Jan Öberg: Ruotsin sukellus

Jan Oberg
TFF:n johtaja
24.10.2014

Ruotsi lakkaa etsimästä nimeltä mainitsematonta

 

Tänä aamuna Ruotsin puolustusvoimat julisti vakavana lakkaamasta etsimästä sitä, mitä ikinä ajattelikin etsivänsä.

Juuri näin ennustettiin tapahtuvan TFF:n PressInfossa # 285 kaksi päivää sitten (22.10.): 

”Yllä mainituista syistä Ruotsin armeija lopettaa kohta koko jutun ja välikohtaus saadaan palvelemaan tarkoitustaan – nimenomaan jättämällä kertomatta, mikä se oli, kuka se oli ja miksi se oli. Vai oliko sitä.

Tapahtuman tarkoituksen paljastuminen jää odottamaan tulevaisuutta. Tai ehkäpä ikuisuutta, jos tarkoitus oli pelon kasvattaminen militarisoimisen edistämiseksi. Jossakin joku tietää, mitä on tekeillä. Ja he vaarantavat kansalaisten turvallisuuden sellaisia tarkoitusta varten, jota eivät koskaan paljasta”.

(Yksikään ruotsalainen tiedotusväline ei osoittanut mitään mielenkiintoa tätä PressInfoa kohtaan).

Kieltämättä on vaikeaa - hyvin vaikeaa - löytää pientä kohdetta ja nostaa sitä päivänvaloon - puhumattakaan siitä kuinka vaikeaa on käsitellä ongelmaa, joka siitä saattaa syntyä vieraan maan kanssa.

Mutta kyvyttömyys tai haluttomuus sanoa yleisölle sanaakaan siitä, mistä oli kysymys, antaa (yhdessä sarjan farssimaisia virheitä kanssa) osoituksen kykenemättömyydestä.

Tutkikaa armeijan toiminta

Ruotsin kansalla on oikeus tietää, eikä kielellä, jonka mukaan ”todennäköiset, luotettavat osoitukset sellaisten kohteiden vedenalaisesta toiminnasta, joiden perusteella teemme alustavan - koska tutkimukset ovat vielä kesken - johtopäätöksen että...ja tämän operaation turvallisuuden rajat sallivat meidän paljastaa tässä vaiheessa."

Ruotsin parlamentin tulisi tutkia armeijan toiminta. Mutta tämän päivän Ruotsissa ei ole tarpeeksi riippumattomia asiantuntijoita, tiedotusvälineitä tai poliitikkoja saamaan aikaan laaja-alaisen kriittisen keskustelun.

Sen sijasta tämän jälkeen armeijalla on enemmän rahaa.

Vain yksi mediatulkinta

Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta tiedotusvälineet ovat olleet huolettomia olettamaan ja vihjailemaan, että kyseessä on täytynyt olla venäläinen sukellusvene.

On kuitenkin syytä mainita, että armeija ei koskaan tehnyt niin.

Toistuvasti yleisön huomio suunnattiin aggressiiviseen Venäjään - aggressiiviseen, kuten oletettavasti tiedämme Georgian ja Ukrainan perusteella.

Oikealta vasemmalle Venäjä oli todennäköinen syyllinen kaikista muista mahdollisista hypoteeseistä, pidemmän aikavälin historiasta ja ´voimasuhteista’ huolimatta.

Nyt ehkäpä jotain muuta

Merkittävä saksalainen journalisti, entinen Frankfurter Allgemeine Zeitungin politiikan osaston päätoimittaja ja Lähi-idän asiantuntija teki tällä viikolla tiedotusvälineissä erittäin mielenkiintoisen paljastuksen, josta ei juuri kerrottu läntisissä valtavirran tiedotusvälineissä.

Udo Ulfkotte julkaisi kirjan ”Bought Journalists” ("Ostetut journalistit"). Hän kertoo, kuinka häntä itseään ja hänen kolleegoitaan opetetaan olemaan kertomatta totuutta vaan sen sijasta tarjoilemaan tarinoita, jotka suoraan tai epäsuorasti edistävät jännitystä ja sotaa sekä antivenäläisiä ja pro-amerikkalaisia näkemyksiä yleisön joukossa.

Hän paljasti myös, kuinka CIA tuki häntä ´epävirallisena peitehenkilönä’ tietyissä tehtävissä - ja pyytää sitä anteeksi täältä löytyvällä videolla.

Voisiko sulkea täysin pois sellaista mahdollisuutta, että ruotsalaisten ja kansainvälisten tiedotusvälineiden ilman minkäänlaista dokumentaatiota esittämässä tulkinnassa, jonka mukaan Tukholman edustalla oleva tunnistamaton kohde on ”oletettavasti venäläinen sukellusvene”, on kysymys ostetusta journalismista? Todellakin on pakko olla joku syy tälle huomiota herättävälle yhdenmukaisuudelle siinä, ketä osoitetaan sormella ja kuinka mahdolliset vaihtoehtoiset tulkinnat suljetaan ulos.

Aivan yhtä relevanttia spekulaatiota

 

Tutkimalla vähän internetiä, tiedotusvälineitä ja muita osapuolia olisi paljastunut helposti, että mikäli kylmissä vesissä todella oli jotain, se on saattanut olla myös NATO:n kohde.

Tärkeä lähde tässä on Oslon rauhantutkimusinstituutissa PRIO:ssa toimivat Ola Tunanderin kirja 12 vuoden takaa: ”The Secret War Against Sweden: US and British Submarine Deception in the 1980s”.

USA:n silloinen puolustusministeri Caspar Weinberger väitti, että:

"NATO:n" tai länsimaiden sukellusveneet operoivat säännöllisesti Ruotsin vesillä testatakseen Ruotsin puolustusta USA:n ja Ruotsin laivastojen välisten neuvottelujen jälkeen. "Kyseessä oli rutiininomaisesti, säännöllisesti toteutettu puolustuksen testaaminen, jota NATO teki ja jotta sen oli pakko tehdä ollakseen vastuullinen ja luotettava." Kuitenkaan, Weinbergerin mukaan, "tietämykseni mukaan NATO ei koskaan toiminut niin, että olisi vain lähettänyt sukellusveneen suoraan Ruotsin aluevesille ilman konsultaatiota ja etukäteiskeskusteluja".

Siinäpä se on sanottu. Ruotsia informoitiin siitä - ja se hyväksyi sen - että USA/NATO olisivat säännöllisesti läsnä Ruotsin aluevesillä.

Tietenkään muodollisesti puolueeton maa ei olisi voinut sanoa sitä ääneen.

Asiat saattavat tietysti olla muuttuneet sitten 1980-luvun. Mutta NATO:n laajentumisen ja Ukrainan kriisin aiheuttaman kasvaneen vastakkainasettelun johtaessa eräänlaiseen kylmän sodan asenteiden paluuseen, tällainen selitys voisi todellakin olla mahdollinen myös tänään.

Jos jahti keskeytettiin koska kyseessä oli NATO:n - rutiiniluontoinen ja säännönmukainen - operaatio, se sopisi laajempaan kuvaan salaisesta liittoutumisesta sotilasliiton kanssa - ja romutetaan sekä puolueettomuus että liittoutumattomuus ilman että Ruotsin kansa on osallinen prosessissa.

Turvallisuuspolitiikkaa koskevan journalismin rappio

Viimeisten 20-30 vuoden aikana turvallisuutta, puolustusta ja rauhaa koskevan tiedotusvälinetyön ja kommentoinnin taso on laskenut vakaasti.

Vähemmän ammattimaista tietoa, tutkimusta ja riippumatonta analyysiä, vähemmän vastustuskykyä armeijan markkinointikampanjoille, joilla se pyrkii lisäämään oikeutustaan maksavan yleisön keskuudessa; paljon enemmän yhdenmukaisuutta; syöpä, jossa journalistit haastattelevat tosiaan ikään kuin he olisivat asiantuntijoita; sekä kiihkeä eloonjäämistaistelu digitalisoituneessa mediamaailmassa, jossa on yhä vähemmän omistajia.

Täytyy vain toivoa, että suurin osa matalatasoisesta bulevardiuutisoinnista tyyliin ”venäläinen sukellusvene Ruotsin aluevesillä” ei ole seurausta ostetusta journalismista, ei myöskään sellaisesta ostetusta journalismista, jota kutsutaan itsesensuuriksi, vieraiden maiden poliittiseksi "neuvonkuuntelemiseksi’ ja kotimaiseksi poliitiseksi korrektiudeksi.

Sillä mikään näistä ei sovi ammattimaiseen journalismiin itsenäisessä demokratiassa. Ja koska kyseessä on petos ihmisten turvallisuutta kohtaan.