Mitä sivari duunaa nyt?

ASMO HUTTUNEN
NYKYINEN DUUNI: Musiikkiluokan opettaja, Kotkan Rauhalan koulu
SIVARIPAIKKA: Kilterin Yläaste, Vantaa

Milloin ja minkä ikäisenä suoritit siviilipalveluksen?


Alkoi tammikuussa -95. Oon syntynyt -75, että olin 19 ja risat silloin.

Kuinka pitkä palvelusaika oli tuolloin?

Se oli 13 kuukautta ja olikohan se vielä plus 5 päivää. Koulutusjakso kesti 5 viikkoa.

Mitkä olivat työtehtäväsi siviilipalveluspaikassa?

Toimin kouluavustajana, nykykielellä koulunkäynnin ohjaajana. Autoin opettajia ja rehtoria kaikennäköisissä koulun juoksevissa asioissa, avustin tunnilla ja välillä tein sijaisen hommia.

Mitä kaikkea olet tehnyt sivarin jälkeen?

Vähän aikaa ajoin taksia. Sen jälkeen oon pitkälti työskennellyt lasten parissa: kesäsiirtolassa, kesäleireillä, sijaisena...

Onko sivarista ollut sinulle hyötyä?

Oon pitkälti läpi elämän ollut outolintu, ja tässäkin tapauksessa kulkenut yhteiskunnallisesti ”vasta-aallokkoon”, niin sanotusti. Oon joutunut usein kyseenalaistamaan näitä asioita ja siitä on tullut henkilökohtainen tapa näyttää miten ihmiset elää.

Jos olisin mennyt armeijaan silloin puusilmänä ja puukorvana tekemään sitä mitä muut käskee, en olisi välttämättä ollut niin aktiivinen oman tien löytämisessä.

Minkä takia valitsit siviilipalveluksen?

Alunperinhän olin menossa armeijaan - kävin kutsunnoissa ja mut määrättiin Vekarajärvelle suorittamaan asevelvollisuutta. Olen kuitenkin aina ollut hirveän auktoriteettikammoinen. Inhoan auktoriteetteja, ja armeijasta tuli sellainen olo, että saatana, en ala pokkuroimaan tämmöistä väkeä. Hetken sitä puntaroi, et ei tää todellakaan voi olla mun juttu. Kammoksuin ajatusta tappamisen alkeista – ”tappamisen cum laude -opinnoista”. Päätin, että lähden totaalikieltäytyjäksi. Aloin kuitenkin miettimään, voisiko siviilipalvelus olla mun väylä koulumaailmaan. Kolme kuukautta ennen koulutusjakson alkua Vaasassa aloin soittelemaan pääkaupunkiseudun kouluja läpi. Lopulta Kilterin yläasteelta sanottiin että: ”Tervetuloa, tuu käymään ja katotaan vähän meininkiä”. Näin totaalikieltäytyminen vaihtui siviilipalvelukseksi Vantaalla.

Miten sivarius näkyy työssäsi?

Joskus on joutunut perustelemaan näkemyksiään. Oppilaiden kanssa ei tosin tarvitse. Lapset kysyy: ”Miks et sä oo käyny armeijaa?” Ja sit mä vastaan, ja lapset on silleen: ”ok”. Lapset ovat siinä mielessä auliimpia kuin aikuiset, jotka on jotenkin nihkeitä erilaisille ajatuksille. Lapsille se on ihan ok, että toinen käy armeijan ja toinen ei. Toisaalta lapset ei kysy naisopettajalta, et onko käynyt armeijan. Armeijan sukupuolittuneisuus ärsyttää.

Eli jotain opittavaa tasa-arvosta olisi tässäkin asiassa?

No ehdottomasti! Armeijahan ei ole tasa-arvoinen laitos missään muodossa, se riitelee perustuslainkin kanssa.

Onko vakaumuksesi muuttunut ja miten toimisit, jos nyt joutuisit kutsuntoihin?

Vakaumus on tavallaan jalostunut. Tässä iässä näkee, että puolustusvoimat on ylipäätään täysin järjetön ajatus. Jos nyt tulis kutsunnat, mä en menisi edes siviilipalvelukseen. Joko lähtisin pois maasta tai valitsisin sen vankilavaihtoehdon. Ylipäätään, ihmisiä täällä maapallolla ollaan. Kansakuntia on ollut tuhansia vuosia, ja meitä suomalaisia ei mikään erota siitä toisesta kansasta. En ymmärrä tätä näkökulmaa, että pitäisi puolustaa asein rajaa, jota ei ihan oikeasti ihmisten välillä ole.

Mainitse jokin mieleen jäänyt tapahtuma tai sattumus siviilipalvelusajalta.

Oltiin lähdössä viettämään iltaa Vaasan keskustaan. Pitkätukat jäivät sitten parin kuulapään kynsiin bussissa. Kaks kuulapäätä sitten haistatteli, uhkaili ja vähän tönikin siinä. Tämän huomattuaan toinen sivarikaverini tuli siihen. Sellainen pitkäpartainen mörökölli, paljon isompi kuin natsit – myös henkisesti. Hän sitten ärähti pojille: ”Natsit istuu!” ja ohjasi nämä natsit kiltisti istumaan. Loppumatka taittui hyvin rauhallisesti ja natsitkin olivat kiltisti aivan hiljaa.

ELSA TAURIA