Ihmisoikeuksien huomioiminen nykyisessä siviilipalveluslaissa

Aseistakieltäytymiseen liittyvät ihmisoikeuskysymykset ovat olleet usein esiintyvä teema Suomen kansainvälisistä ihmisoikeuselimistä saamissa päätelmissä, vaikkei niitä aiheeseen liittyvässä suomalaisessa keskustelussa ja päätöksenteossa olekaan aina samassa laajuudessa noteerattu. Vuoden 2007 loppuun saakka voimassa olleen siviilipalveluslain aikana merkittävin osa tästä kansainvälisestä palautteesta olivat YK:n ihmisoikeuskomitean päätelmät kansalais- ja poliittisten oikeuksien toteutumisesta Suomessa (2.12.2004, CCPR/CO/82/FIN). Lisäksi kritiikkiä ovat esittäneet Euroopan neuvoston ihmisoikeuselimet.

Vuoden 2008 alussa voimaan astuneessa nykyisessä siviilipalveluslaissa tämä arvostelu on pyritty huomioimaan, täysin siinä kuitenkaan onnistumatta. Alla on arvioitu, miten ongelmia on pyritty korjaamaan suomalaisessa lainsäädännössä, erityisesti vuonna 2008 voimaan astuneessa uudessa siviilipalveluslaissa.

1) Palveluksen pituus

YK:n ihmisoikeuskomitea ilmoitti ylläviitatuissa päätelmissä pahoittelevansa sitä, että siviilipalvelus vaihtoehtona asepalvelukselle on rankaisevan pitkä ja kehotti Suomea lopettamaan vaihtoehtoisen siviilipalveluksen kestosta johtuva syrjintä (kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 26. artikla).

Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea katsoi vuonna 2004 (Conclusions XVII-1, Finland) asevelvollisten enemmistön palvelusaikaan verrattuna yli kaksinkertaisen siviilipalvelusajan rikkovan työntekijöiden oikeutta ansaita elantonsa itse valitsemassaan ammatissa (Euroopan sosiaalisen peruskirjan 1§2 artikla).

Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu kiinnitti asiaan huomiota sekä vuonna 2001 (CommDH(2001)7) että vuonna 2006 (CommDH(2006)9) ilmoittaen pitävänsä siviilipalveluksen pituutta selkeästi syrjivänä kehottaen Suomea huomioimaan mm. Euroopan parlamentin hyväksymän Macciocchin päätöslauselman (7.2.1994), jonka mukaan siviilipalveluksen keston ei tulisi ylittää armeijapalveluksen kestoa. Hän viittasi myös Euroopan neuvoston ministerikomitean suositukseen Rec(87)8 sekä YK:n ihmisoikeuskomission päätöslauselmaan 1998/77, joiden mukaan siviilipalveluksen ei tulisi olla rangaistuksenomainen sotilaspalvelukseen verrattuna.

Vuoden 2008 alussa hyväksytyn uuden siviilipalveluslain mukaan palvelusaika lyheni 395 vrk:sta 362 vrk:en. Se on kuitenkin edelleen yli kaksinkertainen varusmiesten lyhimpään palvelusaikaan verrattuna (180 vrk), ja on mahdollista, että sitä pidetään edelleen syrjivänä. Kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on todennut suomalaisia totaalikieltäytyjiä mielipidevangiksi myös uuden siviilipalveluslain voimassaolon aikana.

2) Aseistakieltäytymisoikeus poikkeusoloissa

YK:n ihmisoikeuskomitea ilmoitti 2.12.2004 pahoittelevansa sitä, että oikeus kieltäytyä aseista tunnustetaan vain rauhan aikana ja kehotti Suomea tunnustamaan oikeuden kieltäytyä aseista täysimääräisenä ja näin ollen takaamaan tämän oikeuden sekä sodan että rauhan aikana (kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 18. artikla).

Vuoden 2008 siviilipalveluslaki tunnustaa aseistakieltäytymisoikeuden myös kriisin aikana. Oikeutta on kuitenkin rajoitettu niin, että erityisolojen vallitessa tehdyt siviilipalvelushakemukset käsitellään erityisessä tarkoitusta varten asetettavassa lautakunnassa, kun normaalioloissa tällaista vakaumuksentutkintaa ei ole. Erityisen ongelmallista on se, että varusmiespalveluksen suorittaneiden reservistä aseistakieltäytyvien kohdalla kriteeriksi hakemuksen käsittelylle lautakunnassa on asetettu se, ovatko he suorittaneet rauhan aikana täydennyspalveluksen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että voimakkuudeltaan samanlaisen vakaumuksen omaavia henkilöitä  saatetaan asetettaa eri asemaan sen perusteella, kuinka nopeasti viranomaiset ovat käsitelleet heidän hakemuksensa ja kuinka nopeasti rauhan aikana määränneet heidät suorittamaan täydennyspalvelusta.

3) Jehovan todistajien asema

YK:n ihmisoikeuskomitea ilmaisi vuonna 2004 huolestuneisuutensa siitä, että Jehovan todistajille myönnettyä suosituimmuuskohtelua ei ole laajennettu koskemaan muita aseistakieltäytyjäryhmiä ja kehotti Suomea lopettamaan tämän tiettyjä ryhmiä hyödyttävän jaottelun. Myös EN:n ihmisoikeusvaltuutettu kehotti vuonna 2006 Suomea tarjoamaan vastaavan mahdollisuuden muille uskomustensa (”on the ground of belief”) takia armeija- ja siviilipalveluksesta kieltäytyville.

Jehovan todistajien ja muiden vakaumuksellisten aseistakieltäytyjäryhmien erilaisen kohtelun aiheuttamaa ongelmaa ei ole ratkaistu ihmisoikeuskomitean edellyttämällä tavalla, laajentamalla erityislailla Jehovan todistajille annettua vapautusmahdollisuutta koskemaan muita vakaumuksellisia aseistakieltäytyjäryhmiä, eikä millään muullakaan tavalla.

4) Totaalikieltäytyjien vankeusrangaistukset

Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu kiinnitti raporteissaan sekä vuonna 2001 että vuonna 2006 huomiota totaalikieltäytyjille ainoana rangaistusvaihtoehtona langetettaviin pitkiin vankeusrangaistuksiin ja ilmaisi, ettei pidä tätä tarkoituksenmukaisena (”appropriate”) tapana suhtautua asiaan.

Vuoden 2008 siviilipalveluslaissa pitkät ehdottomat vankeusrangaistukset jäivät edelleen ainoaksi rangaistusvaihtoehdoksi totaalikieltäytyjien osalta. 1.11.2011 voimaan astunut laki valvontarangaistuksesta mahdollistaa sähköisesti valvotun kotiarestin vankeusrangaistusten sijaan myös totaalikieltäytyjille muttei muuta sitä, että pitkät ehdottomat vapausrangaistukset ovat edelleen ainoa mahdollinen seuraamus totaalikieltäytyjille.

Siviilipalveluksesta vakaumuksellisten syiden johdosta kieltäytyvien totaalikieltäytyjien lisäksi ehdottomat vapausrangaistukset ovat ainoa mahdollinen seuraamus myös muista syistä siviilipalvelusvelvoitettaan laiminlyöville. Tämä on paitsi johtanut useissa tapauksissa kohtuuttomiin seuraamuksiin, myös asettaa siviilipalvelusmiehet eri asemaan varusmiehiin verrattuna, joiden kohdalla mahdollisten rangaistusseuraamusten valikoima on laajempi ja  ehdottomat vankeusrangaistukset seurauksena vastaavankaltaisista poissaolo- tai palvelusrikoksista lienevät nykyään käytännössä verraten harvinaisia.

5) Siviilipalvelusmiesten majoitus

Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu kiinnitti vuonna 2006 huomiota siihen, että monet siviilipalveluspaikat eivät käytännössä kunnioita laissa määrättyä velvollisuutta tarjota siviilipalvelusmiehilleen ilmainen majoitus ja kehotti Suomea suojelemaan siviilipalvelusmiesten sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia samalla tavoin kuin varusmiestenkin.

Vuoden 2008 siviilipalveluslaissa valtio otti osavastuun siviilipalvelusmiesten palveluksenaikaisten majoituskustannusten korvaamisesta, mikä on parantanut tilannetta. Aseistakieltäytyjäliiton havaintojen mukaan ongelmia siviilipalvelusmiesten sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksien toteutumisen suhteen esiintyy kuitenkin edelleen.

 (9.12.2011)