Suomen nykyinen asevelvollisuus kannattajineen ei kunnioita transihmisiä


Tätä artikkelia kirjoittaessa on jo useita lämpimiä päiviä tänä vuonna koettu ja kesän pride-juhlinnatkin lähestyvät. Omasta seksuaalisuudesta ja sukupuoli-identiteetistä saa olla ylpeä ja marssia kadulla – mahdollisesti väistellen natsin heittämää pussitettua ulostetta. Osaatteko arvata, mistä en ole ylpeä? Maamme asevelvollisuusjärjestelmästä. Tämän järjestelmän kurjuuden esittelen tällä kertaa sukupuolivähemmistöön kuuluvien näkökulmasta.


Järjestelmän ongelmat

Suomen nykyinen lainsäädäntö vaatii muiden kohtuuttomien vaatimusten lisäksi täysi-ikäisyyttä sukupuolen korjaamiseksi. Kutsuntoihin määrätään sinä vuonna kun juridisesti miessukupuolinen Suomen kansalainen täyttää 18 vuotta. Nämä kaksi seikkaa yhdistäessä syntyy tilanne, jossa mieheksi syntymässä määritellyt transihmiset eivät voi välttää kutsuntoja huolimatta niissä esiintyvän toksisen maskuliinisuuden luotaantyöntävyydestä. Kutsuntoihin saapumaton saa sakot, jonka jälkeen seuraa uudet kutsunnat, mikä antaa asevelvolliseksi määritellylle vähän vaihtoehtoja.

Asevelvollisuudesta vapautuminen kutsuntojen jälkeen transsukupuolisuuteen vedoten vaikuttaa hankalalta. Asevelvollisuuslaissa ei mainita tällaisen mahdollisuudesta enkä ole kuullut tällaisista vapautuksista. Armeijan terveystarkastusohjeessa tosin on maininta "sukupuoli-identiteetin häiriöistä", josta voi saada ohjeen mukaan vapautuksen palveluksesta. Kuitenkin olen myös kuullut, että näissä kutsuntojen vuoksi pidettävissä terveystarkastuksissa ei aina oteta vakavasti transihmisten kokemaa sukupuoliristiriitaa. Ohjeesta ei ole juuri apua, jos sitä ei noudateta käytännössä. Huono kohtelu ja pelko siitä ovat syitä, jonka takia varmaankin suuri osa sukupuolivähemmistöihin kuuluvista pysyy kaapissa kunnes palvelus on jossain muodossa suoritettu – näin tein itsekin.

Miksei sivari kelpaa?

Armeijassa maskuliinisuutta korostetaan jo kutsuntojen toiminnantäytteisistä propagandavideoista aina upseerien naisia aliarvioiviin vitseihin asti. Sivarissakin maskuliinisuus on esillä. Tämä on huomattavissa jopa termitasolla, kun puhutaan siviilipalvelusmiehistä. Henkilö, joka ei koe itseään mieheksi, mutta joksi muut ihmiset hänet automaattisesti luokittelevat, kokee tilanteen helposti epämukavaksi. Auktoriteetit niputtavat syntymässä mieheksi määritellyt transihmiset samaan ryhmään miesten kanssa, joihin he eivät samaistu eivätkä halua tulla samaistetuksi sukupuolellisesti.

Asevelvollisuuden ollessa minulle ajankohtainen minultakaan ei kysytty mikä sukupuoleni on. Noihin aikoihin sukupuoleni kyseenalaistamisprosessi oli vasta alkutekijöissä, joten suuremmilta harmeilta vältyin. Tiettyä ulkopuolisuuden tunnetta kuitenkin havaitsin itsessäni sivarikeskuksella. Olen lisäksi huomannut, että hyvin moni transihminen on tunnistanut kuuluvansa sukupuolivähemmistöön selvästi nuoremmalla iällä kuin minä. Useat transnuoret joutuisivat siis asevelvollisuutensa voimaan tultua kohtaamaan edellä mainittuja ongelmia.

Lakeja uudistettava!

Translain uudistus, jota monet aktivistit ajavat Suomessa, tosin poistaisi tämän ongelman. Transsukupuoliset pääsisivät korjaamaan sukupuolensa ja sen jälkeen päättäisivät, menevätkö armeijaan vai eivät. Tosin silloinkin asevelvollisuus syrjisi yhä ainakin yhtä ihmisryhmää – cis-miehiä, sukupuolivähemmistöihin kuulumattomia miehiä. Lienee sanomattakin selvää, että kyseessä ei ole mikään merkityksetön ryhmä.

Translain uudistamista vastustavat tahot melko varmasti esittävät, tai ovat jo esittäneet, että kyseinen lakimuutos saisi jotkin yksilöt vaihtamaan juridisen sukupuolimerkintänsä vain välttyäkseen armeijan ja muiden palvelusmuotojen suorittamiselta. Tätä on vaikea nähdä laajana uhkana ja lisäksi se puolustaa sitä näkökulmaa, että asevelvollisuudesta pitäisi luopua kokonaan. Epämotivoituneiden asevelvollisten palveluksen välttely ei olisi ongelma, jos heitä ei pakotettaisi palvelukseen.

Asevelvollisuuden suorittaminen lienee niin vahva normi syntymässä mieheksi määritellyille, että useat transihmiset eivät uskalla poiketa siitä vaan pysyvät kaapissa. Translain uudistus siis auttaisi tätä vähemmistöryhmää selviämään Suomen maanpuolustusmallin ongelmallisuudesta, mutta ei muita ryhmiä. Vastaavasti asevelvollisuudesta luopuminen keventäisi transsukupuolisten taakkaa yhden ahtaasti sukupuolitetun asian verran, mutta se ei ratkaisisi kaikkia ongelmia, joita valtio heille tuottaa. Tarvitaan molempia lainsäädännön uudistuksia. Maanpuolustuksen tulee perustua vapaaehtoisuuteen ja translaki pitää uudistaa. Harmillista on, että nykyinen hallitus ei vaikuta piittaavan ihmisoikeuksista juuri yhtään.

MATIAS KASKILUOTO