Pilvilinna joka ei romahda

Tämän Antimilitaristin teema on utopia. Sana utopia tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa paikkaa, jota ei ole. Sana on peräisin Thomas Moren 1500-luvulla kirjoittamasta teoksesta Utopia, jossa hän kuvasi kuvitteellista ja aikansa mittapuulla varsin tasa-
arvoista ja lempeää valtiota. Vastaavia kuvitelmia paremmasta maailmasta ovat elätelleet erilaiset uskonnolliset yhteisöt ja yksittäiset ajattelijat antiikin ajoista asti. Usein sanaa utopia kuulee käytettävän positiivisen tulevaisuuden kuvan ohella myös haukkumasanana epärealistiselle haaveilulle.

Tämän päivän rauhanliikkeen työ ei voi olla vain päiväkohtaista puurtamista yksittäisten aseistakieltäytymistapausten parissa tai tiettyä sotaa vastaan. Pitemmän aikavälin tavoitteiksi tarvitaan utopioita, joita kohti suunnata. Nämä tavoitteet taas tulevat lähemmäs yksittäisten tapahtumien kautta. Helsingin hovioikeuden helmikuinen päätös jättää siviilipalveluksesta kieltäytymisestä syytetty totaalikieltäytyjä tuomitsematta rangaistukseen oli tällainen tapahtuma. Parhaassa tapauksessa YK:n ja ihmisoikeusjärjestöjen toistuvasti tuomitsemat totaalikieltäytyjien vankeusrangaistukset loppuvat Suomessa ja yksi utopistiselta tuntunut vaatimus toteutuu.

Tämä Antimilitaristin kesänumero antaa virikkeitä uusien utopioiden unelmoimiselle riippumatossa. Osa jutuista esittelee realistisempia utopioita, jotka voivat pääpiirteissään käydä toteen muutaman vuoden kuluessa, osa taas on kauempana nykytodellisuudestamme. Joka tapauksessa ne kaikki ovat suuntia, joita kohti edetä.

Antimilitaristinen yhteiskunta, jossa sota ja syyt sellaisen syttymiselle on poistettu, on siis utopia, paikka jota ei ole. Se ettei sellaista paikkaa vielä ole olemassa, ei kuitenkaan tarkoita, ettei sellaista voisi koskaan olla. Silläkin on onneksi paljon merkitystä, mitä ihmiset itse haluavat.

AKU KERVINEN
paatoimittaja@antimilitaristi.fi