Vain journalismin sananvapautta?

Syksyllä 2007 Helsingissä järjestettiin Smash Asem -mielenosoitus, jossa poliisin taktiikka aiheutti muun muassa neljä moitetta apulaisoikeusasiamieheltä. Suomen Kuvalehden lehtikuvaaja Markus Pentikäinen ei noudattanut poistumiskäskyä ja jäi saartorenkaaseen, kuvasi tapahtumia ja otettiin kiinni lähes 18 tunniksi. Pentikäinen kertoo kuulleensa megafoniin huudetun käskyn: "Ottakaa kuvaaja kiinni."

Poliisin toiminnan tuomitsivat tuoreeltaan mm. Kansainvälinen Lehdistöinstituutti IPI ja journalistijärjestöt, kun taas ministerit kehuivat poliisin toimintaa. Asia vietiin käräjäoikeuteen. Niskoittelu luettiin Pentikäiselle syyksi mutta hänet jätettiin rangaistukseen tuomitsematta lopulliseksi jääneellä hovioikeuden tuomiolla.

Sananvapaus on perustuslain ja ihmisoikeussopimusten mukaan sama kaikille. Keskustelu vinoutui kuitenkin kysymykseksi journalistin sananvapaudesta.

Kysymys viranomaisten perustuslaillisesta velvollisuudesta turvata perusoikeuksien toteutuminen sivuutettiin mediassa. Esimerkiksi viestintäoikeuden tutkija, OTT Päivi Tiilikka omaksui perusoikeuskielteisen kannan: "Esimerkiksi turvallisuuden ja järjestyksen ylläpitämiseksi poliisille on annettu mahdollisuus tällaiseen. Meillä on yleensä lähtökohtana ollut, että vaikka toimittajat ja kuvaajat käyttävät sananvapautta, tämäntyyppisissä tapauksissa hekin lähtökohtaisesti joutuvat alistumaan normaalin lainsäädännön piiriin", Tiilikka sanoi YLE:llä 30.4.2009.

Ihmisoikeustuomioistuin: ei loukkausta

Sananvapausloukkaus vietiin Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT). Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 10. artikla toteaa sananvapaudesta muun muassa:

"Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta."

EIT:n päätös asiassa Pentikäinen vs. Suomi annettiin lokakuussa. Sen mielestä Pentikäisen sananvapautta ei loukattu.

EIT:n tuomio on herättänyt journalistien ja oikeusoppineiden kritiikkiä. Miten poliisin toiminnasta voi raportoida julkisuudessa, jos kuvaaminen on sallittu vain poliisin osoittamassa paikassa? Antoiko Suomen valtio tapauksesta väärää tietoa EIT:lle, kuten Pentikäistä avustanut Journalistiliiton juristi väittää.

Voi myös kysyä, sovelsiko EIT aiempaa löysemmin 10 artiklan rajoituslauseketta, jonka mukaan sananvapautta voi rajoittaa vain lailla ja syistä, jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa esimerkiksi yleisen turvallisuuden suojaamiseksi, taikka epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi.

Kahden kerroksen sananvapautta?

Ratkaisun arvioinnissa on nyt painottunut problematiikka, jota Riku Neuvonen ja Pauli Vartiainen käsittelevät Perustuslakiblogissa 24.10.2015.

Kirjoittajat kuvailevat EIT:n ratkaisua: "(m)ielenosoituksen yhteydessä ei tapahtunut mitään sellaista, jonka voisi tulkita viranomaisten pyrkimykseksi tahallaan estää mediaa seuraamasta mielenosoitusta. Kiinnioton tarkoituksena ei myöskään ollut pimittää julkisuudelta, miten poliisi toimi mielenosoittajia kohtaan. ( ) suuri jaosto katsoo ratkaisussaan, ettei lehtikuvaajaa estetty tekemästä journalistista työtään sen enempää mielenosoituksen aikana kuin sen jälkeenkään. Tällä perusteella ihmisoikeustuomioistuin piti kuvaajan sananvapauteen puuttunutta viranomaistoimintaa välttämättömänä demokraattisessa yhteiskunnassa."

Kirjoittajat näkevät merkkejä erityisen sananvapaussuojan eli journalismin vapaudeksi tai medianvapaudeksi muuttuneen lehdistönvapauden kuolleista nousemisesta. "Nykyaikaisen mediatodellisuuden kannalta tällaiset pyrkimykset johtavat vain siihen, että sananvapaus tosiasiallisesti kapenee", he huomauttavat.

Kaikesta päätellen itse kuvaajia on kuvattava etäämpää tulevissa mielenosoituksissa oikeudenkäynnin varalta. Tulevissa ihmisoikeuksia koskevissa oikeusprosesseissa on alun alkaen tarpeen korostaa ihmisoikeuksien universaalisuutta. Ne kuuluvat kaikille – myös sananvapaus.