Kotiarestia vankilan sijaan totaalikieltäytyjille?

Eduskunta hyväksyi 19.1.2011 lain valvontarangaistuksesta. Uuden lain mukaan rikoksentekijä voidaan tuomita sähköisesti valvottuun kotiarestiin. Laissa mainitaan erikseen (38§), että se koskee myös siviilipalvelusrikoksesta, siviilipalveluksesta kieltäytymisestä ja asevelvollisuudesta kieltäytymisestä tuomittavia. Valvontarangaistuksen pituus määräytyisi samalla tavalla kuin vankeudenkin (puolet suorittamatta olevasta henkilökohtaisesta palvelusajasta siviilipalvelusajaksi muutettuna). Uusi laki astuu voimaan marraskuun alussa 2011, ja valvontarangaistuksen koeluontoinen käyttö alkaa jo elokuussa.

Käytännössä valvontarangaistus merkitsee sitä, että vankilan sijasta henkilö suorittaa rangaistuksen kotonaan valvontapannalla varustettuna. Asunnosta saa poistua vain ennalta laaditun suunnitelman mukaisesti töihin, opiskelemaan tai muuhun hyväksyttyyn "tuomitun toimintaedellytyksiä tai sosiaalisia valmiuksia tukevaan tai edistävään" toimintaan. Tuomitulla on osallistumisvelvollisuus, eli johonkin hyväksyttyyn toimintaan on pakko osallistua. Päihteiden käyttö rangaistuksen aikana on kielletty ja tätä valvotaan tuomitulle asetetun rikosseuraamusviraston valvojan ennalta ilmoittamattomilla kotikäyneillä. Järjestelyjensä puolesta valvontarangaistus muistuttaa siis paljon avolaitoksessa lusimista, sillä erotuksella että laitoksen sijasta yöt ja vapaa-ajat ollaan kotona ja panta on siis aina päällä.

Kaikilla totaalikieltäytyjillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta saada vankeuden sijasta valvontarangaistuista, sillä jälkimmäisen maksimipituus on kuusi kuukautta ja ennen palveluksen alkua siviilipalveluksesta kieltäytyneethän tuomitaan yhtä päivää tätä pidempään rangaistukseen.. Asevelvollisuudesta kieltäytyneillä kieltäytymispäivä kasarmilla lasketaan virallisesti palveluspäiväksi, joten heidän tuomionsa on aina alle valvontarangaistuksen ylärajan. Sen sijaan siviilipalveluksesta kieltäytyvien tulisi suorittaa sivaria vähintään yksi päivä (käytännössä esim. käymällä henkilökohtaisesti ilmoittautumassa siviilipalveluskeskuksessa määrättynä palvelukseenastumispäivänä ja jättämällä kieltäytymisilmoitus vasta sen jälkeen), jotta valvontarangaistusta voidaan soveltaa.

Valvontarangaistuksen yleisenä ehtona on, ettei sille ole aikaisemmista rangaistuksista tai "kyseessä olevan rikoksen laadusta" aiheutuvaa estettä ja että sitä "on pidettävä perusteltuna rikoksentekijän sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi". Se voidaan langettaa vain tuomittavan suostumuksella. Lisäksi tarvitaan muiden tuomion suorittamiseen käytettävässä asunnossa asuvien täysikäisten suostumus ja "ikänsä ja kehitystasonsa puolesta riittävän kypsällä" alaikäiselläkin on veto-oikeus. Lisäksi pitää luonnollisesti olla joku asunto, jossa rangaistus voidaan panna toimeen.

Valvontarangaistuksen ehtojen rikkomisesta annetaan kirjallinen varoitus. Jos rikkomus on törkeä tai jatkuu varoituksen jälkeen, asia saatetaan tuomioistuimen käsiteltäväksi, ja tällöin suorittamatta oleva valvontarangaistus voidaan muuttaa saman pituiseksi vankeusrangaistukseksi.

Valvontarangaistus on edelleen aikaa kovaa vapaudenriistoa ja se tuo sähköisen valvonnan myötä uuden kontrollin muodon avolaitosten sääntöjen ja suljettujen vankiloiden fyysisten pakotteiden rinnalle. Silti kyseessä on ensimmäinen kerta kun totaalikieltäytyjille (tai muille siviilipalvelusrikoksesta tuomituille) hyväksytään lainsäädännössä edes joku vaihtoehto vankilan sijaan. Vasta käytännön kautta kuitenkin selviää, kuinka laajasti tuomioistuimet todellisuudessa käyttävät aseistakieltäytyjien kohdalla tätä uutta mahdollisuutta.

Samalla muutettiin myös vankeuslakia niin, että sähköinen valvonta avolaitoksissa mahdollistuu. Sitä voidaan harjoittaa vangin kantaman valvontapannan tai laitoksen tiloihin asennettavien valvontalaitteiden avulla.