Aseistakieltäytyjäliiton tietoon tulee usein tapauksia, joissa sivariin kesken asepalveluksen hakevilla on ollut vaikeuksia päästä pois armeijasta. Siviilipalveluslain (13§) mukaan siviilipalvelushakemus on kuitenkin käsiteltävä viipymättä. Mitään vakaumuksentutkintaa ei lain mukaan saa tehdä, vaan hakukaavakkeessa tehty ilmoitus vakaumuksen olemassaolosta riittää. Jos hakemus on oikein täytetty, se pitää hyväksyä automattisesti.
Toteutamme kampanjaa, jonka tarkoitus on päästä eroon armeijan vitkuttelusta sivarihakemusten käsittelyssä. Sitä varten olemme keränneet erilaisia vitkuttelutapauksia viime vuosilta. Tapauksia täydennetään allaolevaan listaukseen sitä mukaa, kun vastaanotamme niitä.
Onko sinulla kokemuksia tällaisista ongelmista? Jos on, ota yhteyttä Aseistakieltäytyjäliittoon, niin julkaisemme tarinasi listauksessa anonyymisti! Tarvittaessa voimme myös ryhtyä muihin toimenpiteisiin, kuten tehdä hallintokantelun tai törkeissä tapauksissa rikosilmoituksen viranomaisten toiminnasta.
Lue myös artikkelimme Kuinka hakea sivariin kesken armeijan sekä katso aiheesta video.
4.12.2020
Siirryin varusmiespalveluksesta sivariin tässä syksyllä. Olin ehtinyt palvella jo vähän yli 3kk armeijassa Dragsvikissa kranaatinheitinkomppanian lääkintämiehenä, kunnes päätin vaihtaa sivariin monien eri syiden takia, (ehkä huomionarvoisena mainintana, että koko komppania oli muutettu eristystuviksi koronan takia ja siksi kaikki n.200 henkilöä joutui asumaan teltoissa urheilukentällä).
Kun päätin vaihtaa sivariin yritin kaksi päivää etsiä jotakin komppanian työntekijöitä, mutta he eivät olleet tavoitettavissa, eikä kukaan osannut/viitsinyt auttaa minua tavoittamaan heitä. Kun parin päivän selvittelyjen ja säädön jälkeen sain vääpelin käsiini, itse paperien kirjoittaminen sujui ns. niinkuin pitääkin, eikö minua sen enempää kuulusteltu tai ”kiusattu” päätöksestäni. Paperin kirjoitin maanataina aamupäivällä, pääsin kuitenkin palauttamaan tavarat ja lähtemään vasta perjantaina iltapäivällä. Lähes koko viikon kyselin asian ja eri henkilöiden perään, mutta jälleen kukaan ei osannut taikka halunnut auttaa. Sotilaspastoriinkin otin yhteyttä ja sain häneltä hyvin apua, mutta komppanianpääliköt eivät sitten osanneet auttaa, joten odotin vain, kunnes perjantaina sain tietää, että pääsisin kotiin.
6.8.2020
Olikohan, että keskiviikkona päätin lähteä sivariin. Menin vääpelin luo, joka sanoi että odottakaa. Hän katsoi hiihtoa tabletilla.
Odotin varmaankin tunnin. Sain laput ja täytin ne varmaankin kymmeneen minuuttiin. Vein paperit vääpelille, mutta hän käski odottaa koska katsoi hiihtoa.
Odotin jälleen lähemmäs tunnin. tuli syömään lähtö ja kun sieltä pääsin, oli vääpeli lähtenyt kotiin. En nyt muista menikö seuraaavalle päivälle vai miten oli, mutta vääpelin sijainen hoiti asian sitten kuitenkin asiallisesti. Mutta perjantaille se lähtö sitten vasta meni niin että kotikaupungissa oltiin kahdeksan aikaa illalla. Jos armeijassa jotain oppi niin oottamaan...
30.6.2020
Olin erässä 01/2015 Vekaranjärvellä, ja aloin viimein herätä ajatukseen, että armeija ei todellakaan ole minulle ja että siviilipalvelus on ihan oikea vaihtoehto toisin kuin sosiaalinen ryhmäpaine väittää. Tosiaan tapahtumista on jo yli 5 vuota (jestas miten aika kulkee), joten jotkut yksityiskohdat ovat hieman heikkoja.
Muistan kuitenkin, että olimme lähdössä metsäleirille ja samana aamuna sain viimein rohkeuden mennä kapteenin puheille halustani vaihtaa siviilipalvelukseen. Hän ensin yritti toppuutella minua ja kysyi että "mitä jos jättäisit leirin väliin ja miettisit asiaa ihan kaikessa rauhassa". Tähän totesin, että olin jo asiaa miettinyt tarpeeksi ja palvelukseni oli jo melko pitkällä joten minulla oli ollut aikaa miettiä asiaa. Noh, hän sitten totesi, ettei hänellä oli juuri nyt aikaa hoitaa asiaani , mutta voisin jäädä kasarmille odottamaan prosessin etenemistä. Siinä sitten minun piti selitellä muille, että en ole lähdössä mukaan leirille, koska olen keskeyttämässä palvelusta.
Jouduin sitten sellaiseen "limboon" jossa vain oleskelin kasarmilla aina välillä muistuttaen vääpeliä ja kapteenia siitä että eteneekö se minun prosessini. Tänä aikana he myös kyselivät kysymyksiä kuten: "Mitä tekisit jos olisi sotatilanne ja vihollinen uhkaisi rakkaitasi?" ja muita kysymyksiä, joilla he niin sanotusti testasivat minun vakaumustani, koska olin aikasemmin esittänyt, että tappaminen ei sovi minun arvoihini missään tapauksessa. He myös yrittivät vedota siihen, että olin sitoutunut sotilasvakuutuksen muodossa palvelemaan maatani ja kyseenalaistivat sanani arvon. Mikä toisaalta piti paikkansa, etten ollut ajatellut tarpeeksi sitä ja se oli minun mokani, mutta en myöskään usko, että heiltä oli mitenkään oikein yrittää syyllistää minua tuolla tavalla varsinkin sen jälkeen kun olin jo esittänyt aikeeni selvästi vaihtaa siviilipalvelukseen.
En muista tarkalleen kuinka pitkä aika tämä "limbo" oli mutta useita päiviä se kuitenkin kesti. Se meni siihen pisteeseen, että olin jo palauttanut varusteeni ja kuljin siviilivaatteissani kasarmilla. Ja liikuin "vemppojen" kanssa muodostelmassa syömään, mikä oli hieman huvittavaa, mutta samaan aikaan jotenkin nöyryyttävää.
13.4.2017
En kokenut mitään viivyttelyä mutta prosessi oli hyvin epämiellyttävä.
Kun ilmoitin haluavani siirtyä siviilipalvelukseen kapteenille, hän murahti "Täältä ei niin vaan lähdetä, istu alas!" ja yritti murtaa mun selkärangan kysymällä syitä miksi haluan lähteä ja vihjailemalla että olisin liian heikko suorittamaan palveluksen.
18.7.2016
Olin reilun kuukauden verran asepalveluksessa 2. erässä 2015, mutta päädyin keskeyttämään palveluksen kasarmin sisäilmaongelmista aiheutuneista terveydellisistä haitoista (mm. sairastin viimeisen viikon keuhkokuumetta).
Kun oli selvää etten saisi siirtoa toiseen kasarmiin tai saisi kotisairaslomaa, menin pyytämään siviilipalvelushakemuslomaketta silloiselta komppanian varapäällikönä toimivalta luutnantilta. Hän kuitenkin kieltäytyi antamasta hakemusta minulle, kun kerroin syyksi edellä mainitut sisäilmaongelmat, ja arveli minun teeskentelevän sairaampaa kuin olen sekä tiedusteli "todellista" syytä lähtöhaluuni. Kun pitäydyin kannassani, hän saattoi minut takaisin tupaan ja löydettyään tuvan kaappien perältä ohuen pölykerroksen hän kertoi kuumeni olevan omaa ja tupalaisteni syytä.
Tämän jälkeen puhuttelu jatkui luutnantin toimistossa. Vaadin edelleen saada lomakkeen, koska tietääkseni minulla oli siihen oikeus, mutta hän väitti sen olevan väärää tietoa ja kehoitti minua keksimään oikean syyn sivariin siirtymiselle tai muutoin hakemus hylättäisiin välittömästi.
Puhuttelun jälkeen soitin sosiaalikuraattorille, joka ei ollut kovinkaan avulias, vaan kyseli lähinnä että miksi haluan lähtä pois. Asioiden hoitoa vaikeutti myös komppaniassa voimassaoleva matkapuhelinkielto. Laitoin kuitenkin viestiä kotiin ja sieltä oltiin yhteydessä keskukseen, jossa tilanteesta oltiin tyrmistyneitä. Keskuksesta neuvottiin, että minun on saatava hakemus jotenkin käsiini ja laitettava se eteenpäin. Niinpä samana iltapäivänä lääkäriä odotellessani, hain hakemuksen omin päin varuskunnan toimistosihteereiltä ja vein sen täytettynä komppanian päällikölle.
Seuraavana päivänä menin heti aamusta vääpelin puheille ja hän alkoi hoitaa kotiutustani, jonka oli määrä tapahtua samana iltana. Ennen poispääsyä minun oli kuitenkin käytävä varuskunnan komentajan juttusilla. Komentajan yritti ensin vielä suostutella minua jäämään vetoamalla mm. koulumenestykseeni, mutta pysyessäni päätökseni takana, hän alkoi painostaa minua sanomalla, että tulevaisuudessa työnsaantini lääkärinä vaikeutuisi tai ettei minua ainakaan ikinä valittaisi johtotehtäviin millään alalla. Komentaja myös sanoi keuhkokuumeni johtuvan yksinomaan hoikkuudestani ja tiedusteli siviilielämästäni; mm. vanhempieni ammateista, kohtelusta kotona ja isäni maanpuolustuskannasta. Keskustelun päätyttyä pääsin poistumaan varuskunnasta.
20.6.2016
Palvelukseni alkoi maanantaina 4.1.2016, ja ilmaisin halumukseni vaihtaa sivariin tiistaina. Kapteeni ehdotti ensin aseetonta palvelusta, jonka jälkeen sanoi, että nuku yön yli. Hän lupaili, että aamulla mieleni olisi muuttunut.
Päivä on keskiviikko ja otin asian puheeksi aliluutnantin (en ole varma sotilas-arvosta) kanssa, joka tuntui ottavan asian tosissaan, mutta kun olimme puhuneet asiasta kehottihänkin nukkumaan yön yli ja kävisin torstaina kuraattorin puheilla.
Nyt päivä on torstai ja pääsin kuraattorin puheille, jonka kanssa täytin vapautuspaperit, joka ohjasi minut everstiluutnantin puheille, jolta pitäisi saada kyseiseen lomakkeeseen allekirjoitus, mutta hän ei ollut paikalla torstaina, joten asia siirtyi perjantaille
Päivä on perjantai ja alikersantti ohjaa meidät eversiluutnantin toimistoon ja selviää että allekirjoitus pitääkin olla tukikohtakomppanian komentajan allekirjoitus. Pääsen viimein komentajan toimistoon ja vielä hänkin kysyy miksi aion vaihtaa sivariin ja sanoi että kyllä mieleni muuttuu kunhan pari viikkoa olen palveluksessa. Saimme kuitenkin loppuen lopuksi paperit valmiiksi ja pääsin lähtemään perjantaina 8.1 noin klo. 16:00 junalla pois.
Koin koko toimistosta-toimistoon jutun erittäin turhauttavana ja tunsin hieman, että vakaumuksellani ei olisi ollenkaan väliä.
22.5.2016
Ensimmäisenä kun ilmoitin asiasta, minun piti mennä kapteenin puheille ja oli se aika ahdistavaa. Kyseltiin mm. onko elämässä ollut koskaan vaikeaa, sekä sanottiin että kannattaisi harkita vakavasti uudestaan. Oli suorastaan paha olo hiukan. Kysyttiin myös, että olenko jutellut vanhempani kanssa asiasta ja yritettiin saada käytännössä mieltä muuttumaan kertomalla esim että siviilipalveluspaikka ei välttämättä ole edes omalla kotipaikkakunnalla, että voi olla tosi kaukana ja että ei kotona pääse olemaan.
Sen jälkeen kun olin kuitenkin sitä mieltä, että haluan siviilipalvelukseen, että ei mikään koti-ikävä ole syynä, niin minulle laitettiin aika kuraattorille, jonne sitten meninkin ja juteltiin ja kuraattori oli mukava ja sanoi että ei kukaan tule sitä estämään kuitenkaan, mutta että kyllä minulla mahdollisuudet olisi armeijakin suorittaa loppuun. Tämän jälkeen paperit kirjoitettiin ja seuraavana päivänä pääsin sitten lähtemään, kun papereiden jossain hyväksymisissä tai joissain meni sen verran aikaa.
Mielestäni siviilipalvelukseen hakemista ei pitäisi ottaa armeijassa näin vakavasti, vaan antaa ihmisten helposti vaihtaa ilman sen kummempaa tenttaamista, jos haluaa.