Oikeus kieltäytyä asepalveluksesta niin rauhan kuin sodankin aikana on jokaisen ihmisoikeus. Aseistakieltäytymisoikeus nähdään osana ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapautta. Valtiot, joissa asevelvollisuus on käytössä, ovat velvollisia joko vapauttamaan vakaumukselliset aseistakieltäytyjät kaikesta palveluksesta tai järjestämään heille heidän vakaumustaan kunnioittavan siviilipalveluksen. Suomessa on yhä useita ihmisoikeusloukkauksia aseistakieltäytymisoikeuden toteutumisessa.
 

Aseistakieltäytyminen on osa ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapautta

Aseistakieltäytymisoikeus kuuluu Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien julistuksen sekä kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 18 artiklan ajatuksen-, omantunnon ja uskonnonvapauden piiriin. YK:n ihmisoikeuskomitea, joka valvoo sopimuksen noudattamista, tuo tämän esiin artiklaa koskevissa yleiskommenteissa, maaraporteissaan ja tuomioissaan.

Myös YK:n ihmisoikeusneuvosto ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tulkitsevat aseistakieltäytymisen kuuluvan tämän vapauden piiriin.

YK:n ihmisoikeuselimet pitävät aseistakieltäytyjien vangitsemista ajatuksen,- omantunnon- ja uskonnonvapauden mielivaltaisena rajoittamisena.
 

Siviilipalveluksen tulee olla aseistakieltäytyjän vakaumusta kunnioittava

Mikäli valtiossa on käytössä asevelvollisuus, on sen joko vapautettava vakaumukselliset aseistakieltäytyjät kaikesta palveluksesta tai järjestettävä heille erikseen siviilipalvelus. Ihmisoikeuslinjausten mukaan siviilipalveluksen on oltava aseistakieltäytyjän vakaumusta kunnioittava, siviililuonteinen ja yleistä etua palveleva, eikä se saa olla rangaistuksenomainen armeijapalvelukseen nähden.

Siviilipalvelukseen ei voida määrätä muita kuin heitä, jotka eivät vakaumuksensa vuoksi voi suorittaa asepalvelusta. Esimerkiksi laajasti yhteiskunnassa suoritettava pakollinen kansalaispalvelus olisi todennäköisesti laitonta pakkotyötä.
 

Suomen asevelvollisuusjärjestelmässä on useita ihmisoikeusongelmia

YK:n ihmisoikeuskomitea esitti viimeisimmässä Suomea koskevassa määräaikaisraportissaan keväällä 2021 huolensa siitä, ettei Suomi komitean aiemman vuonna 2013 antaman suosituksen mukaisesti ollut laajentanut Jehovan todistajille myönnettyä erikoiskohtelua koskemaan muitakin aseistakieltäytyjäryhmiä, vaan päivastoin poistanut sen kokonaan. Komitea vaatikin Suomea nyt lopettamaan syyteprosessit asepalveluksesta kieltäytyviä vastaan ja vapauttamaan vangitut aseistakieltäytyjät.

Komitea kiinnitti lausunnossaan huomiota myös siviilipalveluksen kestoon ja vaati Suomea varmistamaan, ettei siviilipalvelus ole pituudeltaan tai muilta ominaisuuksiltaan rangaistuksenomainen. Lisäksi komitea vaati Suomea tehostamaan aseistakieltäytymisoikeudesta ja armeijan käymisen vaihtoehdoista tiedottamista sekä ilmaisi huolensa siitä, että sotilashenkilöt osallistuvat siviilipalveluksen sisältöä ja pituutta käsitteleviin komiteoihin.

Myös YK:n ihmisoikeusneuvosto on kiinnittänyt huomiota useisiin samoihin seikkoihin viimeisimmässä Suomea koskevassa määräaikaisarvioinnissaan vuonna 2022.

Suomi kumosi Jehovan todistajat asevelvollisuudesta vapauttavan lain keväällä 2019, toimien täysin päinvastoin kuin YK:n ihmisoikeuselimet olivat vaatineet. Lain kumoamisen seurauksena Suomessa on entistä laajempi joukko henkilöitä, jotka ovat vaarassa saada puolen vuoden vapausrangaistuksen ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden piiriin kuuluvan aseistakieltäytymisoikeutensa käyttämisestä.

Suomessa siviilipalvelus on yli kaksi kertaa pidempi kuin lyhin varussotilaspalvelus (varusmiespalvelus). Ihmisoikeuslinjausten mukaan siviilipalvelus ei saa olla rangaistuksenomainen armeijapalvelukseen verrattuna. Mikäli palvelusmuodot ovat eri pituisia, tulee tämän perustua kunnolliseen ja objektiiviseen perusteeseen. Aseistakieltäytyjäliiton näkemyksen mukaan palveluksen kokonaispituuden tulee olla merkittävin mittari verrattaessa palvelusmuotoja keskenään, eikä liitto näe perusteita sille, miksi siviilipalveluksen tulisi olla pidempi kuin lyhimmän tai vähintään keskimääräisen varussotilaspalveluksen.

Myös siviilipalveluksen pysymisessä siviilien hallinnassa on edelleen ongelmia. Siviilipalveluslainsäädäntöön vaikuttavissa elimissä on useita sotilaallisia toimijoita. Esimerkiksi siviilipalvelusasiain neuvottelukunnassa on jäseniä puolustusministeriöstä, pääesikunnasta ja Varusmiesliitosta. Samat tahot olivat mukana myös siviilipalveluslain muutostarpeita selvittäneessä työryhmässä vuosina 2017-18.

Sotilaallisten toimijoiden kehittämisehdotuksissa siviilipalveluksen perusta vakaumuksellisille aseistakieltäytyjille tarkoitettuna palvelusmuotona on unohdettu ja palveluksesta on pyritty tekemään entistä enemmän kriiseihin varautumista tukeva palvelusmuoto. Siviilipalveluksen kytkeminen sotilaallisiin kriiseihin kuitenkin kyseenalaistaa siviilipalveluksen vakaumuksellisille aseistakieltäytyjille sopivana palvelusmuotona. Siviilipalveluslaissa on tälläkin hetkellä kriisinaikaista palvelusta koskevia pykäliä. Aseistakieltäytyjäliiton näkemyksen mukaan ne tulisi poistaa ja aseistakieltäytyjiä tulisi kriisin aikana kohdella valmiuslain kautta kuten muitakin siviilejä.

Suomessa on ollut myös merkittäviä puutteita aseistakieltäytymisvaihtoehdon tiedonsaannin toteutumisessa sekä ennen kutsuntoja, kutsunnoissa että armeijapalveluksen aikana. AKL on kerännyt kokemuksia kutsuntoihin osallistuvilta, jotka ovat saaneet mielestään vajavaiset tiedot vaihtoehdoista armeijalle. Varussotilaspalveluksen aikana informaatio siviilipalvelukseen siirtymisestä ei tule esille käytännössä mitenkään vaan tieto on osattava etsiä itse. Lisäksi siviilipalvelukseen siirryttäessä kohdataan usein laitonta hidastelua tai painostusta. AKL on kerännyt myös näitä kokemuksia.

Aseistakieltäytyjien vakaumuksentutkinta on edelleen käytössä siviilipalvelukseen erityisoloissa hakiessa. Tätä ongelmallista käytäntöä ei ole erikseen kielletty ihmisoikeustulkinnoissa, mutta sen prosessia on säädelty tarkasti. Aseistakieltäytyjäliitto vaatii, että aseistakieltäytyjien vakaumuksentutkinnasta luovutaan kaikissa olosuhteissa. Myös YK:n ihmisoikeusneuvosto puoltaa sitä, ettei vakaumusta erikseen selvitetä.

YK:n ihmisoikeuselinten lisäksi myös kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet Suomen asevelvollisuuteen liittyviä ihmisoikeusongelmia. Esimerkiksi Amnesty International pitää suomalaisia totaalikieltäytyjiä mielipidevankeina. Amnestyn maailman ihmisoikeustilannetta käsittelevässä vuosiraportissa 2021 nousee Suomen osalta esille muun muassa aseistakieltäytyjien kohtelu, erityisesti siviilipalveluksen rangaistuksenomaisuus.