Ukraina - mitä haluaisit tietää?

Jan Oberg, 28.2.2014 (TFF PressInfo)

En ole Ukraina-asiantuntija; en ole edes käynyt siellä. Kuten miljoonat muut kansalaiset, yritän median antaman tiedon varassa ymmärtää edes jotain erittäin vakavilta vaikuttavista tapahtumista.

Sehän on konflikti, eikö ole? Haluaisin tietää, mitkä ovat sisäiset ukrainalaiset ulottuvuudet, alueelliset itä- ja länsieurooppalaiset sekä EU/NATO -yhteydet ja miten tämä kaikki liittyy maailmanlaajuisiin kehityksiin, esimerkiksi USA:n ulkopolitiikkaan, Naton laajenemiseen kylmän sodan jälkeen, Venäjän strategisiin intresseihin ja Venäjän ja Naton suhteisiin. Ja mikä on Kiinan ja BRICS-maiden rooli?

Sisäpolitiikassa haluaisin oppia Ukrainan väestön etnisestä koostumuksesta ja maantieteestä, venäläisten ja etenkin juutalaisten roolista, ja Venäjän ja Ukrainan suhteiden historiasta.

Lyhyemmällä perspektiivillä, milloin länsi alkoi nähdä Ukrainan kiinnostavana valtiona? Miksi George Bush vanhempi ja James Baker lupasivat Mihail Gorbatšoville ettei länsi laajentuisi Venäjän rajoille asti - ja kuitenkin Nato-kysymys avattiin Ukrainassa jo 1995.

Olisi hienoa oppia mediasta, kuinka huono taloushallinto ja yleinen kriisi nostattivat uusnatsismia, mellastavaa antisemitismiä ja yleistä tyytymättömyyttä, niin kuin se kaikkialla muuallakin teki. Ja miksi tätä antisemitismiä käsitellään länsimaisessa lehdistössä niin vähän?

Miksi tällaiset tärkeät taustatekijät muuttuvat lehdistössämme yksinkertaisiksi "puolesta tai vastaan" -asenteiksi Venäjään?

Turvallisuus - mikä on legitiimiä?

Ajattelisin, että Yhdysvaltojen hallitsema media, joka ymmärtää oikein hyvin USA:n turvallisuustarpeita, tukikohtia ja maailmanlaajuista interventionismia kansallisen turvallisuutensa nimissä voisi edes vähän ymmärtää, että Ukraina on tärkeä, jopa olennainen, Venäjälle niin strategisesti, historiallisesti ja kulttuurisesti ja että on jokin raja johon lännen intressien täytyy pysähtyä? Tarkoittaahan Ukraina kuitenkin jostakin syystä rajaa.

En tajua, miksi USA:n ulkoministeri John Kerry puhuu siitä kuinka vahvasti Amerikan kansa tukee Ukrainan oppositiota (hyvänen aika, siinä on mukana nyrkkeilijöitä, huligaaneja, nationalisteja, russofoobeja, uusnatseja ja antisemiittejä) ja puhuu uhkaavasti Venäjälle sotilaallisista väliintuloista itsenäisiin valtioihin - ikään kuin USA itse ei koskaan tekisi sellaista, etenkin hyvin kaukana omista rajoistaan. Omituista kyllä, toimittajat eivät kysy häneltä mitä hän tarkoittaa?

"Fuck Putin" - vallanvaihto?

Yksi kertomus loistaa poissaolollaan läntisestä valtamediasta: Washingtonin rahoittama vallanvaihto Ukrainassa. Läpi netin voi löytää raportteja salaisista operaatioista, epämuodollisesta diplomatiasta ja valtavasta rahoituksesta amerikkalaisilta toimijoilta, tavoitteenaan juuri se mitä nyt on tapahtunut. On esimerkiksi entinen Reaganin ministeri Paul Craig Roberts kertomassa että USA on käyttänyt viisi miljardia dollaria Ukrainan hallinnon horjuttamiseen.

Toisaalla näen kuinka poikkeuksellisen vaikutusvaltainen USA:n varapresidentti Joe Biden on ollut, ja tiedämme kuinka uuskonservatiivinen apulaisulkoministeri Victoria Nuland jutteli puhelimessa Kiovan suurlähettiläänsä kanssa - kuuluisa "Fuck EU" -nauhoitus.

Tuosta nauhoituksesta käy selvästi ilmi, että USA on ollut jatkuvasti korkeimmalla tasolla mukana järjestämässä vallanvaihtoneuvotteluja. Eikä se järjestä neuvotteluja, jotka eivät ole sen omissa intresseissä. Eli tuo keskustelu on paljon tärkeämpi vihjeenä vallanvaihdosta kuin kirosanan vuoksi. Näyttää siltä että joku Washingtonissa on jo viimeisen parin-kolmen kuukauden ajan ajatellut "Fuck Putin"...

Krim

Olisi ollut avuliasta, jos kansan sivistämisestä kiinnostunut media olisi keskittynyt Krimiin: sen historiaan, erityisasemaan ja sotilaalliseen merkitykseen - nyt kun sen parlamenttirakennukset ja lentokentät on miehitetty.

Krimillä on pitkä historia ja tärkeän autonomisen tasavallan asema Ukrainan sisällä, Ukrainan perustuslain alaisena ja Venäjän Mustanmeren laivaston tukikohtana. Vau, eikö kuulosta monimutkaiselta? Kuka selittäisi meille mitä se tarkoittaa? Ei näköjään kukaan.

Sellainen näkökulma vaatisi sekä tutkimusta että opettajanlahjoja; on pajon helpompi sen sijaan sanoa, että paha Putin esittelee Venäjän lihaksia (googlettamalla löytää tuhansia tuollaisia otsikoita). Se ei vaadi mitään tietoa tai empatiaa - mitäpä Mr. Kerry tekisi jos jokin uhkaisi USA:n raja-alueita tai valtavan tärkeää amerikkalaista laivastotukikohtaa?

Ratkaisuja?

Seuraavaksi olisin halunnut nähdä jonkun hoitavan median mielestäni olennaista tehtävää: etsimään selkkauksen osapuolien esittämiä mahdollisia ratkaisuja.

Pohjaoletus tuntuu olevan, että Ukrainan on kuuluttava joko Venäjän valtapiiriin tai tultava revityksi EU:n, USA:n ja Naton maailmaan.

Ei kuitenkaan vaadi paljoa luovuutta ymmärtää, että nämä voitaisiin yhdistää rauhanomaisesti, eikä kysymys muutenkaan ole mitä ulkopuoliset voimat haluavat tai vaativat vaan mitä Ukrainan 45-miljoonainen kansa tulevaisuudekseen tahtoo.

Ei toimittajille pitäisi olla niin vaikeata irrottaa katseensa länsimaisista sähketoimistoista ja surffailla vähän netissä, tehdä tutkimusta ja tarkastaa lähteitään. Se kaikkihan on nykyään niin paljon helpompaakin kuin ennen.

Ovatko ukrainalaiset innoissaan Natosta tai Euroopan unionista?

Wikipedia, sen arvoinen kun se nyt on, on kuitenkin monien käyttämä lähde, joka kertoo että vuosien varrella on tehty useita mielipidetiedusteluja, mutta vaikuttaa siltä että ukrainalaisten natovastaisuus on kaksinkertaistunut noin viime vuosikymmenen aikana ja on nykyään noin 70%. EU-into on Wikipedian mukaan maksimissaan noin 50%, ja kolmasosa vastustaa integraatiota Eurooppaan.

Minä en ainakaan näe tämän valossa ukrainalaisten joukossa suurta intoa syvälle integraatiolle länteen ja venäjänsuhteiden katkaisemiselle.

Media antaa sellaisen vaikutelman, että oppositio ja useimmat muutkin vahvasti vierastavat Venäjää. Kuluneiden viiden vuoden aikana positiivinen suhtautuminen Venäjään on Ukrainassa vaihdellut valillä 70-96%, siinä missä positiivinen suhtautuminen Ukrainaan on venäläisten keskuudessa 34% ja 68% välillä.

Eli jos nämä mielipidetiedustelut ovat minkään arvoisia ja me kunnioitamme demokratiaa, niin miksi länsi - USA/NATO/EU - yrittää painostaa Ukrainaa "meidän" puolellemme?

Voimmeko me todella ottaa kriisissä olevaan EU:in vielä yhden valtavien ongelmien kanssa painivan maan, ja uskooko kukaan, että voimme vakuuttaa Venäjälle että kaikki Naton teot ovat sen parhaiden etujen mukaisia - jopa tämä? Jopa ohjuspuolustus? Jugoslavian hajoaminen?

Yhdistä pisteet!

Tiedättekö, minusta on aika yhdistää pisteet. Jos pisteet ovat nopeita pieniä tiedonmurusia, haluan enemmän tietoa ja opettavaisuutta medialta: pisteiden yhdistämistä kuviksi.

Ja minua vaivaa tunne että tämä on kaikki niin paljon monimutkaisempaa kun meille kerrotaan ja se ei ole niin mustavalkoista! Paineet aina vuodesta 1989 eteenpäin aiheuttavat vastapaineita, vai mitä? Naton ja lännen ylivallan laajentamien aina Baltian maista Georgiaan, Naton pitäminen hengissä ja Venäjän alistaminen ovatkin ehkä näin jälkiviisaasti erittäin lyhytnäköistä ajattelua?

Ukrainan selkkauksessa ei ole kahta osapuolta: ei ole vain valtiota ja sen oppositiossa olevaa kansaa vaan kokonainen mosaiikki monimutkaisuuksia jotka voidaan purkaa ja vakauttaa vain dialogilla ja yrittämällä ymmärtää ja - valtapelien kuten demokraattisesti valittujen hallitusten horjuttamisen lopettamisella.

Me ansaitsemme parempaa

Okei, myönnän etten tiedä tästä paljoa. Puhun kansalaisena, en asiantuntijana. En vain osaa päästää irti ajatuksesta että kärjistykset ja propaganda jyräävät tutkivan ja moniarvoisen journalismin. Myös Ukrainan tapauksessa.

Demokratia ansaitsee parempaa. Vapaan median ei pitäisi tarkoittaa vain vapautta toistaa länsimaisia uutistoimistoja, hylätä tutkimusta ja lopettaa kriittisten kysymysten kysymistä! Jotenkin Ukrainan kansakin ansaitsee parempaa!

Eli milloin luulette että ryhdymme tekemään asioita uudella tavalla ja jätämme vihdoinkin kylmän sodan taaksemme, arvon päätoimittajat?

Kunniatohtori Jan Oberg, TFF:n johtaja