Siviilien puolustus opiskelee ja organisoituu

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Siviilien puolustus Porissa. Kuva: Petri Asikainen

”Siviilien puolustus -projektin tarkoitus on kehittää puolustusratkaisu sotilaallisia ja muita väkivaltaisia pakkotoimia, kuten hyökkäystä, miehitystä tai vaikkapa vallankaappausta vastaan. Sen on tarkoitus olla väestön itse organisoima sekä johtama, ja perustua väkivallattomaan toimintaan. Tätä toimintaa on tarkoitus opiskella, tiedottaa ja harjoitella laajasti sekä kehittää keskustelun kautta.” Näin keväällä 2017 käynnistynyttä projektia kuvaillaan Sadankomitean 100 rauhantekoa -nettisivulla. Osanottaja luonnehtii siinä Rauhanasemalla Helsingissä kokoontunutta opintopiiriä seuraavasti:

”Parasta kokoontumisissa on niiden kunnioittava ja lämmin ilmapiiri. Kaikille halukkaille annetaan tilaa puhua. Osallistujat ajattelevat eri tavalla asioista, mikä on opintopiirin rikkaus. Se takaa sen, että asioita katsotaan eri puolilta. Yhdistävää piiriläisille on toki halu väkivallattoman vastarinnan kehittämiseen tai ainakin uteliaisuus sen mahdollisuuksiin.”

Opintopiirin pohdinnoista antaa käsitystä Kaj Ranisen alustuksensa pohjalta tekemä Katalonia-artikkeli tässä lehdessä. Opparilla on oma Facebook-ryhmänsä, ja aineistoja julkaistaan Fb-yhteisösivulla Siviilien puolustus. Oppari kokoontuu yleensä kuun ensimmäisenä keskiviikkona paitsi joulu-tammikuussa.

Projektin yleisötilaisuuksia on järjestetty Helsingissä, Tampereella ja Porissa. Itä-Suomeen ja Varsinais-Suomeen on luvassa yleisötilaisuus alkuvuodesta. Jyväskylään suunnitellaan tilaisuutta, joka liittyisi Juhani Mastokankaan tekemään Gene Sharpin ja Johan Galtungin ajattelua vertailevaan graduun. Kahdessa viimeisimmässä Paxin numerossa on hänen kirjoituksiaan aihepiiristä. Jutut ovat luettavissa osoitteessa pax.fi.

Projekti tulee suuntautumaan opiskelun lisäksi käytännön toimiin. Ensi vuonna sen piirissä keskustellaan väkivallattoman puolustuksen ohjelman luomisesta.

Muistiinpanoja Porin tapaamisesta

Porissa järjestettiin loppuvuoden aikana kaksi Siviilien puolustus -opintopiirin kokoontumista. Luento- ja keskustelutilaisuudet järjestettiin Utopajalla, Porin keskustan laitamilla. Vanhassa koulurakennuksessa pitää majaansa useampi kansalaisjärjestö (mm. Rauhanpuolustajat ja Maan ystävät). Talossa on lisäksi eri alojen taiteilijoiden työhuoneita.

Kahden kokoontumisen aikana kansanliikkeiden ja vallankäytön suhteesta keskusteltiin paljon. Pohdittiin monia kysymyksiä. Miten estää tositilanteessa projektin korruptoituminen? Missä määrin pystytään takaamaan toiminnan ruohonjuuritason, alhaalta-ylös suuntautuvan, perusperiaatteen säilyminen? Missä määrin pystytään vastustamaan asiantuntijuuden mukanaan tuomaa vaaraa elitismistä ja ylimielisyydestä?

Kysymykset ovat luonteeltaan ikuisia. Niihin löytyy vastaus vain käytännön kautta. Siksi niiden rooli opintopiirissä olikin enemmän älyllisen sparraajan rooli. Eri väkivallattomuusteoreetikoiden ajattelueroista johtuen ei yhtenäistä kuvaa valtaan suhtautumisesta edes ole. Tässä kysymyksessä Gene Sharp ja Brian Martin nousivat esiin vastakkaisten näkemysten edustajina.

Gene Sharp uskoo, että hallitsevat poliittis-taloudellis-sotilaalliset eliitit on mahdollista saada kannattamaan väkivallatonta toimintaa (ja siis hylkäämään väkivalta), kunhan heille osoitetaan väkivallattoman toiminnan tehokkuus. Sharp korostaa tutkimustiedon ensisijaisuutta. Sharp on siis jossain määrin sokea moninaisille intresseille, jotka pitävät väkivaltakoneistoa pystyssä. Hän myös kavahtaa väkivallattomuuden ideologisointia ja politisointia.

Brian Martin taas korostaa ruohonjuuritasolta ponnistavaa liikettä, joka pyrkii muuttamaan yhteiskunnan tapoja ja rakenteita oman toimintansa avulla. Martinin Social Defence Social Change -kirjan alkuluvut tutustuttivatkin osallistujat siviilien puolustuksen aihepiiriin ensimmäisellä kokoontumiskerralla. Martin on monessa mielessä anti-Sharp.

Maailmanpoliittinen tilanne pisti epäilemään Sharpin menettelytapojen toimivuutta. Laajenevan militarismin kehityskulut Suomessa saivat osallistujat pitämään Sharpin näkemyksiä naiiveina ja nykytilanteeseen sopimattomina. Tarve kansalaisten omaehtoiselle toiminnalle tunnistettiin.

Porissa mukana oli useampi entinen Joukkovoima hallituspolitiikkaa vastaan -kansanliikkeen aktiivi. Juha Keltti kertoi omien kokemustensa pohjalta niistä ongelmista, joita Joukkovoima-liikkeellä oli ja on. Liike on menettänyt alkuaikojen etsikkoaikansa ja sen seurauksena ajautunut mielenkiinnottomaan epämääräisyyteen. Mikäli Joukkovoiman ongelmista halutaan ottaa opiksi, on tärkeää miettiä, miten taata kansanliikkeille jatkuvuutta ja päämäärätietoisuutta. Ongelmat eivät ole uusia, mutta juuri siitä syystä niiden pohtiminen ja ratkaisujen löytäminen onkin tärkeää.

Toivottavaa on, että Siviilien puolustus -kokoontumiset saavat jatkoa Porissa ensi keväänä, sillä syksyn aikana ehdittiin vain vähän raapaisemaan aiheen pintaa, jos edes sitäkään.

JUHA KELTTI & JONI KALLIOMÄKI