Perustietoa siviilipalveluksesta

Siviilipalvelus on ollut Suomessa lain takaama vaihtoehto jo vuodesta 1931. Viime aikoina siihen on hakeutunut vuosittain noin 2500 nuorta.

Sivarikeskus

Asevelvollinen voi hakeutua sivariin kutsunnoissa tai koska vain niiden jälkeen, myös varusmiespalveluksen aikana. Hakeminen tapahtuu täyttämällä erityinen hakemuslomake ja toimittamalla se kutsunnoissa kutsuntalautakunnalle, varusmiespalveluksen aikana joukko-osaston komentajalle ja aina muulloin joko armeijan aluetoimistoon tai Lapinjärven siviilipalveluskeskukseen. Paperilla hakemuslomaketta saa yllämainituista paikoista ja Aseistakieltäytyjäliitosta. Hakemukset hyväksytään ilman tutkintaa, joten käytännössä kyseessä on ilmoitus. Viranomaisten tulee käsitellä ne välittömästi, myös silloin kun hakemus on jätetty kesken varusmiespalveluksen.

1.2.2013 alkaen siviilipalveluksen kesto on 347 vuorokautta. Se koskee myös kaikkia niitä, jotka ovat aloittaneet palveluksensa vanhan palvelusajan voimassa ollessa. Ennen siviilipalveluksen alkua mahdollisesti suoritettu varusmiespalvelus vähennetään palvelusajasta tiettyjä kertoimia käyttäen (kerroin saadaan jakamalla siviilipalvelusaika armeijassa määrätyllä henkilökohtaisella palvelusajalla, eli 165 vrk:n palvelusaikaa suorittavilla jokainen palveluspäivä armeijassa hyvittää sivariajasta 347 vrk/165 vrk = 2,10 vrk). Siviilipalveluksen alussa on neljä viikkoa kestävä koulutusjakso, joka suoritetaan Lapinjärven siviilipalveluskeskuksessa. Koulutusjaksolla on neljä erilaista suuntautumisvaihtoehtoa.

Siviilipalvelukseen hakeutunut on määrättävä aloittamaan palvelus "hakemuksen hyväksymisvuoden tai kahta sitä seuraavan kalenterivuoden aikana", jos häntä ei vapauteta palveluksesta väliaikaisesti tai kokonaan tai hänelle ei myönnetä lykkäystä. Palveluksen alkamisajankohtaa määrätessään viranomaiset pyrkivät mahdollisuuksiensa mukaan noudattamaan hakemuslomakkeessa ilmoitettua toivomusta. Kullekin koulutusjaksoille kutsuttavat määrätään useita kuukausia etukäteen. Peruutuspaikan voi saada lyhyemmälläkin varoitusajalla.

Periaatteessa palveluspaikan osoittaminen on viranomaisten tehtävä, mutta käytännössä lähes kaikki sivarit järjestävät paikkansa itse. Palveluspaikan hankkiminen muistuttaa mitä tahansa työnhakua. Jos onnistuu löytämään siviilipalveluslaitokseksi kelpaavan paikan, sen myös melko varmasti saa. Palveluspaikkana voi toimia mikä tahansa julkisoikeudellinen taho (valtio, valtion liikelaitokset, valtion julkisoikeudelliset laitokset, julkisoikeudelliset yhdistykset, kunnat). Myös yleishyödylliset yksityisoikeudelliset yhteisöt (joiden tarkoitus ei ole liikevoiton tuottaminen) ja uskonnolliset yhdyskunnat kelpaavat tietyin edellytyksin, sen sijaan liikeyritykset eivät. Käytännössä tavallisimpia palveluspaikkoja ovat sosiaali- ja terveydenhuoltoalan laitokset, virastot, koulut, yliopistot, kirjastot, kulttuurilaitokset ja järjestöt. Sekä palveluspaikkojen että niiden tarjoamien työtehtävien kirjo on siis hyvin laaja.

Palveluspaikan etsiminen kannattaa aloittaa jo ennen palveluksen alkua. Palveluksen aloittamisen ajankohtaa ei kuitenkaan voi sopia palveluspaikan kanssa ennen kuin on varmistanut siviilipalveluskeskuksesta, että pääsee koulutusjaksolle ja saa palvelukseenastumismääräyksen kyseiseen paikkaan ennen sitä.

Mikäli palveluspaikkaa ei ole löytynyt sivarin alussa olevan koulutusjakson jälkeen, joutuu jäämään Lapinjärven "legioonaan" odottamaan paikan löytymistä. Palveluspaikan olemassaolo ei silti missään tapauksessa ole ehto siviilipalvelukseen hakeutumiselle tai sen aloittamiselle.

Palveluspaikka on lain mukaan velvollinen huolehtimaan sivarin majoituksesta, ruokailusta, terveydenhuollosta sekä päivärahasta ja työmatkoista. Päiväraha on sama kuin varusmiespalvelusta suorittavilla. Ruokailu taas voidaan järjestää joko tarjoamalla ruokaa tai maksamalla ruokarahaa (palvelupaikka voi myös järjestää osan ruokailuista ja maksaa loput rahana). Majoituksen järjestämiseen palveluspaikka saa tukea valtiolta. Siviilipalvelusmiehen viikoittainen työaika ei saa ylittää 40 tuntia eikä alittaa 36 tuntia.

Siviilipalvelusmiesten majoituksen järjestämisessä on ollut ongelmia, jotka ovat jonkun verran helpottuneet valtion otettua osavastuun majoituskustannuksista vuoden 2008 alusta. Jokainen palveluspaikka on lain mukaan velvollinen osoittamaan sivarilleen majoituksen ja maksamaan palvelusaikaiset asumiskustannukset, joista valtio maksaa laissa määrätyn osuuden takaisin. Majoitus voi olla – ja usein onkin – samassa asunnossa, jossa sivari on asunut jo ennen palveluksensa alkua. Jos muutat sivarin suorittamisen takia, saat oman asunnon ylläpitämiseen palveluksen aikana tukea Kelalta, mikäli sinulla on ollut tuo oma asunto vähintään kolme kuukautta ennen palveluksen alkua. Kelalta ei kuitenkan saa tukea siihen asuntoon, johon palveluspaikka on osoittanut sinut asumaan palveluksen aikana, koska sen kustantaminen on lain mukaan palveluspaikan tehtävä.

Palveluspaikan osoittamasta majoituksesta kieltäytyminen on ongelmallinen ratkaisu vaikka haluaisikin asua jossain muualla, sillä kieltäytyminen vaikuttaa heikentävästi sivarin oikeuksiin (vapaapäiviltä ei makseta ruokarahaa, työmatkoja ei korvata ym.). Palveluspaikan osoittamassa majoituksessa on tosiasiassa pakko oleskella vain silloin, kun "sillä on oleellista merkitystä palvelustehtävien suorittamisen kannalta".

Jos palveluspaikkasi ei huolehdi velvoitteistaan lain määräämällä tavalla tai joudut muuten ongelmiin sen kanssa, ota yhteyttä siviilipalveluksen täytäntöönpanosta vastaaviin viranomaisiin. Jos tästä ei ole apua, ota yhteyttä Aseistakieltäytyjäliittoon. AKL:sta saat oikeusapua myös, jos sinua syytetään siviilipalvelusrikoksesta tai sinulle määrätään kurinpitorangaistus.

Kaikki siviilipalvelukseen hyväksytyt on vapautettu armeijapalveluksesta sekä rauhan että kriisin aikana. Kriteeri on nimenomaan siviilipalvelukseen hyväksyminen, ei sen suorittaminen: myös sivarista vapautetut, sivarista kieltäytyneet totaalit sekä ne, jotka ovat hakeneet sivariin rauhan aikana mutteivät aloittaneet sen suorittamista, on vapautettu armeijasta kaikissa tilanteissa. Nykyisessä siviilipalveluslaissa mainittuun vakaumuksentutkintaan sodan aikana voivat joutua vain sivariin vasta kriisin alettua hakeneet sekä ne reservinkieltäytyjät, jotka eivät ole suorittaneet täydennyspalvelusta. Sivariin hyväksytyt voidaan määrätä lain mukaan kriisin aikana suorittamaan palvelusta siviilitehtävissä siviiliviranomaisten johdolla.

YK:n ihmisoikeuskomitea totesi heinäkuussa 2013, että siviilipalveluksen kesto on edelleen rangaistuksen luontoinen ja rikkoo Suomea sitovaa kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaa yleissopimusta. Amnesty International on ilmoittanut pitävänsä suomalaisia totaalikieltäytyjiä edelleen mielipidevankeina, koska myös se näkee  palvelusajan rangaistuksenluontoisena.

Lisätietoa siviilipalveluksesta saa Aseistakieltäytyjäliitosta ja Lapinjärven siviilipalveluskeskuksesta.

 


Linkkejä muiden sivustoille: