Jan Öberg: Rauhan estämisestä rauhan tekemiseen Ukrainassa

Jan Öberg, 13.3,2015

Jos osapuolet jatkavat nykyisellä tavalla, tulos ei ole rauha Ukrainassa vaan todennäköisesti sota Euroopassa. Mutta ajattelemalla uudelleen voimme päästä turvallisempaan suuntaan.

Olet kuullut kaikkien Ukrainan konfliktiin osallisten julistavan vakavana, että sotilaallista ratkaisua ei ole.

Ja mitä ne kaikki tekevät? Aivan oikein, ne militarisoivat tilannetta lisää, käyttävät sotaisaa kieltä, puhuvat pahaa toisista, toimivat provokatiivisesti, käyttävät propagandaa ja pullistelevat sotilaallisella voimallaan. Tämä on ajatuksia ruokkivaa ajattelemattomuutta.

Miehet – ikävä kyllä, kaikki ovat miehiä – jotka hallitsevat sodan ja väkivallan, hallitsevat maailmaamme. He ovat konfliktien ja rauhan suhteen sivistymättömiä, sitoutuneita sotilaallis-teollis-media-akateemisiin kompleksihin, jollainen löytyy yhtä hyvin Venäjältä, EU:sta, NATO:sta ja USA:sta.

Kysymys ei ole pahuudesta – he ovat luultavasti kaikki hyviä puolisoita, kilttejä lapsilleen tai lastenlapsilleen ja nauttivat kirjallisuudesta, maalauksista tai musiikista harvoina vapaina hetkinään. 

Mutta järjestelmä , jonka sisällä he toimivat, on yhtä paha kuin vaarallinenkin meille kaikille, maailman tulevaisuudelle.

Heidän ongelmansa – ja samalla myös sinun ja minun ongelmani – on siinä, ettei heillä ole aavistustakaan rauhantekemisestä. Ei koulutusta, ei instituutioita eikä neuvonantajia siviililuontoiseen konfliktinhallintaan

Ja koska niiltä puuttuu tämä, ne lankeavat mukavaan illuusioon, jonka mukaan rauha saadaan kunhan vain pakotamme "toisen" perääntymään.

Ja koska ei ole puutetta (veronmaksajien) rahasta asehankintojen kustantamiseksi (sitä on vain kun kyse on sosiaalisen ja kulttuurisen kehityksen kustantamisesta). Ja kun valtioilla on aseet takataskussaan, niitä ne myös käyttävät – järjen ja myötätunnon sijasta. 

Kaukaa haettua?

Jos ajattelet niin, katsopa tosiasioita:

1. Meillä on Minsk II – hauras tulitaukosopimus, muttei kapasiteettia sen turvaamiseen, ei tapaa turvata sitä, ettei väkivalta puhkea uudelleen..

2. Ei ole mitään kaikkien osapuolten rauhanaloitetta, ei foorumeita tai prosesseja joissa mahdollinen konfliktin ratkaisu kehitettäsiin, neuvoteltaisiin puolueettomasti ja paukutettaisiin rauhansopimuksen muotoon. Ei ole edes konsultaatioita.

Toisin sanoen, ei ole minkäänlaista vaihtoehtoissuunitelmaa tai prosessia siltä varalta, että tulitauko murtuu.

3. Uuden RUSI:n raportin mukaan Venäjällä näyttää olevan jopa 10 000 sotilaan vahvuiset "voimat" Ukrainassa – osa heistä ehkä yksityisiä palkkasotilaita? Ja Venäjä kontrolloi Krimiä – mutta järjesti kiireisen kansanäänestyksen (sekin on toki parempi kuin pommittaa Serbia palasiksi jotta Kosovosta tulee itsenäinen, mutta silti) ja unohti tarjota autonomiaa ei-venäläisille.

4. Iso-Britannia lähettää rajoitettuja "voimia" Ukrainaan kouluttamaan sen armeijaa.

5. Juuri näinä päivinä NATO järjestää ainakin kolme merkittävää sotaharjoitusta (ei provokaationa, se sanoo, vaan rauhoittaakseen liittolaisia) - Atlantic Resolven (huomaa kiinnostavat kartat linkin takana) Itämeren alueella, Joint Vikingin Pohjois-Norjassa ja kolmannen harjoituksen Mustalla merellä – sattumalta, meidän täytynee olettaa, kaikkialla Venäjän ympärillä. Tämä tulee sen jälkeen, kun NATO on päättänyt sijoittaa noin 30000 sotilasta sisältävät uudet nopean toiminnan joukot kuuteen Itä-Euroopan maahan.

6. Taloudellisen romahduksen partaalla oleva Ukraina etsii aseita Yhdistyneistä arabiemiraateista, pyytää lisää aseita länneltä ja saa "ei-tappavaa" varusta jayksityisiä palkkasotilaita.

Länsi on kehittänyt hupaisan "puolustuksellisten" aseiden kategorian that joka saattaa sopia tarkoitukseen (mikä tarkoittaa, että kaikki muu niiden arsenaalissa on hyökkäysaseistusta – mutta jota oletettavasti käytetään vain puolustukseen...).

7.Kaikki osapuolet luovat vastakkainasettalua mahtaillaakseen – esimerkkeinä sanktiot ja öljyn/kaasun käyttö aseena – ja lisäävät välimatkaansa "toisiin". Siellä missä ennen oli luottamusta, jopa yhteisiä harjoituksia, ei nyt ole mitään kommunikaatiota, vain epäluuloa.

8.Ja ikään kuin tämä ei olisi tarpeeksi, Jean-Claude Juncker, EU:n komission presidentti, sanoo että tarvitsemme uuden EU:n armeijan Venäjää vastaan, jonka sotilasmenot ovat niinkin vähän kuin kymmenesosa NATO:n vastaavista – tulisikohan kenenkään olla huolissaan sotilaallisesta (epä)tasapainosta.

Jos ei ole sotilaallista ratkaisua – miksi kaikki sotilaalliset toimenpiteet, miksei yhtään liikettä, ei yhtään singnaalia luottamuksen rakentamisen ja rauhan suuntaan?

Jokainen näistä liikkeistä, teoista ja signaaleista – sekä ajan kanssa niiden kumulatiivinen vaikutus – vie tilanteen lähemmäksi sotaa kuin rauhaa. Se näyttää jopa jakavan NATO:a.

Europan kansalaisilla – myös kaukana Ukrainasta asuvilla – on hyvät syyt pelätä miten tämä saattaa päättyä. Heillä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, mitä kaikki sotilaallis-teollis-media-akateemiset kompleksit tekevät – ei myöskään demokraattisissa maissa.

Heillä ei ole mitään tapaa sanoa ei sille, miten heidän verorahojaan käytetään heidän turvallisuutensa hyväksi. Sitä ei ehkä tehdä meidän nimissämme, mutta varmastikin meidän veroillamme.

Jos he tietäisivät mitä rauha voisi olla ja kuinka se saavuttaa

Jos parlamentaarikot, ministerit, presidenit ja valtavirran tiedotusvälineet eivät – tietenkin on joitakin poikkeuksia – edustaisi sotilaallis-teollis-media-akateemisen kompleksin intressejä ja kykenisivät ajattelemaan leikkikehän ulkopuolelle, ne saattaisivat kyetä esittämään alla olevan kaltaisia itsestäänselviä ehdotuksia (järjestys ei ole lineaarinen eikä kyseessä ole tärkeys- tai kiireellisyysjärjestys):

1. Lakata yrittämästä ajaa Ukrainaa NATO:on.

2. Antaa Ukrainan liittyä sekä EU:in että mihin ikinä Venäjän johtaamaan siviililuontoiseen organisaatioon niin. että kaikki ukrainalaiset voivat hyväksyä ratkaisun.

3. Vetää kaikki sotajoukot Itä-Ukrainasta.

4. Päästää voimakas YK:n rauhanturvajoukko – joka sisältää sotilaallisen, siviilihallinnollisen ja poliisielementin Jugoslavian tavoin – toimimaan koko itäiselle alueelle yhdessä ETYJ:n kanssa.

5. Aloittaa luottamusta ja rauhaa rakentavat konsultaatiot ammattimaiset, puoluettomien välittäjien avulla – mikä johtaisi vuosien myötä (kyllä, tämä vie aikaa) rauhansopimukseen, joka sisältää siviililuontoiset ja sotilaalliset modaliteetit tulevaisuuteen.

6. Keskustella Ukrainan mahdollisista tulevaisuuden vaihtoehdoista - yhtenäisvaltio, liittovaltio, konfederaatio, autonomiset alueet jne. - keskustelun päättyessä kansanäänestykseen, jossa kaikki ukrainalaiset voivat valita 2-3 mahdollisen mallin välillä. 

7. Kunnioittaa uudenkaikkia ukrainalaisia koskeneen mielipidetutkimuksen tuloksia, jotka osoittavat että puolueettoman linjan omaksuminen - tai yhtäläisen välimatkan pitäminen – suhteessa sekä Venäjään että länteen yhdistäisi heitä enemmän kuin mikään muu vaihtoehto ja että ukrainalaiset haluavat maansa yhtenäisyyden säilyvän. 

8. Vetää NATO:n uudet nopean toiminnan joukot kuudesta Itä-Euroopan maasta ja palata vuoden 1997 Venäjän ja NATO:n keskinäisiä suhteita määrittävän peruskirjan henkeen.

9. Antaa Ukrainalle massiivinen taloudellinen apu- ja kehityspaketti – jonka rahoittavat Venäjä, EU ja USA yhdessä.

10. Poistaa kaikki sanktiot ja lopettaa muu taloudellinen sodankäynti missä ikinä muodoissa se tapahtuukaan, ja luoda yhteydet uudelleen. Kaikilla konfliktin osapuolilla olisi edessään kristallinkirkas win-win -tilanne, mikäli ne vain kykenisivät näkemään sen.

11. Luoda tilaa osapuolirajat ylittävälle ihmisten toiminnalle ja sovittelulle ja lopettaa joukkotiedotiusvälineiden propagandasota, stereotyypittäminen, demonisointi ja omahyväinen asioiden esittäminen.

Rauha ei tule helposti, mutta se on täysin mahdollista.*

Ei kuitenkaan kivikautisella, rauhaaehkäisevällä politiikalla, jota olemme todistaneet kaikkien osapuolten toteuttavan viime vuonna. Jos jotkut näistä ehdotuksista toteutettaisiin, saattaisimme nähdä kahdennentoistakin ehdotuksen toteutuvan:

Venäjän, Ukrainan ja EU:n rauhanakatemian – ensimmäisen alueella, joka on täynnä sotilasakatemioita – jossa kyseisistä maista tulevat oppilaat voisivat suorittaa maisterin ja tohtorin tutkinnon, tulla rauhan ammattilaisiksi ja hyviksi välittäjäksi – auttaen meitä kaikkia estämään tulevaisuudessa sellaiset traagiset mutta vältettävissä olevat tilanteet, jossa olemme nyt.

* ks. "Learn conflict and peace in 20 minutes"


Jan Öberg
TFF:n johtaja
TFF PressInfo # 314
Lund, Ruotsi, 13.3.2015