AKL:n lausunto Jehovan todistajien vapautuslaista

PUOLUSTUSMINISTERIÖLLE

ASEISTAKIELTÄYTYJÄLIITON LAUSUNTO KOMITEANMIETINNÖSTÄ 2007:1 JEHOVAN TODISTAJIEN VAPAUTTAMINEN ASEVELVOLLISUUDEN SUORITTAMISESTA – ARVIO NYKYTILANTEESTA JA SÄÄNTELYVAIHTOEHDOISTA

Aseistakieltäytyjäliitto lausuu aluksi eri sääntelyvaihtoehdoista ja arvioi tässä yhteydessä mietinnössä esitettyjä perusteluja kokonaisuudessaan. Lopuksi liitto ehdottaa jatkotoimia.

Sääntelyvaihtoehtoina on esitetty nykytilan säilyttämistä, vapautuslain kumoamista, vapautuslain soveltamisalan laajentamista tai korvaavaa palvelusta uskonnollisessa yhdyskunnassa. Aseistakieltäytyjäliitto toteaa, että tyydyttävä ratkaisu on löydettävissä vain vapautuslain soveltamisalan laajentamisen avulla.

 

NYKYTILAN SÄILYTTÄMINEN

Toimikunta arvioi, viranomaisten mielipiteeseen nojautuen, että vapautuslain soveltaminen käytännössä ei ole aiheuttanut ongelmia. Tältä kannalta nykytilan säilyttämiselle ei olisi esteitä.

Asia saattaa olla sotilasviranomaisten kannalta mutkaton. Yksilön oikeusturvan kannalta tilanne on kuitenkin toinen.

Toistuviin lykkäyksiin perustuva vapauttaminen on menettelynä sinänsä yksinkertainen. Lykkäyssarjan katketessa esimerkiksi lykkäyksen hakijan taitamattomuuden takia seurauksena voi olla vankeustuomio (tiedossamme tapaus vuodelta 1993) tai pakko välittömästi uhkaavan varusmiespalveluksen vuoksi hakeutua siviilipalvelukseen (tapaus vuodelta 2006) ja hakea sieltä lykkäystä väljemmän lain säätämisen toivossa.

Lykkäyshakemus on tehtävä ennen kuin asianomainen on täyttänyt 25 vuotta. Tämä vaatimus johti 1990-luvun lopulla julkisuudessakin olleeseen tapaukseen, jos liian vanhana Jehovan todistajaksi tullut tuomittiin Tampereen käräjäoikeudessa siviilipalvelusrikoksesta ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Vaatimus kuulumisesta yhdyskuntaan ja osallistumisesta sen toimintaan voi johtaa ilmeiseen syrjintään. 1990-luvun lopulla Turun käräjäoikeudessa tuomittiin ehdottomaan vankeuteen yhdyskunnan toiminnasta menettelytapasyistä vieraantunut mies, joka perusteli totaalikieltäytymistään sillä, että hän edelleen pitää itseään Jehovan todistajana ja velvollisena noudattamaan niitä raamatun kohtia, joita hän selvitti oikeudelle Jehovan todistajien raamatunkäännöksen mukaisesti.

Vapautuslain helppo soveltaminen perustuu osaksi siihen, että käytännössä valta vapauttaa rauhan ajan asevelvollisuudesta on delegoitu yhdyskunnalle, jonka antamasta todistuksesta lykkäykset ja vapautus riippuvat.

Aseistakieltäytyjäliitto yhtyy toimikunnan arvioon vapautuslain yhteensopimattomuudesta perustuslain yhdenvertaisuus- ja syrjintäkieltosäännösten kanssa. Toimikunnan arvio Jehovan todistajien erityiskohtelun yhteensopimattomuudesta kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 26 artiklan kanssa sen sijaan on ylen varovainen. Palaamme tähän kysymykseen myöhemmin.

Liiton käsityksen mukaan muihin aseistakieltäytyjiin kohdistuu vapautuslain vuoksi niin kp-sopimuksen kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Suomen perustuslain kieltämää syrjintää. Syrjintä koskee vuosittain huomattavasti suurempaa joukkoa kuin toimikunnan mainitsemat 30-40 henkilöä. Asevelvollisuudesta tai siviilipalveluksesta kieltäytymisestä on tuomittu vuosittain kuutisenkymmentä totaalikieltäytyjää ehdottomiin vankeusrangaistuksiin. Useiden kohdalla lisäksi luovutaan toimenpiteistä useimmiten palveluskelvottomuuden vuoksi.

Nykytilan jatkuminen merkitsisi syrjinnän jatkumista. Toisaalta vapautuslaki on taannut niiden Jehovan todistajien perus- ja ihmisoikeuksia, joilla on vahvat perusteet kieltäytyä niin varusmies- kuin siviilipalveluksestakin.

 

VAPAUTUSLAIN KUMOAMINEN

Yhdymme toimikunnan kantaan, että lain kumoamisella ratkaistaisiin ongelma yhdenvertaisuutta koskevan perustuslain 6 § kannalta mutta uusi tilanne saattaisi olla ongelmallinen perustuslain 11 § kannalta. Vielä selvempää on, että kp-sopimuksen 26 artiklan kieltämän syrjinnän poistaminen vapautuslain kumoamisella johtaisi ristiriitaan saman sopimuksen ajatuksen, uskonnon ja omantunnon vapautta koskevan artiklan kanssa. Vapautuslaki sitä paitsi ei syrji vain totaalikieltäytyjiä, jotka joutuvat vankilaan, vaan myös pitkään siviilipalvelukseen joutuvia aseistakieltäytyjiä. Se asettaa kaksi aseistakieltäytyjäryhmää yhtä ryhmää huonompaan asemaan vakaumuksen laadun perusteella vastoin toimikunnan mietinnössä viitattua YK:n ihmisoikeuskomitean tulkintakannanottoa. Laki rikkoo sitä niin ikään mietinnössä lainatussa tapauksessa Brinkhof v. Alankomaat lausuttua periaatetta, että omantunnon syistä kieltäytyviä tulee kohdella samalla tavalla heidän vakaumuksensa erityisestä laadusta riippumatta, jos vakaumukset ovat yhtä vahvat.

Vapautuslain kumoamista sinänsä puoltaisi se, että Jehovan todistajien kanta siviilipalvelukseen on muuttunut Vartiotorni-lehdessä 1/1996 mukaisella tavalla. Jehovan todistajalla on oikeus omantuntonsa mukaan osallistua täysin siviililuonteiseen siviilipalvelukseen. Tätä oikeutta on käytetty laajalti, kuten mietinnöstäkin ilmenee. Jehovan todistajat ovat useissa maissa myötävaikuttaneet vakaumuksensa mukaisen siviilipalvelusjärjestelmän luomiseen ja suorastaan vaatineet sitä, kuten esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustoimikunnan sovitteluratkaisusta Bulgarian valtion valtion ja maan Jehovan todistajien välillä ilmenee.

Lain kumoaminen kuitenkin loukkaisi niiden Jehovan todistajien vakaumuksen, uskonnon ja omantunnon vapautta, jotka johdonmukaisesti kieltäytyisivät kaikesta palveluksesta. Kokemuksemme perusteella vankeusrangaistuksia annettaisiin nykyistä enemmän. Tällainen kehityssuunta ei ole missään suhteessa toivottava. Varsinkin kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen voisi odottaa reagoivan siihen. Asia saattaisi nousta esille myös valtioidenvälisissä järjestöissä, joiden kannanotoissa on suositeltu, etteivät valtiot vangitsisi aseistakieltäytyjiä.

 

VAPAUTUSLAIN SOVELTAMISALAN LAAJENTAMINEN

Toimikunta arvioi oikeansuuntaisesti yhdenvertaisuusongelmaa, jonka aiheuttaa yhden yhdyskunnan jäsenyyteen perustuva vapautus kaikkien muiden jäädessä sen ulkopuolelle. Asiantuntijakuulemisissa on tullut esille lain kirjoittaminen yleiseen ja sanamuodoltaan neutraaliin muotoon ilman syrjintää. Aseistakieltäytyjäliitto kannattaa tätä vaihtoehtoa. Sen sijaan eräät tällaiselle laille kaavaillut määreet ovat epätyydyttäviä.

Jos laki kirjoitettaisiin, kuten on ehdotettu, kriteereiltään tiukaksi niin, että laki kattaisi kaikki nykyisin vapautettaviin rinnastettavissa olevat uskonnolliset ja eettiset vakaumukset, joudutaan umpikujaan. Vain Jehovan todistajat on vapautettu. Jehovan todistajien keskuudessa on kahta eri suhtautumistapaa siviilipalvelukseen. Perustavana kriteerinä ei voi olla vakaumuksen rinnastettavuus toiseen missään erityisessä sisällöllisessä mielessä, mitä tukee aiemmin mainittu Brinkhof-ratkaisu, vaan se, että kysymyksessä on vahva kaikkeen palvelukseen osallistumisen kieltävä vakaumus.

Jehovan todistajien vakaumukseen vertaamista muihin vaikeuttaa myös se, että toisin kuin vapautuslakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 8/1985) annetaan ymmärtää, kieltäytyminen varusmies- ja siviilipalveluksesta perustuu muihinkin näkökohtiin kuin Raamatun opetukseen kaikesta väkivallasta kieltäytymisestä. Jehovan todistajien eskatologisiin oppeihin kuuluu väkivaltainen viimeinen taistelu hyvän ja pahan välillä, jossa kristityn on valittava puolensa. Jos siis muiden vakaumuksien mittapuuksi asetettaisiin Jehovan todistajien kanta aseelliseen toimintaan, ainakaan absoluuttista pasifismia ei voi edellyttää.

Toimikunta haluaisi rajata vapautukseen oikeuttavat vakaumukset uskonnollisiin ja eettisiin. Tällaisen rajauksen – ja luokituksen – keinotekoisuutta pohdittiin perusteellisesti nykyisen siviilipalveluslain eri valmisteluvaiheissa (selvitysmies Kekkosen muistio, siviilipalveluslakityöryhmän mietintö) ja päädyttiin siitä luopumiseen. Kysymys nousi esille jo 1970-1980 -luvun vakaumuksentutkinnan yhteydessä, kun ”poliittisia” vakaumuksia syrjittiin varsin ahtaasti ymmärrettyihin ”eettisiin” verrattuna.

Suomessa on nykyisen siviilipalvelusajan voimassaoloaikana tuomittu vankeusrangaistuksia mitä erilaisimmista maailmankatsomuksellisista syistä kieltäytyneille. Uskonnollisista vakaumuksista voi mainita aiemmin mainittujen Jehovan todistajien lisäksi teosofeja, buddhalaisia ja luterilaisia. Osa näistä on saattanut edustaa jonkin yhdyskunnan valtavirtaa, esimerkiksi luterilaiset taas eivät. Eettisiksi tai yhteiskunnallisiksi tavallisesti luokiteltuja vakaumuksia ovat edustaneet esimerkiksi pasifistit, antimilitarististit, individualistisit, eksistentialistitit ja anarkistit. Asian monimutkaisuutta osoittaa että esimerkiksi tolstoilaisvaikutteista anarkistia on vaikea sijoittaa uskonnollinen-eettinen-poliittinen -tyyppiseen luokitukseen.

Mikäli vapautuksen kriteerinä olisi jonkin yhdyskunnan jäsenyys (mikä toimikunnan kannanotoista huolimatta on vaarana) jouduttaisiin vaikeuksiin. Toimikunnan käsitys tuntuu olevan, että Suomessa ei ole Jehovan todistajiin vapautuslain kannalta relevantilla tavalla rinnastuvia uskonnollisia yhdyskuntia. Mietinnön jakeluluettelon osalta on vaikea sanoa varmasti, mutta siitä puuttuu joukko rekisteröimättömiä yhdyskuntia. Esimerkiksi teosofinen ryhmä Ihmisyyden Tunnustajat, jonka Väinölän yhteisö sijaitsee Vilppulassa, on tällainen. Vuonna 1999 tuomittiin kolme siitä lähtöisin olevaa miestä Hämeenlinnan käräjäoikeudessa ehdottomiin vankeusrangaistuksiin asevelvollisuudesta kieltäytymisestä, ja joitakin muitakin tapauksia on ollut. Myöskin olisi aiheellista selvittää yhdistysmuotoon tyytyneiden kveekareiden (Ystävien Uskonnollinen Seura Kveekarit ry) miespuolisten jäsenten suhde asevelvollisuuteen. Selvittämisen arvoista olisi myös, onko Suomessa jainalaista yhteisöä.

Liiton käsityksen mukaan vapautusta ei voi sitoa minkään ryhmän jäsenyyteen vaan vapautuksen tulee perustua yksilön omaan vakaumukseen. Tällöin vakaumuksen selvittämiseksi lienee ainoa vaihtoehto jonkinlainen tutkintaelin, jollei vapautusta myönnetä suoraan oman ilmoituksen perusteella. Tämä lähinnä vastaisi ihmisoikeuskomitean vaatimusta Jehovan todistajien suosituimmuuskohtelun ulottamista koskemaan kaikkia omantunnonsyistä kieltäytyviä, kun otetaan huomioon muut aiemmin viitatut komitean kannanotot Ihmisoikeuskomitean kanta perustuu kp-sopimuksen 18 ja 26 artiklaan ja sisältää paitsi toimenpidesuosituksen myös tilanteesta oikeudellisen arvion, jota Suomi ei voi yksipuolisesti sivuuttaa. Sopimus on Suomen kansainvälisoikeudellisesti sitova ja meillä laintasoisena voimassa, ja perustuslaki velvoittaa turvaamaan sen takaamien ihmisoikeuksien toteutumisen.

Toimikunnan mielestä vakaumuksen tutkinnan käyttäminen normaalioloissa ei ole perusteltua. Liitto on samaa mieltä sikäli kuin on kysymys siviilipalvelukseen hyväksymisestä; vakaumuksen tutkinta ei sen osalta ole perusteltua poikkeusoloissakaan. Asia on toinen, jos ei ole kysymys vakaumuksen vastaiseen palvelukseen pakottamisesta. Vapautuksen myöntäminen vakaumuksen tutkinnan kautta voi edistää ajatuksen, uskonnon, omantunnon ja mielipiteen vapauden toteutumista. Se on vain järjestettävä mahdollisimman yhdenvertaisella ja oikeusturvaa varmistavalla tavalla.


KORVAAVA PALVELUS USKONNOLLISESSA YHDYSKUNNASSA

Perustuslain ja ihmisoikeussopimuksien turvaamien oikeuksien kannalta lienee ilmeistä, ettei korvaavaa palvelusta uskonnollisessa yhdyskunnassa voi hyväksyä. Jos vapautuksen ehdoksi asetetaan Jehovan todistajien yhteisön sisällä suoritettava palvelus, luodaan uusi epäyhdenvertainen, syrjivä ja myös palvelukseen hakeutuvien uskonvapauden kannalta kyseenalainen järjestelmä.

Vaikka tällainen laki kirjoitettaisiin yleisempäänkin muotoon, on ilmeistä , että se tulisi syrjimään osaa kieltäytyjistä ja muita palvelusvelvollisia. Sen sijaan olisi harkittava mallia, jossa humanitäärinen työ voitaisiin ottaa huomioon palvelusaikaa vähentävänä ja kenties koko palveluksen korvaavana. Saksassa on tämäntyyppinen joskin rajoitettu mahdollisuus.

 

LOPUKSI

Toimikunnan työ antaa aihetta lausuntokierroksen laajentamiseen esimerkiksi aiemmin mainittuihin uskonnollisiin yhteisöihin, erilaisiin uskonnottomiin yhteisöihin kuten Humanistiliittoon, sekä kartoitustyön jatkamiseen, myös eri tiedekuntien ym. avulla. Toimikunta on selvittänyt asian juridista puolta. Sen sijaan maailmankatsomuksellinen kenttä on osin kartoittamatta.

 

Helsinki 10.3.2008

 

Tuuli Vuori, puheenjohtaja, Aseistakieltäytyjäliitto ry

Juha Keltti, lakiasiainsihteeri, Aseistakieltäytyjäliitto ry 

Komiteamietintö löytyy täältä. (pdf)