Sisällissota 100

"...en enää ikinä tässä tai tulevissa maailmoissa tottele ketään enkä mitään arvovaltaa, käskijää, hallitusta, jumalia tai enkeleitä, missään muussa kuin siinä, minkä myönnän oikeaksi tai parhaaksi mahdolliseksi."

Tällaisen päätöksen teki eräs Yrjö Kallinen istuessaan vankilassa sisällissodan jälkeen vuonna 1918. Punakaartien aseistamista ja väkivaltaista vallankumousta vastustanut tunnettu rauhanaatteen puolestapuhuja oli tempautunut mukaan vuoden 1918 tapahtumiin ja passitettu vankilaan osallistumisestaan punaisen Oulun hallintoon sodan aikana.

Kallisen tavoin tuon ajan aseistakieltäytyjät ja antimilitaristit olivat ahtaalla. Rauhan aikana syntyneet siteet sodan osapuoliksi muuttuneisiin punaisten ja valkoisten järjestöihin eivät tuosta vain katkenneet sen alettua. Sekä punaiset että valkoiset toimeenpanivat pakkovärväyksiä, ja lopulta aika moni varmasti taipui tottelemaan käskijöitä myös asioissa, jotka eivät olleet oikeita eivätkä parhaita mahdollisia.

Jotkut olivat valmiita kieltäytymään aseista ankarien rangaistusten uhallakin, ja joillain paikkakunnilla asukkaat päättivät yhdessä, ettei sotaan ryhdyttäisi. Rauhanliike ja inhimillisyys eivät kokeneet voitokkaimpia hetkiään Suomessa vuonna 1918. On kuiten
Sisällissota 100 kin arvokasta nostaa esiin myös sisällissodan väkivaltaiselle yleiskuvalle vastakkaisia ilmiöitä, jottei historian tämä puoli unohtuisi.

Rauhanliikkeen kannalta helpottavaa on, että sisällissotaan ei yleensä Suomessa tänä päivänä liitetä samanlaisia sankarimyyttejä kuin jatko- ja varsinkin talvisotaan, vaan sota myönnetään yleisesti pelkäksi katastrofiksi. Nyky-Suomessa ei vallitse sellaista aineellista kurjuutta ja väestön kahtia jakautumista, että mitään suoria rinnastuksia sadan vuoden takaiseen tilanteeseen voisi tehdä. Vuosi 1918 toimii kuitenkin esimerkkinä jyrkän hierarkkisen yhteiskunnan epävakaudesta ja siitä, miten vaaralliset seuraukset räikeän epätasa-arvoisella politiikalla ja väkivaltaan turvautumisella voi olla parempaa yhteiskuntaa tavoittelevalle liikkeelle.

AKU KERVINEN
paatoimittaja@antimilitaristi.fi