Etelä-Korean puolustusministeriö ilmoitti 18.9.2007, että sallii aseistakieltäytyjien suorittaa vaihtoehtoista palvelusta. Tämä on täyskäännös sen neljä kuukautta aikaisemmin omaksumaan kantaan ja merkitsee huomattavaa voittoa Etelä-Korean aseistakieltäytyjäliikkeelle.

Ilmoitus laukaisi julkisen keskustelun. Puolustusministeriö aikoo järjestää julkisia kuulemistilaisuuksia ja mielipidetiedusteluja ennen kuin lainmuutosta esitetään ensi vuoden loppuun mennessä. Sen jälkeen se menisi parlamentin hyväksyttäväksi ja astuisi voimaan tammikuussa 2009. Ministeriön mukaan tarkoitus ”ei ole tunnustaa oikeutta kieltäytyä sotilaspalveluksesta vaan hyväksyä vaihtoehtoinen palvelus osana yhteiskunnallista palvelusta, mikäli yleinen mielipide on tämän takana”. Tähänkin mennessä osa asevelvollisista on palvellut siviilitehtävissä armeijan ulkopuolella, mutta niihin osallistuvat ovat joutuneet suorittamaan sen ohessa viikon mittaisen sotilasperuskoulutuksen eikä näihin tehtäviin ole päässyt vakaumuksen perusteella.

Oppositio on ilmoittanut vastustavansa muutosta, mikä asettaa sen toteutumisen kyseenalaiseksi, kun presidentti Roh Moo-hyunin virkakausi on päättymässä helmikuussa. Yonhap -uutistoimisto epäilee lainsäädännön jäävän toteutumatta, mikäli mielipidetiedustelujen suosikki, konservatiivisen puolueen ehdokas Lee Myung-bak, voittaa joulukuiset presidentin vaalit. Hallituksen teettämien mielipidetutkimusten mukaan aseistakieltäytymisoikeuden tunnustamiselle on tällä hetkellä kuitenkin enemmistön tuki. Vuonna 2005 sitä The Hankyorehin syyskuussa julkaiseman raportin mukaan kannatti 23,3 %, viime vuonna jo 39.9 % ja tämän vuoden heinäkuussa 50,2 %.

Hallituksen suunnitelman mukaan aseistakieltäytyjät joutuisivat tekemään kaikkein raskaimpia töitä sosiaalipalveluksessa. Heitä sijoitettaisiin Sorokin saaren leprasairaalaan, Etelä-Gyeongsangin maakunnan tuberkuloosisairaalaan ja noin 200 muuhun terveydenhoitokohteeseen. Hallituksen tarkoitus on sijoittaa 750 aseistakieltäytyjää huolehtimaan potilaista kellon ympäri ja palvelusajan pituudeksi on suunniteltu 36 kuukautta. Asepalvelus kestää puolustusministeriön suunnitelman mukaan tulevaisuudessa 18 kuukautta (tällä hetkellä 24 kk). Aseistakieltäytyjät eivät joudu suorittamaan perussotilaskoulutusta ja palveluksensa jälkeen heidät kutsutaan uudelleen suorittamaan sosiaalipalvelusta samaksi ajaksi, jonka armeijan käyneet kutsutaan kertausharjoituksiin. Hakijoille aiotaan asettaa myös tiukka tutkinta.

Vaikka aseistakieltäytymisen historia Etelä-Koreassa ulottuu vuoteen 1939, asia oli pitkään täydellisesti piilossa yleisöltä. Vuoteen 2001 saakka juuri kukaan ei tietänyt, että yli 10 000 jehovan todistajaa on tuomittu vankeusrangaistuksiin sotilaspalveluksesta kieltäydyttyään ja että perustuslakituomioistuin kiisti aseistakieltäytymisoikeuden 1969. Tilanne alkoi muuttua hitaasti ensimmäisten ei-jehovalaisten kieltäytyjien ilmaannuttua 2002 ja Korea Solidarity for Conscientious Objection (KSCO) -järjestön synnyttyä. Liike nosti aseistakieltäytyjien suuren määrään (heitä saattaa olla vangittuna samaan aikaan noin 1000) julkisuuteen ja alkoi käyttää kotimaisia ja kansainvälisiä juridisia kanavia.

Kampanjointi johti vankeustuomion lyhentämiseen kolmesta vuodesta puoleentoista, mutta vuonna 2004 maan korkein oikeus ja perustuslakituomioistuin kieltäytyivät hyväksymästä aseistakieltäytymisoikeutta. .Tämän jälkeen kaksi yksittäisen kieltäytyjien tapausta vietiin YK:n ihmisoikeuskomitean käsittelyyn, joka totesi marraskuussa 2006, että Etelä-Korean tulisi tunnustaa aseistakieltäytymisoikeus, sillä nykytilanne ei ole kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 18. artiklan mukainen.

(CO-Update September 2007)