Lausunto siviilipalvelusajan lyhentämisestä

Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle

Lausunto esityksestä laiksi siviilipalveluslain 4 §:n muuttamisesta (HE 128/2012 vp)

1. Yleistä

Nyt käsittelyssä oleva esitys laiksi siviilipalveluslain 4 §:n muuttamisesta sisältää "teknisluontoisen" palvelusajan lyhennyksen, jonka seurauksena siviilipalveluksen kesto pysyy samana pisimmän varusmiespalveluksen kanssa. Aseistakieltäytyjäliitto pitää tämän muutoksen toteuttamista välttämättömänä ja sinänsä myönteisenä sitä, että siviilipalveluksen keston ei enää katsota voivan olla pisintä varusmiespalvelusta pidempi. Yhtä lailla välttämätöntä on, että lyhennys koskee myös ennen sen voimaan astumista palveluksensa aloittaneita, kuten on myös varusmiespalvelusta suorittavien kohdalla.

Muutos pitää yllä nykyisen tilanteen, muttei korjaa sitä, että siviilipalvelus on edelleen kohtuuttoman pitkä varusmiespalveluksen lyhimpään ja keskimääräiseen kestoon verrattuna. Siviilipalveluslaissa on edelleen myös muita vakavia puutteita, joihin tulisi etsiä ratkaisua lakia muutettaessa. Tärkeimpiä näistä ovat siviilipalvelusvelvollisten asema kriisin aikana sekä rangaistusjärjestelmä.

2. Palvelusajan pituus

Esityksen laiksi siviilipalveluslain 4 §:n muuttamisesta perustelut koostuvat suureksi osaksi nykyisen siviilipalveluslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 140/2007 vp) perustelujen siteeraamisesta. Jostain syystä lainauksen kohteena ovat kuitenkin etupäässä vain argumentit, joilla on koitettu perustella siviilipalveluksen varusmiespalvelusta pidempää kestoa. Vaikka nyt käsillä olevan lakiesityksen perusteluissa todetaankin, että voimassa olevan siviilipalveluslain perustelujen mukaan "siviilipalveluksen kokonaiskestolla tulisi olla merkittävin painoarvo punnittaessa palvelusmuotojen kokonaisrasittavuutta", tämän johtopäätöksen perustelut taas jäävät tällä kertaa mainitsematta.

Hallituksen esityksen nykyiseksi siviilipalveluslaiksi perusteluissa vuodelta 2007 todetaan: "Palveluksen kokonaiskesto ratkaisee sen, miten pitkään asianomainen on sidoksissa palveluksen suorittamiseen ja poissa normaalin kokoaikatyön tai opiskelun piiristä. Palvelusajan pituudella on myös merkittävä vaikutus taloudellisten asioiden hoitamisen ja muun muassa velkojen maksukyvyn kannalta." Lisäksi perusteluissa viitataan ennen vuotta 2008 voimassa olleen siviilipalveluslain mm. palvelusajan osalta osakseen saamaan voimakkaaseen kritiikkiin.

Vaikka tähän kritiikkiin vastattiiin lyhentämällä palvelusaikaa edellisen siviilipalveluslain mukaisesta 395 vrk:sta tämän hetkiseen 362 vrk:en, on edelleen pelättävissä että siviilipalveluksen kestoa pidetään syrjivänä. Kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on pitänyt palvelusajan lyhennyksenkin jälkeen kieltäytyneitä totaalikieltäytyjiä mielipidevankeina, koska näkee siviilipalveluksen keston rangaistuksen luontoisena.

Lisäksi on syytä huomioida, että palveluksen "rasittavuus" ja tosiasiallinen sisältö vaihtelevat palvelusmuotojen sisällä niin paljon, että muuhun kuin palveluksen kokonaiskestoon perustuvat "rasittavuusvertailut" ovat hyvin vaikeita ja useimmiten tarkoitushakuisia. Tällaiset "rasittavuusvertailut" eivät ole myöskään perustuneet minkäänlaisiin selvityksiin ja ovat näin ollen lähinnä mielipiteen luontoisia.

Vaikka muun muassa palveluksesta vapauttavien määrän voimakkaan lisääntymisen johdosta tilanne varusmiesten palvelusaikojen osalta lieneekin muuttunut niin, että 362 vrk (ensi vuoden alusta 347 vrk) on tällä hetkellä varusmiesten yleisin palvelusaika, suorittaa selvästi yli puolet varusmiehistä edelleen tätä lyhyemmän palveluksen. Ja vaikka varusmiesten palvelusajat määrätäänkin sotilaskäskyinä, tosiasiassa palveluksen jatkuminen yli peruspalvelusajan on edelleen suurelta osin riippuvainen kyseisen asevelvollisen omasta tahdosta ja motivaatiosta, kuten hallituksen esityksen voimassa olevaksi asevelvollisuuslaiksi perusteluista tulee ilmi (HE 37/2007 vp, yksityiskohtaiset perustelut 38§)

Yllä sanotun perusteella Aseistakieltäytyjäliitto ei näe perusteluja sille, miksi siviilipalveluksen tulisi olla lyhintä varusmiesten palvelusaikaa pidempi. Liitto ehdottaa näin ollen siviilipalveluksen kestoksi 1.2.2013 alkaen 165 vrk.

3. Rangaistusjärjestelmä

YK:n ihmisoikeuskomitea vaati Suomea laajentamaan Jehovan todistajille myönnettyä erityiskohtelua koskemaan muitakin aseistakieltäytyjäryhmiä jo vuonna 2004. (CCPR/CO/82/FIN, 4.11.2004). Toistaiseksi asiaa ei ole kuitenkaan korjattu.

Viime vuoden marraskuussa voimaan astunut laki valvontarangaistuksesta mahdollistaa kotiarestinrangaistuksen vankilan sijasta myös totaalikieltäytyjille. Tämä on muutos parempaan, muttei luonnollisesti riitä ratkaisemaan ongelmaa. Aseistakieltäytyjäliitto näkee ainoana mahdollisuutena vapautusmahdollisuuden laajentamisen koskemaan myös muita vakamuksia Jehovan todistajien lisäksi.

Siviilipalveluslain rangaistusjärjestelmä tuntee edelleen vain ehdottomat vapausrangaistukset kurinpitorangaistusten ohella ainoana mahdollisena seuraamusmuotona myös sellaisille henkilöille, jotka eivät ole kieltäytyneet siviilipalveluksesta vakaumuksellisista syistä vaan laiminlyöneet palvelusvelvollisuuttaan esim. palveluspaikassa ilmenneiden ongelmien osalta. Tällaisista syistä nykyisen siviilipalveluslain 75§:n mukaan tuomittavien kohdalla ei tosiasiassa olisi perusteltua estettä esim. ehdollisten vankeusrangaistusten käytölle.

4. Siviilipalvelusvelvollisten asema kriisin aikana

Nykyisessä siviilipalveluslaissa on toteutettu välttämätön, YK:n ihmisoikeuskomiteankin vaatima aseistakieltäytymisoikeuden tunnustaminen myös sodan aikana. Siviilipalveluslakiin sisällytettiin kuitenkin säädökset siviilipalvelusvelvollisten "ylimääräisestä palveluksesta ja palveluksesta liikekannallepanon aikana". Liitto pitää näiden säännösten ilmentämää tavoitetta käyttää siviilipalvelusmiehiä kriisin aikana jossain erityisessä tehtävässä tarpeettomana. Samaan päätyi mietinnössään myös siviilipalveluksen kehittämistä pari vuotta sitten selvittänyt työ- ja elinkeinoministeriön asettama työryhmä (Siviilipalvelus 2020 – Siviilipalveluksen kehittämistyöryhmän mietintö, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 9/2011). Mikäli erilliset määrykset poistettaisiin siviiipalveluslaista, siviilipalvelusvelvollisten kriisinaikaiset velvollisuudet määrittyisivät valmiuslain perusteella.

Lisäksi nykyisessä laissa aseistakieltäytymisoikeus kriisin aikana on tunnustettu osittain rajallisena, koska vasta kriisin alettua siviilipalvelushakemuksen tehneet sekä ne, joiden hakemusta ei ennen kriisin alkamista ole käsitelty, joutuvat nykyisen lain mukaan vakaumuksentutkintaan. Vakaumuksentutkintamenettely on todettu erittäin ongelmalliseksi ja sitä voi pitää aseistakieltäytyjien omantunnon vapauden vaarantavana. Erityisen ongelmallinen nykyinen lainsäädäntö on reservistä kieltäytyvien osalta, sillä heidän kohdallaan ilman vakaumuksentutkintaa voimassa olevan vapautuksen aseellisista tehtävistä edellytys on se, että kyseinen henkilö on suorittanut kertausharjoitukset korvaavan täydennyspalveluksen. Muussa tapauksessa hän on velvollinen antamaan selvityksen vakaumuksestaan. Sillä, kuinka nopeasti viranomaiset ovat kutsuneet jonkun henkilön suorittamaan täydennyspalvelusta ei ole mitään tekemistä hänen vakaumuksensa luonteen tai pysyvyyden kanssa, joten täydennyspalveluksen suorittamisen edellyttäminen vaarantaa perustettomasti aseistakieltäytyjien yhdenvertaisuuden ja tämä kriteeri tulisi ilman muuta poistaa lainsäädännöstä.

Helsinki 17.10.2012

Paavo Kolttola puheenjohtaja Aseistakieltäytyjäliitto ry

Kaj Raninen järjestösihteeri Aseistakieltäytyjäliitto ry