Itä-Uudenmaan käräjäoikeus vapautti totaalikieltäytyjän

Itä-Uudenmaan käräjäoikeus päätti 15.6. antamassaan kansliapäätöksessä vapauttaa siviilipalveluksesta kieltäytymisestä syytetyn 28-vuotiaan totaalikieltäytyjän. Käräjäoikeus viittasi ratkaisussaan Helsingin hovioikeuden helmikuussa antamaan ratkaisuun. Hovioikeus totesi tuolloin, ettei muita vakaumuksia voida asettaa Jehovan todistajien vakaumukseen nähden eriarvoiseen asemaan.

Syytetty kieltäytyi siviilipalveluksesta tammikuussa 2018 perustellen kieltäytymistään sillä, että suorittaessaan siviilipalvelusta sodan aikana voi joutua tukemaan sotatoimia. Hän kertoo haluavansa estää sotia niiden edistämisen sijaan.

Käräjäoikeuden ratkaisu vahvistaa aikaisemmin keväällä syntyneen tilanteen, jossa vakaumukseen perustuvasta totaalikieltäytymisestä ei tällä hetkellä langeteta rangaistuksia. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus käsittelee kaikki siviilipalveluksesta kieltäytymisestä nostetut syytteet. Asevelvollisuudesta kieltäytymisestä nostettujen juttujen käsittelyä on lykätty muissa tuomioistuimissa.

Aseistakieltäytyjäliitto toteaa, että totaalikieltäytyjien vapausrangaistuksista tulee luopua pysyvästi. Suomen perustuslain syrjintäkiellon lisäksi ne rikkovat Suomea sitovan YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 18. artiklan turvaamaa ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapautta. YK:n ihmisoikeuselimet ovatkin kehottaneet Suomea laajentamaan nykyisin vain Jehovan todistajia koskevaa vapautusmenettelyä ja luopumaan vapausrangaistuksista.

Surkeaa selvitystyötä

Puolustusministeriön asettama työryhmä selvitti Jehovan todistajien vapautuslain tulevaisuutta kevään ja alkukesän aikana. Muistionsa se antoi heinäkuun alussa. Johtopäätös ei yllättänyt: Jehovan todistajien vapautuslaki tulee kumota. Oikeastaan tämä ratkaisu oli kirjoitettu sisään jo puolustusministeri Jussi Niinistön toimeksiantoon, jonka mukaan esitettävä ratkaisu ei saa vaarantaa miehiä koskevan asevelvollisuuden toimeenpanemista.

Kun vaihtoehtoja ei vaivauduta edes miettimään, lopputulos onkin varsin selvä. ”Suomen asevelvollisuusjärjestelmän toimivuus ja asevelvollisten yhdenvertaisuus kuitenkin edellyttävät, että palveluksen suorittaminen on pakollista ja että velvollisuudesta kieltäytymisestä seuraa tehokas ja tavoiteltavaan hyötyyn (sic) nähden oikeasuhtainen seuraamus”, sanotaan muistion yhteydessä laaditussa ehdotuksessa hallituksen esitykseksi. Vapausrangaistusten on siis jatkuttava ja jatkossa niiden on koskettava myös niitä Jehovan todistajia, jotka eivät siviilipalvelusta katso voivansa suorittaa. Tähän tulokseen pääseminen edellyttää kuitenkin varsin eriskummallista vääristelyä Suomea sitovien ihmisoikeussopimusten sisällöstä.

Eriskummallista ihmisoikeusymmärrystä

Kysymys Jehovan todistajien ja muiden aseistakieltäytyjien asemasta on ensisijaisesti ihmisoikeuskysymys. Kevään ja kesän aikana käyty keskustelu käynnistyi Helsingin hovioikeuden ratkaisusta jättää totaalikieltäytyjä rangaistukseen tuomitsematta Suomen perustuslain yhdenvertaisuussäännöksiin perustuen. Asiaan toistuvasti huomionsa kiinnittäneet YK:n ihmisoikeuselimet ovat pohjanneet kritiikkinsä toiseen keskeiseen perusoikeuteen: ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen.

Puolustusministeriön ja pääesikunnan työryhmä joutuu suhteuttamaan lopputuloksensa ihmisoikeuksiin ja yltää tässä yrityksessään varsin omalaatuisiin lopputuloksiin. Ehdotus hallituksen esitykseksi sisältää alaluvun, jossa pohditaan ehdotuksen suhdetta Suomen kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Ja päädytään siihen, että se on niiden mukainen: vaikka kansainväliset sopimukset säätävätkin aseistakieltäytymisoikeuden, siihen ei sisälly oikeutta kieltäytyä siviilipalveluksesta.

Puolustushallinnolta jää ikävä kyllä huomaamatta, että ihmisoikeussopimusten tulkintaelimet ovat asiasta täysin päinvastaista mieltä. Kun YK:n ihmisoikeuskomitea vaati Suomea korjaamaan ongelman viimeksi vuonna 2013, se vaati nimenomaan vapautuslain laajentamista ja perusti vaatimuksensa ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapautta koskevan sopimuksen 18. artiklaan, ei yhdenvertaisuuteen. Vuosi sitten kesällä YK:n ihmisoikeusneuvosto kehotti Suomea vapauttamaan kaikki vangitut aseistakieltäytyjät.

Aseistakieltäytyminen on nykyisen tulkinnan mukaan ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauden hyväksyttävää käyttämistä, joten siitä langetettavat vapausrangaistukset tarkoittavat yhden perusoikeuden käytöstä johtuvaa vapaudenriistoa. Siviilipalvelusmahdollisuuden tarjoaminen ei enää valtiota tästä pelasta. Ja vielä vähemmän tietysti silloin, kun siviilipalveluskin on YK:n kriteereillä rangaistuksen luontoinen ja 18. artiklan vastainen, kuten Suomen siviilipalvelus kestoltaan tällä hetkellä on.

Työryhmäkin toki huomaa uskonnon vapauteen liittyvän ongelman. Niinpä ehdotuksessa hallituksen esitykseksi "järkeillään", ettei siviilipalveluksesta vapauttaminen enää toteuta Jehovan todistajien uskonnonvapautta, koska yhteisö ei enää kiellä jäseniltään siviilipalveluksen suorittamista. Tällainen arviointi kertoo syvällisestä kyvyttömyydestä ymmärtää henkilökohtaisen vakaumuksen perusluonnetta. Vaikka Jehovan todistajat yhteisönä eivät enää edellytäkään jäseniltä totaalikieltäytymistä, yksittäisen Jehovan todistajan vakaumus saattaa sitä yhä edellyttää. Rajoitetaanko uskonnonvapautta, jos uskonnollisen vakaumuksen noudattamisesta laitetaan jatkossa taas vankilaan?

Yhdenvertaista rankaisemista

Jätettyään huomiotta esitykseensä sisältyvät ongelmat työryhmän lopputulema on, että sen ehdotus edistää ihmisoikeuksia kun "esityksen tavoitteena on varmistaa, että kaikkia uskonnollisia ja muita vakaumuksia kohdellaan Suomen asevelvollisuusjärjestelmässä perustuslain 6 §:ssä edellytetyllä tavalla yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi". Eli asia on kunnossa, kunhan rangaistaan kaikkia yhdenvertaisesti - asiasta, josta ei saisi rangaista ollenkaan. Yhdenvertaisuus-argumentoinnin käyttäminen on jo lähtökohtaisesti ongelmallista, koska koko asevelvollisuusjärjestelmä perustuu ihmisten erilaiseen kohteluun: tällä hetkellä "yleiseen" asevelvollisuuteen sisältyvän palveluksen suorittaa noin 35% kustakin ikäluokasta. Myös siviilipalveluksen pituus on järjestelmään sisältyvä yhdenvertaisuusongelma. YK:n ihmisoikeuskomitea on katsonut sen syrjiväksi. Vakaumukseen perustuva syrjintä siis jatkuu vapautuslain tulevaisuudesta huolimatta.

Työryhmän mielestä vapautuslain huono puoli on, että totaalikieltäytyjien lukumäärä saattaa kasvaa. Tämän ongelman ratkaisemiseksi työryhmällä on mielenkiintoinen ratkaisuesitys: Jehovan todistajien halukkuus suorittaa siviilipalvelus saattaa lisääntyä, mikäli yhteyttä aseellisen palveluksen ja siviilipalveluksen välillä edelleen höllennetään. Niinpä puolustusministeriö tarjoaa selvitettäväksi mahdollisuutta, että puolustushallinnon edustus Siviilipalvelusasiain neuvottelukunnasta poistetaan. Ehdotus on alun perin yksi Aseistakieltäytyjäliiton siviilipalveluslain muutostyöryhmälle keväällä esittämistä vaatimuksista.

Kokonaisuutena puolustusministeriön muistion ei tulisi voida toimia lainvalmistelutyön perustana. Sen sijasta asiaa tulisi pohtia uudelleen laajalla pohjalla, ihmisoikeusnäkökohdat tällä kertaa huolella analysoiden. Sen ei pitäisi olla mahdotonta edes Suomen nykyiselle hallitukselle.