Mitä sivari duunaa nyt?



ILJA JUUTILAINEN
NYKYINEN DUUNI: Suomen Kansallisoppera ja -baletti, näytäntötyöntekijä
SIVARIPAIKKA: Taidehalli, Helsinki

Milloin ja minkä ikäisenä suoritit siviilipalveluksen?

Täytin 20 vuotta, kun olin Lapinjärvellä sivarikoululettavana. Se oli vuonna 1999.

Kuinka päädyit siviilipalvelukseen?

Ehkä sellainen ajatus kypsyi vähän itsestään. Isäkin on käynyt sivarin. Ja silloisessa lähiystäväpiirissä sivariin meno taisi olla myös eräänlainen itsestäänselvyys. Jos olisi ollut ajankohtaista 6 - 7 vuotta myöhemmin olisin varmaan voinut harkita armeijaan menoakin. Joissain paikoissa sivarit tuntuivat mun palvelusaikaan olevan vähän niinkuin ylimääräisiä apukäsiä, joilla ei varsinaisia säännöllisiä tehtäviä niin paljon ollut. Tunnen kyllä ääniteknikoita ja kirjastotyöntekijöitä, jotka on aloittaneet uransa sivarista.

Palveluspaikkasi ja tehtäväsi sivarissa?


Olin Helsingin Taidehallissa jonkinlainen yleisapumies, joka teki vähän kaikkea. Vahtimestarin apulainen. Toistuvia hommia, juoksevia asioita. Hain mm. näyttelyjulisteita painosta ja levitin niitä sovittuihin paikkoihin, osoitetarrojen liimausta avajaiskutsuihin ja niitten lajittelu postinumeroalueittain ja toimitus postiin. Ja tietysti näyttelyiden ripustamis- ja purkamistyöt.

Mitä kaikkea olet tehnyt sivarin jälkeen?

Kävin kääntymässä parisen kuukautta Limingan kansanopiston taidelinjalla. Olen tehnyt erinäisiä töitä koulu- ja henkilökohtaisena avustajana, muuttomiehenä ja vuokrafirmassa hanttihommissa, ja tapahtumarakentajana. Mulla on metallialan artesaaniopintoja ja puualan perustutkintoon valmistava työvoimakoulutus, jonka kautta pääsin sitten lavasterakennushommiin. Olin Aalto-yliopistossa ja YLE:llä lavasterakentajana.

Nyt olen kohta ollut kolme ja puoli vuotta Kansallisoopperassa näytäntötyöntekijä. Olen soittanu myös vuosien aikana rumpuja ja perkussioita useammassa eri bändissä.

Onko sivarista ollut sinulle hyötyä?

Olihan se sellainen yleinen tutustuminen säännölliseen työelämään, kun siihen asti oli ollut vain satunnaisia töitä. On se tullut mainittua jossain työhakemuksesskin, jos sillä vaikka olisi jotain merkitystä.

Minkä takia valitsit siviilipalveluksen?

Jonkin sortin ideologinen valintahan se on. Ei siinä iässä olisi ainakaan pää kestänyt armeijaa. Se on tuntunut vaan jotenkin omemmalta. Mutta olikos se määritelmä sivareistakin, että: ”kieltäytyminen asepalveluk-
sesta rauhan aikana”?

Onko vakaumuksesi muuttunut ja miten toimisit, jos nyt joutuisit kutsuntoihin?

Ei vakaumus ole mihinkään muuttunut. Eihän sotimisessa ole mitään järkeä. Jos nyt pitäisi päättää niin voisin harkita meneväni kokemuksen ainutlaatuisuuden takia armeijaankin. Kohtuullisella henkisellä kantilla ja fyysisellä kunnolla varustettuna joistain niistä rääkeistä voisi pärjätessään jopa nauttia, ja tietyllä tapaa voi olla jopa ihan kehittävää oppia "nöyrtymään" olosuhteille tai tilanteille, joihin ei voi siinä hetkessä vaikuttaa.

En siis laajemmin ajatellen näe mitään ihaltavaa siinä, että ihmisiä koulutetaan ja koulitaan tottelemaan tai palvelemaan jotain korkeampia auktoriteetteja niitä kyseenalaistamatta.

Mainitse jokin mieleen jäänyt tapahtuma tai sattuma siviilipalveluksessa.


Kerran olin hukannut avaimeni Taidehalliin. Kerroin asian työnantajalle ja olin vähän aikaa ihan paskat housuissa. Onneksi ne sitten löytyivät, ennen kuin olisi pitänyt alkaa vaihtamaan kaikki lukot.

KIKKA RYTKÖNEN