Uri Avnery
13.8.05

Kuva on syöpynyt syvälle muistiin: Ariel Sharon Knessetissä. Hänen ympärillään riehuu myrsky. Parlamentaarikot säntäilevät edestakaisin, huutoja kajahtelee kaikilta puolilta. Puhujakorokkeella seisova parlamentin jäsen elehtii käsillään, tuomitsee ja kiroaa hänet. Sharon istuu hallituksen pöydän takana. Yksin. Liikkumatta. Massiivisena ja passiivisena. Ilme hänen kasvoillaan ei värähdäkään. Ei edes hänen nenässään näy hermostunutta nykimistä, mikä oli kerran hänen tavaramerkkinsä (ja mitä monet pitivät eräänlaisena valheenpaljastimena). Hän on kuin kallio keskellä raivoisana myrskyävää merta.

Nyt se on virallista: "Arabimaailman Ensimmäinen Demokratia" tai "Lähi-idän Toinen Demokratia" on syntynyt.

Palestiinalaisten vaalit ovat tehneet vaikutuksen maailmaan. Tähän saakka, jos nyt jossain arabimaassa ylipäätään on pidetty vaaleja, ehdokkaita on ollut vain yksi ja hän on saanut 99.62 % äänistä. Nyt ehdokkaita oli seitsemän, käytiin värikäs vaalikampanja ja voittanut ehdokas sai vain 62 %.

Sian Glaessner, 2004

Kuin Prinsessa Ruusunen tai vegetatiivisessa tilassa oleva potilas Venäjä heräsi. Molemminpuolisen pelon korvasi molemminpuolinen uteliaisuus, kun ihmiset rautaesiripun molemmilta puolilta tyydyttivät pitkään kasvanutta nälkäänsä saada tietoa siitä, millaista elämä toisella puolella todellisuudessa oli.

Jan Øberg, 14.10.2003

Stephen R. Shalom

Kenneth Adelman, entinen Reaganin hallintovirkamies ja hallitsevien uuskonservatiivien läheinen liittolainen, on tarjonnut apuaan Bushin hallinnolle turvatakseen sen uudelleenvalinnan. Meidän ei pitäisi yrittää vakuuttaa ihmisiä siitä että asiat ovat muuttumassa paremmaksi, hän sanoi. Pikemminkin meidän tulisi saada ihmiset vakuuttuneiksi, että elämme terrorismin aikakautta.¹