Kansainvälinen rauhanvankipäivä 2006: rauha ja ihmisoikeudet Venäjällä

1.12.2006 on Kansainvälinen rauhanvankien päivä (Prisoners for Peace Day), jonka teemana tänä vuonna on Venäjä. Sivun lopussa on rauhanvankilista, jonka on koonnut War Resisters' International

Rauhanvankien päivä 1.12.2006: kv. teema rauha ja ihmisoikeudet Venäjällä

Lokakuu ei ollut hyvä kuukausi venäläisille ihmisoikeusaktivisteille. 7. lokakuuta Venäjän ihmisoikeusloukkauksia Tshetsheniassa paljastanut tunnettu journalisti Anna Politkovskaya murhattiin kotiovellaan Moskovassa. Kuusi päivää myöhemmin, 13.10., paikallinen tuomioistuin määräsi Nizhni-Novgorodin venäläis-tshetshenialaisen ystävyysseuran (RCFS) suljettavaksi, koska hiljattain hyväksytyn kansalaisjärjestölain mukaan järjestöä ei voi johtaa henkilö, joka on tuomittu “ekstremistisestä toiminnasta”. Amnesty International kommentoi, että Stanislav Dmitrievskii, RCFS toiminnanjohtaja, tuomittiin 3.2.2006 “rotuviha”-syytteistä, koska hän oli julkaissut separatististen tshetsheenijohtajien väkivallattomia tekstejä. AI:n mukaan hänet tuomittiin ilmaisunvapautensa rauhanomaisesta käyttämisestä eikä hänen alun perinkään olisi koskaan pitänyt joutua oikeuteen.

Vain muutamaa päivää myöhemmin Tsheljabinskin sotilassyyttäjät luopuivat tutkimuksista, jotka koskivat neljää upseeria, joiden väitettiin laiminlyöneen velvollisuutensa estää asevelvollinen Andrei Sytshoviin kohdistunut simputus – tapaus sai vuoden alussa paljon julkisuutta siihen liittyneen erityisen väkivallan ja julmuuden johdosta (ks. S&T 2/06). Vaikka hänet pahoinpidellyt henkilö saikin 26. syyskuuta neljän vuoden vankeusrangaistuksen, ei ole ryhdytty toimenpiteisiin niitä vastaan, jotka ovat vastuussa asevelvollisten suojelemisesta.

Nämä kolme toisiinsa liittymätöntä uutta tapausta tarjoavat valaisevat jollakin tavalla Venäjän tilannetta – tilannetta, joka muuttuu huonommaksi samaan aikaan kun läntiset johtajat ja liike-elämä tekevät koko ajan uusia sopimuksia Venäjän kanssa. Tshetshenia ja koko ajan lisääntyvä rasistinen politiikka Venäjällä asuvia kaukasialaisia kohtaan on Venäjän omaa "sotaa terrorismia vastaan" ja lännen johtajien hiljaisuus on hinta, joka saadaan maksaa Venäjän yhteistyöstä Bushin "terrorismin vastaisen sodan" kanssa. Rauhanliike ei kuitenkaan saa olla hiljaa Tshetsheniasta ja Venäjän ihmisoikeusrikoksista, vaan sen tulee tukea rauhan- ja ihmisoikeusaktivisteja Venäjällä ja Tshetsheniassa.

 

 

Rauhaa ja ihmisoikeuksia puolustettava Venäjällä

Venäläinen journalisti Anna Politkovskaja murhattiin asuntonsa ulkopuolella Moskovassa 7.10. Kyseessä ei ollut yksittäistapaus – viime vuosina Venäjällä on tapettu useita lehtimiehiä – eikä ollut sattumaa, että Anna Politkovskaja joutui kohteeksi.

Viimeisten 15 vuoden aikana Venäjä on ollut journalisteille maailman kolmanneksi hengenvaarallisin maa, edellään vain konfliktin repimät Irak ja Algeria. Committee to Protect Journalists (CPJ) -järjestön tutkimuksen mukaan Venäjällä on vuoden 1992 jälkeen tapettu 42 journalistia, monet heistä palkkamurha-tyylisillä teloituksilla, ja selvä enemmistö tapauksista on jäänyt Venäjän viranomaisilta ratkaisematta.

Anna Politkovskaja ei kuitenkaan ollut vain oppositiojournalisti – mikä sekin olisi ollut kyllin vaarallista Venäjällä. Hänen työnsä painopiste oli Tshetshenian sota ja Venäjän joukkojen tekemät ihmisoikeusloukkaukset Tshetsheniassa – tai Venäjällä asuvia tshetshenialaisia vastaan. Tällä tavoin hän oli koskettanut kahta Putinin vallan peruspilaria: Venäjän armeijaa ja turvallisuusjoukkoja sekä Venäjän sotaa terrorismia vastaan Tshetsheniassa. .

Äärimmäisen merkityksetön?

Presidentti Putin otti kantaa Anna Politkosvkajan murhaan vasta kun lehtimiehet painostivat häntä tekemään niin Saksan vierailun aikana. Silloin hän sanoi: "Kuitenkin hänen vaikutuksensa maan poliittiseen kehitykseen ... oli merkityksetön." Jos tämä olisi totta, miksi hänet sitten murhattiin?

Anna Politkovskajaa oli uhkailtu ja hänen kimppuunsa hyökätty useita kertoja hänen työnsä johdosta. Helmikuussa 2001 turvallisuuspalvelun agentit pidättivät hänet Vendenon alueella Tshetsheniassa ja syyttivät häntä luvattomasta Tshetshenian saapumisesta. Häntä pidettiin kolme päivää kuopassa ilman ruokaa ja vettä ja upseeri uhkasi ampua hänet. Seitsemän kuukautta myöhemmin hän sai tappouhkauksia upseereilta, joita syytettiin rikoksista siviilejä vastaan. Hänen oli pakko paeta Wieniin sen jälkeen kun eräs upseeri lähetti Novaya Gazetaan sähköpostin, jossa lupasi kostavansa.

Murhan tapahtuessa hän oli työskentelemässä uuden Tshetshenian ihmisoikeusloukkauksista kertovan artikkelin parissa. Ja ilmeisesti Putin halusi tämän olevan "merkityksetöntä."

Ei vain lehtimiehiä

Ja kyseessä eivät ole vain journalistit. Vain muutamaa päivää Anna Politkovskajan murhan jälkeen Venäjän viranomaiset sulkivat Nizhni-Novgorodin venäläis-tshetshenialaisen ystävyysseuran – taas koska se kiinnitti huomiota Venäjän ”sotaan terrorismia vastaan” Tshetsheniassa. Ilmiselvästi tässäkin on kysymys yrityksestä vaientaa eri mieltä olevat uuden kansalaisjärjestöjä ja kansalaisyhteiskunnan instituutioita koskevan lainsäädännön vanavedessä. Ja englantilainen Guardian-lehti kertoi 19.10., että useat hyvin tunnetut kansainväliset kansalaisjärjestöt ovat joutuneet lopettamaan toimintansa Venäjällä, koska eivät olleet rekisteröityneet uuden lain määräaikaan mennessä. Tämä oli kuitenkin useissa tapauksissa seurausta byrokraattisesta viivytyksestä. 18.10. mennessä Venäjän viranomaiset olivat hyväksyneet vain 91 kaikkiaan jopa 500:sta kansainvälisestä kansalaisjärjestöstä – muiden oli pakko lopettaa toimintansa. Jotkut kyseiset kansalaisjärjestöt ovat osallistuneet humanitaarisen avun toimittamiseen Pohjois-Kaukasiaan – Ingushetiaan tai muualle, usein avustaen tshetsheenipakolaisia.

Väkivallan ilmasto

Journalistien surmaaminen ja hyökkäys kansalaisjärjestöjä ja kansalaisyhteiskunnan ryhmiä vastaan tapahtuu vähemmistöihin ja poliittisiin aktivisteihin kohdistuvan lisääntyvän väkivallan ympäristössä. Marraskuussa 2005 fasistit hyökkäsivät Pietarissa kahden anarkistin kimppuun, toinen heistä kuoli ja toinen loukkaantui vaikeasti. Erityisesti Venäjällä asuvat kaukasialaiset joutuvat kohtaamaan rasistisia hyökkäyksiä ja solvauksia jatkuvasti. Ja parhaillaan tapahtuva Georgian ja Venäjän välisen konfliktin eskaloituminen – kun satoja Gerogian kansalaisia karkotetaan Venäjältä – tuo vielä oman lisänsä rasistisen väkivallan uhkaan venäläisessä yhteiskunnassa. On selvää, että asiat Venäjällä eivät ole kovinkaan hyvin. .

Andreas Speck

 

Aseistakieltäytyminen Venäjällä: vaikutelmat kolmen vuoden jälkeen

Aseistakieltäytymislaki tuli voimaan Venäjällä 1.1.2004. Se toi mukanaan "oikeuden" aseistakieltäytymiseen, joka ei kuitenkaan ole kansainvälisten standardien mukainen. Palvelusaika on sen perusteella 1,75 kertaa pidempi kuin armeijapalveluksessa. [1]

Käytännössä – vaikka pitkä palvelusaika jätettäisiinkin huomiotta – ongelmia syntyy byrokraattisen hakuprosessin johdosta. Aseistakieltäytymishakemus tulee jättää viimeistään kuusi kuukautta ennen kutsuntoja. Kuitenkaan monet mahdolliset aseistakieltäytyjät eivät ole tietoisia aikarajoista ja kutsuntalautakunnat antavat usein väärää tai epätäydellistä informaatiota. Yleisvenäläisen kansalaisjärjestökoalition demokraattisen vaihtoehtopalveluksen puolesta sihteeri Sergei Krivenko kertoo, että on tapauksia, joissa kutsuntalautakunnan jäsenet ovat tietoisesti antaneet väärää tai riittämätöntä tietoa; he ovat esimerkiksi väittäneet, että aseistakieltäytymisoikeus koskee vain uskonnollisin perustein kieltäytyviä. Useimmat kutsuntalautakunnat eivät kuitenkaan tarjoa informaatiota aseistakieltäytymisestä.

Tällä hetkellä käsiteltävänä on useita tapauksia, joissa aseistakieltäytymishakemus oli hylätty koska se oli jätetty määräajan jälkeen, ja tämän seurauksena aseistakieltäytyjiä on pakotettu suorittamaan sotilaspalvelus. Tämä osa aseistakieltäytymislakia on parhaillaan Venäjän federaation perustuslakituomioistuimen tutkittavana. Tiedossa on myös tapauksia, joissa kutsuntalautakunta ei ole toimittanut aseistakieltäytymishakemuksia asevelvollisuuslautakunnalle – joka on ainoa elin, jolla on valta tehdä päätöksiä niistä.

Noin 3500 ihmistä on jättänyt hakemuksen sen jälkeen kun aseistakieltäytymislaki astui voimaan. Tällä hetkellä ei ole saatavilla tilastoja siitä, kuinka monta hakemusta on hyväksytty tai hylätty. Kuitenkin noin sata ihmistä on ottanut yhteyttä venäläisiin ihmisoikeusjärjestöihin pyytääkseen apua byrokratian aiheuttamista ongelmista selvitäkseen ja useimmissa tapauksissa saaneet tämän seurauksena aseistakieltäytymisoikeutensa toteutumaan. [2]

Aseistakieltäytyminen Venäjällä tulee nähdä armeijan katastrofaalisen tilan ja yleisen kutsuntojen välttelyn valossa. Riippumattoman Levada-keskuksen tekemän mielipidetutkimuksen mukaan armeijassa palvelemaan halukkaiden osuus oli vuoden 2006 alussa pudonnut alle 40%:iin.[3]. Useimmille nuorille ihmisille kuitenkin kutsuntojen välttäminen – "ostamalla" vapautus lääketieteellisin perustein tai lykkäystä armeijapalvelukseen – on ensisijainen menetelmä laillisesti tarjotun aseistakieltäytymisen muodon sijaan. Tämä tarkoittaa sitä, että aseistakieltäytyjien lukumäärä ei heijasta laajaa tyytymättömyyttä Venäjän armeijaa kohtaan..

Andreas Speck

Viitteet:

[1] Yksityiskohtaisempaa kritiikkiä Venäjän aseistakieltäytymislaista: War Resisters' International: The Russian Federation: Human Rights and the Armed Forces; report to the United Nations Human Rights Committee, September 2003, http://wri-irg.org/news/2003/un0309ru.htm

[2] Informaation toimittanut Sergey Krivenko, sähköposti WRI:lle 19.10.2006

[3] A-Infos, 7.3.2006

 

Ihmisoikeudet Venäjän armeijassa

Venäjän armeijassa on (ainakin) kaksi suurta ihmisoikeusongelmaa: dedovshtshina, uusien armeijan asevelvollisten simputtaminen, sekä Venäjän armeijan Tshetsheniassa ja muilla konfliktialueilla tekemät ihmisoikeusloukkaukset.

Dedovshtshina

Vuonna 1988 Komsomolskaia Pravda julkaisi artikkelin tapauksesta, jossa huonon kohtelun uhriksi joutunut asevelvollinen lopulta romahti ja käänsi aseensa muita asevelvollisia vastaan surmaten heistä kahdeksan. Tapaus käynnisti keskustelun dedovshtshinasta. Dedovshtshina puolestaan johti toiseen ilmiöön, joka on enemmän tai vähemmän ainutlaatuinen neuvostovallan jälkeisellä Venäjällä: Sotilaiden äitien liikkeeseen.

Monien antimilitaristien on vaikea suhtautua tähän liikkeeseen. Sitä ei voi luokitella todella antimilitaristiseksi tai pasifistiseksi. Monien aktivistien päähuoli on suojella poikiaan dedovshtshinalta armeijassa ja useimmat sotilaiden äitien komiteat kannattavat Venäjän armeijan ammattimaistamista vastauksena dedovshtshinan ongelmaan.

Kuitenkin Sotilaiden äitien komiteat olivat ja ovat tärkeitä silloin, kun kysymys on käytännöllisen avun antamisesta niille nuorille miehille, jotka eivät halua liittyä armeijaan dedovshtshinan johdosta. Ne ovat myös julkistaneen monia armeijassa tapahtuneita ihmisoikeusloukkauksia nostaen näin dedovshtshinan esille Venäjän yhteiskunnassa ja olleet osallisia Venäjän asevelvollisuusjärjestelmän romahtamiseen ja laajalle levinneeseen kutsuntojen välttelyyn. Sotilaiden äitien toiminnasta huolimatta asiat eivät ole parantuneet 20 vuodessa, kuten osoittaa sotamies Sytshjovin tapaus, josta tuli Venäjän asevelvollisuuden raa´an todellisuuden vertauskuva vuoden 2006 alussa.

Mothers' Rights Foundationin raportin mukaan "Venäjän armeijassa kuolee joka vuosi keskimäärin 3000 sotilasta [...] 23% kuolemantapauksista luokitellaan onnettomuuksiksi, 16% sotilasoperaatioissa tapahtuneiksi, 15% muiden sotilaiden aggressiivisten tekojen seurauksiksi ja 11% sairaudesta johtuviksi. Lisäksi 17%:ssa tapauksista menehtynyt sotilas oli perheen ainoa lapsi ja 14% poikansa sotilaspalveluksen aikana menettäneistä oli vammaisia. Menehtyneiden sotilaiden vanhemmat voivat saada eläkkeen, joka on suuruudeltaan 70 dollaria kuussa, mutta he saavat sen vain jos osoitetaan, että menehtymisen syy ei ollut itsemurha tai sairaus. Lisäksi tutkimuksissa ei oteta huomioon sitä, että useimmissa tapauksissa sotilaan ajoi itsemurhaan jokapäiväinen nöyryytys, julma kidutus ja pahoinpitelyt. Veronica Marchenkon mukaan viime vuodelle olivat leimaa-antavia epätavallisen raa´at murhat ja lukuisat rikostapaukset. Venäjän armeija on nyt reagoimassa tilanteeseen lyhentämällä sotilaspalvelusta (yhteen vuoteen vuodesta 2008) ja lisäämällä ammattimaisuutta. On kuitenkin epätodennäköisyyttä, että nämä toimenpiteet poistavat ylläkuvatut ongelmat, koska niiden yhteydessä ei toteuteta rakenteellisia muutoksia.

Tshetshenia on toinen puoli Venäjän armeijaan liittyviä ihmisoikeusongelmia: asevoimien toteuttama tshetsheenisiviileihin kohdistuva järjestelmällinen ihmisoikeuksien loukkaaminen. Ja nämä käytännöt leviävät kasvavassa määrin naapuritasavalta Ingushetiaan. Amnesty International kirjoittaa: “Vakavat ihmisoikeusloukkaukset, mukaan lukien sotarikokset, jatkuvat Tshetsheniassa sekä tshetsheenien että liittovaltion voimien toteuttaminen. Tshetshenian turvallisuusjoukot ovat lisääntyvästi osallisia mielivaltaisiin pidätyksiin, kidutuksiin ja katoamistapauksiin Tshetsheniassa. Naiset joutuvat kärsimään liittovaltion ja Tshetshenian turvallisuusjoukkojen heihin kohdistamasta sukupuoleen perustuvasta väkivallasta, mukaan lukien raiskauksista ja raiskauksilla uhkaamisesta. On myös raportteja siitä, että tshetsheenien aseistetut vastarintaryhmät jatkuvat sotarikosten tekemistä, mukaan lukien suoria hyökkäyksiä siviilejä vastaan. Amnesty International on tietoinen vuoden 2005 ajalta vain kahdesta tapauksesta, jossa vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin Tshetsheniassa syyllistynyt on tuomittu. Suurin osa oletettuja loukkauksia koskevista tutkimuksista on tehottomia ja niissä muutamissa tapauksissa jotka etenevät oikeuteen, syyte on virheellinen.#

Väkivaltaa ja levottomuutta on raportoitu myös muista Pohjois-Kaukasian tasavalloista, mukaan lukien mielivaltaisten pidätysten, kidutuksen, ihmisten katoamisen ja sieppausten kaltaisia väärinkäytökisä. 13.10.2005 jopa 300 hengen kokoinen ryhmä aseistettuja miehiä aloitti hyökkäyksiä hallituksen kohteita vastaan Kabardino-Balkarian pääkaupungissa Nalchikissa ja sen läheisyydessä. Raporttien mukaan yli 100 ihmistä, joukossaan ainakin 12 siviiliä, sai surmansa.

Vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (ECHR) tuomitsi Venäjän tshetsheenikansalaisten katoamisten ja kuolemien johdosta helmikuussa ja 12.10.2006, tilanne ei parane. Helmikuun päätöslauselmassaan ECHR piti Venäjää syyllisenä ihmisoikeusloukkauksiin Tshetsheniassa ja tuomitsi, että Venäjä on käyttänyt suhteetonta voimaa sotilasoperaatioissaan, hyökännyt valikoimatta siviilejä vastaan ja laiminlyönyt siviilien kuolemien asianmukaisen tutkimisen.

Sodanvastainen liike?

Laajalle levinneestä dedovshtshinasta ja Tshetshenian sodasta huolimatta Venäjällä ei ole mainitsemisen arvoista sodanvastaista liikettä. On toki joitakin pieniä ryhmiä: sotilaiden äitien komiteoita, Autonominen toiminta, Memorial ja joitakin muita, jotka työskentelevät enemmän tai vähemmän eristettyinä toisistaan vastustaakseen Venäjän sisällä Venäjän ”sotaa terrorismia vastaan” Tshetsheniassa. Monet venäläiset aktivistit panevat toivonsa eurooppalaisiin ja kansainvälisiin instituutioihin ja vetoavat niihin, että ne lopettaisivat Tshetshenian sodan. Kuitenkin on epätodennäköistä että näin tapahtuisi, erityisesti niin kauan kuin Venäjällä ei ole julkista sodan vastaista oppositiota.

Andreas Speck

Lisätietoja:

 

Rauhanvangit 1.12.2006

Armenia

Vaikka Armenia hyväksyi aseistakieltäytymistä koskevan lain vuonna 2004, heidän vangitsemisensa jatkuvat. Monet myös kieltäytyvät vaihtoehtoisesta palveluksesta, koska sitä kontrolloi puolustusministeriö. Lakiin tehty lisäys mahdollistaa niiden kieltäytyjien tuomitsemisen, jotka kieltäytyvät vaihtoehtopalveluksesta. Toukokuussa 2006 Jehovan todistaja -kieltäytyjät vetosivat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen väittäen, että heidän ihmisoikeuttaan aseistakieltäytymiseen loukataan.

Eritrea

  •  
    • Paulos Eyassu (24.09.1994– )
    • Negede Teklemariam (24.09.1994– )
    • Isaac Mogos (24.09.1994– )
    • Aron Abraha (09.05.2001– )
    • Mussie Fessehaye (kesäkuu 2003– )
    • Ambakom Tsegezab (helmikuu 2004– )
    • Bemnet Fessehaye (helmikuu 2005– )
    • Henok Ghebru (helmikuu 2005– )
  • Sawa Prison
    Eritrea


  • Amanuel Tesfaendrias (maaliskuu 2005– )

    Wia Prison
    Eritrea

Yhteensä yhdeksän Jehovan todistajaa, jotka on vangittu sotilaspalveluksesta kieltäytymisen johdosta. Kolme heistä on vangittu jo syyskuussa 1994. Ketään heistä ei ole koskaan syytetty "rikoksestaan". Lain mukainen maksimituomio aseistakieltäytymisestä on kolme vuotta.

Suomi

YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen painostuksesta huolimatta Suomi jatkaa aseistakieltäytyjien tuomitsemista ja kieltäytyy saattamasta siviilipalveluslakia kansainvälisten standardien mukaiseksi. 16.10. vangittuna oli yhteensä 19 totaalikieltäytyjää, mutta vain neljä vielä joulukuun alussa vangittuna olevaa on antanut luvan julkaista nimensä.

  •  
    • Kenneth Eklund
    • Erno Pennanen (1.8.06–17.2.07)
  • Helsingin avovankila, Vantaan osasto
    PL 36
    01531 Vantaa
    Finland


  • Santeri Lintunen

    Ojoisten työsiirtola
    Tampereentie 29
    13600 Hämeenlinna
    Finland
  • Hannu Luode (1.8.06–18.2.07)

    Satakunnan vankila
    Köyliön osasto
    PL 42
    32701 Huittinen
    Finland

Kreikka

Kreikan aseistakieltäytyjien tilanne ei parantanut vuonna 2006 laajasta kansainvälisestä huomiosta riippumatta. Useat aseistakieltäytyjät odottavat valitustuomioistuimen oikeuskäsittelyä ja saattavat joutua vangituiksi.

Israel

Israel vangitsee edelleen kansalaisiaan, jotka kieltäytyvät palvelemasta maan armeijassa. Kuitenkin maassa käytetty tapaa langettaa kieltäytyjille useita maksimissaan viiden viikon mittaisia kurinpitorangaistuksia tekee tässä vaiheessa mahdottomaksi ennustaa, ketkä tulevat olemaan vankilassa 1.12. Tietoa uusista tapauksista löytyy esim. WRI:n sivustolta.

Puerto Rico

  • José Pérez González (21519-069) (viiden vuoden tuomio – vapautuu 15.07.08)

    Edgefield FCI
    PO Box 725
    Edgefield
    SC 29824
    USA


    Tuomittu osallistumisesta salaliittoon, liittovaltion omaisuuden vahingoittamisesta sekä ehdonalaisrikkomuksesta 1.5.-03, koska vastustaa USA:n armeijan harjoituspommituksia Viequesin saarella Puerto Ricossa.

Venäjä

  • Igor Sutyagin (15 vuotta)

    427965
    Respublika Udmurtiya
    g. Sarapul
    ul. Raskolnikova
    53-A YaCh-91/5
    14 otryad
    Russia


    Vangittuna 27.10.1999 alkaen. Tällä hetkellä tuomittuna vakoilusta, koska tutkinut julkista ydinaseita koskevaa informaatiota – tuomittiin 7.4.04.

Etelä-Korea

Maan korkein oikeus ja perustuslakituomioistuin tekivät vuonna 2004 päätökset, joissa asettuivat vastustamaan aseistakieltäytymisoikeutta. Maan vankiloissa on noin 1000 aseistakieltäytyjää, joista suuri enemmistö Jehovan todistajia. Kaksi tapausta on tällä hetkellä YK:n ihmisoikeuskomitean käsiteltävänä. Tänä vuonna nähtiin myös laajoja mielenosoituksia, joissa vastustettiin USA:n sotilastukikohtien siirtämistä Etelä-Koreassa. Ne johtivat useisiin pidätyksiin.

  • Kim Ji Tae (#201) (vangittiin 5.6.06)

    Pyeongtaek Gu Chee So
    Dong Sak-Dong 245-1
    Pyeongtaek
    South Korea


    Vangittu, koska vastusti väkivallattomin keinoin maanviljelysyhteisöjen pakkosiirtoa USA:n armeijan tukikohdan laajennuksen tieltä. Oikeudenkäynti jatkuu 3.11.2006 saakka.

Korea Solidarity for Conscientious Objection (KSCO) -järjestön mukaan elokuussa 2006 oli vangittuna yli 900 aseistakieltäytyjää. Valtaosa heistä on Jehovan todistajia, mutta joukossa on myös pasifistisin perustein kieltäytyneitä. Alla on luettelo rauhanvankipäivänä vangittuina olleista pasifistikieltäytyjistä.

  • Kim Tae Hun

    Box 20 P.O.
    Gunpoucheguk Gyeonggi-do
    Korea, Zip Code 437-702
    Seoul Jail, ref. No 2494
    Phone. (+82 31) 423-6100~6
    Fax. (+82 31) 423-6111
  • Ko Dong Ju

    Box 164 P.O.
    Seoulgeumcheonucheguk
    Korea, Zip Code 152-707
    Yeongdeungpo Jail, ref. No 2437
    Phone. (+82 2) 2611-8100~7
    Fax. (+82 2) 2612-5764
  • Choi Jae Young

    Box 68 P.O.
    Jinjuucheguk Jinju-si Gyeongnam
    Korea, Zip Code 660-912
    Jinju Prison, ref. No 1204
    Phone. (+82 55) 741-2181~2
    Fax. (+82 55) 741-2428
  • O Jeong Rok

    Box 1 P.O.
    Seongyeonucheguk Seosan
    Korea, Zip Code 356-851
    Seosan Jail, ref. No 103
    Phone. (+82 41) 669-6891~4
    Fax. (+82 41) 669-6895
  • Kim Young Jin

    Box 99 P.O.
    Uijeongbuucheguk Gyeonggi-do
    Korea, Zip Code 480-700
    Uijeongbu Prison, ref. No 1723
    Phone. (+82 31) 842-7601~3
    Fax. (+82 31) 842-7080
  • Lee Yong Suk

    Box 69 P.O.
    Namincheonucheguk Nam-gu Incheon
    Korea, Zip Code 402-704
    Incheon Jail, ref. No 2232
    Phone. (+82 31) 217-7101~7
    Fax. (+82 31) 217-7108
  • Mun Sang Hyun

    Box 144 P.O.
    Cheongjuucheguk
    Korea,Zip Code 361-754
    Cheongju Prison, ref. No 844
    Phone. (+82 43) 296-8171~4
    Fax. (+82 43) 296-7950
  • Kim Do Hyung

    Box 164 P.O.
    Seoulgeumcheonucheguk
    Korea,Zip Code 152-707
    Yeongdeungpo Jail, ref. No 2479
    Phone. (+82 2) 2611-8100~7
    Fax. (+82 2) 2612-5764
  • Kim Hun Tae

    Box 1 P.O.
    Seongdongucheguk Nonsan
    Korea,Zip Code 320-941
    Nonsan Jail, ref. No 370
    Phone. (+82 41) 733-2220.1.4.6
    Fax. (+82 41) 733-2227

USA

  •  
    • Greg Boertje-Obed
    • Michael Walli
    • Carl Kabat O.M.I.
  • Burleigh County Detention Center
    POB 1416
    Bismarck
    ND58502
    USA


    Osallistuivat aseidenriisunta-aktioon E-9 -ydinohjussiilossa Pohjois-Dakotassa 20.6.2006 – vangittuna odottamassa tuomiota, joka langetetaan 4.12.2006.

  • Helen Woodson (03231-045) (106 kuukautta – vapautuu 9.9.2011)

    FMC Carswell
    Max Unit
    POB 27137
    Ft. Worth
    TX 76127
    USA


    Osallistui sodanvastaiseen protestiin liittovaltion oikeustalon luona Kansas Cityssä Missourissa 11.3.04 rikkoen ehdonalaismääräyksiä, jotka oli saanut vapautuessaan vankilasta kaksi päivää aikaisemmin. Myönsi syyllisyytensä ehdonalaisrikkomukseen ja neljään uuteen syytteeseen 18.6.2004.



  • Kevin McKee (40886-050) (24 kuukautta – vapautuu 5.11.07)

    FCI Schuykill Satellite Camp
    POB 670,M
    Minersville
    PA 17954
    USA
  • Joseph Donato (40884-050) (27 kuukautta – vapautuu 31.1.08)

    FCI Fairton
    POB 420
    Fairton
    NJ 08320
    USA


    Tuomittiin joulukuussa 2004, koska kieltäytyivät maksamasta sotaveroa uskonnollisin perustein.



  • Rafil Dhafir (11921-052) (22 vuotta – vapautuu 26.4.2022)

    FCI Fairton
    POB 420
    Fairton
    NJ 08320
    USA
  • Ayman Jarwan (11920-052) (18 kuukautta – vapautuu 25.12.06)

    Tuomittiin helmikuussa 2005, koska olivat antaneet irakilaisille humanitaarista ja taloudellista apua vastoin USA:n talouspakotteita.

  • Augustin Aguayo

    US Army Confinement Facility-Europe
    Mannheim
    Germany


    Lähti väliaikaisesti ilman lupaa palveluspaikastaan sen jälkeen, kun hänen aseistakieltäytymishakemuksensa oli hylätty. Vangittuna Saksassa odottamassa päätöstä tulevasta asemastaan.



  • Walter R. Clousing

    Bldg. 1041
    PSC 20140
    Camp Lejeune
    NC 28542
    USA


    Sai 12.10. kolmen kuukauden tuomion sotilaskarkuruudesta.



Ohjeita

  • Lähetä postikortti aina kirjekuoressa
  • Kirjoita kirjekuoreen nimesi ja osoitteesi
  • Kerro vangille, mitä itse teet sotaa ja sotavalmisteluja vastaan
  • Älä kirjoita mitään, mikä voisi aiheuttaa vangitulle ongelmia
  • Ajattele mitä itse haluaisit saada, jos olisit vangittuna
  • Älä odota vangin vastaavan
  • Muista – ensi vuonna se voit olla sinä...

Aikaisempien vuosien rauhanvankipäiviä