessä muutama ratsupoliisi vaati meitä siirtämään vaivalla levitetyn piknik-liinamme parikymmentä metriä edemmäksi. Koko aktio oli mahtava osoitus kansalaisten joukkovoiman mahdollisuuksista, johon oli hienoa osallistua omalla kulinaristisella panoksellaan – ankeista pidätysolosuhteista ja oliivien kivellisyydestä huolimatta.

Bomspotting-aktion yhteydessä ja sen jälkeen on myös tullut todetuksi, ettei näitä piknikkejä ole syytä jättää vain keski-Euroopan matkojen anniksi. Suomi on täynnä alueita, jotka soveltuisivat kansalaisten rentojen eväsretkien näyttämöiksi mieluummin kuin armeijan temmellyskentäksi, varsinkin ne, joille sotakoineistolla ei edes varsinaista perusteltua käyttötarkoitusta ole. Antimilitaristinen Oliiviseura aikoo tarttua eväskoriinsa jatkossakin, sillä vaikka Suomessa ei Belgian tapaan ydinaseita säilytetäkään, tarjoaa kotimainen militarismikin useita ongelmia ratkaistavaksi.