Kongo (KDT) ja sodalla voittoa tekevät

Globaalin rauhanliikkeen unohtama tragedia?

Jan van Criekinge

6. joulukuuta 2006 , vuosikymmeniä jatkuneen kolonialismin, diktatuurin ja sotien jälkeen, Kongon demokraattisen tasavallan ensimmäinen vapaissa vaaleissa valittu presidentti, Belgiasta 1960 saavutetun itsenäisyyden jälkeen, vannoi vihdoin virkavalansa.

Vaikka Kongoa kuusivuotinen, maan rajojen sisä- ja ulkopuolella riehuva sota, jossa tapettiin yli neljä miljoonaa ihmistä ja jossa ajettiin pakosalle kaksi miljoonaa henkeä, on ”virallisesti” päättynyt, tappaminen ja kuolema ei ole. Kongossa kuolettava yhdistelmä konfliktiin liittyviä raakuuksia (joissa raiskaukset kuuluvat laajalti kaikkien osapuolien keinoihin), nälänhätää, köyhyyttä ja sairauksia pyyhkivät yli 1200 ihmistä mennessään joka päivä. Konflikti on epäilemättä yksi aikamme aliraportoitumpia inhimillisiä tragedioita. Kuitenkin se on yksi maailman pahimmista konflikteista sitten Toisen maailmansodan. Vuosikymmenien heltymättömän väkivallan, köyhyyden ja tautien tuloksena Kongon maaperällä sijaitsee tänään, YK:n ilmausta käyttäen, maailman tämän hetken vakavin humanitaarinen haaste.

Kongolla on pitkä historia ryöstelyyn ja sotaan perustuvasta voitontavoittelusta. Maa on äärilaitojaan myöten täynnä kobolttia, timantteja, kuparia, kultaa ja muita harvinaisia mineraaleja. Eurooppalaiset imperialistit kiinnostuivat kuitenkin maasta vasta 1800-luvun loppu puolella. Berliinin konferenssissa (1884-1885) Belgian kuningas Leopold II onnistui saamaan tunnustusta valtaville aluevaatimuksilleen ja omissa nimissään loi niin kutsutun ”Kongon vapaavaltion”, jossa luonnonkumin, norsunluun, ja puutavaran julma riisto alkoi tuota pikaa. Sanotaan, että lähes puolet Kongojoen -alueen väestöstä katosi vuosien 1880 ja 1920 välisen säälimättömän koloniaalisen ryöstelyn välittömänä tai välillisenä seurauksena.

Kongo saavutti itsenäisyytensä Belgiasta 30. kesäkuuta 1960, presidentti Kasa-Vubun ja karismaattisen sekä suositun Patrice Lumba nimisen pääministerin alaisena. Seurasi suuren epävakauden ja ulkomaalaisten sotilaallisten väliintulojen aika, joihin myös YK osallistui. Katangan ja Etelä-Kasain mineraalirikkaat provinssit ehtivät jopa julistautua itsenäisiksi, kolonialististen yhtiöiden ja palkkasoturien aktiivisen tuen siivittäminä. Viimein vuonna 1965, sotaeversti Joseph Mobutun toinen vallankaappaus pani alulleen 32 vuotta jatkuneen, länsimaiden tukeman diktatuurin. Sotaeversti Mobutu vaihtoi omaksi nimekseen Mobutu Sese Seko ja maansa nimeksi Zaire. Mobutu ja häntä ympäröivä eliitti ryöstivät maan varat niin totaalisesti, että korruptoitunut järjestelmä nimettiin kleptokratiaksi. Järjestelmä romahti toukokuussa 1997, elinaikaisen kapinallisen Laurent-Désiré Kabilan, Josephin isän, auttaessa jo kuolettavasti sairaan Mobutun syrjäyttämisessä.

L-D ”Mzee” Kabilan valtaanpääsy olisi ollut mahdoton ilman Ruandan ja Ugandan massiivista sotilaallista tukea, sekä lapsisotilaiden käyttöä. Elokuussa 1998 Ruanda ja Uganda tukivat Kabilan heikon ja korruptoituneen hallituksen vastaista kapinaa. Syttyi sota, jota sittemmin nimitettiin ”Afrikan Ensimmäiseksi maailmansodaksi” sen vuoden Euroopan 1914-tapahtumia muistuttavien piirteiden vuoksi: lähes kaikki naapurimaat ja monet aseistetut ei-valtiolliset ryhmät Kongosta sekä monista muista ”sisällis”sodista Afrikan suurten järvien alueelta (Uganda, Ruanda, Burundi, Sudan) kantoivat kortensa kekoon. Pääasiallisesti Namibiasta, Zimbabwesta, Tšadista ja Angolasta lähtöisin olleet joukot varmistivat Kabilan hallinnon selviytymisen, Ugandan Muserevenin ja Ruandan Kagamen ollessa kapinan suurimmat tukijat. Ruanda perusteli sekaantumistaan itäisessä Kongossa siellä toimivia Interahamwe-kapinallisia koskevilla turvallisuushuolillaan. Ruandan ja Ugandan toiminnan taustalla oli kuitenkin myös vahvat taloudelliset motiivit.

Tammikuussa 2001, L-D Kabilan henkivartijat salamurhasivat tämän, epäselväksi jääneissä olosuhteissa, jättäen hänen poikansa Josephin valtaan.

Sodan seuraukset jo valmiiksi heikoille poliittisille rakenteille olivat tuhoisat, syventäen varsinkin maan tosiasiallista jakoa läntisiin ja eteläisiin osiin, joita hallitsi Kabilan hallitus liittolaisineen, sekä pohjoisessa ja idässä sijaitseviin suuriin alueisiin, joita miehittivät erilaiset kapinallisryhmät, miliisit ja välissä olevat naapurimaiden armeijat. Sisäiset valtataistelut ja kahnaukset mineraalirikkauksista kullakin kapinallisten miehittämällä alueella ovat johtaneet humanitääriseen katastrofiin. Melkein 90 % sodan uhreista ovat siviilejä, joista suurin osa on menehtynyt nälkään, tauteihin ja rikolliseen väkivaltaan joka on kukoistanut totaalisen laittomuuden valitessa. Raiskauksia on tässä sodassa laajalti käytetty suorana aseena.

Vaikka vuonna 2002 Etelä-Afrikan tukemana allekirjoitettu rauhansopimus vei ”perinteisen” sodan päätökseen, taistelut jatkuvat maan itäosissa kapinallismiliisien, Kongon armeijan ja YK:n MONUC-joukkojen välillä, aiheuttaen jatkuvasti useita siviilikuolemia.

Aina siirtymähallituksen valtaan astumisesta kesäkuussa 2003 lähtien, naapurimaihin ja korruptoituneisiin Kongon valtion viranomaisiin kytkeytyvät aseistetut ryhmät, ovat jatkaneet maan laitonta taloudellista riistoa. YK:n turvallisuusneuvoston vuonna 2000 kokoon kutsuma asiantuntijapaneelin suorittama kolmen vuoden tutkimus, totesi erilaisten kapinallisryhmien kanssa yhteistoiminnassa olevien, pitkälle kehitettyjen, korkean tahon poliittisista, sotilaallisista ja taloudellisista tahoista koostuvien verkostojen tahallisesti pitävän konfliktia yllä, säilyttääkseen otteensa maan luonnonvaroista. Sarjassa riidanalaisia raportteja, paneeli paljasti minkä julman, luonnonvaroilla kulkevan syklin otteeseen Kongo on kaapattu.

Nykyisen ryöstelykoneiston jatkuvuudelle löytyy maailmanlaajuiset voittointressit. Valtava määrä ihmisiä hyötyy tarkoituksellisesti Kongon luonnonvaroista. [...] Kongon hallituseliitti, kaikenlaiset eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset yritykset, valtava määrä afrikkalaisia yrityksiä, ja varsinkin naapurimaiden valtaeliitti ovat apajilla. Tämä valtava ja monimutkainen verkosto tekee sodan ja sen hyväksikäytön kautta voittoa.”

Vuoden 2002 lokakuussa antamassaan raportissa, paneeli myös syytti kymmeniä länsimaalaisia yrityksiä eri hallitusten tukeman yritysvastuuta käsittelevien kansainvälisten toimintaohjeiden, Guidelines for Multinational Enterprises, rikkomisesta. Huhtikuussa 2004 RAID (Rights & Accountability in Development) julkaisi raportin, jossa se tarkisti YK:n paneelin syytökset 40 yhtiötä vastaan ja liitti näihin lisätodisteita, osoittaen yhtiöiden kytkökset ihmisoikeusrikkomuksiin, korruptioon ja/tai laittomaan luonnonvarojen riistoon. Suurin osa OECD-maista kieltäytyi paneutumasta paneelin syytöksiin. Tämän toimettomuuden edessä kansainväliset kansalaisjärjestöt rupesivat tekemään valituksia ja tiedotuskampanjoita konseptilla ”No Blood on my Cellphone”, joka kohdistui hyvin harvinaisen coltan -mineraalin* riistoon. Noin kymmenkunta valitusta koskien rikkomuksia ”Guidelines for Multinational Enterprises” -toimintaohjeita vastaan, luovutettiin USA:n, Belgian, Suur-Britannian ja Hollannin hallituksille.

Kongon demokraattisen tasavallan hallituksen tulee viipymättä toimia Kongon parlamentin suorittaman tutkimuksen suositusten mukaan. Tutkimus paljasti laitonta luonnonvarojen hyväksikäyttöä ja voiton tekemistä aseellisesta konfliktista”, joukko johtavia ihmisoikeus-, ympäristö- ja avustusjärjestöjä julisti heinäkuussa 2006.

Kesäkuussa 2005 Lutundula -komissio, pelottoman parlamentaarikko Christophe Lutundan johtama Kongon kansalliskokouksen erityiskomission, julkaisi raportin tutkimuksistaan kapinallisten ja hallituksen viranomaisten vuosien 1996-2002 välillä allekirjoittamista kaivos- ja muista kauppasopimuksista. Raportin mukaan kymmenet sopimukset ovat joko laittomia tai omaavat vain vähäisen arvon maan kehittämiselle. Se suosittelee, että joko ne on purettava tai ehdot on neuvoteltava uusiksi. Lisäksi raportti suosittelee oikeudellisia toimenpiteitä joitakin operaatioihin sekaantuneita vanhempia poliittisia ja kaupallisia toimijoita vastaan. ”Kongon poliitikot ovat vuosien ajan tehneet itseään rikastavia kauppasopimuksia, jotka ovat olleet täysin arvottomia tavallisille kongolaisille. Näistä sopimuksista tehty voitto on usein lunastettu valtavilla määrillä inhimillistä kärsimystä ja kuolemia”, kansalaisjärjestöjen yhteenliittymä esitti.

Lutundula -komission raportti kiinnittää huomiota jatkuvaan laittomaan vientiin ja suosittelee välitöntä, vaaleihin asti voimassa olevaa, moratoriota uusien sopimusten allekirjoittamiselle. Raporttia laadittaessa, osaa komission jäsenistä uhkailtiin, minkä lisäksi monet saivat huomata poliitikoiden, virkamiesten ja yritysten edustajien olevan haluttomia vastaamaan heidän kysymyksiinsä. Sekä YK:n että Belgian senaatin viranomaiset, jotka olivat tutkineet luonnonvarojen hyödyntämistä Kongossa vuosien 2000 ja 2003 välillä, pimittivät tärkeitä tietoja eräistä laittomista sopimuksista, väittäen niiden olevan luottamuksellisia.

Raportissaan komissio vahvistaa YK:n asiantuntijapaneelin ja muiden tutkimusten keskeiset havainnot, joiden mukaan sotaa käyvät toimivat halusta riistää Kongon mineraalivaroja ja taloudellisista vaurautta. Osa sodan osapuolten voitoista meni uusien sotilasoperaatioiden rahoittamiseen, joihin usein liittyi laajamittaisia ihmisoikeusrikkomuksia sekä kansainvälisten ihmisoikeussäädösten rikkomista.

Kongossa ylimenokauden tapahtumat ja sota ovat viestineet, että väkivalta toimii. Ilman päättäväisiä vastatoimia, saamme tuntea tämän opetuksen tuhoisia vaikutuksia vielä hyvin pitkän ajan”, Timothy Raeymaekers, Ghentin yliopiston ”Conflict Research Group”:lle työskentelevä tutkija selittää. Hän näkee mahdollisuudet Kongon väestön elintason parantamiseen, maan luonnonvaroja järjestelmällisesti riistävän pienen mutta voimakkaan eliitin vastustamisessa. Ryhmä antaa konkreettisia suosituksia maanviljelyuudistusten, kaivossektorin ja taloudellisen integraation saralla. Hallitusten viranomaisten ja sissien laittoman kaivostoiminnan muodossa suorittamassa ryöstelyssä, on pyörinyt miljardeja dollareita vuosittain. ”Nämä rahat tulisi käyttää tavallisten kongolaisten hyväksi”. /p>

Pidempi versio kirjoituksesta lähdetietoineen on julkaistu WRI:n ”warprofiteers-news email” uutiskirjeenä, ja on saatavissa osoitteesta http://wri-irg.org/pubs/warprof-0612.htm

 

*Coltan on puhekielinen nimitys, jota käytetään niobiumia ja tantaalia sisältävistä malmeista. Suurin osa tantaalista käytetään pienikokoisissa kondensaattoreissa, joita tarvitaan erityisesti matkapuhelimissa ja muussa mikroelektroniikassa. 2000-luvun alussa tantaalin kasvava kysyntä ja markkinaspekulaatio aiheuttivat coltanin hinnan nousun lähes kymmenkertaiseksi, mutta sittemmin hinta on laskenut

 

Kääntänyt: Mikael Brunila ja Heikki Sovijärvi