Siviilipalveluslakiin esitetään rajallisia muutoksia

Työministeriö asetti viime vuoden syksyllä työryhmän selvittämään siviilipalveluslain muutostarpeita. Ryhmän asettamisen perusteena oli puolustusministeri Jussi Niinistön työ- ja elinkeinoministeriölle lähettämä kirje, jossa esitettiin useita ehdotuksia siviilipalveluksen heikentämiseksi ja militarisoimiseksi. Näihin suunnitelmiin verrattuna lopullinen esitys on varsin rajallinen.

Kaksi parannusta

Kaksi eniten siviilipalveluksen sisältöön vaikuttavaa muutosta ei perustu Niinistön kirjelmään, vaan Aseistakieltäytyjäliiton ryhmän käsiteltäväksi tuomiin asioihin. Nykyisessä siviilipalveluslaissa valtio otti viimein osavastuun siviilipalvelusvelvollisten työpalveluksen aikaisista asumiskustannuksista. Valtion korvaamat summat olivat kuitenkin liian pieniä ja ne on mainittu euromääräisinä siviilipalveluslaissa, eikä niitä ole vuoden 2008 jälkeen korotettu kertaakaan. Nyt työryhmä esittää valtion korvausosuuden korottamista ja sen sitomista indeksiin niin, että tulevaisuudessa korvaussumma tarkistettaisiin aina kolmen vuoden välein. Tämän parannuksen toteutuminen ei ole vielä varmaa, vaan vaatii muutoksen toteuttamisen vaatiman lisärahoituksen sisällyttämistä budjettiin.

Toinen Aseistakieltäytyjäliiton ehdotuksiin perustuva parannus liittyy reservinkieltäytyjien asemaan. Tähän asti automaattinen vapautus armeijasta myös sodan aikana on koskenut vain täydennyspalveluksen suorittamisen aloittaneita totaalikieltäytyjiä. Sitä aloittamattomat määrättäisiin vakaumuksentutkintaan ja hylkäävän päätöksen sattuessa palvelemaan armeijaan. Työryhmän esityksen mukaan tämä rajoitus poistuu ja jatkossa kaikkia rauhan aikana täydennyspalvelukseen hyväksyttyjä kohdellaan yhdenvertaisesti: heidät on vapautettu automaattisesti armeijan palveluksesta myös sodan aikana. Vakaumuksentutkinta jää siis koskemaan vain sodan aikana (tai juuri ennen poikkeustilan alkua) siviilipalvelushakemuksen jättäneitä.

Niinistön ehdotuksista työryhmä päätyi kannattamaan vain yhtä: jatkossa myös yli 28-vuotiailla on oikeus peruuttaa täydennyspalvelushakemus ja palata armeijan reserviin. Aseistakieltäytyjäliitolla ei sinänsä ole tähän huomauttamista, mutta yhdenmukaisuuden vuoksi ikäraja olisi tullut poistaa myös siviilipalvelusvelvollisilta.

Kriisiaikaiset tehtävät pysyvät

Myös siviilipalvelusvelvollisten kriisiaikaista palvelusta koskevat pykälät kirjoitetaan uudelleen, vaikkei niihin olekaan ainakaan tässä vaiheessa tulossa merkittäviä asiasisällöllisiä muutoksia nykylakiin verrattuna. Vuosikymmenen alussa toiminut Siviilipalvelus 2020 -työryhmä päätti ehdottaa siviilipalvelusvelvollisten kriisiaikaisia velvollisuuksia koskevien pykälien poistamista siviilipalveluslaista.

AKL toteaa, että ehdotus oli hyvä, sillä sodanaikaisia tehtäviä koskevat säännökset ovat tarpeettomia. Ilman niitä siviilipalvelusvelvollisia voitaisiin määrätä siviilitehtäviin kriisiaikana valmiuslain perusteella, samoin kuin muitakin siviilejä. Työryhmä päätti kuitenkin esittää niiden säilyttämistä laissa. Tätä puolusteltiin mm. varsin erikoisella tulkinnalla, jonka mukaan yhdenvertaisuus vaatii tällaisten säädösten olemassaoloa. Kuitenkaan perustuslaissa säädetyn "maanpuolustusvelvollisuuden" piiriin kuuluvista ryhmistä mm. armeijaa käymättömille naisille, terveydellisin perustein vapautetuille, asevelvollisuudesta kieltäytyneille totaaleille eikä itse asiassa suurelle osalle armeijan käyneistä miehistäkään ole määrätty sodan ajan tehtävää. Miksi siis sivareille? Kriisinaikaista palvelusta koskevien pykälien todellinen tarkoitus on pitää portti avoinna siviilipalveluksen militarisoimiselle ja kytkemiselle muodikkaaseen "kokonaisturvallisuuden" käsitteeseen, riippumatta siitä millaisia vaikutuksia sillä olisi siviilipalvelukseen ja aseistakieltäytymisoikeuteen ja kuinka tarpeellista se itse asiassa olisi.

Niinistön alkuperäisistä ehdotuksista hylättiin palveluspaikkojen keskittäminen "kokonaisturvallisuuteen" liittyviin paikkoihin, pakollisen täydennyspalveluksen pidentäminen kymmeneen päivään sekä armeijapalvelukseen palaamisen mahdollistaminen myös siviili- tai täydennyspalvelukseen palaamisen jälkeen. Siviilipalveluksen voi jo nyt suorittaa "kokonaisturvallisuuteen" liittyvissä tehtävissä, mutta tällaisten palveluspaikkojen määrä on vähäinen, joten siviilipalveluksen täydellistä militarisoimista merkitsevä Niinistön ehdotus ei ole etenemässä. Nykyinen viidenkin päivän mittainen kaikille reservinkieltäytyjille pakollinen täydennyspalvelus taas rikkoo yhdenvertaisuutta, koska kaikkia reserviin kuuluvia ei koskaan kutsuta kertausharjoituksiin. Palvelusmuodon vaihtaminen aloitetun siviili- / täydennyspalveluksen jälkeen taas kariutui lähinnä viranomaisten vastustukseen. Niinistön ehdotus, jonka mukaan hänen asevelvollisuuslakiin ajamansa "valmiusperusteinen kertausharjoitus" lisättäisiin tilanteisiin, joissa siviilipalvelukseen pääsee vain vakaumuksentutkinnan kautta, jäi pois työryhmän esityksestä asiantuntijakuulemisen jälkeen.

Todelliset ongelmat sivuun

Suomen aseistakieltäytymislainsäädäntö on saanut tälläkin vuosikymmenellä useaan otteeseen kritiikkiä YK:n ihmisoikeuselimiltä. Tästä huolimatta työryhmän alkuperäiseen toimeksiantoon sisältyi vain puolustusministeriön "kehitysehdotuksia" ja ihmisoikeusnäkökulma jäi kokonaan sivuun. AKL:n esityksestä työryhmä käsitteli kyllä sekä siviilipalveluksen lyhentämistä että totaalikieltäytyjien vapausrangaistuksista luopumista, mutta ei esittänyt muutoksia kumpaankaan.

Palvelusaikakysymyksessä vedottiin siihen, ettei YK:n ihmisoikeuskomitean vuonna 2013 esittämä vaatimus palvelusajan lyhentämisestä ollut sanamuodoltaan riittävän yksiselitteinen. Vapausrangaistuksista luopumisen suhteen vedottiin siihen, että asiaan ei voida ottaa kantaa ennen kuin Korkein oikeus on antanut ratkaisunsa hovioikeuden vapauttaman totaalikieltäytyjän osalta. Kuitenkin vapausrangaistusten langettaminen aseistakieltäytymisestä loukkaa ihmisoikeuksia eikä lainvoimaisen ratkaisun puute ole estänyt puolustushallintoa asettamasta työryhmää asiaa käsittelemään.

AKL kiinnitti myös huomiota ryhmän kokoonpanoon. Siviilipalveluksessa on kysymys nimenomaan yhdestä ihmisoikeudesta, omantunnon-, ajatuksen- ja uskonnonvapauteen sisältyvästä aseistakieltäytymisoikeudesta. Lainmuutoksia valmistelleeseen työryhmään oli kutsuttu kolme tahoa: puolustusministeriö, pääesikunta ja Varusmiesliitto, joista viimeksi mainitun panos ryhmässä oli varsin vaatimaton.

Ihmisoikeusnäkökulman esiintuominen jäi käytännössä yksinomaan Aseistakieltäytyjäliiton tehtäväksi, eikä edes liiton alusta alkaen ehdottamia ihmisoikeustahojen asiantuntijakuulemisia lopulta toteutettu vakaumuksentutkintamenettelyn laajentamishanketta lukuun ottamatta.