Punkkeja Rauhiksella

Rauhanaseman kevään punk-keikalla 28.4 nähtiin neljä yhtyettä. Illan monimuotoinen lineup tarjosi kuultavaa hardcore- ja crust-punkista tummia sävyjä maalaaviin post-punkin kaikuihin ja takarivistä asti kantautuviin juomalauluihin. 

Boston HC -tyylinen helsinkiläisyhtye Silver Speed avasi keikan ryminällä. Bändi on tähän mennessä julkaissut yhden EP:n viime vuonna, s/t2017. Bändin kannustavat sanoitukset luovat kontrastia ja sisältöä HC-musatyylille. Jyväskyläläinen kaikuisa post-punk–yhtye Sister Disaster jatkoi ottaen tunnelman haltuun.

Bändi on julkaissut kaksi EP:tä ja yhden täyspitkän albumin, Away:n, joka ilmestyi tänä vuonna. Aistilliset, synkät sävyt lumoavat sekä livenä että äänitettä kuunnellessa ja eksistentiaalisen kolkot bassoriffit värähtelevät tälläkin hetkellä sydämessä. Lisää melankolisia soundeja pääsee kuulemaan livenä esim. heinäkuussa Puntalassa.

Sister Disasterin jälkeen säröinen HC-pakkaus nimellä Harhat veti oman keikkansa kaikella mahdilla ja toi uskottavuutta sanoituksilleen. Harhat oli yhtyeistä myös selkeästi sodanvastaisin; sota-ahdinko -teema on läsnä yhtyeen EP:llä Henkinen Ydintuho, joka julkaistiin joulukuussa 2016. Tänä kesänä Harhat nähdään muun muassa Riihimäki Hardcore Fest -tapahtumassa.

Kliinein mutta ei lattein "huuruista punkrokkia" soittava Korkkivika soitti ensimmäisen keikkansa ikinä ja päätti repertuaarin karismaattisesti. Biisejä kuultiin bändin uudelta Vituttaa jo nyt -EP:ltä. Meininki oli koko tapahtuman läpi intensiivinen – Korkkivian samaan aikaan rennossa ja energisessä esiintymisessä tämä näkyi muun muassa yleisön hulluna joraamisena, johon saattoi vaikuttaa myös kellonaika. Korkkivika esiintyy seuraavaksi Helsinki Punk Festissä.

Ensimmäinen Rauhanaseman punk-keikka järjestettiin vuonna 1994 AKL:n 20-vuotissynttäreiden kunniaksi. Rauhanliikettä, aktivismia ja punkkia yhteen kietovia tukikeikkoja on järjestetty Rauhiksella aina siitä lähtien. Ensikertalaisena Rauhiksen keikalla olleena ei voi tarpeeksi ylistää keikkapaikkaa, -tilaa ja sen tunnelmallisuutta. Valoshown värittämät antimilitaristiset bannerit ja paikkaan nähden hyvin miksattu äänentoisto olivat omaa luokkaansa tunnelman tuojina. Kävijöitä oli lähemmäs 130, eli tila oli suhteellisen täysi, joskaan tämä ei haitannut viihtyvyyttä, vaan keikka oli pieneen täyteen tilaan nähden suhteellisen epähikinen.

Keikkatyöntekijöille ja esiintyjille oli tarjolla vegaaniruokaa ja AKL:stä ja Kapinatyöläisestä oltiin tavan mukaan pitämässä pöytiä. Keikka oli siis kaiken kaikkiaan työntekijöiltä huikea panostus. Syksyn keikkaa odotellen.

MEENA LINDROOS