“Legioonalainen”: Siviilipalvelusmies joka – syystä tai toisesta – ei ole tehnyt sopimusta minkään työpalvelupaikan kanssa - joko laiskuuttaan, asenteesta tai siksi, että palvelupaikan saaminen on tehty niin naurettavan hankalaksi – vaan on jäänyt koulutusjakson jälkeen sivarikeskukseen tekemään sekalaisia töitä, joiden hyödyllisyysfaktori on usein sangen pieni.

lehdistötiedote 28.9.2001 klo 15, vapaa julkaistavaksi heti

Siviilipalvelus on lyhentynyt muurin murtumisen jälkeen kymmenellä kuukaudella ja on vain kuukauden varusmiespalvelusta pitempi, päivärahoissa ei ole valittamista, ja asumisen on ojennuksessa. Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna siviilipalvelus Saksassa on mielekäs vaihtoehto. Ajatteleepa niin moni saksalainen nuorukainenkin - suunnilleen puolet nykyisistä ikäluokista suorittaa siviilissä palveluksensa isänmaalleen.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Riitta-Leena Paunio on 5.9.2001 antamassaan päätöksessä kiinnittänyt siviilipalveluskeskuksena toimivan Lapinjärven koulutuskeskuksen huomiota potilastietojen asianmukaiseen käsittelyyn ja niihin sisältyvien tietojen salassapitoon. Siviilipalvelusmiesten terveystiedot ovat olleet pitkään muidenkin kuin niihin oikeutettujen luettavissa. Huomautus sisältyy Paunion päätökseen Aseistakieltäytyjäliiton lakiasiainsihteerin Juha Keltin elokuussa 1999 jättämiin kanteluihin.

Korkein hallinto-oikeus on ottanut kantaa Lapinjärven siviilipalveluskeskuksessa sivaria suorittaneen miehen palveluksen keskeyttämiseen, joka oli tehty positiivisen huumetestituloksen ja miehen oman myöntämisen perusteella. KHO kumosi 4.9.2001 antamallaan päätöksellä siviilipalveluskeskuksen ja Helsingin hallinto-oikeuden päätökset, joilla miehen palvelus oli keskeytetty kannabiksen käytön perusteella. Kysymys oli terveydentilaa koskevien selvitysten riittämättömyydestä.