Uuden maailman humanistit

Noam Chomsky: Uusi militaristinen humanismi – Kosovon opetukset
suom. Juhani Yli-Vakkuri, Erkka Öörni, Marko Ampuja, Tomi Toivio
Like oy 2000

Muiden ansioidensa ohessa USA:n ulkopolitiikan leppymättömänä kriitikkona tunnetun, ”ehkä tärkeimmän elossa olevan intellektuellin”, Noam Chomskyn viime vuonna julkaistu kirja ”The New Military Humanism – Lessons from Kosovo” ilmestyi huhtikuun alussa suomeksi Liken kustantamana nimellä – aivan oikein – ”Uusi sotilaallinen humanismi – Kosovon opetukset”.

Chomskyn kysymyksenasettelu on perustaltaan varsin yksinkertainen: oliko Jugoslaviaa viime keväänä pommittaneiden ”uusien humanistien” humanitaristinen retoriikka autenttista, oliko kyseessä todellakin – Vaclav Havelin sanoin – ensimmäinen sota, ”jota ei ole käyty ’kansallisten etujen’ nimissä, vaan pikemminkin periaatteiden ja arvojen nimissä… On sanottu selkeästi, ettei kerta kaikkiaan ole sallittua murhata ihmisiä, ajaa heitä kodeistaan, kiduttaa heitä tai takavarikoida heidän omaisuuttaan.”

Myös Chomskyn vastaus on varsin yksinkertainen: Jugoslavian pommittamisessa ei ollut kyseessä humanitaarisiin syihin perustuva toiminta, sillä länsi ei ole puuttunut muihin yhtä pahoihin tai pahempiin humanitaarisiin kriiseihin, joihin sen olisi ollut helpompi puuttua esim. Turkissa, Kolumbiassa ja Itä-Timorissa, vaan päinvastoin toiminnallaan kiihdyttänyt niitä.

Helposti mieleen tulevan – ja usein esitetyn – vasta-argumentin mukaan tappamisen salliminen muualla ei tee tappamisen estämistä moraalisesti tuomittavaksi siellä missä sitä yritetään. Tämä argumentti ohittaa kuitenkin Chomskyn todellisen pointin – hän ei etsi Jugoslavian pommittamiselle moraalista tuomiota, vaan haluaa todistaa lännen käyttäytymisellä sekä Kosovossa että muissa kriiseissä, että ylevän ”Uuden humanismin” hurskastelun alta löytyykin jotakin aivan muuta.

Eikä liene vaikea arvata, mitä: ainoastaan vahvimman oikeuteen perustuva Uusi Maailmanjärjestys, jossa Jugoslavian kaltaiset tottelemattomat valtiot saavat pian nähdä paikkansa – huolimatta siitä, että lännen johtajat olivat hyvin tietoisia minkälaisiin seurauksiin pommitukset tulivat johtamaan niille, joiden auttamiseksi sota retoriikan tasolla aloitettiin. Ensisijaisesti kyseessä on Chomskyn mukaan nimenomaan kurinpito, muiden ”häirikkömaiden” pelotteleminen.

Edellä lainattua Havelin lausuntoa kommentoiden Chomsky toteaa, että kyseessä ei ole maailma, jossa ihmisiä ei saa teurastaa, vaan maailma, jossa ihmisiä ei saa teurastaa, jos Washington niin määrää. Sen sijaan tappamista on toki suvaittava, tuettava ja toteutettava silloin, kun se on suotavaa lännen etujen kannalta.

Tärkeän teeman kirjassa muodostaa myös ”vapaiden” tiedotusvälineiden rooli niiden legitimoidessa vallanpitäjien toimintaa. Lukiessa Chomskyn analyysia amerikkalaisten ja brittiläisten tiedotusvälineiden tavasta käsitellä asiaa lienee syytä muistella myös sitä, kuinka Kosovon sotaa käsiteltiin suomalaisissa valtatiedotusvälineissä viime vuoden keväällä.

Kaiken kaikkiaan Chomskyn kirja lienee hyödyllinen kaikille, jotka ovat kiinnostuneita siitä, mitä tässä maailmassa on parhaillaan tapahtumassa. Mitäpä minä siis tämän enempää selittelemään, lukekaa itse…